7. Hengitys
Luvun sisällys
7.1 Hengitys7.2 Hengitystiet
7.3 Keuhkot
7.4 Äänenmuodostus
7.5 Miten me hengitämme?
7.6 Hengityselimistön suojamekanismit
7.7 Hengityselimistön sairauksista
7.8 Kertausvideo
7.9 Hengitys eri tilanteissa
7.1 Hengitys
Hengityselimistömme huolehtii kahdesta keholle elintärkeästä toiminnosta: hapen saannista ja hiilidioksidin poistosta.
Happea tarvitaan soluissa, joissa ravintoaineet muutetaan energiaksi. Tapahtumassa muodostuva elimistölle haitallinen hiilidioksidi poistetaan uloshengityksessä.
Keuhkot ovat hengityselimistön suurin ja tärkein osa. Keuhkoissa happi siirretään verenkiertoon. Punasolut kuljettavat hapen kudoksille. Luovutettuaan hapen punasolut nappaavat mukaansa hiilidioksidia poiskuljetettavaksi. Uloshengitys mahdollistaa myös äänenmuodostuksen.
Ilman kulku keuhkorakkuloihin.
Kaasut
7.2 Hengitystiet
Happi kuljetetaan keuhkoille hengitysteitä pitkin. Sisäänhengityksessä ilma kulkee kehoomme suun ja nenän kautta jatkaen matkaansa nielun kautta henkitorveen.
Henkitorvi jakautuu keuhkoputkiksi, jotka haarautuvat edelleen kaikkialle keuhkoihin. Hengitystiet ovat valtaosin kostean ja karvaisen limakalvon peitossa. Tämä estää haitallisen pölyn ja bakteeriston kulkeutumista keuhkoihin.
7.3 Keuhkot
Keuhkoissa on yli 300 miljoonaa keuhkorakkulaa. Nämä mikroskooppisen pienet (0,2 mm) keuhkoputkien päät ovat erikoistuneet kaasujenvaihtoon.
Sisään hengitetyn ilman saapuessa alveoleihin eli keuhkorakkuloihin happi siirtyy hyvin ohuen seinämän läpi verenkiertoon ja kiinnittyy punasoluihin. Samalla hiilidioksidi siirtyy verenkierrosta keuhkorakkuloihin ja edelleen elimistöstä pois uloshengitetyn ilman mukana.
Hengitysteiden rakenne ja keuhkojen sijainti.
Hengityksen vaiheet.
7.4 Äänenmuodostus
Lasten kimeä ääni muuttuu pojilla matalammaksi murrosiän myötä. Tällöin mieshormonit aiheuttavat äänihuulten alueen laajenemista, jolloin ääni madaltuu.
Äänen muodostuminen.
7.5 Miten me hengitämme?
Sisäänhengityksessä vatsalihakset ovat velttoina ja antavat tilaa pallean supistua alaspäin ja rintaontelo laajenee lihasten kohottaessa kylkiluita. Näin keuhkoille saadaan maksimaalinen tila täyttyä.
Uloshengityksessä vatsalihakset supistuvat ja tehostavat keuhkojen tyhjentymistä pallean veltostuessa ja noustessa. Samalla rintaontelo pienenee kylkiluiden painuessa normaalitilaan.
Hengityksen vaiheet. Sisäänhengityksessä pallea ja kylkivälilihakset supistuvat → rintaontelo laajenee → alipaineen seurauksena keuhkot täyttyvät ilmalla. Uloshengityksessä hengityslihakset veltostuvat → rintaontelo pienenee → ilma poistuu keuhkosta.
7.6 Hengityselimistön suojamekanismit
Keuhkot ovat ohuiden keuhkopussien suojassa. Kylkiluut suojaavat keuhkoja ulkoisilta iskuilta.
Hengitysteiden sisäpinta on värekarvaepiteeliä. Se on karvaista kosteaa pintaa, johon epäpuhtaudet tehokkaasti tarttuvat. Limaan tarttuneet hiukkaset kuljetetaan nenäontelossa taaksepäin ja henkitorvessa ylöspäin nieluun. Nielusta lima niellään ja kuljetetaan mahalaukkuun, jossa mahahapot tappavat epäpuhtaudet.
Nenän hajuaisti tarkkailee koko ajan ilmanlaatua. Nenä on herkkä myös isommille epäpuhtauksille ja kutinalle. Herkästi aivastamme likaa pois hengitysteistä. Yskiminen on usein tarkoituksellista epäpuhtauden poistoa henkitorvesta.
Kun nielemme ruokaa, henkitorven läppä sulkeutuu automaattisesti. Jos yritämme puhua ja syödä yhtä aikaa, läpän sulkeutuminen on mahdotonta, sillä puhuminen vaatii ilmaa. Jo lapsuudessa meille hoetaan, ettei saa puhua ruoka suussa.
Keuhkoputket ja keuhkot ovat arkoja kylmälle, joten on tarkoituksen mukaista lämmittää ilma ennen keuhkoja. Tämä tapahtuu automaattisesti ilman kulkiessa kostean lämpimän hengitystiestön läpi.
Siitepölyhiukkaset aiheuttavat monille allergisia reaktioita. Monet vieraat aineet ja epäpuhtaudet jäävät nenän limakalvoon.
7.7 Hengityselimistön sairauksista
Kaikkein yleisin hengityselimistön sairaus on allergia. Yleisimmin ihminen on allerginen heinille, lehtipuille, kuten koivulle tai lepälle, tai kotieläimille. Allergia aiheuttaa erilaisia oireita, kuten silmien punotusta, nenän kutinaa ja aivastelua, mutta myös hengitysteiden turvotusta.
Kun hengitystiet turpoavat, ihminen tuntee keuhkoissaan ahdistavaa, ehkä jopa tukehduttavaa tunnetta. Lääkkeet vähentävät limakalvojen turvotusta, jolloin hengitys helpottuu.
Keuhkojen kuntoa voidaan selvittää muun muassa röntgenkuvien avulla. Tupakointi on keuhkojen suurin vaara.
Astma on krooninen sairaus, jossa keuhkoissa on pysyvä tulehdustila. Limakalvot ovat usein turvonneet ja tuottavat limaa, jolloin hengitystilavuus pienenee oleellisesti. Astmakohtauksessa limakalvojen alla olevat lihakset jännittyvät ja kaventavat hengitysteitä. Tila saadaan laukeamaan kortisonisuihkeella, joka laukaisee lihasjännityksen ja avaa tiehyitä. Pitkäaikaislääkkeillä keuhkojen tulehdustila poistetaan ja limakalvojen turvotusta vähennetään.
Keuhkoahtaumassa keuhkoputkien ympärillä oleva kudos rapistuu aiheuttaen keuhkoputkien läpimitan pienenemistä. Myös liman tuotto lisääntyy, mikä lisää yskänärsytystä. Tällöin myös sisään hengitettävän ilman määrä vähenee aiheuttaen kuristavaa tai tukahduttavaa tunnetta. Tautia voidaan lääkitä oireiden mukaan samankaltaisesti kuin astmaa. Ahtauma puhkeaa useimmiten pitkäaikaiselle altistukselle tupakalle tai pölylle.
