Saamme alkumme siittiön ja munasolun yhtyessä hedelmöityksessä. Hedelmöittynyt munasolu alkaa jakaantua siten, että alkiossa on kaksi, neljä, kahdeksan, kuusitoista ja lopulta satoja soluja.

Miten yhdestä solusta voi kehittyä kokonainen toimiva, yleensä terve ihminen? Lyhyesti sanottuna perimämme geenit ohjaavat kasvua ja kehitystä kellontarkasti. Tätä on opittu hiukan matkimaan, ja nykyään pystytäänkin jo kasvattamaan joitakin soluja kantasoluista.

Alkion kaikki solut ovat alun perin kantasoluja. Ne ovat erilaistumattomia, ja niillä on mahdollisuus kehittyä miksi tahansa soluksi. Niitä sanotaan kaikkikykyisiksi eli totipotenteiksi soluiksi. Monilla alkeellisemmilla eläimillä ja kasveilla solut säilyttävät paremmin erilaistumiskyvyn. Niinpä esimerkiksi sisilisko pystyy kasvattamaan uuden hännän, rapu uuden saksen ja kastemato kokonaan uuden madon puolikkaasta. Meilläkin esimerkiksi haavojen parantumisessa ja murtuneen luun luutumisessa näkyy solujen kyky erilaistua tarpeen mukaan. Ihminen osaa nykyään viljellä kantasoluja ja saada niitä erilaistumaan laboratorio-oloissa.

Solujen sijainti ja geenien tuottamat kudoshormonit ohjaavat kehitystä niin, että alun perin yhtenäinen solumassa alkaa muodostaa kerroksia ja solut alkavat muuttua yhä useammanlaisiksi. Syntyy luusoluja, lihassoluja, verisoluja ja niin edelleen.

Samanlaiset solut muodostavat kudoksia. Eri kudoksilla on erilaisia ominaisuuksia. Lihaskudos pystyy supistumaan, hermokudos välittää sähköisiä impulsseja, luukudos on kovaa ja vahvaa ja pintakudokset suojaavat meitä tasaisina ja joustavina. Sidekudokset kiinnittävät kestävästi ja joustavasti esimerkiksi lihakset luihin ja verisuonet lihaksiin.

Alla on erilaisten kudosten soluja. Miten mielestäsi näkyy lihaskudoksen rakenteessa sen kyky supistua? Miten näkyy hermokudoksessa viestien välittämisen tehtävä?