16. Terveyden eriarvoisuus Suomessa ja globaalisti
Susan ja Ruth huijattiin Suomeen valheellisin perustein opiskelemaan fysioterapiaa. Kenialaisopiskelijat päätyivät siivoamaan ja keräämään pulloja. Kun MOT kertoi heidän tarinansa, laulaja Paula Vesala ja monet muut päättivät auttaa.
Kahdessa leirissä Suomen läpi kulkee raja, jonka toisella puolella eletään sairaampina ja kuollaan nuorempina. Kartat näyttävät, kummalla puolella rajaa asut. & Digiklinikka mullisti yksityisen työterveyspalvelun.
Lue artikkelit. Kirjoita vähintään viisi lausetta molemmista, jotka kuvaavat artikkelin pääasioita. Palauta viimeistään tämän tunnin lopussa. Kaikkien tulee palauttaa tämä, myös poissaolijoiden.
Eli yhteensä kymmenen lausetta!
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Digiklinikka mullisti yksityisen työterveyspalvelun
Labravastaus tunnissa, reseptin uusinta minuuteissa: Yksityiset palvelut kehittyvät nopeasti samalla kun hyvinvointialueet kärsivät rahapulasta
Kannattaa käydä töissä.
Suomalainen työterveydenhuolto yksityisellä puolella on maailman huippua, ellei paras. Jätetään pieni kysymysmerkki vielä tuolle, kun ei ole kokemusta miten Tokion työterveydessä hoidetaan poskiontelotulehdusta.
Yksityisiä terveydenhuoltopalveluja tarjoavien yritysten toiminta on kehittynyt huimasti aivan muutaman viime vuoden aikana. Suuri syy tähän on asiakkaille tarkoitettujen verkkosovellusten käyttöönotto.
Eli asiakas luo itselleen sovelluksessa tilin kännykällä, tabletilla tai tietokoneella. Tililtä löytyvät tiedot henkilön kaikesta asioinnista kyseisellä lääkäriasemalla siitä lähtien, kun hän on alkanut käyttää yrityksen palveluita.
Otetaan muutama esimerkki, miten kätevästi asioita hoidetaan sovelluksen kautta.
Kun aamulla käy verikokeissa, niin menee vain tunti pari kun sähköpostiin kilahtaa tieto, että tulokset ovat valmistuneet. Ei siitä ole kovin pitkä aika, kun tuloksia sai odotella päiväkausia.
Äkillisen sairauden iskiessä mennään sovelluksessa digiklinikalle, jossa voi joko lähettää viestin työterveyshoitajalle tai varata soittoajan. Koska kyseessä ei ole maantieteelliseen sijaintiin sidottu hyvinvointialue, ajan voi varata vaikka Hangossa istuvalle hoitajalle, joka soittaa asiakkaalle tämän ehdottamana kellonaikana. Näin saadaan asia nopeasti eteenpäin ilman, että potilaan pitää istua heikossa kunnossa odotuskäytävällä.
Reseptin uusintaa voi pyytää sovelluksessa parilla napin painalluksella. Jossain päin maata päivystää lääkäri, joka uusii reseptit yleensä miltei saman tien.
Vertailun vuoksi, julkishallinnon sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisia palveluita kansalaisille tarjoavassa OmaKanta-sovelluksessa reseptien uusimispyynnön käsittely voi kestää 8 päivää.
Kaikki nämä yksityisen terveydenhuollon "herkut" tietenkin maksavat paljon työnantajalle. Rahan vastineeksi yritys saa työntekijän nopeasti terveeksi ja takaisin sorvin ääreen.
Säästötarve pakottaa koviin ratkaisuihin
Asia lienee tullut selväksi. Yksityinen terveydenhuolto on ottanut valtavia askelia eteenpäin, kun julkisella puolella kärvistellään suurissa talousvaikeuksissa, mikä johtaa väistämättä palvelujen heikkenemiseen.
Suomen julkiset terveydenhoitopalvelut kestävät taatusti kansainvälisen vertailun, mutta viime aikojen tapahtumat antavat aihetta huoleen.
