Pohdimme tässä arvioinnin toteutumista kouluvaltauksessa. Mustalla kirjoitetut ovat kouluvaltausta ennen tehtyjä suunnitelmia ja tavoitteita arvioinnille. Punaisella kirjoitetut ovat valtauksen jälkeen koottuja ajatuksia arvioinnin toteutumisesta.

1) Mitä arvioidaan?
- Tavoitteita mietitty oppilaille etukäteen suunnitelmia tehtäessä
--> Tavoitteet jokaiselle päivälle, jokaiselle tunnille jne. 
--> Kouluvaltauksen yhteiset tavoitteet sekä oman maan tavoitteet
- Oppilaiden omien tavoitteiden asettaminen
--> Mitä haluaisitte kouluvaltauksessa oppia?
- Alussa lähtötason/ lähtötietojen selvittäminen (Padletin avulla), jonka tarkoituksena antaa tietoa siitä, mitä oppilaat tietävät sillä hetkellä sekä millaisia odotuksia ja valmiuksia heillä on.

Etenimme valtauksen toteutuksessa ennen valtausta kaavailtujen suunnitelmien ja tavoitteiden mukaisesti. Selvitimme valtauksen alussa (maanantaina) oppilaiden lähtötietoja ja toiveita siitä, mitä valtauksessa tapahtuisi. Padletiin tuli joitakin ihan järkeviä vastauksia, mutta vastauksia oli ylipäätään melko vähän ryhmän kokoon nähden. Lisäksi teknologian käyttötaidot eivät olleet hirveän hyvin hallussa eivätkä oppilaat tunteneet toisiaan vielä riittävän hyvin, jotta olisimme saaneet tällä tavalla riittävästi lähtötiedoista selville jokaisen oppilaan kohdalla.

2) Formatiivinen arviointi (=arviointi oppimisen aikana):

- Ope havainnoi
- Keskustelut oppilaiden kanssa työn lomassa, ruokailuissa, välitunneilla...

Formatiivisen arvioinnin toteuttaminen onnistui valtauksen aikana hyvin. Mielestämme se oli luonnollinen osa tällaista toiminnallista opiskelua. Myös se, että meitä oli kolme opettajaopiskelijaa sekä yksi koulun oma opettaja paikalla, pystyimme keskustelemaan oppilaiden kanssa paljon työnteon lomassa. Tällä keinolla pääsimme ehkä parhaiten kiinni oppilaiden ajatusmaailmaan ja sitä kautta oppimiseen.

3) Summatiivinen arviointi (=ajanjakson päätteeksi):
--> Päiväkohtainen arviointi... Missä vaiheessa ollaan minkäkin päivän jälkeen menossa?

Summatiivinen arviointi jäi valtauksessa huomattavasti vähemmälle. Toki kävimme opettajien kesken läpi sitä, missä kohtaa milloinkin ollaan menossa suhteessa siihen missä ehkä pitäisi olla menossa. Toimme myös oppilaille esille sitä, että nyt olemme esimerkiksi innovaatioissa tässä kohtaa menossa ja huomenna ne pitäisi saada täysin valmiiksi... Jotenkin tämä summatiivisen arvioinnin toteuttaminen ei kuitenkaan tuntunut niin luonnolliselta osalta toiminnallista opetusta verrattuna formatiiviseen.

- Maanantaina loppupäivästä 
--> Ensimmäisen päivän lopulla porinatuokio päivän fiiliksistä, odotuksia tulevasta sekä ajatuksia siitä olenko oppinut tähän mennessä jotakin (mitä)?
--> Arvioinnin toteuttaminen toiminnallisesti... Esim. peukkuäänestys, janalla liikkuminen tai kyykkyyn-ylös äänestys, jossa kaikki pääsevät osallistumaan riippumatta siitä uskaltaako kaikki vielä tuoda mielipiteitä esille ensimmäisen päivän lopulla.

Maanantaina oli melkoista sähellystä. Tuli yllättäviä tietoja siitä, että milloin kukakin oppilaista lähtee koulusta jne. Toiminnallisen arvioinnin toteuttaminen taisi jäädä kokonaan tekemättä. Toki keskustelimme päivän loppupuolella siitä miltä on tuntunut, mitä on opittu jne. Kuitenkin osa oppilaista taisi joutua lähtemään jo ennen näitä keskusteluja.

