8. Sydän- ja verisuonitaudit
Tiede|Aineenvaihdunnan häiriöt Fruktoosi vaanii lihavuusepidemian sisällä
KOLIBRIN aineenvaihdunta on kiihkeää. Se hengittää 250 kertaa minuutissa. Sen sydän lyö yli 50 kertaa sekunnissa. Sen siivetkin lyövät 80 kertaa sekunnissa ja ruumiinlämpö on 38 astetta.
Näin kiihkeän aineenvaihdunnan luulisi polttavan kaikki kalorit, mitä kolibri ehtii päivän aikana hankkia. Silti se lihoo joka päivä.
Tapa, jolla kolibri lihoo, voi selittää myös ihmisen lihomista.
KOLIBRI juo joka päivä kukkien mettä neljä kertaa painonsa verran.
Kun se käy yöpuulle, sen ruumiinpainosta 40 prosenttia on rasvaa. Sen maksa on niin rasvainen, että se muuttuu valkoiseksi, ja lisäksi kolibrilla on diabetes.
Mutta aamulla, kun kolibri nousee yöpuultaan, rasva on palanut pois ja poissa ovat myös rasvamaksa ja diabetes.
Karhut puolestaan keräävät talvea vasten paksun rasvavaraston syömällä valtavasti marjoja ja hedelmiä. Jos karhut saavat valita, lihottavatko ne itsensä kalalla vai marjoilla, ne valitsevat marjat.
Amazonissa elävät pakukalat puolestaan odottavat tulvakautta, jolloin ne lihottavat itsensä ahmimalla veteen putoavia hedelmiä. Syöminkien jälkeen ne voivat elää puoli vuotta rasvakerroksensa varassa syömättä mitään.
NÄITÄ eläimiä yhdistää kaksi asiaa. Ensinnäkin, rasva on niille elinehto. Niiden täytyy saada riittävä rasvakerros selvitäkseen vaikeista ajoista.
Toiseksi ne kaikki lihottavat itsensä pääasiassa hedelmäsokerilla, eli fruktoosilla. Professori Richard Johnsonin mukaan tämä ei ole sattumaa.
Johnson uskoo, että fruktoosi on monille eläimille – ihmiset mukaan lukien – tärkein fysiologinen signaali, joka saa elimistön keräämään rasvaa ennen lepokautta.
Johnson on Coloradon yliopiston munuaissairauksien professori. Hän on työstänyt fruktoosihypoteesiaan jo parikymmentä vuotta.
Johnsonin olettamuksen mukaan nykyinen lihavuusepidemiamme on osin seurausta evolutiivisesta mekanismista, joka on auttanut lajiamme selviämään läpi niukkojen aikojen
Tätä mekanismia ohjaa fruktoosi.
EVOLUTIIVISESTI Johnsonin ajatuksessa on järkeä.
Fruktoosia on usein runsaasti saatavilla juuri ennen kylmää tai kuivaa kautta. Kun nautimme syksyisen metsän tai omenatarhan antimista, fruktoosi kertoo elimistölle, että on taas se aika vuodesta.
Tämä laukaisee mekanismin, joka saa elollisen olennon keräämään tehokkaasti rasvaa. Johnson kutsuu tätä mekanismia ”eloonjäämiskytkimeksi”.
Ongelmana vain on, että nykyisessä yltäkylläisessä ravintoympäristössä kytkin on kääntynyt meitä vastaan eikä enää palvele eloonjäämistä.
Evoluution aikana ei nimittäin koskaan ole ollut tilannetta, jossa ihmiselle olisi koko ajan tarjolla rajaton määrä fruktoosia.
Johnsonin mukaan omena tai kaksi päivässä ei vaikuta kytkimeen, mutta limonadien ja hedelmämehujen jatkuva kulutus kyllä vaikuttaa.
Niinpä ihmisillä, jotka saavat paljon fruktoosia, kytkin pysyy koko ajan on-asennossa, mikä kiihdyttää lihomista.
ALOITETAAN teoria arvoituksesta. Kun karhu alkaa syksyllä syödä marjoja, se syö ja syö ja syö kuin sillä olisi pohjaton nälkä.
Mutta miten karhulla voi olla koko ajan nälkä, kun se syö niin valtavasti?
Johnson uskoo, että tämä liittyy fruktoosin erikoiseen aineenvaihduntaan. Elimistö nimittäin käsittelee fruktoosin toisella tavalla kuin muut sokerit.
Fruktoosi aiheuttaa hajotessaan soluissa energiavajeen, ja kun solut kirkuvat energiavajetta, se tarkoittaa nälkää. Siksi fruktoosi saa karhun ja oletettavasti myös ihmisen syömään lisää.
Lihominen ei ole seurausta pelkästään lisääntyneestä syömisestä vaan myös virtsahaposta, jota syntyy fruktoosin hajotessa. Virtsahappo nimittäin jarruttaa solun energiatehtaita mitokondrioita, jotka voisivat polttaa rasvavarastoa pois.
Näin fruktoosi saa aikaan kaksoisvaikutuksen: syömme enemmän, mutta samanaikaisesti rasva ei pala. Niinpä rasva alkaa kerääntyä vyötärölle.
Koko ajan nälkä, mutta rasva ei pala –kuulostaa ihmisen päälle langetetulta kiroukselta.
Johnson kuitenkin uskoo, että kauan sitten tämä yhdistelmä pelasti esi-isämme sukupuutolta auttamalla meitä keräämään rasvaa
Fakta
Näin toimii fruktoosikytkin
-
Adenosiinitrifosfaatti (ATP) on yhdiste, joka muuntaa syömämme kalorit energiaksi. Kun ATP tuottaa energiaa, se luovuttaa fosfaattia, jolloin jäljelle jää yhdiste nimeltä adenosiinidifosfaatti (ADP).