Lännen Median kyselyssä useimmat hyvinvointialueiden johtajat kertoivat, että valtion alueille myöntämä rahoitus ei riitä tänä vuonna eikä ensi vuonnakaan. Esimerkiksi Pohjanmaan hyvinvointialueella säästötarve on arvioiden mukaan 95 miljoonaa euroa vuoteen 2026 mennessä. Vielä tämän vuoden aikana pitäisi säästää 10 miljoonaa euroa.
Hyvinvointialueella on jo pantu tuulemaan ja tehty kovia päätöksiä. Terveysasemia ja hammasklinikoita suljetaan enimmäkseen ruotsinkielisillä alueilla. Sairaaloissa vähennetään vuodepaikkoja ja asumispalveluissa yhdistetään yksiköitä.
Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä aloitetaan muutosneuvottelut koko henkilöstön kanssa, työntekijöitä on noin 20 000 ja vähennystarve jopa 500 henkilötyövuotta.
Kaikilla on oikeus hoitoon
Kun fyysinen palvelutarjonta vähenee, ongelmaa ratkotaan digitaalisten ja liikkuvien palveluiden kehittämisellä, eikä muuta mahdollisuutta olisikaan.
Yksityisen terveydenhuollon esimerkki ja asiakkaiden kokemukset digiklinikan käytön helppoudesta todistavat, että sama temppu voidaan saada toimimaan myös julkisella puolella.
Pitää toki muistaa, että etälääkärien ja -hoitajien käyttö toimii ei-kiireellisten eikä kovin vakavien tapausten hoitamisessa. Huonossa kunnossa olevat vanhukset ja vakavasti sairaat tietenkin pääsevät sairaalaan ja terveysasemalle. Suomessa kaikilla on oikeus saada hoitoa tulotasosta tai mistään muustakaan riippumatta.
Näin ollen hyvinvointialueen palveluita ja yksityisten lääkärikeskusten toimintaa ei koskaan voida arvioida samalta viivalta.
Digipalvelujen käytössä hurja nousu koronavuosina
Pohjanmaan hyvinvointialueen valtuusto päätti 4. syyskuuta uuden potilastietojärjestelmän hankinnasta. Investoinnin kustannusarvio on 20,6 miljoonaa euroa, ja ylläpito maksaa 8,9 miljoonaa euroa vuodessa.
Lifecare-niminen järjestelmä korvaa nykyisin käytössä olevat asiakas- ja potilastietojärjestelmät, joita on puoli tusinaa. Uuden järjestelmän myötä potilaan tiedot tallentuvat yhteen ja samaan paikkaan, mikä helpottaa asiointia ja säästää aikaa sekä lieventää byrokratiaa.
Tämä kuulostaa järkevältä. Tuohon hintaan sopii odottaa, että järjestelmä myös toimii moitteetta.
On totta, että monilla vanhuksilla on korkea kynnys siirtyä digipalveluihin. He joutuvat sijaiskärsijöiksi hoitoalan muutoksessa. Mutta suurin osa tämän hetken 60-70-vuotiaista surffaa näppärästi netissä, ja he osaavat sen myös 80-vuotiaina.
Digiharjoitusta saatiin koronavuosina. Kelan mukaan yksityisten etälääkäripalveluiden käyttäjien määrä kasvoi silloin räjähdysmäisesti.
Kela-korvausta yksityislääkärin etävastaanotosta saaneiden määrä kasvoi muutamasta tuhannesta satoihin tuhansiin ihmisiin. Vuonna 2022 palveluita käytti jo noin 320 000 henkilöä.
Kun on pakko, ihminen kyllä opettelee uusia asioita nopeasti.
Suomea uhkaavat erilaiset terrori- ja ääriryhmittymät. Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa alkaa tänään laajan terrorismijutun käsittely. Millaisia ryhmittymiä Suomessa on ja miten ne toimivat?
Voimakkaasta maanjäristyksestä kärsivässä Marokossa uhriluvut ovat nousseet nopeaa tahtia. Tarvetta on hätämajoitukselle, puhtaalle vedelle ja ruoalle. Punainen puolikuu on organisoinut myös verenluovutusta. Millainen tilanne on tällä hetkellä Marokossa? Puhelimessa Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Tiina Saarikoski.
