Keski-ikäinen suomalainen vegaanimies

Kun keski-ikäinen suomalaismies ryhtyy vegaaniksi, hän saa vastaansa luutuneita ennakkoluuloja ja vahvoja tunteita. Sen huomasivat sekä Petri Johansson että Pekka Hurskainen, joiden elämän vegaaninen ruokavalio mullisti.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009668059.html

Petri Johansson: ”Kun ihminen on tarpeeksi epätoivoinen, pystyy tekemään isojakin päätöksiä”

”AVASIN hätäpäissäni Youtuben, laitoin hakusanaksi ’vegan’ ja elämäni muuttui täysin.”

Näin pian 54 vuotta täyttävä keravalainen Petri Johansson kuvailee käänteentekevää hetkeä keväällä 2019. Johansson oli kuntosalilla ja tuskaili taas kerran sitä, ettei millään onnistu laihduttamaan.

Hänellä oli tuolloin noin 40–50 kiloa ylipainoa, korkea verenpaine ja sydänvaivoja. Omien sanojensa mukaan toinen jalka haudassa.

Johanssonin isä oli kuollut alle 50-vuotiaana, ja hän oli varma, että edessä häämöttäisi sama kohtalo. Siitä olivat lääkäritkin varoitelleet.

Johansson oli jo pitkään yrittänyt laihduttaa ja aloittanut aktiivisen kuntoilun. Punainen liha oli jäänyt pois, ja hänen terveellisenä pitämäänsä ruokavalioon kuului muun muassa paljon kanaa, kalaa ja maitotuotteita.

KUNTOSALILLA Johansson alkoi miettiä tuttujaan, jotka ovat hoikkia, ja tajusi useamman heistä olevan myös vegaaneja. Youtuben avattuaan hän löysi useita luentoja, joissa kerrottiin veganismin terveyshyödyistä.

Puhujina olivat muun muassa amerikkalainen sydänkirurgi Ellsworth Wareham sekä sydänsairauksiin keskittynyt lääkäri Caldwell Esselstyn. Molemmat ovat puhuneet kasviperäisen ruokavalion puolesta ja eläneet pitkäikäisiksi: Wareham kuoli 104-vuotiaana, Esselstyn on tällä hetkellä 89-vuotias.

Avosydänleikkausten pioneereihin kuuluva Wareham kertoi ryhtyneensä vegaaniksi keski-ikäisenä nähtyään sydänleikkauksissa eron lihansyöjien ja kasvissyöjien verisuonten välillä. Esselstyn taas on kirjoittanut aiheesta tutkimustietoon pohjautuvan kirjan sekä perustanut Clevelandiin sydänsairauksien ehkäisemiseen tarkoitetun klinikan.

”Luentojen sanoma oli, että lihasta on terveydelle lähinnä haittaa. Ajattelin, että joko nämä tyypit ovat hulluja, tai tietävät, mistä puhuvat”, Johansson toteaa.

Hän päätti kokeilla veganismia ja alkoi syödä kasvipohjaisen whole food -ruokavalion mukaan, jossa ruokatuotteita käsitellään mahdollisimman vähän. Esimerkiksi kasvikset syödään pääosin kypsentämättöminä, ja Johansson jätti pois myös lisätyn sokerin, suolan ja öljyt.

Vain muutamassa viikossa hän havaitsi painonsa lähteneen laskuun, vaikka annoskoot pysyivät samoina tai olivat jopa suurempia kuin ennen.

Johansson kertoo yllättyneensä erityisesti siitä, miten nopeasti uuteen ruokavalioon tottui. Kun lisätty sokeri ja suola jäivät pois, alkoi jopa peruna yhtäkkiä maistua makoisalta.

JOHANSSON ei ole välttynyt kuulemasta elämänmuutoksestaan kritiikkiä ja epäilyjä. Varsinkin ikäihmiset ovat kyseenalaistaneet voimakkaasti sitä, voiko ihminen tulla toimeen ilman eläinperäistä ruokaa.

Esimerkiksi Johanssonin äiti on yrittänyt saada poikansa palaamaan takaisin vanhaan ruokavalioonsa. Toisinaan äitinsä luona kyläillessään hän saattaakin kohteliaisuudesta maistaa hieman ei-vegaanista kakkua, jos äiti on nähnyt sen eteen vaivaa.