-
Normaalisti, kun energiaa otetaan esimerkiksi glukoosista, ADP palautuu nopeasti ATP:ksi, jolloin energiatasot palautuvat.
-
Fruktoosi toimii toisin. Erityisesti jos fruktoosin saanti on runsasta, ADP ei palaudu ATP:ksi, vaan se hajoaa edelleen adenosiinimonofosfaatiksi (AMP), joka hajoaa edelleen virtsahapoksi.
-
Virtsahappo jarruttaa solujen energiantuottajia mitokondrioita polttamasta rasvaa.
MERKIT tästä näkyvät edelleen geeneissämme.
Noin 60 miljoonaa vuotta sitten edeltäjämme menettivät kyvyn tuottaa itse C-vitamiinia.
Siksi lähes kaikki muut nisäkkäät voivat itse tuottaa C-vitamiininsa, mutta suurin osa kädellisistä ei voi.
Kyvyn menettäminen on ollut pitkäaikainen lajinkehitykseen liittyvä mysteeri, koska onhan C-vitamiini tarpeellista. Johnson uskoo, että se liittyy rasvan keräämiseen.
C-vitamiini nimittäin eliminoi tehokkaasti virtsahapon vaikutuksen. Jos ihminen tuottaisi itse oman C-vitamiininsa, se estäisi virtsahappoa suojelemasta rasvaa ja rasva palaisi helpommin.
Mahdollisesti samasta syystä hedelmät maistuvat kaikille kädellisille mieluummin kypsinä kuin raakoina.
Raaoissa hedelmissä on runsaasti C-vitamiinia, mutta vähän fruktoosia – kypsissä toisinpäin. Näin fruktoosin mukana tuleva vähäinen C-vitamiini ei pääse häiritsemään rasvan keräämistä.
TOINEN mutaatio, joka on syntynyt joskus mioseenikaudella, vaikuttaa virtsahapon tuotantoon.
Mutaation vuoksi virtsahapon tasot ihmisellä ovat huomattavasti korkeammat kuin monilla muilla eläimillä. Johnson uskoo, että mutaation tarkoitus on ollut tehostaa rasvan keräämistä edelleen.
Luonnonvaraisissa populaatioissa mutaatiot eivät ole tehneet kädellisistä ylipainoisia.
Ne ovat kuitenkin auttaneet keräämään rasvaa sen verran, että ne ovat selvinneet niukoista kausista hengissä jatkamaan sukua.
Jos fruktoosia haluaa välttää, se ei välttämättä onnistu leikkaamalla fruktoosi pois ruokavaliosta.
Ihmiselimistö nimittää tuottaa fruktoosia itse. Niin sanotussa polyolikierrossa glukoosi muuntuu ensin sorbitoliksi ja sorbitoli fruktoosiksi.
Normaalioloissa fruktoosia syntyy vain vähän eikä se muodosta ongelmaa painonhallinnassa.
Jos glukoosia on kuitenkin veressä paljon – kuten diabeetikoilla – elimistö voi tuottaa fruktoosia jopa 17 grammaa päivässä. Saman verran saa tölkillisestä virvoitusjuomaa.
Tuoreen havainnon mukaan fruktoosia syntyy myös aivojen hypotalamuksessa – eli alueella, joka säätelee ruokahaluamme.
JOHNSONIN yllättävä havainto on, että hiirimalleilla runsas suolan käyttö laukaisee elimistön oman fruktoosintuotannon.
Suola ja glukoosi ovat hyvin erilaisia yhdisteitä? Miksi ne laukaisisivat fruktoosituotannon?
Johnsonin mukaan siksi, että molemmat toimivat hätäsignaaleina.
Jos veressä on paljon glukoosia tai suolaa (tai molempia) veren konsentraatio muuttuu, ja näin tapahtuu kun elimistö kuivuu.
Elimistö siis luulee, että olento kärsii veden puutteesta.
Elimistö varautuu kuivumisen uhkaan keräämällä rasvaa, sillä rasva ei ole ainoastaan energiavarasto vaan myös vesivarasto.
Kun rasva palaa, muodostuu vettä, jonka elimistö voi hyödyntää. Samasta syystä kamelitkin keräävät selkäänsä rasvakyttyrän – saadakseen vettä.
HELSINGIN yliopiston geenisäätelyn professori Ville Hietakangas vahvistaa, että Johnsonin kytkimeksi kutsuma mekanismi on olemassa.
”Fruktoosi stimuloi rasvantuotantoa voimakkaammin kuin glukoosi ja samalla se vaimentaa geenejä, jotka voisivat polttaa rasvaa”, Hietakangas sanoo.
”Fruktoosin aiheuttama rasvan polton hidastuminen ei johdu vain virtsahaposta, vaan tekijöitä on useita.”
Hän itse tutkii sokeriaineenvaihduntaan liittyvää geenisäätelyä eläinmalleilla Viikissä.
Hietakankaan mukaan fruktoosi on kaikkien eläinten elimistölle kova pala ja siksi fruktoosin hajottaminen on geneettisesti tarkoin säädeltyä. Jos fruktoosin käsittely estetään, se voi koitua eläimen kuolemaksi.
Fruktoosin terveysvaikutuksia on tutkittu viime vuosina paljon, ja tämä on edelleen vahvistanut käsitystä fruktoosin haitallisuudesta. Erityisen haitallista on, jos fruktoosia saadaan kerralla suuria määriä, Hietakangas sanoo.
