5. Terveyden edistäminen nyky-Suomessa
Tehtävä
Kehopikamuoti
Kehoihanteisiin on valunut pikamuodista tuttu ilmiö: tänään kaunis voi ensi viikolla olla jo rumaa. Lisäksi käsillä on teknologian aikaansaama murros, jonka seurauksia ihmisten kehonkuvaan on vaikea ennustaa.
Vuosituhannen alussa oli muotia tavoitella kiinteää vatsaa ja atleettista toned-ilmettä. Sitten tulivat muhkeat pakarat, joita metsästettiin kuntosaleilta, porrastreeneistä ja jopa leikkauspöydältä. Pintaan pulpahti myös biohakkerointi. Kehon toimintaa alettiin optimoida mittaamalla esimerkiksi unta ja palautumista.
Nyt ihannoidun kehon malli on jälleen vaihtumassa. Uutta ihannetta on noussut kuvaamaan vanha tuttu termi: laihuus.
Muutoksen vauhti tuntuu hengästyttävältä. Vasta hetki sitten elimme kaikenlaisia kehoja ylistävää aikaa, ainakin näennäisesti.
Tahti alkaa muistuttaa pikamuotia, jossa uusia trendejä syntyy kuukausittain. Vertaus on osuva, toteaa kehonkuvaan ja syömishäiriöihin perehtynyt psykoterapeutti Katarina Meskanen.
”Se kuvaa aikakauttamme, joka on nopeatahtinen, dynaaminen ja muuttuva. Kehosta on tullut itseilmaisun keino muodin rinnalle.”
Ihanteet syntyvät ja muovautuvat rinnakkain, ja näemme niitä nyt aiempaa enemmän. Ja kuten vaatteissa, myös kehoissa muoti on jatkuvaa aaltoliikettä, toteaa lihavuus- ja kehotutkija Hannele Harjunen.
Hänen mukaansa elämme entistä vahvemmin aikaa, jossa ulkonäkö toimii sosiaalisena käyntikorttina. Haemme kehollamme hyväksyntää yhteiskunnassa, jossa esteettisyys ja norminmukainen kauneus korostuvat.
Miten kehoihanteistamme tuli tällaisia? Ja mitä tulevaisuuteen tulee, olemmeko yhä uhkaavamman aallon alkupyörteissä?
Koolla on aina ollut väliä
Kehoihanne, ihannekeho tai kehoideaali ovat monitulkintaisia käsitteitä. Pohjimmiltaan niihin tiivistyy ajatus normaalista, kauniista kehosta – sen muodoista, koosta, väristä ja toimintakyvystä. Ajatus ruumista, joka on sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävä.
Käsitys normaalista on ongelmallinen, sillä kauneus ja normit ovat riippuvaisia näkökulmasta, kulttuurista ja kontekstista, lihavuus- ja kehotutkija Hannele Harjunen sanoo. Ihanteet ovat myös systemaattisesti käsittäneet kehon ilman toimintakyvyn haasteita.
Vaikka kehoihanteet koskettavat kaikkia sukupuolia, on yhteiskunnan katse suuntautunut nimenomaan naisruumiiseen, Harjunen sanoo. Naisia on läpi historian ohjeistettu siitä, miten kehoa tulisi hoitaa ja vaalia, korostaa tai peittää, käyttää tai olla käyttämättä.
Alla olevaan kuvasarjaan on koottu naisen ruumisihanteen vaihtelua vuosikymmenittäin. Matka alkaa 1900-luvun alkuvuosista.
Kehon oikean- ja vääränlaisuutta on läpi vuosikymmenten ilmentänyt kehon koko. Yksi suurimpia vaikuttimia siihen on lääketieteellistyminen eli medikalisaatio, jonka myötä yhteiskunnallinen kiinnostus kehoihin alkoi kasvaa.
Lääketiede kun reagoi siihen, mikä on yhteiskunnassa hyväksyttyä tai toivottua, Harjunen huomauttaa. Se myös tuottaa ja ylläpitää osaltaan käsitystä normaalista kehosta.
Lihavuus määriteltiin sairaudeksi vuonna 1948. Samalla kehon koosta ja muodosta tuli yhä vahvemmin kauneusihanteiden määrittävä tekijä. Kehon normaaliutta määritteli etenkin painoindeksi eli BMI, jota on viime vuosina kritisoitu.
Lääketieteellistymisen ohessa synnytettiin lihavuuden pelko, joka elää ja voi hyvin vielä tänäkin päivänä, Harjunen toteaa.
Vuosikymmenet etenivät, ja myös kehon saama mediahuomio kasvoi. Katseet naulattiin lantion leveyteen, vyötärön kapeuteen, rintojen ja takapuolen vaihtuvaan kokoon ja oikeanlaiseen lihaksikkuuteen.
Harjunen nostaa esimerkiksi 2000-luvun taitteesta Britannian ”kolmossivun tytöt” ja julkisuuden henkilöt, esimerkiksi mediapersoona Katie Price, jotka nousivat julkisuuteen nimenomaan ruumiillisuuden kautta.
Suomalainen versio kolmossivun tytöistä oli Iltalehden Viikon iltatyttö. Iltalehti lopetti iltatyttöjen esittelyn vuonna 2015.
”Heidän julkisuutensa perustui tiettyyn ulkonäköön ja vartaloissa tapahtuviin muutoksiin”, Harjunen toteaa.
Tätä ”perintöä” tuntuvat nykyään Harjusen mukaan kantavan esimerkiksi Kardashianit, joiden kehon ja tyylin muuttumiset kipuavat otsikoihin.
Yleisön rooliksi on jäänyt arvostella muutoksia – käytännössä tarkkailla, kuka pysyy keholtaan oikeanlaisena. Toisin sanoen pääosin hoikkana, nuorekkaana ja haluttavana.
Toinen moottori kehomuodin aalloille on läpi viime vuosisadan ollut kapitalismi, Harjunen huomauttaa. Siis jatkuvan kasvun ja kehityksen voima.
”Yksi kulutuskulttuurin perusteista on, että pidetään pyörät pyörimässä. Tulee aika, jolloin syntyy uusi ihanne, jota on seurattava, jottei olisi vääränlainen tai altista itseään hyväksynnän ulkopuolelle.”
Tähän sykliin nojautuu alati kiihtyvä pikamuotikin. Vanhat mallistot siirtyvät syrjään uusien tieltä.
Viesti on vahva: ollakseen kaunis ja hyväksyttävä on parempi pysyä vauhdissa mukana. Muuten tänään hyvältä tuntuva keho voi kohta olla vääränlainen.
”Kontrasti on todella vahva: juurihan me olimme kehopositiivisuusvaiheessa.”
Some ”onnistumisen” mittarina
Markkinatalouden kasvun myötä kehittyneeseen kulutuskulttuuriin on 2000-luvulla noussut myös uusi kehomuodin vauhdittaja: sosiaalinen media.
Sosiaalisen median myötä syntyi selfie-kulttuuri, joka korosti etenkin kasvoja. Sittemmin kehollisuus on korostunut aina vain enemmän esimerkiksi Instagramissa ja Tiktokissa.
Katarina Meskanen on perehtynyt työssään kehosuhteeseen ja syömishäiriöihin. Molemmat linkittyvät hänen mukaansa juurikin koukuttaviin, aikaamme vieviin sovelluksiin. Ne toimivat sykkivänä ponnahduslautana eri trendeille ja niiden vaihtuvuudelle, mutta myös ulkonäköön ja kehoon liittyville paineille.
Somessa oman kehon vertaaminen muihin on helpompaa, kuten myös pohdinta siitä, kelpaanko tällaisena, Meskanen sanoo. Kelpaavuuden paineista kielii sekin, että kuviin poseerataan usein harkitusti ja epäkohtia kehossa tai kasvoilla muokataan ja filtteröidään.
Meskasen mukaan linkki somen ja nuorten, etenkin tyttöjen, kokeman pahoinvoinnin välillä on selkeä. Tiedetään, että etenkin nuorten naisten kohdalla visuaalisuutta korostavan Instagramin käyttö yhdistyy ulkonäköpaineisiin.
”Tyypillisesti joka kolmas, jopa puolet tytöistä kokee tyytymättömyyttä itseensä, tarvetta laihduttaa tai muokata kehoaan. Somessa haasteet kertautuvat. Omaa arvoa mitataan ulkonäöllä, ja sen ’onnistumista’ tykkäyksillä ja näyttökerroilla.”
Yksi tekijä liittyy Meskasen mukaan somen sisältämään seuranta- ja sisältölogiikkaan. Siinä missä ihanteita omaksuttiin ennen ”turvallisemmin” etäisiltä, tavoittamattomissa olevilta julkisuuden hahmoilta, nykyään kehokuvastoa syntyy myös vaikuttajien luomista sisällöistä.