Ylipäätään Johansson on huomannut, että ruokavalio ja painonhallinta ovat monelle todella arkoja ja jopa räjähdysherkkiä asioita, joista on vaikeaa käydä keskustelua. Vegaanimies herättää hänen mukaansa paljon reaktioita niin tutuissa kuin tuntemattomissakin.

Lisäksi uuden ruokavalion aloitettuaan Johansson kertoo laihtuneensa niin nopeasti, että useampi ihminen luuli hänen kärsivän syövän kaltaisesta sairaudesta.

”Jotkut luulevat minun olevan kuolemansairas, vaikka todellisuudessa tämä muutos pelasti elämäni.”

Johansson haluaa kyseenalaistaa tyypillistä ajattelutapaa, että painonnousu ja erilaiset sairaudet vain kuuluvat vanhenemiseen. Hänen kokemuksensa mukaan elintavoilla voi vaikuttaa asiaan merkittävästi. Vegaanisen ruokavalion lisäksi hän liikkuu paljon luonnossa ja pyöräilee lähes kaikkialle.

”Kun ihminen on tarpeeksi epätoivoinen, silloin pystyy tekemään isojakin päätöksiä. Ja kun sain terveyteni takaisin, päätin, että tässä pysytään.”

Pekka Hurskainen: ”Olisi ehkä helpompaa olla vegaani terveyssyistä kuin siksi, että pidän eläimistä”

VIELÄ muutama vuosi sitten Pekka Hurskainen, 39, söi kuten tyypillinen suomalainen mies.

Punaista lihaa, maitotuotteita ja kananmunia kului paljon. Lihaa hän nautti lähes jokaisella aterialla, sillä sellaisen mallin hän oli nuoruudessaan kotoa ja koulusta saanut.

Hurskainen oli kuitenkin jo pidemmän aikaa pohtinut eläinperäisen ruuan eettistä puolta. Hän on aina ollut eläinrakas, ja perheeseen on kuulunut lemmikkejä, mikä oli saanut ajattelemaan esimerkiksi tuotantoeläinten elinolosuhteita. Myös lihapainotteisen ruokavalion ilmasto- ja terveysvaikutukset olivat alkaneet mietityttää.

Käänteentekevä hetki tuli helmikuussa 2020, jolloin helsinkiläinen Hurskainen meni vaimonsa kanssa paikalliseen vegaaniravintolaan syömään. Ravintolan maistelumenu oli niin hyvä, että pariskunta toisti saman seuraavana päivänä.

Kolmantena päivänä ei peruutuspeiliin enää katsottu, vaan Hurskainen ja hänen vaimonsa päättivät kertaheitolla ryhtyä vegaaneiksi. Vaikka asiaa oli hauduteltu pitkään, varsinainen elämänmuutos kävi lopulta todella nopeasti.

”Muutos ruokavaliossa oli valtava, mutta sen tekeminen oli helppoa, kun yhteinen päätös oli niin selkeä”, hän toteaa nyt.

TÄYSIN mutkatonta vegaaniksi ryhtyminen ei silti ole ollut.

Petri Johanssonin tavoin Hurskainen kertoo kohdanneensa uudesta ruokavaliostaan ennakkoluuloja ja ”todella paljon ajatteluvastarintaa”. Osa hänen tuttavistaan vähätteli asiaa pitkään, päätöstä on kyseenalaistettu ja järjellinen keskustelu on hänen mukaansa toisinaan ollut vaikeaa.

”Joskus on tuntunut siltä, kuin valintani olisi muilta jotenkin pois tai että se asettaisi toisen henkilön hankalaan asemaan”, hän sanoo.

Hurskaisen mukaan on ollut erikoista huomata, miten paljon erityisesti eläinoikeussyistä vegaaniksi ryhtyvä mies voi herättää muissa ihmettelyä ja vahvoja defenssejä. Hän uskoo sen johtuvan miehiin ja miehisyyteen liitetyistä stereotypioista.

”Olisi ehkä helpompaa sanoa, että olen vegaani terveyssyistä kuin siksi, että pidän eläimistä.”

Vaikka ystäväpiirissäkin muutos aiheutti aluksi pieniä ristiriitoja, ovat läheiset sittemmin pystyneet hyväksymään ja kannustamaan Hurskaista tämän päätöksessä. Hän työskentelee aluerehtorina Porvoossa ja toivoo voivansa esimerkillään saada myös muita kiinnostumaan veganismista.