”Tällöin fruktoosin hajotus siirtyy suolistosta maksaan ja jos tätä jatkuu pitkään, maksa alkaa rasvoittua. Koe-eläimillä fruktoosi on yhdistetty lihomiseen, rasvamaksaan ja niin sanottuun vuotavan suolen oireyhtymään.”
Yksittäisissä hedelmissä fruktoosia on verrattain vähän, mutta hedelmämehut ja virvoitusjuomat sisältävät fruktoosia niin paljon, että ne voivat olla ongelma painonhallinnan kannalta.
Kauran kuidulla, beetaglukaanilla, on poikkeuksellinen vaikutus suoliston ja verisuonten hyvinvointiin.
Kauran kuidulla, beetaglukaanilla, on poikkeuksellinen vaikutus suoliston ja verisuonten hyvinvointiin. Kaura ei kuitenkaan automaattisesti tee tuotteesta terveellistä, muistuttavat asiantuntijat.
Pauliina Romppanen, teksti
Oli sydänkohtauksen ansiota, että kaurasta tuli ilmiö.
Lääketieteeseen erikoistunut amerikkalainen toimittaja Robert E. Kowalski (1942–2007) sai vuonna 1977 sydänkohtauksen vain 35-vuotiaana ja joutui sepelvaltimon ohitusleikkaukseen. Muutaman vuoden kuluttua sama toistui.
Kowalski alkoi pohtia, miten ruokavalinnoilla voisi vaikuttaa terveyteen. Syntyi vuonna 1987 ilmestynyt kirja The 8-Week Cholesterol Cure. Self help -kirjasta tuli valtaisa hitti, ja se pysytteli The New York Times -lehden myydyimpien kirjojen listalla yli sata viikkoa.
Kirjassa Kowalski kertoi sydänleikkauksen jälkeisestä elämästään ja ruokavaliostaan, johon kuului olennaisena osana kauraleseen käyttö.
”Kowalskin kirja herätti aikanaan suurta kiinnostusta, ja omissa tutkimuspiireissäni se nousi aina puheenaiheeksi. Kirja on kiinnostava siitäkin huolimatta, ettei se ollut mikään tieteellinen tutkielma”, kertoo elintarviketieteiden tohtori Markku Mikola.
Mikola on tutkinut kauraa yli 30 vuotta, ja vuodesta 2019 hän on työskennellyt tuotekehityspäällikkönä Pohjoismaiden johtavalla kauratuotteiden valmistajalla Fazerilla.
Jo muutamaa vuotta ennen hittikirjan ilmestymistä, vuonna 1984, amerikkalaistutkijat olivat havainneet, että kauraleseen käyttö alentaa korkeaa kolesterolia.
Mikola pitää tutkimusta merkittävänä uranuurtajana kauratutkimuksessa. Leseissä eli jyvän kuoriosissa on eniten kauran liukoista kuitua beetaglukaania.
Se tekee kaurasta poikkeuksellisen ruoka-aineen.
”Maallikon termein sanottuna, kun saat tarpeeksi beetaglukaania, huuhtelet osan kolesterolistasi viemäriin”, Mikola sanoo.
Lähde: Finravinto 2017
JOS OLET tyypillinen suomalainen, aloitit aamusi melko suurella todennäköisyydellä kaurapuurolla. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista nauttii päivittäin puuroa, naiset hieman miehiä enemmän.
Voisikin sanoa, että olemme todellinen kauransyöjäkansa. Henkeä kohti kauraa kuluu vuodessa noin kymmenen kiloa, huippuvuonna 2020 saavutettiin tähänastinen ennätys, 11 kiloa, kertovat Luonnonvarakeskuksen Luken tilastot.
Kiireessä pikapuuroa lusikoidessa ei ehkä tule ajatelleeksi, että puuron syöminen on terveysteko, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia.
Kaurasta tekee erityisen sen sisältämä beetaglukaani, liukoinen kuitu, jolla on poikkeuksellisen paljon terveyteen positiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia. Juuri beetaglukaani tekee puurosta geelimäistä ja pehmeää.
Kauralle on hyväksytty peräti neljä terveysväitettä, joista ensimmäisen, kolesteroliin vaikuttavan terveysväitteen EU:n elintarviketurvallisuusvirasto EFSA hyväksyi vuonna 2010. Sen mukaan kauran beetaglukaanin on osoitettu alentavan veren kolesterolia. Tämä puolestaan voi vähentää riskiä sairastua sepelvaltimotautiin.
Kauran tavoin myös monet vitamiinit, kuten D-vitamiini ja folaatti, ovat saaneet useita EFSAn hyväksymiä terveysväitteitä.
Neljä syytä
syödä kauraa
EU:n elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on hyväksynyt kauralle neljä terveysväittämää.
Beetaglukaanit edistävät veren kolesterolitasojen pysymistä normaalina.
Väite voidaan esittää elintarvikkeesta, joka sisältää vähintään gramman kaurasta, kauraleseistä, ohrasta, ohraleseistä tai näiden lähteiden seoksesta peräisin olevia beetaglukaaneja määriteltyä annosta kohti. Päivittäin beetaglukaania on saatava 3 grammaa.
Kaurasta ja ohrasta peräisin olevien beetaglukaanien nauttiminen osana ateriaa auttaa vähentämään veren glukoosipitoisuuden kohoamista kyseisen aterian jälkeen.
Väite voidaan esittää vain elintarvikkeesta, joka sisältää vähintään 4 grammaa kaurasta ja ohrasta peräisin olevia beetaglukaaneja kutakin 30 grammaa imeytyvää hiilihydraattia kohti määritellyssä annoksessa osana ateriaa.
Kauran beetaglukaanin on osoitettu alentavan/vähentävän veren kolesterolia. Korkea kolesteroli on sepelvaltimotaudin kehittymisen riskitekijä.