Maailmantähdistä poiketen vaikuttajat mielletään lähemmäs tavallista ihmistä. Siksi myös heidän kehonsa nähdään asiana, joka tulisi saavuttaa.
Sosiaalisessa mediassa myös aikajänne typistyy, mikä vahvistaa nopeaa kehomuodin kiertokulkua. Se mikä somessa trendaa, trendaa vain hetken.
Kehopositiivisuus sai väistyä
Tällä hetkellä se, mikä trendaa, on laiha keho. Laihdutuskeskustelu on tullut korkojen kera takaisin. Keskustelu verhotaan usein hyvinvoinnin taakse, vaikka oikeasti kyse on ennen kaikkea jälleen kauniiksi määritellyn ja hyväksyttävän kehon tavoittelusta, Harjunen toteaa.
Kehon, jota ovat tavoitelleet niin Kardashianit kuin tuhannet laihdutuslääkkeisiin viime vuosina turvautuneet.
Novo Nordiskin diabeteslääke Ozempic ja laihdutuslääke Wegovy tupsahtivat markkinoille pari vuotta sitten. Etenkin Ozempicista tuli nopeasti supersuosittu niin julkkisten kuin tavallisten ihmistenkin keskuudessa. Suomessakin lääkettä käyttäviä tai siitä kiinnostuneita on Harjusen mukaan tuhansia.
Ratkaisuja haetaan myös yhä enemmän kauneuskirurgiasta. Kehoa muokkaavia operaatioita on tarjolla yhä enemmän ja rima niiden toteuttamiseen on matalampi kuin koskaan. Tämä näkyy myös epäonnistuneiden operaatioiden hoitomäärien kasvuna.
”Kontrasti on todella vahva: juurihan me olimme kehopositiivisuusvaiheessa”, Harjunen sanoo.
Ai niin, kehopositiivisuus.
2000-luvun alkukymmenellä Yhdysvalloissa mustien naisten aktivismista syntynyt aalto rantautui Suomeen 2010-luvun puolivälissä. Kehopositiivisuuden kantava idea oli, että kaikenlaiset kehot nähtiin hyväksyttyinä. Alkoi taistelu yksilön muottiin solahtamisen vaatimusta vastaan. Yhteiskunnan kehosyrjiviä rakenteita syynättiin ahkerasti.
Lääketieteen piireissä aallosta heräsi Harjusen mukaan myös ”moraalista paniikkia”. Pelättiin, miten ylipainosta ja sen vaikutuksesta terveyteen saa enää edes puhua. Sama moraalipaniikki levisi myös tavallisten ihmisten ajatteluun.
Lopulta keskustelu eteni kehoneutraalisuuden ajatukseen. Siinä pyrittiin karsimaan kehosuhteen positiivisuuden ylikorostaminen.
Jossain määrin kehoihanne todella avartui, mutta nyt keskustelu on hiljennyt, Harjunen toteaa.
”Toivoisi toki, että kehopositiivisuudesta on tullut osa perusajatteluamme ja että se vaikuttaisi pysyvämmin taustalla. Mutta pelkään, ettei näin ole käynyt.”
Samoin ajattelee myös Katarina Meskanen. Hän näkee merkkejä ”ysärimuodin” paluusta. Se luo riskin sille, että jälleen vain yhdenlaisen kehon tavoittelu on sosiaalisesti ihannoitua ja sallittua.
”Ysärillä lihavuudesta tai ’normista’ poikkeavasta kehosta alettiin puhua kärkevästi. Nyt hyvin laihan kehon ihannointi on valitettavasti palaamassa, ja samoin on normista poikkeavasta kehosta syyllistäminen.”
”Kannattaa olla tietoinen kuluttaja – somessa näkee enemmän sitä, mitä pysähtyy katsomaan.”
Miten käy tulevaisuudessa?
Nyt kehomuodin kaavaa sekoittaa uusi, voimakas tekijä: tekoäly. Sekä Harjunen että Meskanen nostavat esiin tekoälyn vaikutukset kehoihanteisiin. Sävy ei ole optimistinen.
”Uskon, että tekoälyn merkitys kehokuvastoomme tulee vain kasvamaan tulevina vuosina”, Meskanen sanoo.
Huoli nousee tekoälyteknologian tehokkuudesta. Sitä hyödyntävien sovellusten toiminta perustuu keskimääriin ja yleistyksiin olemassa olevasta datasta. Laskentamalli tuottaa valtavan määrän kuvastoa ennätyksellisen lyhyessä ajassa.
On mahdollista, että alamme tuottaa ja nähdä kuvastoa ihannekehosta, joka on epärealistisen täydellinen, Meskanen toteaa. Ongelma on siinä, että vaikka tiedostaisimme jonkin kuvan olevan keinotekoisesti luotu, voi se siltikin vaikuttaa heikentävästi kehoitsetuntoon.
Kokonaisuudessa on kyse myös vallasta ja siitä, kuka saa määritellä, millainen keho on hyväksytty ja kaunis. Kokonaisuuteen vaikuttavat niin isot muotitalot ja vaatekauppiaat kuin julkisuuden henkilöt ja vaikuttajatkin.
Ja mitä tulee vallan jakautumiseen, yhteiskunta ei ole muuttumassa tasavertaisemmaksi, Harjunen näkee.
”Tämä on klassinen sosiologinen kuvio: aina on olemassa tietty osa väestöstä tai luokka, joka hallitsee muodin muuttumista. Ne ovat he, joilla on resursseja, kuten varallisuutta ja asemaa.”
Siksikin kehomuodin uusi sesonki voi jo piillä nurkan takana. Muutos on pinttynyt osaksi yhteiskuntaamme, Harjunen toteaa.
”Aaltoliike tulee aina jatkumaan, koska ei ole yhteiskuntaa, joka lakkaisi kehittymästä tai muuttumasta.”
Yksilön voi olla vaikeaa taistella ihanteita vastaan, mutta omaan ja lähipiirin hyvinvointiin voi sentään vaikuttaa.
Jokaisen kannattaakin kiinnittää huomiota omaan toimintaansa. Yksi keino on vähentää online-aikaa ja panostaa aitoon vuorovaikutukseen, Meskanen sanoo.
Lisäksi kannattaa suhtautua somen algoritmien toimintaan kriittisen tiedostavasti. Omaa algoritmia voi kouluttaa hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan valitsemalla tarkkaan, minkälaista sisältöä seuraa.
”Kannattaa olla tietoinen kuluttaja – somessa näkee enemmän sitä, mitä pysähtyy katsomaan.”
Jos kehotrendien vaihtelu aiheuttaa paineita, voi yrittää haastaa omaa ajatusta siitä, että kehon tulee näyttää joltain.
Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet -mantran hokeminen ei kuitenkaan sellaisenaan auta. Itsensä hyväksyminen voi olla pitkä ja kivuliaskin prosessi, Meskanen huomauttaa.
”Emme ole vain ulkonäkö, joka olisi jollain tapaa tärkein markkina-arvomme. Kehomme elää, hengittää, liikkuu ja tuntee. Vammankin kanssa olemme toimiva kokonaisuus”, Meskanen sanoo.
Ulkonäön sijaan onkin parempi keskittyä toimijuuteen. Juuri sillä keholla, mikä itsellä on.
Jutussa lähteinä käytetty lisäksi teoksia Koolla on väliä! Lihavuus, ruumisnormit ja sukupuoli (2007, Like) ja Mielelläni kehossani – Kohti hyväksyvää suhdetta itseen (2020, Kirjapaja).
Juttua päivitetty 14.8.2024 kello 8.20: Tarkennettu Katie Pricen titteliksi mediapersoona pelkän laulajan sijaan.
Luonnon potentiaali kansanterveyden parantajana , 9 min 26 s Keskustelemassa Suomen Latu ry:n ulkoilun asiantuntija Virpi Jussila sekä Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija ja erikoislääkäri Annika Kolster.
Itä-Suomen yliopistossa on käynnissä poikkeuksellisen pitkä seurantatutkimus, jossa kartoitetaan kroonisen sairauden riskejä. Koehenkilöt osallistuivat tutkimukseen ollessaan ensimmäisellä luokalla, ja tutkimus jatkuu yhä.
Stressi voi laittaa herkkävatsaisen suoliston sekaisin. Gastroenterologian erikoislääkäri kertoo, miksi stressi vaikuttaa suoliston toimintaan, ketä stressivatsa yleensä vaivaa ja milloin on syytä mennä lääkäriin.
Stressivatsasta kärsivä joutuu helposti ikävään noidankehään, jossa ahdistus vatsaoireireista lisää vatsaoireita entisestään.
Herkkä vatsa
Stressi voi laittaa herkkävatsaisen suoliston sekaisin. Gastroenterologian erikoislääkäri kertoo, miksi stressi vaikuttaa suoliston toimintaan, ketä stressivatsa yleensä vaivaa ja milloin on syytä mennä lääkäriin.
