6. Tarttumattomien ja tarttuvien tautien epidemiologiaa
Viemäriepidemiologiaa lentokentillä. Epidemioiden leviämistä maiden rajoilla voidaan seurata lentoasemien viemäreistä.
Maailman yhteinen terveys uhattuna
5. Väitteitä tarttumattomien ja tarttuvien tautien epidemiologiasta
5. Väitteitä tarttumattomien ja tarttuvien tautien epidemiologiasta
a. Tutkimuksen avulla voidaan selvittää luotettavalla tavalla mm. sairauksien esiintyvyyttä,
ilmaantuvuutta, syitä ja riskejä väestössä tai väestöryhmissä. Tämän tiedon perusteella voidaan
tehdä esimerkiksi ennusteita tartuntatautitilanteista ja suunnata terveydenhuollon resursseja
parhaalla mahdollisella tavalla eri ajankohtina. Tutkimustuloksia pystytään soveltamaan myös
yksilöön.
b. Monilla yleisimmillä tarttumattomilla taudeilla, kuten sydän- ja verisuonitaudeilla, 2-tyypin
diabeteksella ja syövillä, on yhteisiä riskitekijöitä. Niitä ovat esim. tupakointi, alkoholin käyttö ja
epäterveellinen ravinto. Ne muuttavat aineenvaihduntaa ja vaurioittavat sisäelimiä sekä
aiheuttavat lisäsairauksia. Näin ollen elintapojen muuttaminen terveellisempään suuntaan suojaa
useammalta tarttumattomalta sairaudelta.
c. Sairaudet heikentävät ihmisten elämänlaatua. Niistä aiheutuu työpoissaoloja, jotka voivat johtaa
siirtymiseen ennenaikaiselle eläkkeelle. Sairauksien hoito on usein kallista, mistä koituu erittäin
suuret kustannukset yhteiskunnalle. Suuntaamalla resurssit sairauksien ehkäisyyn voidaan lisätä
ihmisten hyvinvointia sekä saada taloudellisia säästöjä ja pidentää työuria.
a. Tutkimuksen avulla voidaan selvittää luotettavalla tavalla mm. sairauksien esiintyvyyttä,
ilmaantuvuutta, syitä ja riskejä väestössä tai väestöryhmissä. Tämän tiedon perusteella voidaan
tehdä esimerkiksi ennusteita tartuntatautitilanteista ja suunnata terveydenhuollon resursseja
parhaalla mahdollisella tavalla eri ajankohtina. Tutkimustuloksia pystytään soveltamaan myös
yksilöön.
b. Monilla yleisimmillä tarttumattomilla taudeilla, kuten sydän- ja verisuonitaudeilla, 2-tyypin
diabeteksella ja syövillä, on yhteisiä riskitekijöitä. Niitä ovat esim. tupakointi, alkoholin käyttö ja
epäterveellinen ravinto. Ne muuttavat aineenvaihduntaa ja vaurioittavat sisäelimiä sekä
aiheuttavat lisäsairauksia. Näin ollen elintapojen muuttaminen terveellisempään suuntaan suojaa
useammalta tarttumattomalta sairaudelta.
c. Sairaudet heikentävät ihmisten elämänlaatua. Niistä aiheutuu työpoissaoloja, jotka voivat johtaa
siirtymiseen ennenaikaiselle eläkkeelle. Sairauksien hoito on usein kallista, mistä koituu erittäin
suuret kustannukset yhteiskunnalle. Suuntaamalla resurssit sairauksien ehkäisyyn voidaan lisätä
ihmisten hyvinvointia sekä saada taloudellisia säästöjä ja pidentää työuria.
6. Aineistotehtävä: Influenssaepidemiat Suomessa
6. Aineistotehtävä: Influenssaepidemiat Suomessa
a. Talven 2018–2019 epidemia oli melko lievä: eniten varmistettuja influenssatapauksia (noin 1700
löydöstä/viikko) raportoitiin suunnilleen viikolla 7. Talven 2019–2020 epidemia oli edellistalvista
pienempi: epidemian huippu saavutettiin noin viikolla 7, jolloin tapauksia oli noin 1200/viikko.
Edellisestä epidemiasta poiketen influenssatapausten määrä väheni jyrkästi noin viikolla 11 ja
painui nopeasti lähes nollaan uuteen tautitapaukseen / viikko.
b. Talven 2019–2020 edellistä influenssakautta pienempään sairastuneiden määrään vaikutti
etenkin kevättalvella 2020 alkanut koronaepidemia. Yhteiskunnan sulkeutuminen, kontaktien
väheneminen ja tehostetut hygieniakäytännöt hillitsivät myös influenssavirusten leviämistä
ihmisestä toiseen. Ennen koronatoimia epidemiaa saattoivat hillitä esim. influenssarokotteeseen
ja sen kattavuuteen liittyvät seikat.
c. Koronaviruspandemian hallintaan käytetyt hygienia- ja rajoitustoimet todennäköisesti
vaikuttivat siihen, että kaudella 2020–2021 ei esiintynyt influenssaepidemiaa (epidemiakynnys ei
ylittynyt). Influenssakaudella (viikot 40/2020–39/2021) ilmoitettiin vain yksittäisiä löydöksiä.