Päivittäin beetaglukaania on saatava 3 grammaa. Väitettä voidaan käyttää elintarvikkeissa, joista saa vähintään gramman kauran beetaglukaania määriteltyä annosta kohti.
Kaurajyvän kuitu edistää ulostemassan lisääntymistä.
Väite voidaan esittää elintarvikkeesta, joka on runsaskuituinen.
MITEN KAURAN beetaglukaani elimistössä oikein käyttäytyy?
Kun beetaglukaani liukenee veteen, se muodostaa suoleen geelimäistä verkkoa. Tämä verkko estää kolesterolia imeytymästä ruoansulatuskanavasta elimistöön, kuvailee Turun yliopiston molekulaaristen elintarviketieteiden professori Kaisa Linderborg, joka on tutkinut kauran suolisto- ja vatsavaikutuksia muun muassa Oatyourgut-tutkimushankkeessa.
Useimmilla meistä on elimistössä liikaa kolesterolia. Kolesterolia tarvitaan D-vitamiinin, hormonien ja sappihappojen muodostumiseen sekä solukalvojen rakennusaineeksi, mutta elimistö osaa valmistaa kaiken tarvitsemansa kolesterolin itse.
Ylimääräinen kolesteroli taas kertyy valtimon seinämän sisäkalvon alle ja ajan mittaan ahtauttaa suonta – ja siitä voi seurata monenmoisia ongelmia.
Beetaglukaani vaikuttaa kolesteroliin myös toisella tapaa. Se sitoo itseensä maksan kolesterolista muodostamia sappihappoja, jotka poistuvat ulosteen mukana.
Kun ne eivät palaudu maksaan, maksa käyttää elimistössä jo olevaa kolesterolia uusien sappihappojen tekemiseen – ja näin kolesteroliarvo alkaa laskea.
”Kolesteroli voi laskea jo muutamissa viikoissa, jos beetaglukaania saa ruokavaliostaan päivittäin 3 grammaa”, Linderborg toteaa.
Jokaisen olisi hyvä olla kiinnostunut kolesteroliarvoistaan, sillä runsas määrä haitallista LDL-kolesterolia kasvattaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, kuten sepelvaltimotautiin. Pahimmassa tapauksessa sepelvaltimotauti johtaa sydäninfarktiin.
Suomessa sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat vajaa puolet työikäisten kuolemista. On myös hyvä muistaa, että myös nuoren, hoikan ihmisen kolesteroli voi olla vaarallisesti koholla.
Näin kaura
hoitaa terveyttä
Aivot
- Tasainen verensokeri auttaa aivoja toimimaan virkeästi.
Sydän ja verenkierto
- Auttaa hallitsemaan veren normaalia kolesterolitasoa.
- Voi auttaa alentamaan sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Haima
- Auttaa tasapainottamaan verensokeria.
Vatsa
- Lisää kylläisyyden tunnetta.
Ohutsuoli
- Kauran kuidut auttavat painonhallinnassa.
- Kauran kuituihin kiinnittyy vitamiineja, kivennäisaineita, kasviestrogeenejä, steroleita ja antioksidantteja, jotka tukevat suoliston ja koko kehon hyvinvointia.
- Gluteeniton kaura sopii myös keliaakikoille.
Paksusuoli
- Edistää vatsan toimintaa.
Lähde: suomikaura.fi
Kaura poikkeaa muista viljoista hyvän rasva- ja aminohappokoostumuksensa ansiosta.
KAURAA KANNATTAA syödä, vaikka kolesteroliarvot olisivat esimerkilliset. Kauran ravintokuitu tekee nimittäin hyvää suoliston mikrobistolle, miljoonille bakteereille, jotka käyttävät sitä ravinnokseen.
Kun kuitua saa ruokavaliostaan paljon ja eri lähteistä, myös suoliston mikrobikanta on runsas ja monipuolinen.
”Tämä puolestaan pienentää tutkitusti riskiä sairastua moniin elintapasairauksiin, kuten paksu- ja peräsuolisyöpään”, Linderborg toteaa.
Koska kuidut eivät imeydy, ne lisäävät ulostemassan määrää ja nopeuttavat sen läpikulkua suolistossa.
Se voi helpottaa ummetuksesta kärsivää, mutta ilmiöstä on muitakin hyötyjä: Jos esimerkiksi grillissä valmistuva ruoka kärähtää, ruoan pintaan voi muodostua syöpää aiheuttavia karsinogeenejä. Karsinogeenit eivät kuitenkaan ehdi jäädä vellomaan suolistoon vaan ne huuhtoutuvat ulosteen mukana elimistöstä pois.
Lisäksi kuitu auttaa suolistoa pysymään hyväkuntoisena, jolloin se pystyy paremmin puolustautumaan haitallisia aineita, kuten hometoksiineja, vastaan.
Kaura poikkeaa muista viljoista myös hyvän rasva- ja aminohappokoostumuksensa ansiosta, Linderborg muistuttaa.
Rasva on pääasiassa pehmeää eli monityydyttymätöntä, ja kauran aminohapot täydentävät hyvin palkokasvien aminohappoja, minkä vuoksi se on hyvä proteiininlähde kasvissyöjän ruokavalioon.
VUONNA 1997, kymmenen vuotta Robert Kowalskin hittikirjan jälkeen, kaura alkoi saada terveellisyydestään myös virallista tunnustusta.
Silloin Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi ensimmäistä kertaa kauraa koskevat terveysväitteet, joiden mukaan kaurasta valmistettujen tuotteiden syöminen voi vähentää sepelvaltimotaudin riskiä.