VATSA tuntuu kipeältä. Turvottaa. On pakko juosta jatkuvasti vessassa.
Joidenkin vatsa oireilee aina, kun työhaastattelu, puheen pitäminen tai muu jännittävä tilanne lähestyy.
Usein kyse on stressin aiheuttamista vatsaoireista. Niitä kutsutaan toiminnallisiksi vatsavaivoiksi, eli vaivoiksi, joille ei ole löytynyt tutkimuksissa selvää lääketieteellistä syytä. Toiminnallisista vatsavaivoista kärsivän suolisto on terve, mutta oireet voivat olla rajujakin.
”Stressivatsaisilla ihmisillä on herkkä suoli, ja suurimmalla osalla heistä oireet täyttyvät ärtyvän suolen oireyhtymän kriteerit”, sanoo sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Markku Hillilä Terveystalosta.
Hillilä on tehnyt väitöskirjan ärtyvän suolen oireyhtymästä ja huomannut työssään, että epämääräiset vatsavaivat aiheuttavat usein huolta. Nyt hän vastaa kuuteen yleiseen kysymykseen aiheesta.
1. Millaisia vatsaoireita stressi aiheuttaa?
STRESSIVATSA on kansanomainen termi, jolla stressin aiheuttamia vatsaoireita usein kuvataan. Stressivatsa ei ole virallinen diagnoosi mutta ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS on.
IBS on toiminnallinen vatsavaiva, joka aiheuttaa usein samankaltaisia oireita kuin stressi: vatsakipua, vatsan turpoamista, paineen tunnetta, ilmavaivoja, ummetusta ja ripulia. Hillilän mukaan stressivatsalla ja ärtyvän suolen oireyhtymällä tarkoitetaan usein samaa asiaa.
Kun ihminen on stressaantunut, hän aistii herkemmin asiat, joita mahasuolikanavassa tapahtuu.
Ärtyvän suolen oireyhtymän syntyyn vaikuttavat esimerkiksi suoliston bakteerifloora ja keskushermoston toiminta. Joillakin IBS-oireet alkavat mahasuolikanavan tulehduksen, kuten salmonellan tai kampylobakteerin, sairastamisen jälkeen. Vaikka tulehdus häipyy, suoliston toiminta saattaa jäädä poikkeavaksi.
IBS:stä kärsivän suoli voi ärtyä esimerkiksi tietyistä ruoka-aineista, stressistä ja epäsäännöllisestä elämänrytmistä.
”Kun ihminen on ahdistunut ja stressaantunut, hän aistii herkemmin asiat, joita mahasuolikanavassa tapahtuu. Rentona ihminen ei välttämättä edes huomaa oireita”, Hillilä sanoo.
2. Miksi stressi tuntuu vatsassa?
SUOLISTOA kutsutaan usein ihmisen toisiksi aivoiksi. Sanonnassa on perää, sillä suolisto ja keskushermosto kommunikoivat jatkuvasti keskenään, Hillilä sanoo.
Mahasuolikanavalla on oma hermostonsa, jonka tehtävä on ohjata suoliston toimintaa, esimerkiksi supistelua ja ruoansulatusentsyymien eritystä.
Mahasuolikanavan hermosto lähettää keskushermostolle jatkuvasti signaaleja suolistossa tapahtuvista asioista. Suurin osa signaaleista on tiedostamattomia.
Stressitilanteessa ihminen tiedostaa signaalit helpommin ja kokee ne yleensä epämiellyttävinä: esimerkiksi paineen tunteena, kipuna tai poltteluna.
”Melkein kaikki tietävät, miltä tuntuu, kun jännittää ja on perhosia vatsassa. Se on yksi esimerkki aivosuoliakselin toiminnasta. Aivot lähettävät suolistolle viestin jännittävästä tilanteesta, suolisto reagoi siihen ja lähettää taas informaatiota aivoille”, Hillilä sanoo.
Pahimmillaan jännitys voi aiheuttaa kovia vatsakipuja tai saada vatsan aivan kuralle.
3. Ketä stressivatsa vaivaa?
STRESSIN VAIKUTUKSET suolistoon ovat yksilöllisiä. Toisen vatsa reagoi herkästi kaikkeen ja toinen ei saa oireita, vaikka eläisi hyvin epäsäännöllisesti ja söisi jatkuvasti mitä sattuu, Hillilä sanoo.
Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsii väestötutkimusten perusteella noin 10–15 prosenttia työikäisistä suomalaisista. Se on naisilla selvästi yleisempi kuin miehillä.
”Yksi syy voi olla se, että naiset ottavat vatsaoireet vakavammin ja menevät lääkäriin”, Hillilä pohtii.
Jotkut oppivat toisia paremmin ymmärtämään vatsaansa ja helpottamaan oireita.
Se ei kuitenkaan selitä kaikkea. Hillilän mukaan on mahdollista, että sukupuolihormonit vaikuttavat suoliston toimintaan. Väitettä tukee esimerkiksi se, että naisten ummetus lisääntyy vaihdevuosien jälkeen.
IBS-diagnoosin saavat usein nuoret naiset, mutta oireet eivät välttämättä katoa mihinkään, kun ikää tulee. Jotkut oppivat toisia paremmin ymmärtämään vatsaansa ja helpottamaan oireita.
”Jos potilaalla on toiminnallisen oloisia vatsavaivoja, kysyn usein, onko hänellä ollut niitä lapsesta asti. Moni sanoo, että on”, Hillilä sanoo.
Hänen mukaansa ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavat aistivat herkästi pienenkin suolen venytyksen ja kokevat sen epämiellyttävänä. Hillilä puhuu herkistyneestä sisäelintunnosta.
”Herkkävatsainen kokee kipua, kun taas toinen ei koe mitään, vaikka suolessa olisi sama venytys.”
4. Oireet ahdistavat. Mikä avuksi?
ÄRTYVÄN SUOLEN oireyhtymää sairastavilla on todettu muita enemmän masennusta, ahdistuneisuutta, päänsärkyjä, virtsavaivoja, unihäiriöitä ja muita toiminnallisia oireita, jotka jäävät helposti vaille lääkärin diagnoosia.
On kuitenkin epäselvää, mistä yhteys johtuu. Syntyykö IBS siksi, että elämässä on paljon stressiä ja ahdistusta vai aistiiko ahdistunut vain herkemmin, mitä elimistössä tapahtuu?
On usein mahdotonta sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus, Hillilä sanoo.
”Jos ihminen on kovin ahdistunut, kärsii vatsavaivoista eikä tiedä, mistä ne johtuvat, hän alkaa helposti miettiä, ovatko ne syöpää. Sairauden pelko lisää oireita ja oireet taas lisäävät ahdistusta.”
Voi syntyä ikävä noidankehä, jonka pysäyttää usein vain varmuus siitä, että oireet eivät kerro mistään vakavasta.
Hillilän mukaan ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivät käyvät yleensä muita useammin lääkärissä – muidenkin terveyshuolien kuin vatsavaivojen takia.
”Varjopuoli on, että fodmap-ruokavaliossa rajoitetaan terveellistenkin ruoka-aineiden syömistä.”
Jos oireilu jatkuu kauan, Hillilän mielestä on hyvä tehdä jossain vaiheessa tarkat vatsatutkimukset, jotta potilas tietää, mistä oireet johtuvat.
”On tärkeää, että lääkäri tutkii ja sanoo, että ei hätää, ei ole mitään elimellistä vaivaa. IBS on toiminnallinen vaiva ja hyvin yleinen. Moni ajattelee, että on jotenkin erikoinen, kun kärsii tällaisesta.”
5. Voiko stressivatsan parantaa?
STRESSIN AIHEUTTAMAAN vatsaoireiluun ei ole yksiselitteistä hoitokeinoa.
Hillilän mukaan on jonkin verran näyttöä siitä, että erilaiset rentoutustekniikat ja jooga- ja mindfulness-harjoitukset voivat auttaa ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiviä. Myös liikunnasta voi olla apua.
”Rentoutustekniikoita on erilaisia. Toiselle riittää, että menee metsään kävelylle tai kuuntelee hyvää musiikkia.”
Fodmap-ruokavalion on joissakin tutkimuksissa todettu auttavan jopa kolmea neljästä ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivästä. Sen idea on karsia lautaselta huonosti imeytyviä fodmap-hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet, kuten vehnä, sipuli, pavut ja linssit.
Hillilän mukaan ruokavalio voi auttaa erityisesti ihmisiä, joiden IBS oireilee ripulina ja vatsan turvotteluna.
