Kouluvaltauksen toteutuminen
Ajatuksia valtauksesta:
- Luokkien sekoittaminen 1-9 oli ihan onnistunut ratkaisu. Pienemmät oppivat paljon sekä aiheesta että isommilta. Isommille olisi kuitenkin pitänyt tehdä selvemmäksi, että myös se on oppimista, että oppii olemaan pienempien kanssa, näyttämään heille esimerkkiä jne. Isommat olisivat saaneet aiheesta ehkä enemmän irti, jos olisivat työskennelleet muiden isompien kanssa. Nyt mentiin aika pienten ehdoilla.
Maanantai käytännössä
Ensimmäisenä päivänä varasimme paljon aikaa ryhmäytymiselle ja Intiaan tutustumiselle. Olimme koonneet pöydät ja tuolit luokan sivuille, jotta saimme enemmän tilaa. Luokkaan päästyämme laitoimme intialaista musiikkia, ja kerroimme tarinan siitä, kun laskeudumme lentokoneessa Intiaan. Tarina oli verrattavissa kuulutukseen, mikä kuuluu lentokoneessa laskeutumisen alkaessa. Tarinan jälkeen kukin opettajista kertoi tarinan, ja oppilaiden piti arvata kenen tarina on valhetta ja kenen tosi. Oppilaat eivät vielä uskaltautuneet arvailemaan, joten suoritimme peukkuäänestyksen tarinoiden valheellisuudesta. Opettajien esiintymisen jälkeen siirryttiin "tullileikkiin", jossa tarkoituksena oli sanoa oma nimi ja tavara, jonka on ottanut mukaan reissuun. Tavaran tuli alkaa oman nimen ensimmäisellä kirjaimella. Muutamat oppilaat olivat ujoja puhumaan, joten muut oppilaat auttoivat heitä. "Tullileikin" jälkeen jatkoimme nimien opettelua ja harjoiteltiin intialainen tervehdys "Namaste". Tehtävän ideana oli sanoa "namaste, olen..", jonka jälkeen vieressä oleva sanoo "Namaste (edellisen nimi)" ja seuraavalle "Namaste, olen..". Seuraavina päivinä teimme tätä katsekontaktin avulla, jolloin vaihdettiin myös paikkoja. Tämän jälkeen oppilaat tekivät jonon oman etukirjaimen mukaan, jonka jälkeen porukka jaettiin kolmeen ryhmään. Ryhmissä oppilaat kirjasivat Padletiin ennakkotietoja Intiasta ja odotuksia valtauksesta.
Toisen tunnin aloitimme pelaamalla "Kulai kulaiyaai mundirikkai" -peliä. Peli muistuttaa paljon suomalaista tervapata -peliä. Oppilaat innostuivat pelistä, ja jopa isommat oppilaat olivat hymyssa suin, kun pienet oppilaat juksuttivat heitä. Pelin jälkeen olikin jo ruokailun aika. Ruokailun jalkeen rupesimme askartelemaan intiaan liittyvia esineitä, koruia, lippuja, karttaa. Oppilaat saivat itse päättää, mitä tekevät. Neuvoimme käyttamään mm. Pinterestia ja kuvahakua inspiraation lähteenä. Useat oppilaat pääsivat heti liikkeelle, ja keksivät mitä tekevät. Muutamia oppilaita piti kannustaa, jonka jälkeen hekin näyttivat innostuvan ja pääsivat työn touhuun. Askartelun aikana eräs yhdeksäsluokkalainen oppilas otti johtoasemaa luokassa, ja otti koko luokan mukaan hommiin. Tuntui, etta tämä tunti oli oleellinen osa ryhmäytymistä. Lopulta kaikki tekivät yhdessä samaa työtä, jotta se saatiin valmiiksi.