- Tiistaina loppupäivästä
--> Toisen päivän lopulla keskustelua siitä, mitä tähän mennessä on opittu. Lisäksi mitä fiiliksiä?
--> Uskomus, että ollaan jo sen verran tutustuttu että keskustelu onnistuu. (Tähänkin voi ottaa avuksi jonkin toiminnallisen tavan.)

Tiistaina kävimme antoisan keskustelun yläkoulun oppilaiden kanssa. Nämä yläkoululaiset vaikuttivat siltä, että jättävät mahdollisesti keskiviikkona tulematta kouluun, koska "meinaa olla vähän tylsää". Kävimme aikuismaisen ja runsaan keskustelun siitä, miltä heistä tuntuu ja mitä heidän on tarkoitus tässä valtauksessa oppia. Yläkoululaisilla oli nimittäin sellainen fiilis, että nolaavat itsensä jos ovat mukana suunnittelemassa pienimpien alakoululaisten kehittelemiä innovaatioita, joiden toteuttaminen on täysin mahdotonta. Siispä keskustelimme siitä, että isommilla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: 1. tehdä oma "heidän tasoisensa" innovaatio tai 2. heittäytyä täysin mukaan pienten innovaatioihin ja auttaa pienempiä kehittelemään heidän hullujakin ideoita. Lopuksi yläkoululaiset päätyivät vaihtoehtoon kaksi. (Ja keskiviikko sujui moitteettomasti!) Puhuimme siitä, että eivät yläkoululaiset esimerkiksi nolaa itseään, vaikka osallistuvat pienten keksimien innovaatioiden toteuttamiseen. Ei kukaan ajattele, että "Hei vähänkö noloo, joku yläkoululainen on keksinyt ton banaaniauton!"

Keskustelimme tiistaina myös siitä, että yläkoululaisilla oli ollut päivän mittaan tylsää. Esimerkiksi läärääminen öljyonnettomuuden kanssa... Olisiko ollut parempi idea laittaa isot oppilaat omaan ryhmäänsä kokeilemaan öljyn poistamista astiasta? Pienten lääryistä ei tosiaan välttämättä päässyt kovin hyvin näkemään mikä keino toimii parhaiten öljyn poistamiseen. Jotenkin jäi sellainen tunne, että isommat olisivat halunneet päästä kokeilemaan millä se oikeasti poistuu... Jos ryhmä olisi koostunut yläkoululaisista, olisi tämä estänyt heidän jäämisensä taka-alalle ja innostus olisi saattanut syntyä.

- Keskiviikkona loppupäivästä
--> Padlet -fiilistaulu kaikesta kolmen päivän ajalta:
--> Fiiliksiä?
--> Mitä opin? 
--> Mitä jäi käteen?
--> Risuja ja ruusuja?
Hyvä verrata tässä esille nousevia asioita valtauksen alussa tehtyyn Padletiin.
Padlet -fiilistaulu osoittautui ihan hyväksi tavaksi saada kommentteja isommilta oppilailta nimettömänä. Nämä kommentit toimivat hyvin keskustelun aloittajana. Isommat oppilaat osasivat hyvin avata kommenttejaan ja ajatuksiaan valtauksesta. Toisaalta tuntui vähän, että he eivät välttämättä hoksanneet, mitä kaikkea he ovat valtauksen aikana oppineet. He nimittäin puhuivat esimerkiksi siitä, että jotkut asiat tuntuivat lapsellisilta, mikä on varmasti ihan totta. Kuitenkin yritimme tehdä heille selväksi (mm. öljyonnettomuus ja innovaatio -tehtävissä), että heidän tarkoituksenaan on soveltaa aiemmin oppimaansa tietoa esim. öljystä sekä toimia yhdessä pienempien oppilaiden kanssa, auttaa, tukea sekä ottaa isompaa roolia kokonaisuuksista. Tarkoituksena ei välttämättä ollut siis heidän kohdallaan niinkään oppia teoriatietoa vaan ennemminkin sosiaalisia taitoja. Pienempien kohdalla nämä padlet -taulut osoittautuivat liian vaikeiksi. Heillä ei ollut tähän vielä valmiuksia, mutta toisaalta myös heidän teknologiataitonsa eivät olleet kovinkaan hyviä... Pienten kanssa ei myöskään saanut keskustelua oppimisesta aikaan kovinkaan helposti. Tuntui, että keskusteleminen pysyi ennemminkin fiiliksissä.