”Varjopuoli on, että fodmap-ruokavaliossa rajoitetaan terveellistenkin ruoka-aineiden syömistä, kuten ruisleivän, palkokasvien, kaalien ja omenan. Jos ruokavaliota noudattaa pitkään tiukasti, suoliston bakteerifloora voi mennä huonompaan suuntaan. Pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta.”
Stressin aiheuttamat vatsaoireetkin on hyvä joskus tutkia, jotta niiden syystä voidaan varmistua.
Hillilä kannustaa noudattamaan fodmap-ruokavaliota ennemmin kausiluonteisesti kuin jatkuvasti. Kun vatsa voi paremmin, sitä ärsyttäviä ruoka-aineita voi taas pikkuhiljaa ottaa käyttöön.
6. Milloin on syytä huoleen?
STRESSI VOI aiheuttaa vatsavaivojen lisäksi paljon muitakin oireita. Pelkkien oireiden perusteella on usein mahdotonta sanoa, johtuvatko ne stressistä vai jostakin muusta asiasta. Hillilän mukaan ihmiset, jotka tietävät oireilevansa stressaavissa tilanteissa aina tietyllä tavalla, hakeutuvat harvemmin lääkäriin oireiden vuoksi.
Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivät saavat usein oireita myös ruoka-aineista ja siksi oireiden syytä on vaikeampi itse päätellä.
Lääkäriin kannattaa mennä aina, jos ulosteessa on verta tai vatsaoireiluun liittyy kuumeilua tai laihtumista. Stressin aiheuttamat vatsaoireetkin on hyvä joskus tutkia, jotta niiden syystä voidaan varmistua.
”Esimerkiksi jos on aiemmin ollut hyvävatsainen ja vanhemmalla iällä ilmaantuu stressivatsan oireita, paksusuolen syövän mahdollisuus kannattaa sulkea pois. Samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa myös laktoosi-intoleranssi, keliakia ja tulehdukselliset suolistosairaudet.”
Vaikka toiminnalliset vatsavaivat vaikeuttavat elämää, ne eivät ole vaarallisia. Vaivoja hoidetaan, jotta potilaan elämänlaatu parantuisi.
”Jokaisella ihmisellä on koko ajan käymisprosessi paksusuolessa. Se kuuluu normaaliin elämään. Suolisto ei oireista tuhoudu.”
Hillilän mukaan toiminnalliset vatsavaivat eivät näytä altistavan vakavammille suolistosairauksille. Toisaalta ne eivät myöskään suojaa ihmistä esimerkiksi paksusuolen syövältä.
”Jos on ollut nuoresta asti vatsavaivoja, saattaa ajatella kuusikymppisenäkin, että IBS vain vaivaa. Silloin lääkäriin meno voi viivästyä.”
Tehtävä
Keski-ikäinen suomalainen vegaanimies
Kun keski-ikäinen suomalaismies ryhtyy vegaaniksi, hän saa vastaansa luutuneita ennakkoluuloja ja vahvoja tunteita. Sen huomasivat sekä Petri Johansson että Pekka Hurskainen, joiden elämän vegaaninen ruokavalio mullisti.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009668059.html
Eläinrakas Pekka Hurskainen, 39, ryhtyi muutama vuosi sitten vegaaniksi, vaikka aiemmin liha oli keskeinen osa hänen ruokavaliotaan. Kuvassa Hurskaisen Myssy-kissa antaa tassua.
Petri Johansson: ”Kun ihminen on tarpeeksi epätoivoinen, pystyy tekemään isojakin päätöksiä”
”AVASIN hätäpäissäni Youtuben, laitoin hakusanaksi ’vegan’ ja elämäni muuttui täysin.”
Näin pian 54 vuotta täyttävä keravalainen Petri Johansson kuvailee käänteentekevää hetkeä keväällä 2019. Johansson oli kuntosalilla ja tuskaili taas kerran sitä, ettei millään onnistu laihduttamaan.
Hänellä oli tuolloin noin 40–50 kiloa ylipainoa, korkea verenpaine ja sydänvaivoja. Omien sanojensa mukaan toinen jalka haudassa.
Petri Johansson oli yrittänyt pitkään laihduttaa, mutta vasta vegaanisen ruokavalion aloittamisen jälkeen paino kääntyi laskuun.
Johanssonin isä oli kuollut alle 50-vuotiaana, ja hän oli varma, että edessä häämöttäisi sama kohtalo. Siitä olivat lääkäritkin varoitelleet.
Johansson oli jo pitkään yrittänyt laihduttaa ja aloittanut aktiivisen kuntoilun. Punainen liha oli jäänyt pois, ja hänen terveellisenä pitämäänsä ruokavalioon kuului muun muassa paljon kanaa, kalaa ja maitotuotteita.
KUNTOSALILLA Johansson alkoi miettiä tuttujaan, jotka ovat hoikkia, ja tajusi useamman heistä olevan myös vegaaneja. Youtuben avattuaan hän löysi useita luentoja, joissa kerrottiin veganismin terveyshyödyistä.
Puhujina olivat muun muassa amerikkalainen sydänkirurgi Ellsworth Wareham sekä sydänsairauksiin keskittynyt lääkäri Caldwell Esselstyn. Molemmat ovat puhuneet kasviperäisen ruokavalion puolesta ja eläneet pitkäikäisiksi: Wareham kuoli 104-vuotiaana, Esselstyn on tällä hetkellä 89-vuotias.
Avosydänleikkausten pioneereihin kuuluva Wareham kertoi ryhtyneensä vegaaniksi keski-ikäisenä nähtyään sydänleikkauksissa eron lihansyöjien ja kasvissyöjien verisuonten välillä. Esselstyn taas on kirjoittanut aiheesta tutkimustietoon pohjautuvan kirjan sekä perustanut Clevelandiin sydänsairauksien ehkäisemiseen tarkoitetun klinikan.
”Luentojen sanoma oli, että lihasta on terveydelle lähinnä haittaa. Ajattelin, että joko nämä tyypit ovat hulluja, tai tietävät, mistä puhuvat”, Johansson toteaa.
Hän päätti kokeilla veganismia ja alkoi syödä kasvipohjaisen whole food -ruokavalion mukaan, jossa ruokatuotteita käsitellään mahdollisimman vähän. Esimerkiksi kasvikset syödään pääosin kypsentämättöminä, ja Johansson jätti pois myös lisätyn sokerin, suolan ja öljyt.
Vain muutamassa viikossa hän havaitsi painonsa lähteneen laskuun, vaikka annoskoot pysyivät samoina tai olivat jopa suurempia kuin ennen.
Johansson kertoo yllättyneensä erityisesti siitä, miten nopeasti uuteen ruokavalioon tottui. Kun lisätty sokeri ja suola jäivät pois, alkoi jopa peruna yhtäkkiä maistua makoisalta.
Maastopyöräily on Johanssonin rakas harrastus, ja nykyään hän pyöräileekin arjessa lähes kaikkialle.
JOHANSSON ei ole välttynyt kuulemasta elämänmuutoksestaan kritiikkiä ja epäilyjä. Varsinkin ikäihmiset ovat kyseenalaistaneet voimakkaasti sitä, voiko ihminen tulla toimeen ilman eläinperäistä ruokaa.
Esimerkiksi Johanssonin äiti on yrittänyt saada poikansa palaamaan takaisin vanhaan ruokavalioonsa. Toisinaan äitinsä luona kyläillessään hän saattaakin kohteliaisuudesta maistaa hieman ei-vegaanista kakkua, jos äiti on nähnyt sen eteen vaivaa.
Ylipäätään Johansson on huomannut, että ruokavalio ja painonhallinta ovat monelle todella arkoja ja jopa räjähdysherkkiä asioita, joista on vaikeaa käydä keskustelua. Vegaanimies herättää hänen mukaansa paljon reaktioita niin tutuissa kuin tuntemattomissakin.
Lisäksi uuden ruokavalion aloitettuaan Johansson kertoo laihtuneensa niin nopeasti, että useampi ihminen luuli hänen kärsivän syövän kaltaisesta sairaudesta.
”Jotkut luulevat minun olevan kuolemansairas, vaikka todellisuudessa tämä muutos pelasti elämäni.”
Johansson haluaa kyseenalaistaa tyypillistä ajattelutapaa, että painonnousu ja erilaiset sairaudet vain kuuluvat vanhenemiseen. Hänen kokemuksensa mukaan elintavoilla voi vaikuttaa asiaan merkittävästi. Vegaanisen ruokavalion lisäksi hän liikkuu paljon luonnossa ja pyöräilee lähes kaikkialle.
”Kun ihminen on tarpeeksi epätoivoinen, silloin pystyy tekemään isojakin päätöksiä. Ja kun sain terveyteni takaisin, päätin, että tässä pysytään.”
Pekka Hurskaisen veganismipäätöksen taustalla ovat erityisesti eläinoikeussyyt. Hurskaisen sylissä ragdoll-kissat Bombbis ja Myssy.