Kolmannen tunnin alussa 1-2 -luokkalaiset lähtivat kotiin, ja aloitimme oppilaiden kanssa "Mitä jos kyla tulvii" -tehtavän. Kerroimme alkuun tarinaa, jossa kerrottiin, että pieneen intialaiseen kylään on tullut paha tulva, jonka seurauksena meidn pitää lähteä sieltä. Oppilaiden tehtavänä oli miettiä ensiksi kymmenen asiaa, jotka ottavat mukaan, tämän jälkeen vähentää asioita viiteen ja viimeiseksi vielä kolmeen. Useat ryhmät lähtivat oikeasti miettimään mitä tarvitsevat. Muutamat halusivat mukaan vain viihdettä. Yhdeksännen luokan pojilla viimeiseksi lapussa luki: ruokaa, essit ja meeri. Tämä sain hymyn meidän huulille. Tunnin lopussa käytimme noin kymmenen minuuttia keskusteluun, jossa kysyimme oppilailta perusteluja, miksi ovat ottaneet juuri ne asiat mukaan. Oppilailta tuli ihania vastauksia mm. eläimet, perhe, mutta myös esimerkiksi ruokaa, vaatteita. Tehtävä onnistui hyvin, ja kaikki tekivät sitä keskittyneesti.
Neljännelle tunnille jäi enää yläasteelaiset ja yksi kolmosluokkalainen. Heidän tehtävänään oli etsiä kymmenen heidän mielestään tärkeintä tietoa ilmastonmuutoksesta, ja koota niistä esitys, jonka he seuraavana aamuna esittelevät muille oppilaille. Yläasteelaiset osasivat etsiä tietoa melko hyvin, mutta aihe oli heille melko tuntematon, joka aiheutti ehkä hankaluuksia. Annoimme oppilaiden valita tyylin, jolla haluavat esityksen tehdä. Oppilaat halusivat tehdä esityksen kartongille vaikka toimme esiin erilaisia sovelluksia. Sovellukset olivat heille tuntemattomia, joten he eivät halunneet valita niitä.
Ensimmäisestä päivästä jäi hyvä fiilis, koska tuntui, että hiljaisemmatkin oppilaat alkoivat uskaltaa puhua loppupäivänä. Muutenkin oppilaat puhuivat uusille tutuille.
Tiistai käytännössä
Aloitimme toisen tunnin näyttämällä oppilaille uutisvideon öljyonnettomuudesta. Näytimme myös videon, jossa valokuvaaja ui meressä muoviroskien ympäröimänä. Tästä siirryimme pohtimaan, mistä muovi tehdään. Tämän jälkeen keskustelimme öljyn ominaisuuksista. Olimme jakaneet suuren osan öljynraivaustehtävän tarvikkeista pulpeteille valmiiksi, ja aloitimme tehtävän aluksi opettajalähtöisesti. Kun kaikilla oli samat lähtökohdat "merissä", kerroimme vielä pulpetilla olevien öljynraivaustarvikkeiden nimet (esim. pilli = öljypuomi, lusikka=lapio..) ja tehtävä eteni loppuun vapaasti oppilaiden itse kokeillessa miten öljyn saisi merestä pois. Kiertelimme ryhmien luona kysellen havainnoista ja annoimme vinkkejä, jos huomasimme tehtävän suorittamisen olevan jäämässä pelkän vedellä lääräämisen tasolle. Keskustelimme lopuksi siitä, mitä haittoja öljyvahingoista koituu linnuille sekä lopuksi myös päätimme, minkä raivausmenetelmän ilmoittaisimme "Yhdysvalloille" parhaaksi.
Itseäni jäi hieman harmittamaan, kun hankkimamme taikahiekka oli tehtävän kannalta vääränlaista eikä sen teho näkynyt tehtävässä. Hiekka vain upposi laatikon pohjalle ilman öljyä mukanaan. Kun itse kokeilin tehtävää ennen valtausta, minulle päällimmäisenä jäi mieleen tietynlainen lopputulema tai ratkaisu sen jälkeen, kun taikahiekka yhdessä tiskiaineen kanssa upotti öljyn vedenpinnasta pohjaan. Kerroimme oppilaalle taikahiekasta kuitenkin lisää, ja katselimme tietoa öljynraivausmenetelmistä myös netistä.