Yhdysvalloissa kauraa käytettiin tuolloin erityisesti hiutaleina ja leseinä, ja tuotekehityspäällikkö Markku Mikola muistelee saaneensa siellä asuessaan ensikosketuksen myös annospikapuuroihin.
Euroopassa beetaglukaani sai tunnustusta vasta paljon myöhemmin, vuonna 2010. Vuotta myöhemmin EFSA hyväksyi vielä kolme muutakin terveysväitettä kauralle.
Kaisa Linderborgin mukaan EU:n kauralle hyväksymät terveysväitteet ovat merkittäviä ja osoittavat, miten terveellisestä ja monipuolisesta raaka-aineesta on kyse.
Moni kaurapohjainen tuote ei todellisuudessa ole kovinkaan kaurapitoinen.
VIIME VUOSINA kaura on liimautunut kuin taikasanana lukuisten elintarvikkeiden kylkeen.
Monille kaurapohjainen tuote on luonteva korvike maitotuotteille, ja lisäksi kaupanhyllyllä näkee kaurapohjaisia lihankorvikkeita, sipsejä, suklaata, lakritsia, purukumia, margariinia sekä kosmetiikkatuotteita.
Fazer Myllyllä kauran tuotekehitystä johtava Mikola, jos joku, on nähnyt, miten kotimainen supervilja on jalostunut ihmisten käsissä puurohiutaleesta erilaisiksi juomiksi, välipaloiksi ja ruoanvalmistustuotteiksi ja nykyisin myös ksylitoliksi ja öljyksi.
Kaikki kaurasta tehty ei kuitenkaan ole välttämättä erityisen terveellistä, muistuttaa Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen professori Marjukka Kolehmainen.
Kolehmaisen mukaan kuluttajan olisi hyvä tutkia tuotteita kriittisellä silmällä, sillä moni kaurapohjainen tuote ei todellisuudessa ole kovinkaan kaurapitoinen.
”Monessa jogurttia muistuttavassa kauravälipalassa voi olla kauraa vain 6–7 prosenttia tai jopa vähemmän, mutta sokeria lähemmäksi 10 grammaa sadassa grammassa.”
Sokeria on siis suunnilleen yhtä paljon kuin tyypillisissä sokeroiduissa jogurteissa.
Kolehmainen kannustaakin ruokateollisuutta rohkeuteen: monissa kauratuotteessa kauraa saisi olla reilusti enemmän, mikä tekisi siitä myös kuitupitoisemman.
”Harva tuskin jättää valitsematta tuotetta sen vuoksi, että siinä on kauralle ominainen mieto maku. Olisi sääli, jos viljan maku ei saisi tulla tuotteesta esiin.”
Kaurajuomat puolestaan poikkeavat maidosta siinä, että niissä on enemmän sokeria. Tämä ei tosin ole lisättyä vaan kauran luontaista sokeria.
Proteiinin suhteen kaurajuomat kalpenevat maidon rinnalla: kun rasvattomassa maidossa proteiinia on noin 3,5 grammaa sadassa grammassa, kaurajuomassa määrä jää yleensä noin grammaan.
VAIKKA KAURASSA on paljon hyvää tekeviä ominaisuuksia, Kolehmainen ei silti nostaisi yhtä raaka-ainetta parrasvaloihin.
Sataprosenttinen kauraleipä ei tee autuaaksi, jos ruokavalio on muuten pielessä.
”Suomi on vähän tällainen yhden asian maa. Trendikkäiksi syötäviksi ja puheenaiheiksi nousevat vuoron perään milloin punajuuri, milloin ruis, mustikka, puolukka tai kaura, kun näitä kaikkia olisi hyvä sisällyttää ruokavalioon monipuolisesti.”
Kolehmainen on tutkinut kansainvälisessä tutkimuksessa kauran ja rukiin kuitujen vaikutuksia elimistössä. Tutkimus toteutettiin koe-eläimillä, joten ne antavat vasta suuntaa siitä, miten kuidut käyttäytyvät ihmisen elimistössä.
Tutkimus osoitti, että molempien viljojen kuiduilla oli suoliston terveyden kannalta omanlaistaan suotuisaa merkitystä: kaurakuitu lisäsi Lactobacillus-suvun ja ruis Bifidobacterium-suvun mikrobien kasvua.
Lisäksi molemmat kuitutyypit vähensivät maksan tulehdustilaa sekä hidastivat painonnousua.
Tähän vaikuttavat etenkin kaksi tekijää: kuitupitoinen ruoka sisältää vähemmän energiaa kuin vähäkuituinen ruoka, ja lisäksi se pitää verensokerin pitkään tasaisena, jolloin nälkäpiikit eivät pääse yllättämään.
Kolehmainen kannustaakin syömään monipuolisesti esimerkiksi juuri täysjyväviljoja, kasviksia ja marjoja, sillä siten elimistössä aktivoituu useita terveyttä edistäviä mekanismeja.
”Silloin hyvinvointi ei ole jonkin yhden tai harvan terveellisenä pidetyn ruoan varassa”, Kolehmainen toteaa.
Kauratuotteet ovat usein tavallisia tuotteita reilusti kalliimpia.
KAURAA OLISI varaa syödä reilusti enemmän, sillä suurin osa kotimaisesta kaurajyvästä päätyy edelleen eläinten rehuksi sekä maailmalle vientiin.
Vuodesta 2010 kaurankulutus on Suomessa tuplaantunut, ja huippuvuosi saavutettiin 2020, jolloin jokainen suomalainen söi kauraa 11 kiloa. Kulutus on pysynyt korkealla siitä asti: viime vuonna kulutus oli vain himpun verran alle 11 kiloa ilmenee tuoreesta Luonnonvarakeskus Luken julkistamasta ravintotaseesta. Vuosittain julkaistavasta tilastosta selviää muun muassa kotimaisten elintarvikkeiden kulutus henkeä kohti.