Kööpenhaminassa, vapaakaupunki Christianiassa on viime aikoina sattunut vakavia ampumistapauksia, mikä on saanut alueen yhteisön vaatimaan huumekaupalle loppua. Christianian yhteisö, viranomaiset ja poliitikot ovat nyt historiallisesti ryhtymässä yhteistyöhön katukaupan lopettamiseksi. Kööpenhaminassa toimittaja Karoliina Kantola valottaa viimeisimpiä käänteitä.
Kiina aikoo tiettävästi ensimmäisenä maana maailmassa rajoittaa lasten kännykän käyttöä. Lakialoitteen mukaan vanhemmat valitsisivat mitä katsella ja kaikkien muiden sivustojen ja sovellusten seuraamista rajoitettaisiin alle 8-vuotiailta 40 minuuttiin, alle 16-vuotiailta tuntiin ja alle 18-vuotiailta kahteen tuntiin päivässä. Taustalla ovat kasvavat liiallisesta älypuhelin käytöstä johtuvat kansanterveyden ongelmat Kiinassa. Pekingistä suorana kirjeenvaihtaja Mika Hentunen
Maailmasta puuttuu tällä hetkellä arviolta neljä miljoonaa sairaanhoitajaa. Maailman mittakaavassa Suomi on pieni tekijä, eikä esimerkiksi suomen kieli ole helpoimmasta päästä oppia. Silti suomen kielen taito on vaatimuksena työskentelylle Suomessa. Toimittaja Riikka Pennasen haastattelussa ovat Jyväskylän ammattikorkeakoulun hoitotyön lehtori Riikka Sinivuo sekä opiskelijat Ermek Mamasydykov ja Thisari Thalakala.
Kahdessa leirissä Suomen läpi kulkee raja, jonka toisella puolella eletään sairaampina ja kuollaan nuorempina. Kartat näyttävät, kummalla puolella rajaa asut.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009753291.html
Raja alkaa länsirannikolta hieman Suomi-neidon vyötärön alapuolelta.
Se kulkee Keski-Suomen ja Pohjois-Savon välistä kohti itää. Sen huonommalle puolelle jäävät Joensuu ja Kuopio, paremmalle Tampere ja Espoo.
Karkeasti ottaen raja jakaa suomalaiset kahteen leiriin.
On sairaampien puoli, jolla kärsitään enemmän viinan kiroista, sairastutaan todennäköisemmin erilaisiin kansantauteihin, myös vakaviin mielenterveyshäiriöihin, ja lopulta kuollaan noin 2–3 vuotta aiemmin.
Sitten on terveempien puoli. Siellä tissutellaan maltillisemmin, eletään yhteisöllisemmin ja pysytään terveempänä.
Jo pitkään on ollut niin, että idässä ja pohjoisessa väki on sairaampaa ja kuolee nuorempana kuin etelässä ja lännessä.
RAJA saattaa kolkuttaa kelloja koulun historiantunneilta. Se kulkee nimittäin kohtalaisen läheltä sitä vyöhykettä, jota on perinteisesti pidetty Pähkinäsaaren rauhan rajana.
Jo pitkään on ollut niin, että idässä ja pohjoisessa väki on sairaampaa ja kuolee nuorempana kuin etelässä ja lännessä.
Etenkin sepelvaltimotautikuolleisuus on seuraillut Pähkinäsaaren rauhana pidettyä rajaa. Tauti aiheuttaa edelleen noin joka viidennen kuoleman Suomessa.
Kun edetään Ahvenanmaalta ja Satakunnasta kohti Pohjois-Karjalaa ja Kainuuta, selkein muutos sepelvaltimotautikuolleisuudessa tapahtuu juuri niillä tienoilla, joissa rauhan rajan arvellaan olleen.
Niin kertoo Seppo Koskinen, THL:n tutkimusprofessori, joka on tutkinut alueellisia terveyseroja vuosikymmeniä.