Kolmannella tunnilla siirryimme innovaatiotehtävän pariin. Näytimme uuden tilannekatsausvideon vedenpinnan noususta, ja mietimme, millä tavoin sen saisi laskemaan. Tästä oppilaat siirtyivät ryhmissä miettimään, mitä ratkaisuja ilmastonmuutokseen voisi keksiä. Keskustelun avuksi jaoimme historiatehtävässä aamulla käytettyjä kuvia. Tehtävä osoittautui kuitenkin vaikeaksi ja hyvin verkkaisesti eteneväksi. Jouduimme jatkuvasti olla ryhmien äärellä esittämässä johdattelevia kysymyksiä aiheista, mikä itsestä tuntui hieman vaikealta arvioidessani sitä rajaa, milloin ohjaan heidän ajatuksiaan luovan tehtävän äärellä liikaa. Tämän tunnin alussa 2.luokkalaiset lähtivät kotiin, joten he eivät paljoa päässeet työskentelemään innovaatioiden äärellä.
Välitunnin aikana kävimme opetiimimme kesken keskustelua siitä, miten saisimme tehtävän rullaamaan paremmin. Tulimme siihen tulokseen, että oppilaat saisivat jatkaa ideointiaan vielä seuraavan tunnin alussa mutta tällä kertaa itse valitsemissaan ryhmissä. Tämä tuntui edistävän ajatusten vaihtoa ryhmissä. Tuon välitunnin aikana sovimme myös, että pidämmekin viimeiselle tunnille tarkoitetun arvobingon jo heti sen jälkeen, kun alakoululaiset ovat lähteneet. Huomasimme kuitenkin, että alakoululaisista päivää jatkaisi yläkoululaisten lisäksi myös kaksi ekaluokkalaista, mikä haastoi tätä toteutusta. Annoimme oppilaiden osoittaa koululta meille mukavan tilan, jossa arvobingoa pidettäisiin. Auditoriossa eriytimme tehtävää pientenkin tasolle siten, että molemmat ekaluokkalaiset saivat vierelleen open, joka luki lapusta arvoja ja keskustelimme samalla vaikeita sanoja ymmärrettävämmäksi. Samaan aikaan yksi ohjaajista ohjeisti muuta porukkaa ensin valitsemaan kymmenen arvoa, sitten vähentämään ensin viisi ja lopuksi vielä kaksi, jolloin arvoja jäi jäljelle kolme tärkeintä. Pienten kanssa jätimme arvojen vähentämisen pois, kun mielekkäämpää oli käyttää aika vaikeiden sanojen avaamiseen. Tämä tehtävä oli silti liian haastava ekaluokkalaiselle, kun arvot olivat sanoina niin vaikeita ymmärtää ja linkittää omaan elämänkokemukseen.
Viimeisellä tunnilla kävimme rentoa, avointa ja kehittävää keskustelua yläkoululaisten kanssa. Keskustelimme valtauksen tavoitteista, haasteista ja mielenkiinnon puutteesta liian lapsenomaisilta tuntuvien tehtävien kohdalla ja pohdimme, miten viimeisen päivän työskentelyä voisi kehittää heille mielekkäämmäksi.