Pekka Hurskainen: ”Olisi ehkä helpompaa olla vegaani terveyssyistä kuin siksi, että pidän eläimistä”
VIELÄ muutama vuosi sitten Pekka Hurskainen, 39, söi kuten tyypillinen suomalainen mies.
Punaista lihaa, maitotuotteita ja kananmunia kului paljon. Lihaa hän nautti lähes jokaisella aterialla, sillä sellaisen mallin hän oli nuoruudessaan kotoa ja koulusta saanut.
Hurskainen oli kuitenkin jo pidemmän aikaa pohtinut eläinperäisen ruuan eettistä puolta. Hän on aina ollut eläinrakas, ja perheeseen on kuulunut lemmikkejä, mikä oli saanut ajattelemaan esimerkiksi tuotantoeläinten elinolosuhteita. Myös lihapainotteisen ruokavalion ilmasto- ja terveysvaikutukset olivat alkaneet mietityttää.
Käänteentekevä hetki tuli helmikuussa 2020, jolloin helsinkiläinen Hurskainen meni vaimonsa kanssa paikalliseen vegaaniravintolaan syömään. Ravintolan maistelumenu oli niin hyvä, että pariskunta toisti saman seuraavana päivänä.
Kolmantena päivänä ei peruutuspeiliin enää katsottu, vaan Hurskainen ja hänen vaimonsa päättivät kertaheitolla ryhtyä vegaaneiksi. Vaikka asiaa oli hauduteltu pitkään, varsinainen elämänmuutos kävi lopulta todella nopeasti.
”Muutos ruokavaliossa oli valtava, mutta sen tekeminen oli helppoa, kun yhteinen päätös oli niin selkeä”, hän toteaa nyt.
TÄYSIN mutkatonta vegaaniksi ryhtyminen ei silti ole ollut.
Petri Johanssonin tavoin Hurskainen kertoo kohdanneensa uudesta ruokavaliostaan ennakkoluuloja ja ”todella paljon ajatteluvastarintaa”. Osa hänen tuttavistaan vähätteli asiaa pitkään, päätöstä on kyseenalaistettu ja järjellinen keskustelu on hänen mukaansa toisinaan ollut vaikeaa.
”Joskus on tuntunut siltä, kuin valintani olisi muilta jotenkin pois tai että se asettaisi toisen henkilön hankalaan asemaan”, hän sanoo.
Hurskaisen mukaan on ollut erikoista huomata, miten paljon erityisesti eläinoikeussyistä vegaaniksi ryhtyvä mies voi herättää muissa ihmettelyä ja vahvoja defenssejä. Hän uskoo sen johtuvan miehiin ja miehisyyteen liitetyistä stereotypioista.
”Olisi ehkä helpompaa sanoa, että olen vegaani terveyssyistä kuin siksi, että pidän eläimistä.”
Pekka Hurskaisen mukaan monien on ollut vaikea hyväksyä hänen päätöstään ryhtyä vegaaniksi. Itse hän kokee nyt voivansa elää paremmin arvojensa mukaisesti.
Vaikka ystäväpiirissäkin muutos aiheutti aluksi pieniä ristiriitoja, ovat läheiset sittemmin pystyneet hyväksymään ja kannustamaan Hurskaista tämän päätöksessä. Hän työskentelee aluerehtorina Porvoossa ja toivoo voivansa esimerkillään saada myös muita kiinnostumaan veganismista.
”En puhu asiasta töissä, mutta mielelläni autan ja tuen, jos joku on tällaisesta elämänmuutoksesta kiinnostunut”, hän sanoo.
HURSKAISEN mukaan hänen entinen ruokavalionsa oli täydellisessä ristiriidassa hänen arvojensa kanssa. Nyt hän kertoo voivansa elää puhtaammalla omallatunnolla tietäen, ettei itse aiheuta esimerkiksi tuotantoeläimille haittaa.
”Mielestäni jokaisen olisi hyvä pohtia sitä hintaa, jonka maksamme lautaselle tulevasta pihvistä tai maitolasillisesta”, hän toteaa.
Vegaanisen ruokavalion aloitettuaan Hurskainen on havainnut muutoksia myös terveydessään. Hän kertoo painonsa laskeneen, veriarvojensa parantuneen ja vuosia vaivanneiden vatsaoireiden helpottaneen merkittävästi. HS on nähnyt asiaan liittyviä laboratoriotuloksia.
Hurskainen kannustaa kaikkia kokeilemaan veganismia rohkeasti matalalla kynnyksellä, sillä nykyään vegaanisia vaihtoehtoja on tarjolla ravintoloissa ja kaupoissa paljon.
”Itse kokattu vegaaniruoka on myös herkullisempaa, terveellisempää ja pääsääntöisesti halvempaa kuin liharuoka.”
Hurskaisen suosikkiresepti on intialainen kaurakermapohjainen palak paneer, johon tulee muun muassa tofua ja pinaattia.
Asiantuntija: ”Se tuntuu monista valtavalta kannanotolta, kun mies ei syökään lihaa”
TUTKIMUSTEN mukaan läntisissä kulttuureissa miehet kuluttavat keskimäärin naisia enemmän lihaa. Naiset taas seuraavat miehiä todennäköisemmin vegaanista tai kasvisruokavaliota. Vegaanien tarkkaa lukumäärää on vaikea määrittää, mutta heitä on arvioitu olevan Suomessa noin 1–2 prosenttia väestöstä.
Lihan syöminen liitetään usein myös kulttuurisesti nimenomaan maskuliinisuuteen, sanoo ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta.
Vaikka periaatteessa ruokavalio on jokaisen oma asia, Mäkelän mukaan meillä on vahvoja ja stereotyyppisiä ajatuksia siitä, mitkä ruuat sopivat miehille ja mitkä naisille. Kärjistetysti sanottuna naiset syövät salaattia ja suklaata, miehet taas makkaraa ja pihviä.
Jos siis keski-ikäinen mies ryhtyy vegaaniksi, hän saattaa Mäkelän mukaan kohdata enemmän ennakkoluuloja kuin vaikkapa nuori nainen.
”Se tuntuu monista jollain tapaa valtavalta kannanotolta, kun mies rikkoo totuttua oletusta eikä syökään lihaa”, hän sanoo.
”Tämä osoittaa, että ruoka ei todellakaan ole vain ravintoa, vaan siihen sisältyy voimakkaita kulttuurisia, poliittisia ja identiteettiin liittyviä asioita.”
Mäkelä nostaa esiin sen, että ruokavalion kautta saatetaan jopa luokitella ihmisiä eri leireihin. Tuttuja termejä ovat esimerkiksi lihaa syövät heteromiehet tai ituhipit, jotka ovat molemmat hyvin arvolatautuneita ja jopa poliittisia ilmauksia.
MIKSI ruoka sitten herättää niin paljon tunteita ja ajatuksia?
Mäkelän mukaan Suomessa eletään siinä määrin yltäkylläisyydessä, että ihmisillä on useimmiten mahdollisuus pohtia omia valintojaan. Enää ei välttämättä syödä vain sitä, mitä on saatavilla tai mistä satutaan tykkäämään.
Siihen, miksi liha on liitetty juuri maskuliinisuuteen, voi hakea vastauksia historiasta. Mäkelän mukaan metsästäjä-keräilijäyhteisöihin liittyvissä mielikuvissamme lihan hankkiminen ja käsittely olisi kärjistetysti miesten heiniä.
Toisaalta lihansyönti on hänen mukaansa Suomessakin melko tuore ilmiö, ja vain 150 vuotta takaperin lihaa syötiin täällä vähän.
Myöhemmin lihansyöntiä alettiin pitää vaurauden ja hyvinvoinnin osoituksena. Niukkuuden keskellä liha oli usein vain harvojen ja valittujen ruokaa. Esimerkiksi 1980-luvun Britanniassa havaittiin, että köyhät perheet säästivät usein lihan parhaat palat kodin ulkopuolella töissä käyvälle isälle, Mäkelä kertoo.
”Muut saattavat painostaa, että kai sä nyt voit yhden oluen tai makkaran ottaa.”
NYKYISESSÄ keskustelussa lihansyönti on joutunut kritiikin keskelle, kun ihmiset ovat alkaneet pohtia enemmän terveyttä, ilmastonmuutosta ja luontokatoa sekä eläinten oikeuksia ja hyvinvointia.
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että runsas punaisen lihan syöminen on terveydelle haitallista. Tämä on otettu huomioon myös tuoreissa pohjoismaisissa ravintosuosituksissa, joissa punaisen lihan määrää ruokavaliossa suositellaan vähentämään reilusti.
Uuden suosituksen mukaan punaista lihaa voi syödä 350 grammaa viikossa, kun nykyään suomalaiset miehet syövät sitä keskimäärin 762 ja naiset 392 grammaa viikoittain.