Kaisa Linderborgin mukaan esimerkiksi kaukomailta tuodun valkoisen riisin voisi hyvin vaihtaa kaurasta tai ohrasta tehtyihin ateriajyviin. Niitä valmistaa useampi yritys Suomessa.
”Kaura olisi valkoista riisiä kuituisempi vaihtoehto, ja lisäksi sen käyttö tukisi omavaraisuutta ja kestävää kehitystä”, Linderborg toteaa.
Voiko kaurapohjaisten tuotteiden hinta muodostua kynnyskysymykseksi?
Koska ruoka on kallistunut, ostosvalintoja ohjaa entistä enemmän hinta. Kauratuotteet ovat tavallisia tuotteita usein reilusti kalliimpia, esimerkiksi 400 gramman kauragurtti voi maksaa saman verran kuin kilo perinteistä jogurttia ja kaurasuklaalevy saman verran kuin kolme kertaa isompi maitosuklaalevy.
”Kaurapuuro onkin varsin kelpo, edullinen vaihtoehto, ja lisäksi suolan määrää voi itse säännöstellä. Leipien mukana tulee usein runsaasti suolaa”, Linderborg pohtii.
ROBERT E. KOWALSKIN hittikirjaa myytiin 1980-luvulla miljoonia kappaleita. Se teki Kowalskista eittämättä varakkaan.
Julkisuus ei kuitenkaan suinkaan ollut yksinomaan myönteistä. Vuonna 1988 joukko kirjan lukijoita nosti kuuden miljoonan dollarin kanteen Kowalskia ja tämän kustantajaa kohtaan virheellisen tiedon levittämisestä.
Kanteen aloittanut Maurice Fishman väitti sairastuneensa ja kärsineensä ahdistuksesta, koska hän noudatti kirjan annostusohjeita niasiinin eli B3-vitamiinin käyttömääristä.
Ryhmäkanne ei Kowalskia hidastanut, vaan hän kirjoitti elämänsä aikana useita self help -kirjoja, joissa käsiteltiin muun muassa verenpaineen hallintaa sekä tyypin 2 diabeteksen hoitoa ruokavalion avulla. Lähteet eivät kerro, etenikö Fishmanin käynnistämä kanne lopulta oikeuteen saakka.
Epäonnekseen Robert Kowalski sai 65-vuotiaana keuhkoveritulpan, johon hän myös menehtyi.
Oikaisu 10.7.2023 kello 13.05: Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, ylimääräinen kolesteroli ei kerry valtimon seinämiin vaan seinämän sisäkalvon alle.
Pauliina Romppanen, teksti
Juha Salminen, Eriika Ahopelto, Shutterstock, kuvat
Heini Maksimainen, tuottaminen ja tekstin editointi
Terhi Montonen, ulkoasu ja animointi
JULKAISTU 7.7.2023 © HELSINGIN SANOMAT
4. Käsitteiden vertailu
a. Systolinen verenpaine – diastolinen verenpaine
• Verenpaine tarkoittaa ihmisen suurimmissa valtimoissa olevaa painetta.
• Systolinen verenpaine eli yläpaine on sydämen kammioiden supistuksen hetkellä
valtimoissa oleva paine.
• Diastolinen verenpaine eli alapaine on sydämen levonaikainen paine valtimoissa. Sen
hetken, kun kammiot täyttyvät uudestaan verellä ennen seuraavaa supistusta.
• Ihanteellinen aikuisen verenpainetaso on alle 120/80 mmHg. Kohonneena verenpainetta
pidetään, jos systolinen paine on yli 140 mmHg tai diastolinen paine on yli 90 mmHg eli
140/90 mmHg.
• Lyhytaikainen verenpaineen vaihtelu on normaalia, pitkäaikainen verenpaineen nousu
rasittaa sydäntä.
b. LDL-kolesteroli – HDL-kolesteroli
• LDL (low density lipoprotein) eli huono kolesteroli on lipoproteiini, joka kuljettaa
kolesterolia.
• LDL kuljettaa kolesterolia verisuoniin. Jos LDL:n määrä veressä on suuri, kolesterolia alkaa
kertyä verisuonistoon, ja silloin sydän- ja verisuonitautien, erityisesti infarktin, riski kasvaa.
• Tavoitearvo LDL-kolesterolille on alle 3 mmol/l.
• LDL-kolesterolin pitoisuutta nostaa erityisesti kovan eläinperäisen rasvan suuri määrä
ruokavaliossa.
• HDL (high density lipoprotein) eli hyvä kolesteroli on lipoproteiini, joka kuljettaa
kolesterolia pois verisuonten seinämistä.
• HDL-kolesterolin tavoitearvo on yli 1 mmol/l.
• HDL-kolesterolin pitoisuutta voi nostaa syömällä pehmeitä kasvisperäisiä rasvoja, kalaa,
kasviksia ja hedelmiä sekä juomalla riittävästi vettä.
c. Aivoinfarkti – sydäninfarkti
• Molemmat johtuvat pitkälle edenneestä ateroskleroosista, jossa elimistön valtimot ovat
epäterveellisten elintapojen seurauksena keränneet sisäseinämien alle kolesterolia.
• Kolesterolin kertyminen tuottaa ympärilleen tulehdussolujen ja sidekudoksen kanssa
rasvoittumapesäkkeitä, jotka kovettavat suonen.