Keskiviikko käytännössä
Kolmannella ja neljännellä tunnilla olimme liikuntasalissa esittelemässä omia innovaatioitamme sekä tutustumassa muiden innovaatioihin. Meillä oli useampia innovaatioita, joten oppilaat suunnittelivat niin että omalle pisteelle pitäisi jäädä esittelemään jokaisen innovaation asiantuntijoita. En ole varma toteutuiko tämä kokojajan, mutta ajatus oli ainakin hyvä. Pisteiden kiertely onnistui mukavasti ja oppilaat kävivät tutustumassa vähintään parhaiden kavereidensa innovaatioihin. Tuntui kuitenkin myös siltä, että innovaatioihin tutustuminen saattoi ainakin joillakin oppilailla jäädä taka-alalle. Lisäksi meidän ryhmämme pienimmille oppilaille ei sopinut kovinkaan hyvin innovaatioiden esittelyvideoiden katsomiset, joissa olisi pitänyt jaksaa olla paikallaan.
Kolmannen ja neljännen tunnin aikana meiltä pääsi myös muutama oppilas kokeilemaan vielä VR-laseja. OIi todella vaikea päättää kenet laitetaan kokeilemaan niitä, sillä kaikki eivät olisi mitenkään ehtineet sinne. Päätimme sitten tällä kertaa valita ne, ketkä osasivat itse pyytää kokeilemaan pääsyä. Nämä oppilaat, jotka testasivat VR-laseja olivat todella haltioituneita ja innostuneita niistä.
Viidennellä tunnilla pidimme paneelikeskustelua yhdessä Kiinan kanssa. Istuimme ringissä oppilaat ja opiskelijat sekaisin ja kaikilla oli apunaan punaiset ja vihreät äänestyslaput. Lappujen avulla vastattiin väittämiin, jotka oli poimittu pääasiassa lehdistä. Eräs väittämä oli esimerkiksi. "Jämsäläisnuoret voivat huonommin kuin aiemmin". Mielipiteen näyttämisen jälkeen aiheista keskusteltiin ja harjoiteltiin perustelemaan omia vastauksia sekä ajattelemaan asioita usealta kantilta. Mielestäni tämä oli hyvä tehtävä ja tuntui, että tunnin loppupuolella pääsimme vasta vauhtiin. Tässä tehtävässä olisi pitänyt tosin olla ehkä vieläkin helpompia ja konkreettisempia kysymyksiä. Lisäksi huomasin sen, että me opiskelijat olimme aivan liikaa äänessä. Tuntui, että osa meistä halusi perustella asioita usealta kantilta, mikä on toki tärkeää, mutta näin lyhyessä ajassa olisi voinut olla tarkoituksenmukaisempaa antaa oppilaiden keskustella enemmän.
Arviointi käytännössä
Pohdimme tässä arvioinnin toteutumista kouluvaltauksessa. Mustalla kirjoitetut ovat kouluvaltausta ennen tehtyjä suunnitelmia ja tavoitteita arvioinnille. Punaisella kirjoitetut ovat valtauksen jälkeen koottuja ajatuksia arvioinnin toteutumisesta.
1) Mitä arvioidaan?
- Tavoitteita mietitty oppilaille etukäteen suunnitelmia tehtäessä
--> Tavoitteet jokaiselle päivälle, jokaiselle tunnille jne.
--> Kouluvaltauksen yhteiset tavoitteet sekä oman maan tavoitteet
- Oppilaiden omien tavoitteiden asettaminen
--> Mitä haluaisitte kouluvaltauksessa oppia?
- Alussa lähtötason/ lähtötietojen selvittäminen (Padletin avulla), jonka tarkoituksena antaa tietoa siitä, mitä oppilaat tietävät sillä hetkellä sekä millaisia odotuksia ja valmiuksia heillä on.
Etenimme valtauksen toteutuksessa ennen valtausta kaavailtujen suunnitelmien ja tavoitteiden mukaisesti. Selvitimme valtauksen alussa (maanantaina) oppilaiden lähtötietoja ja toiveita siitä, mitä valtauksessa tapahtuisi. Padletiin tuli joitakin ihan järkeviä vastauksia, mutta vastauksia oli ylipäätään melko vähän ryhmän kokoon nähden. Lisäksi teknologian käyttötaidot eivät olleet hirveän hyvin hallussa eivätkä oppilaat tunteneet toisiaan vielä riittävän hyvin, jotta olisimme saaneet tällä tavalla riittävästi lähtötiedoista selville jokaisen oppilaan kohdalla.
