Kukaan ei varmasti kaipaa takaisin aikaa, jolloin yhteiskunnallinen asema määräsi tiukasti sen, kenen oli lupa puhua, mutta nykyisellä polulla eteenpäin jatkaminen tulee johtamaan siihen, että jokainen hiukankin itsesuojeluvaistoa omaava henkilö pysyy hiljaa. Ehkä voisimme palata keskustelukulttuuria parantaaksemme askeleen taaksepäin ja koettaa muistella niitä peruspelisääntöjä, joita meille on yritetty päiväkoti-ikäisistä saakka opettaa ja joita itse opetamme omille lapsillemme. Jos jättäisimme pois mitätöimisen, henkilöön menevät kommentit sekä uhkailun, olisimme jo kovin pitkällä. Turvallisen ja kunnioittavan ilmapiirin luomalla päästäisimme ääneen myös heidät, joille oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole helppoa. Päättäjien työ helpottuisi, kun energian voisi suunnata olennaiseen puolustusmekanismien ylläpitämisen sijaan ja asiantuntijat saisivat antaa parhaan mahdollisen panoksensa päätöksenteon tueksi, joutumatta pelkäämään maalittamista tai tappouhkauksia. Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri, innostunut nuorisolääkäri ja wannabe-opettaja, jonka vapaa-aika kuluu lukien sekä multasormia verrytellen.