Kaudella 2021–2022 koettiin myöhäinen epidemia, jonka huippu (noin 1400 löydöstä / viikko)
saavutettiin viikolla 18. Eurooppalaisten tutkimusten perusteella kauden influenssarokotteen
suojateho oli kohtalainen. Epidemian myöhäisen ajankohdan vuoksi rokotteen aikaansaama
suojateho ei ollut enää yhtä hyvä kuin vielä syksyllä ja talvella.
2
(Kokonaiskuvan menneen kauden influenssaepidemian kestosta, voimakkuudesta ja kauden
aikana kiertäneistä influenssaviruksista sekä kansallisen rokotusohjelman influenssarokotusten
kattavuudesta ja tehosta saa THL:n seurantaraportista. Koronaviruspandemian takia kausien
2019–2020 ja 2020–2021 seurantaraporttien julkaisu viivästyy.)
a. Talven 2018–2019 epidemia oli melko lievä: eniten varmistettuja influenssatapauksia (noin 1700
löydöstä/viikko) raportoitiin suunnilleen viikolla 7. Talven 2019–2020 epidemia oli edellistalvista
pienempi: epidemian huippu saavutettiin noin viikolla 7, jolloin tapauksia oli noin 1200/viikko.
Edellisestä epidemiasta poiketen influenssatapausten määrä väheni jyrkästi noin viikolla 11 ja
painui nopeasti lähes nollaan uuteen tautitapaukseen / viikko.
b. Talven 2019–2020 edellistä influenssakautta pienempään sairastuneiden määrään vaikutti
etenkin kevättalvella 2020 alkanut koronaepidemia. Yhteiskunnan sulkeutuminen, kontaktien
väheneminen ja tehostetut hygieniakäytännöt hillitsivät myös influenssavirusten leviämistä
ihmisestä toiseen. Ennen koronatoimia epidemiaa saattoivat hillitä esim. influenssarokotteeseen
ja sen kattavuuteen liittyvät seikat.
c. Koronaviruspandemian hallintaan käytetyt hygienia- ja rajoitustoimet todennäköisesti
vaikuttivat siihen, että kaudella 2020–2021 ei esiintynyt influenssaepidemiaa (epidemiakynnys ei
ylittynyt). Influenssakaudella (viikot 40/2020–39/2021) ilmoitettiin vain yksittäisiä löydöksiä.
Kaudella 2021–2022 koettiin myöhäinen epidemia, jonka huippu (noin 1400 löydöstä / viikko)
saavutettiin viikolla 18. Eurooppalaisten tutkimusten perusteella kauden influenssarokotteen
suojateho oli kohtalainen. Epidemian myöhäisen ajankohdan vuoksi rokotteen aikaansaama
suojateho ei ollut enää yhtä hyvä kuin vielä syksyllä ja talvella.
2
(Kokonaiskuvan menneen kauden influenssaepidemian kestosta, voimakkuudesta ja kauden
aikana kiertäneistä influenssaviruksista sekä kansallisen rokotusohjelman influenssarokotusten
kattavuudesta ja tehosta saa THL:n seurantaraportista. Koronaviruspandemian takia kausien
2019–2020 ja 2020–2021 seurantaraporttien julkaisu viivästyy.)
7. Aineistotehtävä: Sairauksien merkittävyyden arviointi
7. Aineistotehtävä: Sairauksien merkittävyyden arviointi
a. Flunssa on väestössä yleinen sairaus, ja suuri osa ihmisistä sairastuu siihen vähintään kerran
vuodessa. Lapset ja nuoret sairastuvat useammin kuin työikäiset. Nuhakuume ei ole vaarallinen,
mutta sen seurauksena tulevat muut infektiotaudit, kuten välikorvantulehdus ja keuhkokuume,
voivat olla vaaraksi esim. vastustuskyvyltään heikentyneille ja vanhuksille. (Keuhkokuume voi
johtaa kuolemaan.) Koska nuhakuume kestää vain lyhyen ajan, siitä ei koidu suuria hoitokuluja
yhteiskunnalle. Sairauspoissaoloja saattaa kertyä paljon taudin yleisyyden vuoksi, mutta
nuhakuume ei johda työkyvyttömyyteen eikä siitä toipuminen edellytä kuntoutusta.
b. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisimpiä tarttumattomia kroonisia tauteja, ja niihin sairastuu iän
myötä huomattava osa suomalaisista. Vaikka sairauksien vakavuus vaihtelee, ne ovat yleisimpiä
kuolemansyitä ympäri maailman. Näistä taudeista aiheutuu myös runsaasti sairauspoissaoloja,
työkyvyttömyyttä ja kuntoutuksen tarvetta. Erityisosaamista vaativa sairaalahoito, kuten
leikkaukset, ja jatkuva lääkitys aiheuttavat paljon kustannuksia yhteiskunnalle.
c. Koronaviruksen eri variantit ovat levinneet aaltomaisina epidemioina ja tarttuneet tehokkaasti
ihmisiin lähes kaikkialla maailmassa. Virus aiheuttaa lapsille ja nuorille yleensä lieväoireisen ja
nopeasti ohimenevän taudin, mutta etenkin vanhukset, vastustuskyvyltään heikentyneet ja
rokottamattomat ihmiset saavat muita useammin vakavan tautimuodon, joka voi johtaa
kuolemaan. Koronasta on aiheutunut paljon sairaus- ja karanteenipoissaoloja, ja pitkään kestänyt
tauti on johtanut toisinaan myös työkyvyttömyyteen ja edellyttänyt kuntoutusta. Hoitokulut ovat
olleet erittäin suuret, kun terveydenhuollon resurssit on monena perättäisenä vuotena täytynyt
suunnata epidemioiden hillintään.
a. Flunssa on väestössä yleinen sairaus, ja suuri osa ihmisistä sairastuu siihen vähintään kerran
vuodessa. Lapset ja nuoret sairastuvat useammin kuin työikäiset. Nuhakuume ei ole vaarallinen,
mutta sen seurauksena tulevat muut infektiotaudit, kuten välikorvantulehdus ja keuhkokuume,
voivat olla vaaraksi esim. vastustuskyvyltään heikentyneille ja vanhuksille. (Keuhkokuume voi
johtaa kuolemaan.) Koska nuhakuume kestää vain lyhyen ajan, siitä ei koidu suuria hoitokuluja
yhteiskunnalle. Sairauspoissaoloja saattaa kertyä paljon taudin yleisyyden vuoksi, mutta
nuhakuume ei johda työkyvyttömyyteen eikä siitä toipuminen edellytä kuntoutusta.
b. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisimpiä tarttumattomia kroonisia tauteja, ja niihin sairastuu iän
myötä huomattava osa suomalaisista. Vaikka sairauksien vakavuus vaihtelee, ne ovat yleisimpiä
kuolemansyitä ympäri maailman. Näistä taudeista aiheutuu myös runsaasti sairauspoissaoloja,
työkyvyttömyyttä ja kuntoutuksen tarvetta. Erityisosaamista vaativa sairaalahoito, kuten
leikkaukset, ja jatkuva lääkitys aiheuttavat paljon kustannuksia yhteiskunnalle.
c. Koronaviruksen eri variantit ovat levinneet aaltomaisina epidemioina ja tarttuneet tehokkaasti
ihmisiin lähes kaikkialla maailmassa. Virus aiheuttaa lapsille ja nuorille yleensä lieväoireisen ja
nopeasti ohimenevän taudin, mutta etenkin vanhukset, vastustuskyvyltään heikentyneet ja
rokottamattomat ihmiset saavat muita useammin vakavan tautimuodon, joka voi johtaa
kuolemaan. Koronasta on aiheutunut paljon sairaus- ja karanteenipoissaoloja, ja pitkään kestänyt
tauti on johtanut toisinaan myös työkyvyttömyyteen ja edellyttänyt kuntoutusta. Hoitokulut ovat
olleet erittäin suuret, kun terveydenhuollon resurssit on monena perättäisenä vuotena täytynyt
suunnata epidemioiden hillintään.
8. Aineistotehtävä: Interventiotutkimus elintapaohjauksen vaikuttavuudesta
8. Aineistotehtävä: Interventiotutkimus elintapaohjauksen vaikuttavuudesta
a. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sydän- ja verisuonisairauksien riskiryhmään
kuuluvien lappilaisten elintapoja ja ohjausintervention vaikuttavuutta elintapoihin ja
elintapamuutokseen sitoutumiseen. Lisäksi kuvattiin tutkittavien itsearvioimia ja raportoimia
elintapoja sekä verrattiin niitä objektiivisiin mittaustuloksiin.
b. Interventio oli elintapaohjausta, jota annettiin videopuheluina Skypellä yhtä ryhmää lukuun
ottamatta. Osallistujina oli 53 työikäistä lappilaista. Aineisto kerättiin kolmessa vaiheessa vuosina
2007–2009: nollamittaus (n = 53) sekä seurantamittaukset kuuden (n = 32) ja 12 (n = 34)
kuukauden kuluttua. Osallistujilta mitattiin verenpaine, verensokeri- ja rasva-arvoja sekä pituus,
paino, BMI ja vyötärönympärys. Osallistujat tekivät myös diabeteksen riskitestin ja elintapa- ja
sitoutumiskyselyn sekä pitivät ruoka- ja liikuntapäiväkirjoja. Aineisto analysoitiin kolmessa
vaiheessa.