4) Itse- ja vertaisarviointi:
--> Ilmenee keskusteluissa oppilaiden kanssa
--> Itsearviointia päivän päätteeksi toteutettavissa arvioinneissa
--> Miten saisi oppilaita arvioimaan toisiaan enemmän?
Nyt jälkikäteen tuli mieleen, että olisimme voineet pohtia jotain kirjallista itsearviointitapaa vielä valtauksen loppuun. Tällainen olisi voinut olla esimerkiksi moniste, jossa olisi ollut esim. ruksittavia kohtia tms. Vaikka emme toteuttaneetkaan mitään tällaista tuntui, että pääsimme oppilaiden kanssa keskustellessa vähän jyvälle siitä mitä kukakin ymmärtää. Vaikka pienemmän oppilaat puhuivat enemmänkin fiiliksistä niin silti mielestämme kommenteista pystyi vähän päättelemään osaamista. Itsearvioinnin kannalta olisi kuitenkin parempi, että saisimme oppilaat itse kertomaan omasta oppimisestaan tekemiemme päätelmien sijaan.
Vertaisarvioinnin tekeminen tuntui todella vaikealta. Tuntui, että toisilla ei ole siihen valmiuksia yhtään ja kaikkien valmiudet ovat muutenkin kovin eri tasoilla... Keskusteluissa nousi välillä esille toisten tekemisen kommentointia hyvässä hengessä, mutta siihen tämä meidän toteuttamamme vertaisarviointi sitten taisikin jäädä.

5) Palaute:
- Jatkuvaa palautteen antoa
- Perusteltua
- Positiivista, tsemppaavaa, rohkaisevaa...
Palautteen antaminen oli selvästi meidän vahvuutemme. Osasimme mielestämme antaa jatkuvasti pääasiassa positiivista palautetta. Palautteemme oli johonkin tiettyyn tekemiseen suunnattua yleensä, mutta jossain kohtaa käytimme tsemppinä myös "hyvä hyvä" tyyppistä tsemppiä. Palautteemme keskittyminen onnistumisiin tuli ilmi myös yläkoululaisten puheissa valtauksen jälkeisessä keskustelussa. Heidän mukaansa valtauksessa oli jopa ihan mukavaa, koska arvostimme heitä. Me kuulemma toimme esille tilanteet, joissa oppilaat eivät käyttäytyneet hyvin, mutta emme takertuneet niihin. Tarjosimme heille itselleen mahdollisuuden päättää siitä, muuttaakko käyttäytymistä vaiko ei. Uskon, että kommentit menevät tällaisissa tilanteissa perille silloin kuin palaute on keskimäärin positiivisen puolella. Myös yläkoululaiset vahvistivat tämän, todetessaan ettemme "nalkuttaneet kokoajan samoista asioista".

6) Dokumentointi:
- Olisi hyvä dokumentoida oppimista näiden kolmen päivän aikana.
--> Keksintöjen vaiheiden dokumentointi
--> Screenshot Padletista 
- Oppilaiden omat ideat?
--> Miten muistaisitte jatkossakin, mitä kouluvaltauksessa tehtiin ja opittiin?
Tätäkin kohtaa olisi voinut suunnitella ja toteuttaa paremmin. Toki me opettajina dokumentoimme paljon valtauksen aikaista toimintaa eri menetelmillä. Olisi kuitenkin ollut hedelmällisempää, mikäli oppilaat olisivat myös itse dokumentoineet omaa toimintaansa. Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu, kuin oppilaiden toteuttama dokumentointi olisi suunniteltu pääasiassa lisätehtäviksi. "Jos jollain tulee innovaatio valmiiksi niin hän voisi tehdä sitä ja tätä." Jälkikäteen ajateltuna tämä tuntuu aika typerältä, mutta toisaalta taas kun miettii kaikkia valtauksen asettamia raja-ehtoja niin kaikki taisi kuitenkin sujua ihan riittävän hyvin. Se, että ryhmässä oli suuria ikäeroja, oli todellinen haaste. Lisäksi haasteena oli se, että osa ryhmän oppilaista tuli muusta koulusta. Olisi siis ollut melko haastavaa toteuttaa dokumenttia, joka säilyisi oppilailla pidempään kuin valtauksen loppuun ja sitä voisi hyödyntää mm. myöhemmin. (Parhaimmillaan olisi voinut dokumentoida näitä valtauspäiviä esim. omaan Peda.netiin jne...)