Koskisen mukaan ainakin jo 1800-luvulla kuolleisuuserot aikuisväestössä olivat samansuuntaiset kuin nykyisin.
Nykyisen Suomen alueen Ruotsin ja Novgorodin kesken jakaneella rajalla tuskin on itsenäistä merkitystä suomalaisten sairastamiseen, Koskinen huomauttaa. Se saattaa kuitenkin erottaa väestön, joka poikkeaa toisistaan kulttuuriltaan ja perimältään.
Itä- ja länsisuomalaiset eroavat toisistaan geneettisesti kuin olisivat naapurikansoja.
PERIMÄ on osa monimutkaista palapeliä sairauserojen taustalla.
Siinä on kyllä selvä itä–länsi-ero, sanoo kansantautien perimään perehtynyt THL:n tutkimusprofessori Markus Perola.
Hänen mukaansa itä- ja länsisuomalaiset eroavat toisistaan geneettisesti kuin olisivat naapurikansoja, vähän kuin ruotsalaiset ja norjalaiset.
Länsisuomalaiset ovat esimerkiksi hiukan pidempiä kuin itäsuomalaiset.
Moneen kansantautiin liittyvät ”perinnölliset komponentit” seuraavat jonkin verran itä–länsi-rajaa, sanoo Perola. Idässä on hieman enemmän sydäntauteihin liittyvää perimää.
Ei kuitenkaan tiedetä, mikä riskin osuus on kokonaisuudesta, johon kuuluvat esimerkiksi elintavat.
”Jos suku on Itä-Suomesta, voi ehkä miettiä, pitäisikö suhtautua vielä hieman vakavammin esimerkiksi kolesteroliin, verenpaineeseen ja tupakointiin. Toki nämä asiat ovat tärkeitä kaikille perimästä riippumatta.”
Perimä näytti vaikuttavan etenkin sydäntaudeissa.
KUN THL:n Koskinen väitteli Suomen alueellisista kuolleisuuseroista 1990-luvun alussa, oleellisimpia selittäjiä eroille olivat sosioekonomiset tekijät ja elintavat. Myös perimä näytti vaikuttavan etenkin sydäntaudeissa. Hänen mukaansa sama pätee yhä.
Korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset ovat terveempiä ja elävät pidempään kuin vähän koulua käyneet ja pienituloiset.
Idässä ja pohjoisessa väki on ollut köyhempää ja vähemmän koulutettua kuin lännessä ja etelässä. Myös elintavoissa on ollut eroja.
TÄLTÄ jakolinja näyttää kartalla. Mitä tummempi on alue, sitä sairaampia ovat sen asukkaat.
Terveimmät suomalaiset asuvat hyvinvointialueista Pohjanmaalla, Uudenmaan hyvinvointialueilla ja Helsingissä, sairaimmat Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.
Aivan selkeä raja ei kuitenkaan ole, sillä lännessä poikkeuksena on Etelä-Pohjanmaa, joka erottuu tummempana länttinä keskellä muuten vaaleampaa Länsi-Suomea.
Karttojen lähteenä on Kansallinen terveysindeksi, joka kuvaa sairauksien ja työkyvyttömyyden yleisyyttä alueella suhteessa koko maan väestöön. Paremmin voivat alueet erottuvat kartassa vaaleampina, huonommin voivat taas tummempina.
Terveysindeksissä luku 100 tarkoittaa koko maan keskiarvoa. Mitä suurempi luku on, sitä yleisempiä sairaudet alueella ovat. Mitä pienempi luku, sitä parempi tilanne.
Sairaimman Pohjois-Savon yleisen sairastavuuden indeksiluku on 120,6, kun terveimmällä hyvinvointialueella Pohjanmaalla se on 84,6.
Kaikista räikein ero ääripäiden välillä on alkoholisairauksissa. Ne ovat huomattavasti yleisempiä Pohjois- ja Etelä-Karjalassa kuin esimerkiksi Pohjanmaalla. Myös vakavissa mielenterveyshäiriöissä alueelliset erot ovat isoja.
Alkoholisairauksissa Pohjois-Karjalan luku on 148,4, kun Pohjanmaalla se on 54,5.