Suosituksessa huomioitiin myös lihansyönnin ympäristövaikutukset. Tutkimusten mukaan lihansyönnin pitää vähentyä länsimaissa merkittävästi, jos haluamme välttää ilmaston vaarallisen lämpenemisen. Laiduneläimet vaativat paljon maata ja rehua, ja niitä varten on usein raivattava metsää. Karja tuottaa myös suuria määriä metaania, joka on merkittävä kasvihuonekaasu.
MÄKELÄN mukaan veganismi on tietyllä tavalla polttopisteessä, jossa monet edellä mainitut yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmat yhdistyvät. Siksi jotkut ihmiset saattavat kokea veganismin ikään kuin vastalauseena heidän omaa ruokavaliotaan ja jopa elämäntyyliään kohtaan.
Mäkelä näkee asiassa joitain yhtymäkohtia alkoholikulttuuriimme. Vaikka nykyään alkoholin kulutus on vähentynyt etenkin nuorten keskuudessa, edelleen monien ihmisten on vaikea hyväksyä toisen päätöstä olla juomatta tippaakaan alkoholia.
Absolutisti tai vegaani voi joutua outoon altavastaajan rooliin, jossa alkoholista tai lihansyönnistä pidättäytyminen tuntuu ikään kuin syytökseltä muita ihmisiä kohtaan, vaikka syyt taustalla olisivat henkilökohtaisia.
Mäkelän mukaan on kiinnostavaa ja jokseenkin ristiriitaista, että painotamme yhteiskuntana paljon yksilön vapautta tehdä omat valintansa, mutta samalla ruoka- ja juomatottumukset eivät ole lainkaan yksityisiä.
”Omaa valintaa voi joutua selittelemään, kun se alkaa stressata muita. Muut saattavat myös painostaa, että kai sä nyt voit yhden oluen tai makkaran ottaa”, hän kuvaa.
ENNAKKOLUULOISTA huolimatta Mäkelä uskoo, että käynnissä on laajempi yhteiskunnallinen muutos, jossa yhä useammat ja eri taustoista tulevat ihmiset alkavat pohtia ruokavaliotaan esimerkiksi eettisyyden tai terveyden näkökulmasta.
Muutoksesta kielii hänen mukaansa jotain se, kuinka nopeasti markkinoille on viime vuosina tullut erilaisia vegaanituotteita ja kuinka monesta ravintolasta kasvisruokia on jo saatavilla.
Ylipäätään on hänen mukaansa luonnollista, että ruokavalio kehittyy elämän aikana; harva syö enää 18-vuotiaana samalla tavalla kuin 8-vuotiaana. Samalla hän toteaa, että vegaaniksi ryhtyminen on usein suuri elämänmuutos, jota täytyy erikseen opetella ja jossa tulee huolehtia esimerkiksi riittävästä ravintoaineiden saannista.
Lisäksi Mäkelä muistuttaa, että meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat ruokavalionsa suhteen välimaastossa. Lihansyöntiä on ehkä vähennetty tai siirrytty lähituotettuun lihaan, mutta siitä ei ole luovuttu kokonaan.
”Monet ovat kuitenkin jo tajunneet, että ruokavalinnoillaan voi osallistua laajempaan pyrkimykseen tehdä jotain vaikkapa ilmastonmuutokselle.”
Tutkimus alkaa selvittää syitä kielteisten rokotusasenteiden taustalla – Netissä rokotuksista julkaistaan paljon huuhaata, sanoo lääkäri
Tutkimus alkaa selvittää syitä kielteisten rokotusasenteiden taustalla – Netissä rokotuksista julkaistaan paljon huuhaata, sanoo lääkäri
Jos rokottamaton lapsi sairastuu, lääkäri ei välttämättä tunnista harvinaisiksi muuttuneiden tautien oireita ja hoito voi viivästyä.
Vauva saa neuvolassa rokotuksen. Tuhkarokolta suojaavan rokotteen kattavuus jää monin paikoin liian alhaiseksi.
ROKOTUSTEN kattavuus on Suomessa useimpien sairauksien kohdalla hyvä, mutta myös rokottamista vastustavia asenteita esiintyy.
Hämeenlinnalainen neuvolalääkäri Anu Mähönen on huomannut lievää nousua rokotusten vastustamisessa. Hämeenlinna on yksi paikkakunnista, joissa tuhkarokkorokotus on otettu alle 95 prosentille lapsista.
”Sikainfluenssarokotuksen aiheuttamat narkolepsiatapaukset kuutisen vuotta sitten säilyvät sitkeästi ihmisten mielissä ja ne ovat lisänneet rokotteiden vastaisuutta”, Mähönen sanoo.
Hänen mielestään internet on yksi virheellisen tiedon välittäjä.
”Netissä julkaistaan paljon huuhaata. Siellä leviää vaihtoehtoisia totuuksia, ja ihmisten on vaikea erottaa joukosta oikeaa tutkimuksiin perustuvaa tietoa.”
Esimerkiksi viralliselta kuulostava rokotusinfo.fi on yksityishenkilöiden ylläpitämä sivusto, jolla pyritään lisäämään itsemääräämisoikeutta rokottamisen suhteen.
NYT ihmisten suhtautumista rokotuksiin aletaan selvittää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ryhtyy tutkimaan, mistä syntyy rokotusten vastustus. Tavoitteena on luoda työkaluja, joiden avulla luottamusta rokotuksiin voidaan vahvistaa. Tutkimuksen suunnittelu ja rahoituksen kerääminen ovat alkaneet.
Tutkimukseen tulee mukaan alueita, joilla rokotuksia on vastustettu.
”Asenteita tutkitaan muun muassa haastattelemalla vanhempia ja kysymällä, miten syntyvät päätökset jättää lapsi rokottamatta”, erikoistutkija Jonas Sivelä sanoo.
Hän on aikaisemmin tutkinut muun muassa terveyteen liittyviä harhakäsityksiä ja aidsia Afrikassa.
Tutkimuksessa selvitellään, millaisia riskejä vanhemmat ottavat, kun he tekevät rokotuspäätöksiä. Tarkoitus on selvittää myös terveydenhuollon ammattilaisten asenteita rokotuksiin.
NEUVOLALÄÄKÄRI Anu Mähösen mielestä vanhempia voi kannustaa rokottamaan lapsiaan kertomalla asiallisesta rokottamisen hyödyistä ja haitoista.
”Tärkeää on myös puhua niistä taudeista, joilta rokotukset suojaavat. Nykyvanhemmat ovat syntyneet hyvän rokotussuojan aikana 1970-, 1980- tai 1990-luvulla, eivätkä usein tiedä näistä sairauksista.”
Rokotuksen ottaminen jättämättä voi johtaa vakavaan sairastumiseen. Ongelmia Mähösen mukaan syntyy myös siitä, että nykyisin harvinaisiksi muuttuneiden tautien oireita ei tunnisteta ja hoito viivästyy.
”Kannan suurta huolta myös antibioottiresistenssin kasvusta. Rokottamalla voi saada suojan myös sellaisia tauteja vastaan, joiden hoitamiseksi ei tulevaisuudessa ole toimivaa lääkettä olemassa.”
KUN aikaisemmin rokotuskattavuus oli korkea, myös rokottamatta jääneet lapset olivat suojassa, koska taudit eivät levinneet.
Jos rokotusten vastustus lisääntyy, laumasuoja vähenee ja epidemiat alkavat levitä. Tuhkarokkorokotuksen laumasuojaraja on 95 prosentin rokotuskattavuus, mutta joidenkin arvioiden mukaan sen pitäisi olla jopa 97 prosenttia tuhkarokon suuren tartuttavuuden vuoksi.
Mähösen mukaan lukuun on saattanut vaikuttaa virheellinen tilastointi, mutta Hämeenlinnassa on myös maahanmuuttajia, jotka suhtautuvat nuivasti tuhkarokolta suojaavaan MPR-rokotukseeen.
MÄHÖNEN iloitsee siitä, että Suomessa on erinomainen rokotusohjelma, johon viime vuosina on tullut myös uusia rokotteita.
Neuvolaikäiset saavat Suomessa kaksi yhdistelmärokotesarjaa. Ne suojaavat jäykkäkouristukselta, kurkkumädältä, hinkuyskältä, poliolta, Hib-taudeilta, tuhkarokolta, vihurirokolta ja sikotaudilta.
Alle kolmevuotiaat saavat joka vuosi kausi-influenssarokotteen. Lisäksi lapset saavat rotavirusrokotteen, pneumokokkirokotteen ja papilloomavirusrokotteen. Vesirokkorokote on tulossa.
”Riskiryhmät saavat lisäksi omia rokotuksia, joilla suojaudutaan tuberkuloosia, B-hepatiittia ja puutiaisaivokuumetta vastaan tietyillä alueilla.”
