4. Luusto
Luvun sisällys
4.1 Luut muodostavat luuston
4.2 Luun rakenne
4.3 Luuston tehtävät
4.4 Luu on elävää kudosta
4.5 Luut
4.6 Niveltyypit
4.7 Hampaat
4.8 Luu voi murtua
4.1 Luut muodostavat luuston
Luusto suojaa elimistön osia, kuten aivoja ja sydäntä. Luusto on myös kehomme tukiranka, joka mahdollistaa liikkeet yhdessä lihasten kanssa.
Luiden luuytimissä muodostuu punasoluja, jotka ovat kehomme hapen kuljettajia.
Luiden hyvä kunto vaatii päivittäin kalsiumia sisältävän ravinnon nauttimista. Rikkouduttuaan luut myös korjaantuvat itse.
Luut liittyvät toisiinsa erilaisilla nivelillä, jotka mahdollistavat kehomme taipumisen eri kohdissa. Luiden välillä on rustoa, joka estää luiden päitä kulumasta.
Luustoon kuuluvat nikamat muodostavat selkärankamme. Sen sisällä kulkee meille elintärkeä selkäydin, joka on tiedonvälityksen pääväylä.
4.2 Luun rakenne
Luu koostuu 70-prosenttisesti mineraaleista, joista tärkeimmät ovat kalsium ja fosfaatit. Mineraalien ansiosta luu on hyvin kestävää. Loput luusta on kollageeniproteiinia. Kollageeniproteiini on kuin kolmisäikeistä köyttä. Se tekee luustosta pituussuunnassa joustavaa.
Luukudoksessa on haaraisia luusoluja ja paljon kalsiumia sisältävää väliainetta. Luiden sisällä on hermoja ja verisuonia. Verisuonten tehtävä on ruokkia luukudosta ja tuoda happea. Luut myös tuntevat kipua hermojen kautta.
Luuta peittää luukalvo, jossa luun kasvaessa ja korjaantuessa syntyy uusia soluja. Tiiviin luukalvon alla on hohkaluuta, jossa on hyvin kestäviä luupalkkeja ja pieniä onteloita.
Sekä lapsilla että aikuisilla litteiden luiden luuytimessä syntyy verisoluja. Pisimpien pyöreiden luiden kuten reisiluun sisällä on aikuisilla rasvaa. Lapsilla esimerkiksi reisiluun luuytimessä tuotetaan verisoluja.
4.3 Luuston tehtävät
Luusto suojaa kehomme elintärkeitä osia. Pääkallon luut suojaavat aivoja sekä kuuloaistia ja näköaistia. Niska- ja selkänikamien sisällä kulkee tärkein hermonippu, selkäydin. Kylkiluiden alle jäävät sydän ja keuhkot. Lonkkaluut suojaavat sukupuolielimiämme.
Luusto on kehomme tukiranka. Luiden lisäksi rustot ja nivelet tukevat ja liittävät luita yhteen. Lihaksisto tarvitaan pitämään kehomme halutussa asennossa ja auttamaan liikkeissä. Lihakset ovat kiinnittyneet luihin ja työllään liikuttavat luita ja siten koko kehoamme. Näin siis luusto yhdessä lihasten kanssa mahdollistaa myös liikkumisemme.
Luiden luuytimissä syntyy verisoluja. Lapsilla pyöreät suuret luut, kuten reisiluu, tuottavat luuytimessä punasoluja, valkosoluja ja verihiutaleita. Aikuisilla tuotanto keskittyy litteisiin luihin, koska pyöreiden luiden sisus on täyttynyt rasvakudoksella.
Luusto antaa kehollemme sen perusmuodon. Kasvonpiirteet voivat olla kapeat ja korkeat tai esimerkiksi poskipäät voivat olla hyvin korkealla. Luuston lisäksi esimerkiksi ruokavalio ja elämäntapa vaikuttavat ulkomuotoomme.
4.4 Luu on elävää kudosta
Ihmisen luustossa on luusoluja, jotka tarvitsevat koko ajan ravintoa, rakennusaineita ja happea.