Vakavissa mielenterveyshäiriöissä Pohjois-Savon luku on 133,8 ja Pohjanmaan 78,8.
TÄLTÄ Suomi näyttää, kun katsotaan pelkän sepelvaltimotaudin yleisyyttä:
Tältä se näyttää, kun katsotaan vakavia mielenterveyden häiriöitä:
Tässä puolestaan näkyvät alkoholisairaudet:
Ja tässä menetetyt elinvuodet:
Tältä Suomi näyttää, kun tarkastellaan työkyvyttömyyden yleisyyttä:
Pohjoinen ja itä korostuvat etenkin perinteisissä, elintapoihin liittyvissä kansansairauksissa, joita ovat esimerkiksi sepelvaltimotauti sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, kertoo THL:n johtava asiantuntija, kansanterveystieteen dosentti Päivikki Koponen.
Sen sijaan vaikkapa syöpien yleisyydessä samanlaista jakolinjaa ei näy.
Itää ja pohjoista korostavaa karttaa piirtyy myös työkyvyttömyyden yleisyyden ja menetettyjen elinvuosien perusteella.
Kaikista pienin menetettyjen elinvuosien määrä on ollut Ahvenanmaan kunnissa ja länsirannikolla, suurin idässä ja pohjoisessa.
Tuloksia tarkastellessa on tosin muistettava terveydenhuollon rooli, huomauttaa Koskinen. Korkea indeksiluku voi jossain tapauksissa tarkoittaa erityisen hyvin toimivaa diagnosointia, joka löytää haaviinsa tehokkaasti vaikka diabetesta seulonnoissa.
Toisaalta se voi tarkoittaa myös sitä, että hoitoon ei pääse ajoissa. Jos on vaikeaa päästä tutkimuksiin, diagnosointi viivästyy ja taudit ehtivät edetä pitemmälle.
1970-LUVUN alussa raja jakoi Suomen vielä dramaattisemmin kuin nykyään. Silloin oli tavallista, että Itä-Suomessa ”neli-viisikymppiset miehet kuolivat seisovilta jaloilta sydäntautiin”.
Niin kertoo professori Pekka Puska, suomalaisen kansanterveystyön grand old man, joka johti vuonna 1972 aloitettua Pohjois-Karjala-projektia.
Puskan mukaan tuolloin yli puolet pohjoiskarjalaisista miehistä tupakoi, ja ruokavalio pursusi voita, kermaa, suolaa sekä rasvaista maitoa. Kasviksia ei juuri syöty.
”Vitsissäkin pohjoiskarjalainen mies sanoo, että vihannekset ovat kaninruokaa.”
Suomalaisten miesten sydänkuolleisuus oli tuolloin suurinta maailmassa, ja tilanne oli erityisen synkkä Itä-Suomessa.
25-vuotisen projektin tulokset olivat vaikuttavia.
”Suomalaiset ovat saaneet noin 10–15 elinvuotta lisää viime vuosikymmeninä. Työikäisten sydänkuolleisuus on vähentynyt Pohjois-Karjala-projektin aloittamisen jälkeen noin 85 prosenttia”, kertoo Puska.
Myös Pohjois-Karjala tavoitti muuta Suomea sydänterveydessä.
Suomalaisten kohentuneessa terveydessä näkyvät esimerkiksi työpaikkaruokalat, tupakkalainsäädännön muutokset ja valistuskeinot, kertoo Seppo Koskinen.
”Kun työpaikoilla tupakointi on tullut lähes mahdottomaksi, siitä ovat käytännössä eniten hyötyneet työntekijäammateissa toimineet, jotka ovat tupakoineet eniten.”
Etenkin he, jotka ovat syöneet epäterveellisimmin, ovat hyötyneet eniten myös monipuolista ruokaa tarjoavista työpaikkaruokaloista.
Nykyisin alueelliset erot elintavoissa ovat selvästi pienemmät, mutta niitä on yhä, sanoo Koskinen.
Hyvätuloiset tissuttelevat ruuan kanssa viiniä, kun pienituloiset juovat humalahakuisemmin.