”En puhu asiasta töissä, mutta mielelläni autan ja tuen, jos joku on tällaisesta elämänmuutoksesta kiinnostunut”, hän sanoo.

HURSKAISEN mukaan hänen entinen ruokavalionsa oli täydellisessä ristiriidassa hänen arvojensa kanssa. Nyt hän kertoo voivansa elää puhtaammalla omallatunnolla tietäen, ettei itse aiheuta esimerkiksi tuotantoeläimille haittaa.

”Mielestäni jokaisen olisi hyvä pohtia sitä hintaa, jonka maksamme lautaselle tulevasta pihvistä tai maitolasillisesta”, hän toteaa.

Vegaanisen ruokavalion aloitettuaan Hurskainen on havainnut muutoksia myös terveydessään. Hän kertoo painonsa laskeneen, veriarvojensa parantuneen ja vuosia vaivanneiden vatsaoireiden helpottaneen merkittävästi. HS on nähnyt asiaan liittyviä laboratoriotuloksia.

Hurskainen kannustaa kaikkia kokeilemaan veganismia rohkeasti matalalla kynnyksellä, sillä nykyään vegaanisia vaihtoehtoja on tarjolla ravintoloissa ja kaupoissa paljon.

”Itse kokattu vegaaniruoka on myös herkullisempaa, terveellisempää ja pääsääntöisesti halvempaa kuin liharuoka.”

Asiantuntija: ”Se tuntuu monista valtavalta kannanotolta, kun mies ei syökään lihaa”

TUTKIMUSTEN mukaan läntisissä kulttuureissa miehet kuluttavat keskimäärin naisia enemmän lihaa. Naiset taas seuraavat miehiä todennäköisemmin vegaanista tai kasvisruokavaliota. Vegaanien tarkkaa lukumäärää on vaikea määrittää, mutta heitä on arvioitu olevan Suomessa noin 1–2 prosenttia väestöstä.

Lihan syöminen liitetään usein myös kulttuurisesti nimenomaan maskuliinisuuteen, sanoo ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta.

Vaikka periaatteessa ruokavalio on jokaisen oma asia, Mäkelän mukaan meillä on vahvoja ja stereotyyppisiä ajatuksia siitä, mitkä ruuat sopivat miehille ja mitkä naisille. Kärjistetysti sanottuna naiset syövät salaattia ja suklaata, miehet taas makkaraa ja pihviä.

Jos siis keski-ikäinen mies ryhtyy vegaaniksi, hän saattaa Mäkelän mukaan kohdata enemmän ennakkoluuloja kuin vaikkapa nuori nainen.

”Se tuntuu monista jollain tapaa valtavalta kannanotolta, kun mies rikkoo totuttua oletusta eikä syökään lihaa”, hän sanoo.

”Tämä osoittaa, että ruoka ei todellakaan ole vain ravintoa, vaan siihen sisältyy voimakkaita kulttuurisia, poliittisia ja identiteettiin liittyviä asioita.”

Mäkelä nostaa esiin sen, että ruokavalion kautta saatetaan jopa luokitella ihmisiä eri leireihin. Tuttuja termejä ovat esimerkiksi lihaa syövät heteromiehet tai ituhipit, jotka ovat molemmat hyvin arvolatautuneita ja jopa poliittisia ilmauksia.

MIKSI ruoka sitten herättää niin paljon tunteita ja ajatuksia?

Mäkelän mukaan Suomessa eletään siinä määrin yltäkylläisyydessä, että ihmisillä on useimmiten mahdollisuus pohtia omia valintojaan. Enää ei välttämättä syödä vain sitä, mitä on saatavilla tai mistä satutaan tykkäämään.

Siihen, miksi liha on liitetty juuri maskuliinisuuteen, voi hakea vastauksia historiasta. Mäkelän mukaan metsästäjä-keräilijäyhteisöihin liittyvissä mielikuvissamme lihan hankkiminen ja käsittely olisi kärjistetysti miesten heiniä.

Toisaalta lihansyönti on hänen mukaansa Suomessakin melko tuore ilmiö, ja vain 150 vuotta takaperin lihaa syötiin täällä vähän.