Hirveät taudit piinaisivat meitä jos rokotuksia ei olisi, ja moni suomalainen on unohtanut sen, sanoo professori
Hirveät taudit piinaisivat meitä jos rokotuksia ei olisi, ja moni suomalainen on unohtanut sen, sanoo professori
Jos rokotuksia ei olisi, suomalaiset kuolisivat edelleen myös kurkkumätään ja isorokkoon.
Isorokko sairastava tyttö Bangladeshissa 1973.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran elokuussa 2017. ROKOTUSTEN ansiosta monet tappavat ja vammauttavat taudit ovat hävinneet Suomesta. Samalla on hävinnyt monilta käsitys siitä, millaisten sairauksien kanssa joutuisimme ilman rokotuksia elämään.
Erityisesti MPR-rokotteella ehkäistävistä tuhkarokosta, sikotaudista ja vihurirokosta puhutaan lastentauteina, jotka kaikki ennen sairastivat – eikä käynyt kuinkaan.
”Ne nykyvanhemmat, jotka näin sanovat, eivät ole kokeneet, mitä niistä seuraa”, sanoo infektiotautien emeritusprofessori Heikki Peltola, joka on hoitanut ja tutkinut lasten tartuntatauteja 1970-luvulta saakka.
Toista näyttävät myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n laskelmat siitä, mitä nämä taudit aiheuttaisivat sellaisessa vaihtoehtoisessa nykyisyydessä, jossa ihmisiä ei olisi koskaan alettu rokottaa.
”Tuhkarokko on hirvittävän leviävä tauti”, Peltola sanoo. Yksi sairastunut tartuttaa 15–18 muuta. Niinpä tuhkarokon sai ennen jokainen lapsi, korven keskellä asuvatkin kouluun tultuaan.
Tuhkarokon ensioireita ovat kuume ja silmien arkuus. Niitä seuraa punapilkkuinen ihottuma, joka alkaa korvien seudulta, kaulan sivuilta ja otsasta. Poskien limakalvoille ilmaantuu vaaleanpunaisia, keskeltä sinivalkoisia täpliä.
Tuhkarokko aiheuttaa paljon jälkitauteja ja heikentää immuunipuolustusta kahdeksi vuodeksi.
Pahinta ovat lisätaudit, joita on paljon. Pelätyin on subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti (SSPE). Se on etenevä aivosairaus, joka johtaa kuolemaan.
THL:n tutkimuksen mukaan meillä olisi ilman rokotteita tuhkarokon seurauksena kaksi panenkefaliittitapausta vuodessa. Lisäksi ainakin yksi sadasta potilaasta saisi keuhkokuumeen ja yksi tuhannesta aivotulehduksen.
Prosentit ja promillet kuulostavat pieniltä, mutta kun viisi miljoonaa suomalaista sairastaa tuhkarokon, myös vakavien jälkitautien määrä muodostuu suureksi: 50 000 meistä saa rokon seurauksena keuhkokuumeen ja 5 000 aivotulehduksen.
Lisäksi on näyttöä siitä, että tuhkarokko heikentää elimistön puolustusjärjestelmää pariksi vuodeksi. Ennen rokotuksia se saattoi olla myötävaikuttavana tekijänä jopa puolessa lasten infektiokuolemista.
SIKOTAUDINKIN sairasti ennen rokotuksia enemmistö jokaisesta ikäluokasta.
Sikotaudissa taikinamainen turvotus alkaa korvan takaa, leviää kohti alaeluan kulmaa leukaa ja tekee nielemisen kivuliaaksi.
Sikotauti on ensisijaisesti viruksen aiheuttama sylkirauhasten tulehdus, mutta ennen rokotuksia se oli myös yleisin virusperäisen aivokalvontulehduksen syy.
Toinen pelätty lisätauti oli kivestulehdus. Ilman rokotuksia se tekisi joka vuosi 30 suomalaista miestä kykenemättömäksi siittämään lapsia.
VIHURIROKKO on lieväoireinen ja usein jopa huomaamaton, mutta raskauden aikana sairastettuna se on tuhoisa sikiölle. Se aiheuttaa synnynnäisiä kuulo- ja silmävammoja, sydänvikoja ja älyllistä kehitysvammaisuutta.
”Pahimmillaan Suomessa syntyi 50 vihurirokon vammauttamaa lasta vuodessa”, Peltola sanoo. Hän sai tästä mieleenpainuvaa kokemusta 1970-luvun lopun vihurirokkoepidemian aikana.
”Minulla oli Auroran sairaalassa huone täynnä lapsia, jotka eivät oppineet puhumaan yhtään sanaa.”
Useimpiin virustauteihin ei ole keksitty tehokkaita lääkkeitä, mutta myöskään bakteerien aiheuttamia vanhoja tappajia kurkkumätää, hinkuyskää ja jäykkäkouristusta ei pystytä lääkkeillä parantamaan.
Bakteerit voi taltuttaa antibiooteilla, mutta jos ne ovat ehtineet tuottaa elimistössä myrkyllisiä toksiineja, vahinko on jo tapahtunut. Sitä yritetään lieventää antitoksiinilla.
Kurkkumätä aiheuttaa nieluun paksun, pahanhajuisen peitteen, joka repeytyy irti ja haittaa hengitystä. Kurkun turvotus voi johtaa tukehtumiseen. Bakteerien erittämä myrkky vaurioittaa sydäntä ja hengityslihaksia.
”Se on kova tauti ja tappoi Suomessakin tuhansia vielä sotien jälkeen”, Peltola sanoo. Myös kehittyneissä maissa 5–10 prosenttia kurkkumätään sairastuneista yhä kuolee.
Hinkuyskä on tappava pienimmille lapsille, etenkin alle puolivuotiaille vauvoille.
”Melkoinen osa Suomen imeväiskuolleisuudesta johtui aikoinaan hinkuyskästä”, Peltola sanoo.
Aikuisille tauti aiheuttaa rajuja yskänpuuskia. Lapsen on kohtauksen aikana usein vaikea saada henkeä ja hän muuttuu sinertäväksi. Pienet imeväiset voivat sen sijaan kuolla lähes ääneti.
”Ne eivät juuri yski, vaan kurkku kouristuu niin että lapsi tukehtuu hiljaa”, kertoo Peltola, joka on nähnyt lääkärinä pikkuvauvojen kuolevan tautiin.
ROKOTUSOHJELMAAN pitkään kuulunut jäykkäkouristus ei tartu ihmisestä toiseen, vaan sen aiheuttaja asuu mullassa. Viime tartunnat Suomessa ovat tulleet pyöräillessä saadusta haavasta, koiran puremasta ja ruusun piikin pistosta.
Haavaan päästyään bakteeri tuottaa hermomyrkkyä. Ensimmäinen oire on yleensä leukojen jäykistyminen. Kuumetta ja päänsärkyä seuraavat ensin kouristukset ja sitten halvaus.
Potilaille annetaan jäykkäkouristusmyrkyn vasta-ainetta. Lisäksi potilasta autetaan hengittämään. Kuolema seuraa useimmiten hengityshalvauksesta ja sydämen toiminnan häiriöistä.
Peltola huomauttaa, että jäykkäkouristusbakteerin yleisyydestä huolimatta tauti ei ole koskaan ollut kovin yleinen Suomessa. Ennen rokotusten alkamistakin sitä esiintyi enintään 40 tapausta vuodessa.
”Jostain syystä rokotuksia epäilevät uskonnolliset ja filosofiset yhteisöt antavat useammin rokottaa itsensä jäykkäkouristusta kuin tuhkarokkoa vastaan”, Peltola ihmettelee.
Jos jokin rokotus pitäisi lopettaa, jäykkäkouristusta voisi Peltolan mielestä harkita ensimmäisenä sen harvinaisuuden vuoksi.
POLIO tarttuu herkästi ruoansulatuskanavan kautta. Suurimmalle osalle tartunnan saaneista ei tule mitään oireita, ja siksi virus pääsee helposti leviämään laajalle. Noin prosentti sairastuneista halvaantuu ja menettää liikuntakykynsä osittain tai kokonaan. Osa hengityshalvauksen saaneista jää riippuvaisiksi hengityskoneesta.
Halvaantuminen johtuu keskushermoston tulehduksesta ja liikehermojen vaurioitumisesta. Sairautta on kutsuttu lapsihalvaukseksi, koska tyypillisimmät uhrit olivat alle kolmivuotiaita.
Poliopotilaita autettiin hengittämään rautakeuhkoksi kutsutuissa laitteissa Yhdysvalloissa 1950-luvun suuren epidemian aikana.
Rokotukset lopettivat Suomessa poliotapaukset 1950-luvulla, mutta tuhansilla suomalaisilla on yhä polion vuoksi halvautunut raaja tai muu vamma.