RÄIKEIN ero ääripäiden välillä näkyy tänä päivänä siinä, miten paljon ihmisillä on alkoholisairauksia tai vakavia mielenterveyshäiriöitä.
Sosioekonominen asema selittää niitäkin, sanoo Seppo Koskinen.
Käytetyn alkoholin määrässä ei ole kovin suuria eroja sosioekonomisten ryhmien välillä, mutta alkoholihaitoissa on. Niin kertovat väestökyselyt.
Haitat ovat selvästi yleisempiä vähemmän koulutetuilla ja pienituloisilla, sanoo Koskinen. Sen voi tulkita niin, että hyvätuloiset tissuttelevat ruuan kanssa viiniä, kun pienituloiset juovat humalahakuisemmin.
Haittoihin vaikuttavat sekä kerralla nautittu määrä että tilanne, jossa alkoholia käytetään, kertoo Koskinen. Juodaanko esimerkiksi ulkona pakkasessa, sekalaisessa baariporukassa vai kotona ystävien parissa. Entä syödäänkö samalla?
Taloudelliset puskurit tukevat todennäköisesti myös mielen tasapainoa, pohtii Koskinen.
”Ei tarvitse niin paljon murhetta kantaa epävarmuuksista, ja jos jotain ikävää tapahtuu, on enemmän keinoja selviytyä siitä.”
”Täällä on enemmän sellaista, että yksin pitää pärjätä.”
KAIKKEIN yleisimpiä vakavat mielenterveyshäiriöt ovat Pohjois-Savossa.
Yhteiskuntapolitiikan professori Tomi Mäki-Opas Itä-Suomen yliopistosta puhuu monisyisestä, ylipolvisesta ja kasautuvasta huono-osaisuudesta.
Pohjois-Savossa siihen kuuluu esimerkiksi työttömyyttä ja epäterveellisiä elintapoja. Vuonna 2019 Pohjois-Savossa noin 15 prosenttia kotitalouksista oli pienituloisia.
Kyse on myös kulttuurista, sanoo Mäki-Opas.
Pohjois-Savon keskuskaupunki on Kuopio, ja perinteisissä heimostereotypioissa savolaiset ovat lupsakoita vitsiniekkoja.
Professori Mäki-Opas mainitsee kuitenkin yhdeksi mielenterveysongelmien syyksi puhumattomuuden kulttuurin.
”Siihenhän on sanontakin, että kun savolainen puhuu, niin vastuu on kuulijalla. Ikäviä asioita ei ehkä sitten tuodakaan esiin.”
Mäki-Oppaan mukaan ongelmia hävetään, niistä ei uskalleta puhua ääneen eikä pyytää apua, jos tarvitaan.
”Täällä on enemmän sellaista, että yksin pitää pärjätä.”
Mäki-Opas ei puhuisi unohdetusta kansasta, mutta myöntää, että osa huonosti voivista on voinut jäädä yhteiskunnan rakennemuutoksen jalkoihin.
Kun Pohjois-Savo on aiemmin elänyt maa- ja metsätaloudesta, voi jäädä tyhjän päälle, kun se ei enää annakaan elantoa.
MÄKI-OPAS on mukana Pohjois-Savon kymmenvuotisessa Mieliteko-ohjelmassa, josta toivotaan ”mielenterveyden Pohjois-Karjala-projektia”. Ensimmäisessä vaiheessa kohteena olivat erityisesti työelämän ulkopuolella olevat ihmiset.
Ohjelmassa on tarjottu esimerkiksi mielenterveysvalmennusta, keskustelupiirejä ja digitaalista sovellusta, joka antaa vinkkejä pienistä muutoksista arkeen: rentoutus- ja hengitysharjoituksia sekä keinoja lisätä liikuntaa.
Kun teatteria ei voitu tuoda ihmisten lähelle, ihmisiä haettiin kotoa ja vietiin teatteriin.
Mäki-Oppaan mukaan toimivalta vaikutti myös niin sanottu päihdemini-interventio. Siinä oltiin seulonnan perusteella suoraan yhteydessä ihmisiin, joilla oli korkea riski päihteisiin liittyviin sairauksiin.