Myöhemmin lihansyöntiä alettiin pitää vaurauden ja hyvinvoinnin osoituksena. Niukkuuden keskellä liha oli usein vain harvojen ja valittujen ruokaa. Esimerkiksi 1980-luvun Britanniassa havaittiin, että köyhät perheet säästivät usein lihan parhaat palat kodin ulkopuolella töissä käyvälle isälle, Mäkelä kertoo.

”Muut saattavat painostaa, että kai sä nyt voit yhden oluen tai makkaran ottaa.”

NYKYISESSÄ keskustelussa lihansyönti on joutunut kritiikin keskelle, kun ihmiset ovat alkaneet pohtia enemmän terveyttä, ilmastonmuutosta ja luontokatoa sekä eläinten oikeuksia ja hyvinvointia.

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että runsas punaisen lihan syöminen on terveydelle haitallista. Tämä on otettu huomioon myös tuoreissa pohjoismaisissa ravintosuosituksissa, joissa punaisen lihan määrää ruokavaliossa suositellaan vähentämään reilusti.

Uuden suosituksen mukaan punaista lihaa voi syödä 350 grammaa viikossa, kun nykyään suomalaiset miehet syövät sitä keskimäärin 762 ja naiset 392 grammaa viikoittain.

Suosituksessa huomioitiin myös lihansyönnin ympäristövaikutukset. Tutkimusten mukaan lihansyönnin pitää vähentyä länsimaissa merkittävästi, jos haluamme välttää ilmaston vaarallisen lämpenemisen. Laiduneläimet vaativat paljon maata ja rehua, ja niitä varten on usein raivattava metsää. Karja tuottaa myös suuria määriä metaania, joka on merkittävä kasvihuonekaasu.

MÄKELÄN mukaan veganismi on tietyllä tavalla polttopisteessä, jossa monet edellä mainitut yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmat yhdistyvät. Siksi jotkut ihmiset saattavat kokea veganismin ikään kuin vastalauseena heidän omaa ruokavaliotaan ja jopa elämäntyyliään kohtaan.

Mäkelä näkee asiassa joitain yhtymäkohtia alkoholikulttuuriimme. Vaikka nykyään alkoholin kulutus on vähentynyt etenkin nuorten keskuudessa, edelleen monien ihmisten on vaikea hyväksyä toisen päätöstä olla juomatta tippaakaan alkoholia.

Absolutisti tai vegaani voi joutua outoon altavastaajan rooliin, jossa alkoholista tai lihansyönnistä pidättäytyminen tuntuu ikään kuin syytökseltä muita ihmisiä kohtaan, vaikka syyt taustalla olisivat henkilökohtaisia.

Mäkelän mukaan on kiinnostavaa ja jokseenkin ristiriitaista, että painotamme yhteiskuntana paljon yksilön vapautta tehdä omat valintansa, mutta samalla ruoka- ja juomatottumukset eivät ole lainkaan yksityisiä.

”Omaa valintaa voi joutua selittelemään, kun se alkaa stressata muita. Muut saattavat myös painostaa, että kai sä nyt voit yhden oluen tai makkaran ottaa”, hän kuvaa.

ENNAKKOLUULOISTA huolimatta Mäkelä uskoo, että käynnissä on laajempi yhteiskunnallinen muutos, jossa yhä useammat ja eri taustoista tulevat ihmiset alkavat pohtia ruokavaliotaan esimerkiksi eettisyyden tai terveyden näkökulmasta.

Muutoksesta kielii hänen mukaansa jotain se, kuinka nopeasti markkinoille on viime vuosina tullut erilaisia vegaanituotteita ja kuinka monesta ravintolasta kasvisruokia on jo saatavilla.

Ylipäätään on hänen mukaansa luonnollista, että ruokavalio kehittyy elämän aikana; harva syö enää 18-vuotiaana samalla tavalla kuin 8-vuotiaana. Samalla hän toteaa, että vegaaniksi ryhtyminen on usein suuri elämänmuutos, jota täytyy erikseen opetella ja jossa tulee huolehtia esimerkiksi riittävästä ravintoaineiden saannista.

Lisäksi Mäkelä muistuttaa, että meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat ruokavalionsa suhteen välimaastossa. Lihansyöntiä on ehkä vähennetty tai siirrytty lähituotettuun lihaan, mutta siitä ei ole luovuttu kokonaan.

”Monet ovat kuitenkin jo tajunneet, että ruokavalinnoillaan voi osallistua laajempaan pyrkimykseen tehdä jotain vaikkapa ilmastonmuutokselle.”