Useasti on jo näyttänyt siltä, että polio saadaan aivan pian hävitetyksi maailmasta. Sitä on kuitenkin yhä Afganistanissa, Pakistanissa ja Nigeriassa.
Niissä islamistit ovat syyttäneet poliorokotuksia länsimaiden salajuoneksi, joilla muslimeja yritetään tehdä hedelmättömiksi.
Niin kauan kuin virus kiertää jossakin maailmalla, länsimaissa joudutaan ylläpitämään rokotusohjelmia. Koska toinen kahdesta käytettävästä rokotteesta sisältää elävää virusta, se pitää myös viruksia kierrossa jätevesissä.
TOISTAISEKSI yksi tauti on hävitetty rokotuksilla kokonaan.
Englantilainen Edward Jenner julkaisi 1798 artikkelin, jossa kerrottiin, miten lehmänrokkoa ihmisiin istuttamalla voitiin ehkäistä isorokko. Jo neljä vuotta myöhemmin, 1802, alettiin Suomessakin rokottaa kansaa.
Ei ihme, että konstiin tartuttiin. Isorokko on maailmanhistorian suurimpia tappajia. Siihen ehti vielä viime vuosisadalla menehtyä ainakin 300 miljoonaa ihmistä ennen kuin viimeinen tapaus todettiin 1978. Samana vuonna Suomessa lopetettiin lasten rokottaminen isorokkoa vastaan.
Isorokon tarttuvuus oli samaa luokkaa kuin vesirokolla. Se aiheutti ensin korkean kuumeen ja sitten rokkoihottuman, joka muuttui ensin rakkulaiseksi ja sitten märkäiseksi.
Kun polion lamauttamat lihakset eivät pysty tukemaan selkärankaa, se luhistuu.
Hengissä selvinneille jäi usein pahoja arpia. Taudin vakavampi muoto surmasi sairastuneista joka kolmannen.
Nyt tiedetään, että isorokkovirus leviää kehossa joka paikkaan ja hajottaa soluja useissa elimissä. Se aiheuttaa yleisinfektion ja voimakkaan immuunireaktion, joka voi olla jopa tappavampi kuin itse tauti.
JOS isorokko nyt leviäisi laboratorioista, joissa virusta yhä säilytetään, sitä ei pystyttäisi parantamaan. Ilman rokotteita ainoa keino ovat eristämiset.
Peltolan mukaan Suomessa on kuitenkin tallessa vanhaa rokotetta riittävästi koko väestölle. Se on nykyisellä mittapuulla epäpuhdasta ja aiheuttaa paljon sivuvaikutuksia, mutta Peltola arvelee sen olevan edelleen tehokasta.
Yli 40-vuotiaiden lapsuudessa saama rokotus suojaisi todennäköisesti melko hyvin yhä.
Juttua varten on haastateltu myös ylilääkäri Tuija Leinoa THL:stä. Muut lähteet: Duodecim Terveyskirjasto ja THL:n infektiotautisivusto.
Isorokkovirus aiheuttaa pahan rokkoihottuman ja leviää myös sisäelimiin. Hoitoa ei ole.
Pakollisia isorokkorokotuksia on myös vastustettu. 1800-luvun lopun kirjekuoreen on painettu kuva, jossa poliisi pitelee rokotuslaista kertovaa lehtistä ja äiti lasta, jota luuranko rokottaa. Kuoren käänteen teksti sanoo: ”Isorokko on tie puhdistumiseen. Rokottaminen on tie turmelukseen ja kuolemaan. Toinen tulee Jumalalta ja on vääryyden parannuskeino. Toinen on vääryys, jolla petetään ja hamutaan saalista. Vanhempien pettäjä ja pienten lasten murhaaja on rokottava lääkäri.”
5. Terveyteen vaikuttaminen
a. Esimerkiksi edistämällä liikunnallista elämäntapaa mm. kaavoituksen avulla: uusien
liikuntapuistojen, kevyen liikenteen väylien, ulkokuntosalien sekä puru- ja hiihtolatujen
suunnittelu, toteutus ja ylläpito.
b. Esimerkiksi valmisteveron tai terveysperustaisen verotuksen avulla. Ohjataan kansalaisten
kulutusta ja/tai käyttäytymistä terveyttä edistävään ja sairauksia ehkäisevään suuntaan
esimerkiksi madaltamalla liikuntapalveluihin tai terveellisiin elintarvikkeisiin kohdistuvaa
verotusta. Samaan aikaan voidaan lisätä esimerkiksi nautintoaineiden valmisteveroa ja sitä kautta
vähentää kuluttajan ostohaluja kyseisiin tuotteisiin.
c. Lainsäädännön avulla voidaan tehdä koviakin linjavetoja. Esimerkiksi huumausaineiden
kokonaiskieltopolitiikkaa voidaan vauhdittaa tiukentamalla huumausainelakia entisestään ja
koventamalla lain rikkomisesta seuraavia sanktioita.
d. Joko alueellisilla tai valtakunnallisilla kampanjoilla pyritään tavoittamaan kohdejoukko
mahdollisimman kokonaisvaltaisesti hyödyntämällä kohderyhmälle sopivimpia viestinnän kanavia.
Hyvin onnistuneista kampanjoista voidaan mainita esim. heijastimien ja pelastusliivien käyttöön
sekä humaltuneena ajamiseen liittyvät mainokset.
6. Aineistotehtävä: Terveyspoliittiset aineistot
a.
Aineisto 1 = kansallinen terveyspolitiikka
Aineisto 2 = paikallinen terveyspolitiikka
b.
Aineisto 1
• korostaa terveydenhuoltopolitiikkaa, vaikka ottaa huomioon myös muut terveyspolitiikan
sektorit (kuten alkoholipolitiikka)
• ammattiryhmäkeskeinen: korostaa lääkäreiden merkitystä
• korostaa terveydenhuoltojärjestelmän kuuluvuutta tasapuolisesti kaikille
• korostaa monitahoista yhteistyötä eri tasoilla (neuvolasta Euroopan komissioon)
Aineisto 2
• korostaa yksittäisen kunnan roolia terveyspolitiikassa
• asiakaskeskeinen: velvoittaa jokaisen kuntalaisen vaalimaan omaa terveyttään
• korostaa jokaisen kuntalaisen omaa aktiivisuutta
• korostaa monitasoista eri toimialojen yhteistyötä
• ottaa selkeästi huomioon terveyden erilaiset taustatekijät (elintavat, elinympäristö,
terveydenhuoltopalvelut
7. Sähköinen asiointi
Hyödyt:
• Sähköiset alustat mahdollistavat oma- ja itsehoidon.
• Reseptin seuranta ja uusiminen käyvät helposti.
• Etäpalveluina voidaan tuottaa palveluja resurssien kannalta viisaasti maantieteellisesti
huomattavasti laajemmalle alueelle.
• Myös esim. edunvalvojan on mahdollista osallistua etävastaanotolle välimatkoista
riippumatta.
• Kun palvelut ovat käytettävissä etäyhteydellä, pystytään monesti nopeuttamaan hoidon
aloitusta eikä myöskään synny ylimääräisiä matkakuluja.
• Palveluja on mahdollista tarjota kellonajasta riippumatta varsinkin yksityisellä puolella.
• Etävastaanotto voi madaltaa kynnystä hakeutua lääkärin vastaanotolle esim.
arkaluontoisissa asioissa.
Haitat:
• Vaikka esitietojen kerääminen ei poikkea paljoa perinteisestä tietojenkeruutavasta, kliinistä
tutkimusta ei voida tehdä, jolloin diagnoosin tekeminen ei ole yhtä luotettavaa kuin
lähivastaanotolla.
• Kaikkia vaivoja ei voida myöskään hoitaa etäyhteyden avulla eikä kaikkia lääkkeitä määrätä,
esim. poskiontelontulehdukseen ei useimmiten määrätä antibioottia pelkän etäyhteyden
kautta vaan oireet pitää varmistaa ultraäänellä.
• Iso osa vuorovaikutuksesta jää pois, kun ihmiset keskustelevat kliinisesti ruudun
välityksellä.
• Tietoturvamurrot, esim. Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto, osoittavat, että
palveluntarjoajien tietoturva ei välttämättä ole riittävä.
• Myös henkilön oma tietoturvaosaaminen saattaa huolettaa, ja sen vuoksi kaikki eivät
uskaltaudu asioimaan etänä.
• Palvelun käyttö edellyttää tietokonetta tai vastaavaa laitetta sekä verkkoyhteyttä, jollaista
kaikilla ei välttämättä ole.
• Toisaalta, vaikka laitteet olisivat olemassa, niiden käyttötaito saattaa olla puutteellista
(esim. ikäihmiset)
8. Terveys- ja hyvinvointiteknologia
