6. Ruuansulatus

Luvun sisällys

6.1 Ravintoaineet

6.2 Ruuansulatus
6.3 Ruuansulatus alkaa jo suussa
6.4 Mahalaukun toiminta
6.5 Ohutsuoli on kaikkien ravintoaineiden lopullinen hajotuspaikka

6.6 Paksusuoli
6.7 Ruuansulatuksen vaiheiden koonta

6.8 Kertausvideo

6.1 Ruuasta saatavat ravintoaineet

A. Energiaravintoaineet


1. Rasvat

  • tyydyttynyt rasva (kova rasva, yleensä eläinrasva)
  • tyydyttymätön rasva (pehmeä rasva, kala- ja kasvirasva)

2. Hiilihydraatit

  • monosakkaridit (glukoosi ja fruktoosi)
  • disakkaridit (esim. ruokosokeri, maitosokeri)
  • polysakkaridit (esim. tärkkelys, lihasten glykogeeni)
  • kuidut (imeytymättömiä)

3. Proteiinit eli valkuaisaineet

  • kasvi- ja eläinproteiinit

B. Suojaravintoaineet 


1. Vitamiinit

  • rasvaliukoiset (A-, D-, E- ja K-vitamiini)
  • vesiliukoiset (B-vitamiinit ja C-vitamiini)

2. Kivennäisaineet

  • mm. kalsium, magnesium, rauta, jodi, sinkki, seleeni


Lisäksi ihminen tarvitsee päivittäin 1,5–2 litraa puhdasta juomavettä.


Suomalaisen ravitsemussuosituksen mukainen ruokapyramidi. Pyramidin pohjan muodostavat täysjyväviljatuotteet ja kasvikset. Pyramidia yläosassa sijaitsevat ne ruoka-aineet, joiden määrä ravitsemuksessa tulisi olla vähäinen, kuten esimerkiksi tyydyttyneen rasvan ja valkoisen sokerin.


Erään aterian koostumus.

6.2 Ruuansulatus

Valtaosa ihmisistä saa päivittäisen energian hiilihydraateista. Niitä saamme paljon esimerkiksi viljatuotteista ja perunasta. Ravinto pitää kuitenkin pilkkoa, jotta elimistömme voisi hyödyntää sen. Kun hiilihydraatit pilkkoutuvat, niistä tulee sokereita. Valtaosa hajotuksesta tapahtuu ohutsuolessa haiman erittämien pilkkomista auttavien aineiden eli entsyymien, toimesta.

Energian lisäksi tarvitsemme rakennusaineita etenkin luuston ja lihaksiston kehittymiseen ja ylläpitoon. Tärkein rakennusaineryhmä on proteiinit eli valkuaisaineet. Ne pilkotaan aminohapoiksi, joista pystymme rakentamaan kudoksiamme. Proteiineja pilkomme sekä mahalaukussa että ohutsuolessa.

Rasvat ovat kolmas pääravintoaineryhmä. Rasvat pilkkoutuvat vain ohutsuolessa, jossa maksan erittämän sappinesteen, haimanesteen ja ohutsuolen suolinesteen avulla niistä pilkotaan pienempiä rasvapallosia ja rasvahappoja.

6.3 Ruuansulatus alkaa jo suussa

Ruuansulatuselimistön toiminnan kannalta on tärkeää, että ruoka pureskellaan huolellisesti. Purtaessa ruokaan erittyy sylkeä, joka sisältää amylaasia. Amylaasi on entsyymi, joka aloittaa hiilihydraattien pilkkomisen. Mitä pidempään ruokaa hienonnetaan suussa, sitä enemmän amylaasi ehtii vaikuttaa. Jos maltat pitää esimerkiksi hapanleipää suussasi pidempään, huomaat sen muuttuvan makeaksi. Tällöin amylaasi on ehtinyt pilkkoa isommista hiilihydraateista makealle maistuvia pienempiä hiilihydraatteja.

Ruoka kuljetetaan nielusta ruokatorveen nielaisemalla. Samalla henkitorven läppä sulkeutuu, jotta ruoka ei menisi henkitorveen. Ensimmäisessä kuvassa henkitorven läppä (eli kurkunkansi) päästää ilman virtaamaan sisään henkitorveen. Keskimmäisessä kuvassa henkitorven läppä sulkeutuu nieltäessä. Oikeanpuoleisessa kuvassa ruoka on nielty ja ilma pääsee jälleen henkitorveen.

Ruokatorven läpi ruoka kulkee muutamassa sekunnissa. Ruokatorven seinämissä on sileää lihaskudosta, joka kuljettaa ruokaa supistuksillaan eteenpäin.

