Matka serkkujen luokse

Toukokuinen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pikajuna pysähtyi Koivulan upouuden asemarakennuksen eteen. Santeri ja Susanna nousivat viimeisestä vaunusta ripeästi. Serkut auttoivat kantamaan matkatavarat farmariautolle, joka odotti kadun varressa.

Seuraavana aamuna Santeri ja Susanna pääsivät katsomaan kolmea vastasyntynyttä karitsaa. Santeri sai pitää pienintä lammasta hetken sylissään. Sen turkki oli ihanan pehmeä ja pörröinen, aivan niin kuin pumpulia. Susanna juotti yhdelle karitsoista lämmintä maitoa.

Iltapäivällä kaikki serkukset päättivät lähteä pyörillä uimaan läheiselle järvelle. Vesi oli vielä viileää ja se virkisti mukavasti. Lapset leikkivät rannalla, kunnes ukkonen alkoi jyristä. Paluumatkalla rankkasade yllätti, ja he kastuivat läpimäriksi.

Sunnuntaiaamuna oli aika valmistautua lähtemään kotiin enon kyydillä. Santeri keräsi eteisestä laukkuunsa sadetakin, uimahousut ja villapaidan. Susanna poimi ensin niityltä kukkia äidille ja riensi sitten pakkamaan omia vaatteitaan.

Pian Santeri ja Susanna nousivat autoon ja vilkuttivat serkuille hyvästiksi haikeina, mutta onnellisina mukavasta matkasta. Onneksi jo kahden viikon päästä tavattaisiin jälleen!