2) Formatiivinen arviointi (=arviointi oppimisen aikana):
- Ope havainnoi
- Keskustelut oppilaiden kanssa työn lomassa, ruokailuissa, välitunneilla...
Formatiivisen arvioinnin toteuttaminen onnistui valtauksen aikana hyvin. Mielestämme se oli luonnollinen osa tällaista toiminnallista opiskelua. Myös se, että meitä oli kolme opettajaopiskelijaa sekä yksi koulun oma opettaja paikalla, pystyimme keskustelemaan oppilaiden kanssa paljon työnteon lomassa. Tällä keinolla pääsimme ehkä parhaiten kiinni oppilaiden ajatusmaailmaan ja sitä kautta oppimiseen.
3) Summatiivinen arviointi (=ajanjakson päätteeksi):
--> Päiväkohtainen arviointi... Missä vaiheessa ollaan minkäkin päivän jälkeen menossa?
Summatiivinen arviointi jäi valtauksessa huomattavasti vähemmälle. Toki kävimme opettajien kesken läpi sitä, missä kohtaa milloinkin ollaan menossa suhteessa siihen missä ehkä pitäisi olla menossa. Toimme myös oppilaille esille sitä, että nyt olemme esimerkiksi innovaatioissa tässä kohtaa menossa ja huomenna ne pitäisi saada täysin valmiiksi... Jotenkin tämä summatiivisen arvioinnin toteuttaminen ei kuitenkaan tuntunut niin luonnolliselta osalta toiminnallista opetusta verrattuna formatiiviseen.
- Maanantaina loppupäivästä
--> Ensimmäisen päivän lopulla porinatuokio päivän fiiliksistä, odotuksia tulevasta sekä ajatuksia siitä olenko oppinut tähän mennessä jotakin (mitä)?
--> Arvioinnin toteuttaminen toiminnallisesti... Esim. peukkuäänestys, janalla liikkuminen tai kyykkyyn-ylös äänestys, jossa kaikki pääsevät osallistumaan riippumatta siitä uskaltaako kaikki vielä tuoda mielipiteitä esille ensimmäisen päivän lopulla.
Maanantaina oli melkoista sähellystä. Tuli yllättäviä tietoja siitä, että milloin kukakin oppilaista lähtee koulusta jne. Toiminnallisen arvioinnin toteuttaminen taisi jäädä kokonaan tekemättä. Toki keskustelimme päivän loppupuolella siitä miltä on tuntunut, mitä on opittu jne. Kuitenkin osa oppilaista taisi joutua lähtemään jo ennen näitä keskusteluja.
- Tiistaina loppupäivästä
--> Toisen päivän lopulla keskustelua siitä, mitä tähän mennessä on opittu. Lisäksi mitä fiiliksiä?
--> Uskomus, että ollaan jo sen verran tutustuttu että keskustelu onnistuu. (Tähänkin voi ottaa avuksi jonkin toiminnallisen tavan.)
Tiistaina kävimme antoisan keskustelun yläkoulun oppilaiden kanssa. Nämä yläkoululaiset vaikuttivat siltä, että jättävät mahdollisesti keskiviikkona tulematta kouluun, koska "meinaa olla vähän tylsää". Kävimme aikuismaisen ja runsaan keskustelun siitä, miltä heistä tuntuu ja mitä heidän on tarkoitus tässä valtauksessa oppia. Yläkoululaisilla oli nimittäin sellainen fiilis, että nolaavat itsensä jos ovat mukana suunnittelemassa pienimpien alakoululaisten kehittelemiä innovaatioita, joiden toteuttaminen on täysin mahdotonta. Siispä keskustelimme siitä, että isommilla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: 1. tehdä oma "heidän tasoisensa" innovaatio tai 2. heittäytyä täysin mukaan pienten innovaatioihin ja auttaa pienempiä kehittelemään heidän hullujakin ideoita. Lopuksi yläkoululaiset päätyivät vaihtoehtoon kaksi. (Ja keskiviikko sujui moitteettomasti!) Puhuimme siitä, että eivät yläkoululaiset esimerkiksi nolaa itseään, vaikka osallistuvat pienten keksimien innovaatioiden toteuttamiseen. Ei kukaan ajattele, että "Hei vähänkö noloo, joku yläkoululainen on keksinyt ton banaaniauton!"