Joskus voit tuntea, kuinka huonosti pureskeltu, kuiva ja suuri annos voi juuttua ruokatorveesi. Huuhtoessasi sitä nesteellä tunnet nestepinnan kohoavan. Ikävä tunne helpottaa, kun juuttunut ruoka kulkeutuu eteenpäin mahalaukkuun.

6.4 Mahalaukun toiminta

Kun ruoka saavuttaa mahalaukun, sen seinämät alkavat mekaanisesti liikutella ruokaa sileän lihaskudoksen supistusten avulla. Mahalaukun limakalvo erittää ruokaan hapanta mahanestettä.

Ruokaa muuttuu vellimäiseksi ruokasulaksi. Ruoka lämmitetään tai annetaan jäähtyä noin 37 asteeseen. Limakalvolta eritetty pepsiini on entsyymi, joka pilkkoo valkuaisaineita eli proteiineja. Se vaatii kehomme lämmön ja happamat olosuhteet. Mahanesteen suolahappo luo mahalaukkuumme happaman ympäristön.

Mahalaukussa pilkotaan vain proteiineja, sillä suuhun eritetty amylaasi ei pysty toimimaan happamissa olosuhteissa. Myöskään rasvoja ei aleta vielä pilkkoa mahalaukussa. Ruokasula pysyy mahalaukussa yleensä 1–4 tuntia.

Liharuuan ja rasvojen pilkkoutuminen ruuansulatuskanavassa on hitainta, sillä ne pysyvät kauimmin mahalaukussa. Hiilihydraatit ovat nopeimmin sulavia, joten niitä viedään ensin eteenpäin. Mahalaukku toimii myös ruokasäiliönä, koska se päästää ruuan pienissä erissä eteenpäin ohutsuoleen.

Yle: mahalaukku

6.5 Ohutsuoli on kaikkien ravintoaineiden lopullinen hajotuspaikka

Ohutsuoli on ihmisen pikkurillin paksuinen, noin neljä metriä pitkä suoli. Sen seinämät muistuttavat väärinpäin käännettyä imurinletkua, koska sen sisäseinämät ovat poimuiset. Poimuissa on pikkuruisia nukkalisäkkeitä, joissa jokaisessa on verisuonia ja imusuoni.

Auki levitettynä ohutsuolen pinta-ala vastaisi tenniskenttää. Voit kuvitella oman ruoka-annoksesi levitettynä tenniskentälle. Jokaisesta kohdastaan ohutsuoli ottaa talteen sulatettuja aineksia, joten kaikki hyödyllinen varmasti imeytyy kehoon.

Mahasta tuleva ruokasula kulkeutuu mahanportista pieninä erinä ohutsuolen alkuosaan, pohjukaissuoleen. Siellä ruokasulaan erittyy maksan sappinestettä ja haiman tuottamia entsyymejä. Tämän lisäksi ohutsuoli erittää ravintoaineita pilkkovaa suolinestettä.

Maksa, haima ja ohutsuoli.

Kaikkien ravintoaineiden lopullinen hajoaminen tapahtuu ohutsuolessa. Hiilihydraatit pilkotaan haiman amylaasin toimesta pieniksi hiilihydraateiksi eli sokereiksi.

Haiman entsyymit pilkkovat valkuaisaineista aminohappoja. Rasvoista pilkotaan maksan tuottaman sappinesteen sekä haiman ja suolinesteen avulla rasvahappoja ja glyseroleja.

Nukkalisäkkeiden hiussuonien kautta aminohapot ja sokerit kulkeutuvat maksaan ja sieltä verenkiertoon. Rasvojen hajoamistuotteet imeytyvät imusuonistoon. Ruokasulan lopullinen pilkkominen ohutsuolessa kestää yhdestä neljään tuntia. Sulamaton aines kulkeutuu paksusuoleen.


Ohutsuolen nukkalisäkkeitä.

6.6 Paksusuoli

Imeytymätön aines siirtyy ohutsuolesta paksusuoleen.

Paksusuolen alkuosa on umpisuoli (kuvassa vasemmalla, kehossa oikealla).

Umpilisäke on umpisuolen pieni uloke. Umpilisäkettä on pidetty aiemmin surkastumana, mutta se muun muassa säilöö hyödyllisiä bakteereja.

Paksusuolessa syömästämme ravinnosta on jäljellä vain sulamaton, paljon nestettä sisältävä aines, joka on siis löysää ulostetta. On hämmentävää, että täällä elimistömme hyödylliset bakteerit tuottavat K- ja B-vitamiineja.

Vitamiinit imeytyvät kehoomme nesteen mukana, kun paksusuoli valmistaa kiinteää ulostetta. Paksusuolen toiminta kestää kymmenestä tunnista useisiin vuorokausiin.

Kiinteä uloste pakkautuu paksusuolen peräpäähän, ja se kuljetetaan pois kehostamme peräsuolen ja peräaukon kautta.