• Rasitustilanteessa valtimon sisäseinä äkisti repeää ja vaurioituneen kohdan ympärille
muodostuu verihyytymä, joka tukkii koko suonen. Veri pääse virtaamaan, vaan tämä
aiheuttaa hapenpuutteen.
• Jos tukkeuma aiheutuu sydämen verenkierrosta vastaavissa sepelsuonissa, on kyseessä
sydäninfarkti.
• Jos tukkeuma on aivoverisuonissa, puhutaan aivoinfarktista.
5. Verenpaine
a.
• Kyseessä on terveen ihmisen verenpaine
• Tutkittavalla systolinen verenpaine vaihtelee hänen hereillä ollessaan 90:n ja 140 mmHg:n
välillä. Keskimäärin se on noin 110 mmHg. Systolisen verenpaineen voimakkaatkin
vaihtelut ovat normaaleja.
• Diastolinen verenpaine vaihtelee hänen hereillä ollessaan 50:n ja 90 mmHg:n välillä.
Keskimäärin se on noin 60 mmHg.
• Levon aikana sekä systolinen että diastolinen verenpaine laskevat, mikä on normaalia.
b.
• Verenpaine vaihtelee luonnostaan eri vuorokaudenaikoina. Päivisin verenpaineen
vaihteluita voi selittää fyysinen aktiivisuus: verenpaine kohoaa, kun keho tehostaa aineiden
kuljetusta rasituksen aikana.
• Psyykkinen tila (esim. stressi, voimakkaat tunteet) vaikuttaa verenpaineeseen. Kun
stressihormonit, kuten adrenaliini ja kortisoli, ovat koholla, myös verenpaine on koholla.
Stressihormonit ovat koholla kaiken aikaa, mikäli nukumme pitkäaikaisesti huonosti.
• Myös ruoka-aineet vaikuttavat verenpaineeseen: tunnettuja verenainetta kohottavia
aineita ovat suola ja lakritsi.
• Levossa ja nukkuessa verenpaine laskee. Nämä vähäisemmän paineen tunnit ovat tärkeitä
sydämen ja aivojen terveyden kannalta. Herätessä verenpaine kohoaa nopeasti, ja aamu
on verenpainepotilaalle suurimman riskin aikaa. Useiden tutkimusten mukaan aivo- ja
sydäninfarktien esiintyminen on yleisintä heräämisen aikaan.
• Verenpaine kohoaa, kun hormonieritys, esim. kortisolieritys, voimistuu aamuyöstä.
6. Sepelvaltimotautikuolleisuus Suomessa
a.
• Sekä miesten että naisten sepelvaltimokuolleisuus on 50 vuoden seurantajakson aikana
pudonnut noin 75 %.
• Naisten sepelvaltimokuolleisuus on ollut koko ajan noin kaksi kertaa miesten kuolleisuutta
pienempää.
• Miesten kuolleisuus on kuitenkin pienentynyt kulumäärällisesti enemmän kuin naisten.
b.
• Tietoisuus elämäntapojen merkityksestä sekä ylipainon vaikutuksista sairauksiin on
lisääntynyt.
• Apua elämäntapamuutoksiin on entistä enemmän tarjolla.
• Mahdollisuudet valita terveellistä ravintoa ovat lisääntyneet.
• Tupakointi on vähentynyt.
• Moni pohtii omassa suvussaan esiintyneitä sydän- ja verisuonitauteja, ja jos perimä
osoittaa alttiutta niille, on yksilö usein motivoituneempi muuttamaan elämäntapojaan.
• Myös media ohjaa ihmisiä yhä enemmän noudattamaan terveellisiä elämäntapoja.
c.
• Yhteiskunta on panostanut liikuntamahdollisuuksiin esim. rakentamalla lähiliikuntapaikkoja
ja -puistoja, ja ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia matalan kynnyksen liikunnan
harrastamiseen.
• Monet työnantajat kannustavat työntekijöitään yhä enemmän pitämään huolta
hyvinvoinnistaan.
• Liikunnalle ohjataan enemmän valtionavustuksia. Esimerkiksi nuorten liikkumisen
lisäämiseen tähtäävät Liikkuva koulu- ja Liikkuva opiskelu -hankkeet ovat olleet hallituksen
kärkihankkeita.
• Lääketieteen kehittyneen diagnostiikan avulla oireita osataan tulkita entistä paremmin ja
sepelvaltimotauti havaitaan entistä varhaisemmassa vaiheessa.
• Terveysosaaminen on parantunut, ja ihmiset hakeutuvat entistä useammin lääkärin
vastaanotolle.
• Sepelvaltimotaudin hoito on kehittynyt (esim. pallolaajennusten ja ohitusleikkausten
avulla) ja hoidon ennuste on parantunut tekniikoiden myötä.
• Pohjois-Karjala-projekti aloitettiin vuonna 1972, ja sillä on ollut merkittävä rooli
kansalaisten sydäntautikuolleisuuden vähentäjänä. Projektin avulla lisättiin kansalaisten
tietoisuutta suolan, rasvan ja tupakoinnin haittavaikutuksista.
• Myös muu valistus ja kampanjointi on lisääntynyt.
• Elintarvikevalikoimaan on tullut terveellisiä vaihtoehtoja, ja niistä tiedotetaan kuluttajille
hyvin.
• Kehitys on ollut myönteistä, mutta pitää muistaa, että väestö ikääntyy ja
ravintotottumuksissa ei ole enää tapahtunut niin rajua muutosta terveellisempään
suuntaan kuin mitä 1970-luvulla tapahtui.
• On myös huomattava, että tilasto kertoo vain kuolleisuudesta, ei sydän- ja verisuonitautien
absoluuttisesta esiintyvyydestä. Lisäksi diagrammi on ikävakioitu, eli siinä ei näy
ikääntyneiden suhteellisen osuuden kasvu.