Keskustelimme tiistaina myös siitä, että yläkoululaisilla oli ollut päivän mittaan tylsää. Esimerkiksi läärääminen öljyonnettomuuden kanssa... Olisiko ollut parempi idea laittaa isot oppilaat omaan ryhmäänsä kokeilemaan öljyn poistamista astiasta? Pienten lääryistä ei tosiaan välttämättä päässyt kovin hyvin näkemään mikä keino toimii parhaiten öljyn poistamiseen. Jotenkin jäi sellainen tunne, että isommat olisivat halunneet päästä kokeilemaan millä se oikeasti poistuu... Jos ryhmä olisi koostunut yläkoululaisista, olisi tämä estänyt heidän jäämisensä taka-alalle ja innostus olisi saattanut syntyä.
- Keskiviikkona loppupäivästä
--> Padlet -fiilistaulu kaikesta kolmen päivän ajalta:
--> Fiiliksiä?
--> Mitä opin?
--> Mitä jäi käteen?
--> Risuja ja ruusuja?
Hyvä verrata tässä esille nousevia asioita valtauksen alussa tehtyyn Padletiin.
Padlet -fiilistaulu osoittautui ihan hyväksi tavaksi saada kommentteja isommilta oppilailta nimettömänä. Nämä kommentit toimivat hyvin keskustelun aloittajana. Isommat oppilaat osasivat hyvin avata kommenttejaan ja ajatuksiaan valtauksesta. Toisaalta tuntui vähän, että he eivät välttämättä hoksanneet, mitä kaikkea he ovat valtauksen aikana oppineet. He nimittäin puhuivat esimerkiksi siitä, että jotkut asiat tuntuivat lapsellisilta, mikä on varmasti ihan totta. Kuitenkin yritimme tehdä heille selväksi (mm. öljyonnettomuus ja innovaatio -tehtävissä), että heidän tarkoituksenaan on soveltaa aiemmin oppimaansa tietoa esim. öljystä sekä toimia yhdessä pienempien oppilaiden kanssa, auttaa, tukea sekä ottaa isompaa roolia kokonaisuuksista. Tarkoituksena ei välttämättä ollut siis heidän kohdallaan niinkään oppia teoriatietoa vaan ennemminkin sosiaalisia taitoja. Pienempien kohdalla nämä padlet -taulut osoittautuivat liian vaikeiksi. Heillä ei ollut tähän vielä valmiuksia, mutta toisaalta myös heidän teknologiataitonsa eivät olleet kovinkaan hyviä... Pienten kanssa ei myöskään saanut keskustelua oppimisesta aikaan kovinkaan helposti. Tuntui, että keskusteleminen pysyi ennemminkin fiiliksissä.
4) Itse- ja vertaisarviointi:
--> Ilmenee keskusteluissa oppilaiden kanssa
--> Itsearviointia päivän päätteeksi toteutettavissa arvioinneissa
--> Miten saisi oppilaita arvioimaan toisiaan enemmän?