Luustossa kulkee verisuonia, jotka toimittavat kalsiumia ja muita tarpeellisia aineita sinne.
Luusto tuntee myös kipua. Kun isket esimerkiksi sääriluun johonkin tai kun luusi vaurioituu, tunnet voimakasta kipua. Luuston sisällä kulkevat hermot välittävät meille viestejä sen sisältä.
Oheisesta kuvasta näet luun hohkaisen rakenteen. Kalsiumia ja fosfaattia sisältävän osan välissä on tilaa luusoluille, hermoille ja verisuonille.
4.5 Luut
Luut yhdistyvät lapsuuden aikana. Kallon luiden välille jää tiivis sauma. Luiden kasvu lapsuudessa ja nuoruudessa osoittaa niiden elävän.
Luita
4.6 Niveltyypit
Nivelet yhdistävät luitamme. Olkapäässä ja lonkassa on pallonivel, joka mahdollistaa hyvin laajan kiertoliikkeen. Pallonivelessä toisen luun pää on pallonmuotoinen, jota kutsutaan nivelnastaksi. Siihen liittyvässä luussa on vastaavasti kuoppa, johon tämä pyöreä luu sopii.
Raajoissa on useita sarananiveliä. Kaikissa sormissa, kyynärpäässä, polvissa sekä varpaissa on sarananiveliä, jotka antavat myöden liikkua vain edestakaisin. Peukalon tyvessä on satulanivel. Se mahdollistaa luiden laajan liikkeen. Munanivel on värttinä- ja kämmenluiden välissä.
Niskassa on kiertonivel. Päämme pystyisi tämän nivelen puolesta kiertymään jopa ympäri, mutta esimerkiksi lihakset estävät sen. Kiertonivel ei myöskään taivu eteen tai taakse, vaan taipuminen tapahtuu selkä- ja niskanikamien avulla
Piirroksen niveltyypit:
- A pallonivel (olkanivel),
- B sarananivel (kyynärnivel),
- C munanivel (värttinä- ja kämmenluun välinen nivel),
- D satulanivel (peukalon ja kämmenen välinen nivel).
4.7 Hampaat
Ihmisen kovin luu löytyy suusta. Se on hampaan pintaosan kiille. Kiillekin voi kuitenkin vaurioitua, sillä esimerkiksi maustetut vichyvedet aiheuttavat kiilteen eroosiota eli kulumista.
Kiilteen alla on hammasluu.
Hampaan sisällä on ydinontelo ja juurikanava, joissa on verisuonia ja hermoja. Tästä syystä hammaslääkärissä ei aina ole mukavaa, sillä paikkaus sattuu.
4.8 Luu voi murtua
Luu voi mennä poikki tai murtua. Murtumat paranevat valtaosin itse ajan myötä. Jos luu on mennyt poikki, luun päät joudutaan asettamaan paikalleen ja kipsaamaan, jotta luun päät eivät liikkuisi. Luu korjaa itse itsensä, ja rikkoutumiskohtaan tulee paksumpi ja alkuperäistä vahvempi luun osa.
Kori- ja lentopalloilijat joutuvat hyppäämään korkealle. Jos tullaan alas huonossa asennossa, nilkan nivel voi vaurioitua. Lievin vaurio on nivelsiteiden venähdys, jolloin useimmiten lepo ja nilkan tukeminen riittävät. Jos nivelsiteet repeävät tai menevät poikki, joudutaan nilkka leikkaamaan.
Polven sarananivel kestää vain eteen–taakse-liikkeen. Kun polvi vääntyy, on vaarana, että nivelsiteet ja nivelkierukka vaurioituvat. Polven vammat vaativat useimmiten pidempiaikaista lepoa ja rajoittavat monesti liikuntaa useasta kuukaudesta yli vuoteen.
Nostaessasi maasta suurta taakkaa pitää huomioida nostoasento. Jos selkäsi on köyryssä ja taakka on hyvin raskas, selkänikamien välilevy voi nousta paikoiltaan. Tätä kutsutaan välilevyn pullistumaksi. Pahimmillaan pullistuma painaa selkäytimen hermoja, jolloin on vaarana menettää alavartalon toimintakyky.