7. Suositukset sydänterveyden edistäjänä
Päivittäinen liikunta
• Säännöllinen kestävyysliikunta parantaa sydämen ja verenkierron toimintaa.
• Lepotilassa vaikutukset ilmenevät sydämen leposykkeen pienenemisenä, sydämen
iskutilavuuden suurenemisena sekä systolisen ja diastolisen verenpaineen laskuna.
Painonhallinta
• Ylipaino häiritsee kehon aineenvaihduntaa.
• Alipaino saattaa aiheuttaa rytmihäiriöitä.
Terveelliset ruokatottumukset
• Sydänystävällinen ruokavalio voidaan koostaa monella eri tavalla. Tärkeintä on terveellinen
kokonaisuus.
• Sydänystävällisessä ruokavaliossa kiinnitetään huomiota seuraaviin seikkoihin:
o kulutukseen sopiva energiamäärä
o kovien ja pehmeiden rasvojen suhde
o kolesterolin saanti
o ravintokuidun saanti
o hiilihydraattien laatu
o suolaa alle 5 g / päivä
o alkoholia mahdollisimman vähän.
Tupakoimattomuus
• Tupakoinnin sekä sydän- ja verisuonitautien välinen syy-yhteys on vahva: tupakointi on
merkittävin sydän- ja verisuonitautien ehkäistävissä oleva vaaratekijä.
• Tupakoinnilla on eri mekanismein välittyviä vaikutuksia verenkiertoelimistöön: häkä
sitoutuu voimakkaasti veren punasoluihin ja huonontaa niiden kykyä kuljettaa happea.
• Tupakointi lisää ateroskleroosin syntymisen sekä veritulpan muodostumisen riskiä.
Riittävä lepo ja rentoutuminen
• Stressi ja univaje heijastuvat ruokatottumuksiin ja altistavat lihomiselle.
• Riittävä uni tukee painonhallintaa.
Hyvä hammashygienia
• Suussa olevat bakteerit pääsevät helposti verenkiertoon. Bakteerien aiheuttamat
tulehdukset ja bakteerien erittämät myrkyt eli toksiinit altistavat sydäninfarktille,
aivoinfarktille, ohimenevälle aivoverenkiertohäiriölle eli TIA:lle sekä aivoverenvuodolle. Jos
suuhygienia on hyvä, riski on pieni.
8. Yhteiskunnan keinot
Jotta voidaan vähentää sairastavuutta, täytyy ymmärtää tekijöitä, jotka lisäävät sitä.
• Keskeisiä sairastavuutta lisääviä tekijöitä ovat kohonnut verenpaine, korkea veren
kolesterolipitoisuus ja häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta.
• Edellä mainittuihin tekijöihin vaikuttavat jossain määrin ikääntyminen ja perintötekijät,
mutta erityisesti epäterveelliset elintapavalinnat, kuten
o tupakointi
o liiallinen kokonaisenergian määrä
o ravinnon rasvojen määrä ja laatu
o liiallinen sokeri ja suola
o fyysinen inaktiivisuus.
Primaariprevention tasolla keskeisiä tekijöitä edellä mainittujen terveyshaittojen kumoamisessa
ovat mm. seuraavat:
• kohdistaminen kaikkiin ihmisiin
• eri ikäryhmien terveysosaamisen kehittäminen erityisesti päihteiden käytön, terveellisen
ravinnon sekä liikunnan ja levon osalta
o koululaisille terveystiedon opetuksen avulla tietoa riskitekijöistä ja keinosta
ennaltaehkäistä niitä, koska on osoitettu, että muutokset verisuonissa alkavat jo hyvinkin
varhain
o lisää liikuntatunteja kouluviikkoihin
o kunnan joukkoruokailujen (esim. koulut ja päiväkodit, työpaikat) päivittäminen niin, että
pyritään kasvispainotteisempiin, vähemmän punaista lihaa suosiviin ateriakokonaisuuksiin;
näin erityisesti tyydyttyneen rasvan ja suolan määrää saadaan vähennettyä, kuidun saantia
ja ravintoainetiheyttä lisättyä ja energiatiheyttä pienennettyä
o tehostettua työterveyshuollon terveysviestintää työikäisille, kannustepalkintoja ja
mahdollisuuksia toteuttaa terveellisiä valintoja työnantajan tukemana, esim. liikuntasetelit,
liikuntavuorot, ulkoliikuntapaikat ja terveelliset lounasvaihtoehdot
o terveysneuvontaa unen, levon ja stressin merkityksestä terveydelle
o tupakoinnin lopettamiseen työterveyden malleja.
Sekundaariprevention tasolla
• kohdistaminen riskiryhmiin
• koulu-, opiskelu- ja työterveyshuollon kohdennettua erityistukea riskiryhmässä oleville;
riskiryhmien löytäminen kattavilla terveystarkastuksilla
• työterveyshuollon ja yleisen terveydenhuollon toteuttamia seulontoja ja
kymmenvuotistarkastuksia, joissa huomioidaan vähintään kolesteroliarvot ja verenpaine
• seulonnoilla ja tarkastuksilla löydettävien riskiryhmässä olevien henkilöiden sitouttaminen
elintapamuutokseen erityisesti tupakoinnin, ravitsemuksen, epäedullisen
kehonkoostumuksen ja fyysisen aktiivisuuden osalta.
Tertiaariprevention tasolla
• kohdistaminen sairaisiin
• sellaisten keinojen löytäminen, joilla motivoidaan pysyvään elintapamuutoksen ja
ennaltaehkäisemään repsahduksia mm. tukitoimia ja kontrollikäyntejä lisäämällä.