Nyt jälkikäteen tuli mieleen, että olisimme voineet pohtia jotain kirjallista itsearviointitapaa vielä valtauksen loppuun. Tällainen olisi voinut olla esimerkiksi moniste, jossa olisi ollut esim. ruksittavia kohtia tms. Vaikka emme toteuttaneetkaan mitään tällaista tuntui, että pääsimme oppilaiden kanssa keskustellessa vähän jyvälle siitä mitä kukakin ymmärtää. Vaikka pienemmän oppilaat puhuivat enemmänkin fiiliksistä niin silti mielestämme kommenteista pystyi vähän päättelemään osaamista. Itsearvioinnin kannalta olisi kuitenkin parempi, että saisimme oppilaat itse kertomaan omasta oppimisestaan tekemiemme päätelmien sijaan.
Vertaisarvioinnin tekeminen tuntui todella vaikealta. Tuntui, että toisilla ei ole siihen valmiuksia yhtään ja kaikkien valmiudet ovat muutenkin kovin eri tasoilla... Keskusteluissa nousi välillä esille toisten tekemisen kommentointia hyvässä hengessä, mutta siihen tämä meidän toteuttamamme vertaisarviointi sitten taisikin jäädä.
5) Palaute:
- Jatkuvaa palautteen antoa
- Perusteltua
- Positiivista, tsemppaavaa, rohkaisevaa...
Palautteen antaminen oli selvästi meidän vahvuutemme. Osasimme mielestämme antaa jatkuvasti pääasiassa positiivista palautetta. Palautteemme oli johonkin tiettyyn tekemiseen suunnattua yleensä, mutta jossain kohtaa käytimme tsemppinä myös "hyvä hyvä" tyyppistä tsemppiä. Palautteemme keskittyminen onnistumisiin tuli ilmi myös yläkoululaisten puheissa valtauksen jälkeisessä keskustelussa. Heidän mukaansa valtauksessa oli jopa ihan mukavaa, koska arvostimme heitä. Me kuulemma toimme esille tilanteet, joissa oppilaat eivät käyttäytyneet hyvin, mutta emme takertuneet niihin. Tarjosimme heille itselleen mahdollisuuden päättää siitä, muuttaakko käyttäytymistä vaiko ei. Uskon, että kommentit menevät tällaisissa tilanteissa perille silloin kuin palaute on keskimäärin positiivisen puolella. Myös yläkoululaiset vahvistivat tämän, todetessaan ettemme "nalkuttaneet kokoajan samoista asioista".
6) Dokumentointi:
- Olisi hyvä dokumentoida oppimista näiden kolmen päivän aikana.
--> Keksintöjen vaiheiden dokumentointi
--> Screenshot Padletista
- Oppilaiden omat ideat?
--> Miten muistaisitte jatkossakin, mitä kouluvaltauksessa tehtiin ja opittiin?
Tätäkin kohtaa olisi voinut suunnitella ja toteuttaa paremmin. Toki me opettajina dokumentoimme paljon valtauksen aikaista toimintaa eri menetelmillä. Olisi kuitenkin ollut hedelmällisempää, mikäli oppilaat olisivat myös itse dokumentoineet omaa toimintaansa. Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu, kuin oppilaiden toteuttama dokumentointi olisi suunniteltu pääasiassa lisätehtäviksi. "Jos jollain tulee innovaatio valmiiksi niin hän voisi tehdä sitä ja tätä." Jälkikäteen ajateltuna tämä tuntuu aika typerältä, mutta toisaalta taas kun miettii kaikkia valtauksen asettamia raja-ehtoja niin kaikki taisi kuitenkin sujua ihan riittävän hyvin. Se, että ryhmässä oli suuria ikäeroja, oli todellinen haaste. Lisäksi haasteena oli se, että osa ryhmän oppilaista tuli muusta koulusta. Olisi siis ollut melko haastavaa toteuttaa dokumenttia, joka säilyisi oppilailla pidempään kuin valtauksen loppuun ja sitä voisi hyödyntää mm. myöhemmin. (Parhaimmillaan olisi voinut dokumentoida näitä valtauspäiviä esim. omaan Peda.netiin jne...)