”Otettiin asia esille ja pyrittiin herättelemään siihen, että päihteiden käytöllä voi olla seurauksia terveydelle ja hyvinvoinnille.”
Pohjois-Karjala-projektin aikaan lihavuus ei ollut ongelma.
VIIME vuosikymmeninä kansanterveys on parantunut huimasti kaikilla alueilla ja kaikissa väestöryhmissä, Pekka Puska muistuttaa.
Terveyserot kuitenkin säilyvät muun muassa siksi, että terveyskasvatus tavoittaa helpommin ylempiä sosiaaliryhmiä, sanoo Puska.
Erojen kaventuminen vaatisi sitä, että heikomman terveyden ja tulotason ryhmissä tilanne kohenisi enemmän kuin paremman terveyden ryhmissä.
Uusiakin haasteita on. Puska mainitsee lihavuuden, joka on hänen mukaansa kaksinkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä ja näkyy nytkin etenkin Itä-Suomen luvuissa. Siihen tarvittaisiin uutta projektia.
Pohjois-Karjala-projektin alkaessa lihavuus ei ollut ongelma. Ne, jotka kuolivat seisovilta jaloilta sydäntautiin, olivat pääasiassa pienviljelijöitä ja metsureita. He tekivät kovaa ruumiillista työtä, mutta liikunta ei riittänyt kompensoimaan muuten huonoja elintapoja.
”Alkoholin ostamisen helppouden korostaminen on mukava asia meille hyväosaisille.”
MITÄ jäljellä oleville terveyseroille voitaisiin sitten tehdä?
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama tieteellinen asiantuntijaryhmä esitti keväällä omat ehdotuksena. Ne koskevat terveyden eriarvoisuutta, eivät suoraan alueellisia eroja.
Niissä mainittiin esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vähentäminen, kaikkien lasten saaminen varhaiskasvatukseen 3-vuotiaasta alkaen, nuorten perusasteen jälkeisten tutkintojen varmistaminen, elintarvikkeiden terveellisyyden perusteella määräytyvä verotus ja psykiatrisen avohoidon sijoittaminen kynnyksettömänä sote-palveluihin.
Päivikki Koponen muistuttaa, että terveys ja hyvinvointi pitäisi huomioida kaikissa poliittisissa päätöksissä. Jokaisen päätöksen kohdalla tulisi miettiä, miten se vaikuttaa ennen kaikkea heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten lapsiin, nuoriin ja työelämän ulkopuolella oleviin.
Koposen mukaan näin Suomessa on perinteisesti kansanterveydessä ja terveyspolitiikassa totuttu ajattelemaan, mutta ”ehkä viime vuosina se on jäänyt vähemmälle huomiolle”.
”Esimerkiksi alkoholin ostamisen helppouden korostaminen on mukava asia meille hyväosaisille. Se, mitä vahvempaa alkoholiprosenttia lähikaupasta saa, vaikuttaa kuitenkin negatiivisimmin niihin, joille alkoholi on ongelma, ja heidän lapsiinsa sekä perheisiinsä.”
Mäki-Oppaan mielestä terveyserot Suomen sisällä unohdetaan herkästi. Myös eriarvoisuudesta tulisi keskustella avoimesti, jotta se tunnistetaan. Se pitäisi kuitenkin tehdä leimaamatta ihmisiä.
Meillä on nimittäin ongelma, joka on suurempi kuin Suomea maantieteellisesti halkova raja. Se on ero rikkaiden ja köyhien välillä.
Itä- ja länsisuomalaisten välinen ero elinajanodotteessa on miehillä noin kolme ja naisilla noin kaksi vuotta, kertoo Koskinen.
Tuloryhmien välillä erot ovat jyrkempiä: ylimpään tulokymmenekseen kuuluva mies elää keskimäärin 10–11 vuotta vanhemmaksi kuin alimpaan tuloluokkaan kuuluvat miehet.
Teksti: Kaisa Hahto, tuottaminen ja tekstin editointi: Heini Maksimainen, grafiikka: Tuija Kivimäki, kuvitus ja ulkoasu: Terhi Montonen