3
c. Tuloksia: Tutkittavat olivat tutkimuksen alkaessa vähintään ylipainoisia. Liikunta sekä kasvisten
ja kuidun saanti oli vähäistä. Arvio omista elintavoista oli ristiriidassa mittaustulosten kanssa.
Seurantamittauksessa verisuoniterveys parani kolesterolin ja diabetesriskin osalta.
Vyötärönympärysmitta ja lihavien määrä (BMI > 30) väheni. Elintavoissa havaittiin muutoksia
valtimoterveyttä edistävään suuntaan. Kasvisten ja marjojen käyttö lisääntyi, ja suolan käyttö
väheni. Liikuntaa ei ollut riittävästi. Seurannassa todettiin myös ”repsahdusta”
ruokailutottumuksissa, eivätkä kaikki valtimoterveyttä edistäneet muutokset ilmentyneet enää 12
kuukauden mittauksessa. Elintapamuutokseen sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä olivat pystyvyys,
sitoutuminen neuvoihin ja ohjeisiin sekä huoli nykyisistä elintavoista. Tutkimuksella havaittiin, että
osallistujat hyötyivät elintapaohjauksesta, koska heidän elintavoissaan tapahtui pieniä muutoksia
terveellisempään suuntaan.
d. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää interventiotarkoituksessa annettavan elintapaohjauksen
kehittämiseen. Laadukkaan elintapaohjauksen avulla voitaisiin aiempaa paremmin tukea ja edistää
sydän- ja verisuonisairauksien riskiryhmään kuuluvien terveyttä.
a. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sydän- ja verisuonisairauksien riskiryhmään
kuuluvien lappilaisten elintapoja ja ohjausintervention vaikuttavuutta elintapoihin ja
elintapamuutokseen sitoutumiseen. Lisäksi kuvattiin tutkittavien itsearvioimia ja raportoimia
elintapoja sekä verrattiin niitä objektiivisiin mittaustuloksiin.
b. Interventio oli elintapaohjausta, jota annettiin videopuheluina Skypellä yhtä ryhmää lukuun
ottamatta. Osallistujina oli 53 työikäistä lappilaista. Aineisto kerättiin kolmessa vaiheessa vuosina
2007–2009: nollamittaus (n = 53) sekä seurantamittaukset kuuden (n = 32) ja 12 (n = 34)
kuukauden kuluttua. Osallistujilta mitattiin verenpaine, verensokeri- ja rasva-arvoja sekä pituus,
paino, BMI ja vyötärönympärys. Osallistujat tekivät myös diabeteksen riskitestin ja elintapa- ja
sitoutumiskyselyn sekä pitivät ruoka- ja liikuntapäiväkirjoja. Aineisto analysoitiin kolmessa
vaiheessa.
3
c. Tuloksia: Tutkittavat olivat tutkimuksen alkaessa vähintään ylipainoisia. Liikunta sekä kasvisten
ja kuidun saanti oli vähäistä. Arvio omista elintavoista oli ristiriidassa mittaustulosten kanssa.
Seurantamittauksessa verisuoniterveys parani kolesterolin ja diabetesriskin osalta.
Vyötärönympärysmitta ja lihavien määrä (BMI > 30) väheni. Elintavoissa havaittiin muutoksia
valtimoterveyttä edistävään suuntaan. Kasvisten ja marjojen käyttö lisääntyi, ja suolan käyttö
väheni. Liikuntaa ei ollut riittävästi. Seurannassa todettiin myös ”repsahdusta”
ruokailutottumuksissa, eivätkä kaikki valtimoterveyttä edistäneet muutokset ilmentyneet enää 12
kuukauden mittauksessa. Elintapamuutokseen sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä olivat pystyvyys,
sitoutuminen neuvoihin ja ohjeisiin sekä huoli nykyisistä elintavoista. Tutkimuksella havaittiin, että
osallistujat hyötyivät elintapaohjauksesta, koska heidän elintavoissaan tapahtui pieniä muutoksia
terveellisempään suuntaan.
d. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää interventiotarkoituksessa annettavan elintapaohjauksen
kehittämiseen. Laadukkaan elintapaohjauksen avulla voitaisiin aiempaa paremmin tukea ja edistää
sydän- ja verisuonisairauksien riskiryhmään kuuluvien terveyttä.