18. Hedelmöityksestä syntymään
Luvun sisällys
18.1 Sukusolujen muodostuminen ja hedelmöitys
18.2 Hedelmöitys
18.3 Alkion kehitys
18.4 Sikiö kohdussa
18.5 Sikiön kehitys
18.6 Loppuraskaus ja synnytys
18.7 Kaksoset
18.1 Sukusolujen muodostuminen ja hedelmöitys
Sukusolut syntyvät naisella munasarjoissa ja miehellä kiveksissä.
Miehillä syntyy siittiösoluja koko ajan, naisella kypsyy yksi munasolu noin kerran kuukaudessa.
Valmiissa sukusolussa on puolet tavallisen solun kromosomien määrästä eli 23.
Naisen sukusolut ovat munasoluja ja miehen siittiösoluja.
Sukusolujen yhdistymisen eli hedelmöityksen seurauksena hedelmöittyneessä munasolussa on 46 kromosomia. Puolet niistä on äidiltä, puolet isältä.
18.2 Hedelmöitys
Kun yhdyntä tapahtuu samoihin aikoihin ovulaation kanssa, raskaus on mahdollinen. Munasolun hedelmöittyminen on mahdollista ovulaation jälkeen noin vuorokauden ajan.
Siittiöt säilyvät hedelmöittämiskykyisinä 1–2 vuorokautta. Emättimen happamista oloista siittiöt uivat eteenpäin kohti kohtua ja munanjohdinta, jossa hedelmöitys tapahtuu.
Vahvimmista ja nopeimmista siittiöistä vain yksi siittiö läpäisee munasolun pinnan, jonka jälkeen munasolun ja siittiösolun tumat yhtyvät: on tapahtunut hedelmöitys. Munasolun kalvo muuttuu siittiöitä läpäisemättömäksi välittömästi hedelmöittymisen jälkeen.
18.3 Alkion kehitys
Hedelmöityksen jälkeen munasolu alkaa jakautua. Muutaman päivän kuluttua soluja on 16. Seuraavien solujakautumisten jälkeen solut alkavat erilaistua.
Noin vuorokausi hedelmöityksen jälkeen hedelmöitynyt munasolu jakautuu kahtia (2-soluvaihe), ja jakautumiset toistuvat matkalla kohtuun. Solujen määrä kaksinkertaistuu joka solujaossa. Kahden solun muodostama kokonaisuus jakautuu neljäksi soluksi, ja näistä edelleen jokaisen jakautuessa tuloksena on kahdeksan solua.
Seuraavaksi kokonaisuudessa on 16 solua, sen jälkeen 32, edelleen 64 ja jakautumisten jatkuessa samaa rataa noin viikko hedelmöityksen jälkeen kohtuun saapuu satoja soluja sisältävä solurypäle.
Tässä vaiheessa kehittyvä alkio ei ole kooltaan hedelmöitynyttä munasolua suurempi. Ontosta solurypäleestä muodostuu alkio, joka kehittyy nopeasti.
Ravintoa alkio saa aluksi munasolun ravintovarastoista. Kohtuun kiinnittymisen jälkeen alkio saa ravintoa ruskuaispussista siihen saakka, kunnes napanuora ja istukka ovat kehittyneet.
Kahdeksan viikon ikäiselle alkiolle kaikki tärkeimmät elimet ja elimistöt ovat kehittyneet. Tässä vaiheessa kehittyvää yksilöä aletaan kutsua sikiöksi. Kolmen senttimetrin mittaisesta sikiöstä on erotettavissa muun muassa pää ja raajat. Näiden lisäksi sydämen sykintä on jo havaittavissa.
18.4 Sikiö kohdussa
Odottavan äidin ja sikiön välisenä yhteiselimenä toimii istukka, joka huolehtii aineiden vaihdosta. Lapsivedessä liikkuva sikiö on istukkaan yhteydessä napanuoran välityksellä.
Kuuntele sydänääniä!
Sikiö saa äidin verenkierrosta happea, ravintoaineita, hormoneja ja vasta-aineita. Äidin veren mukana poistuu vettä ja haitallisia aineita, virtsa-ainetta ja hiilidioksidia. Istukka pystyy suodattamaan pois useimmat haitalliset aineet, mutta läpäisee alkoholia, tupakan myrkkyjä, viruksia, bakteereja, tiettyjä lääkkeitä ja huumeita.
Fertilization and Fetal Development (Hedelmöitys ja sikiön kehittyminen)
18.5 Sikiön kehitys
Sikiön elimistöt muodostuvat kahdeksan ensimmäisen raskausviikon aikana. Tämän jälkeen kehitys jatkuu pääasiassa kasvuna. Tästä eteenpäin alttius erilaisille häiriötekijöille ja epämuodostumien synnylle vähenee. Tämä pienentää keskenmenon mahdollisuutta. Kohdussa sikiö liikkuu lapsivedessä, jonka lisäksi sikiökalvot ja kohdun lihasseinä antavat suojaa.
Raskauden puolivälin jälkeen viidennen kuukauden aikana sikiö on noin 30 senttimetriä pitkä ja painaa lähes 500 grammaa.
Hermoston kehittymisen jälkeen kehittyvä sikiö saa eri aistien välityksellä vähitellen tietoa ulkomaailmasta. Esimerkiksi tuntoaisti ilmenee reagointina äidin liikkeisiin ja kuuloaistin kehittymisen ansiosta äidin ääni tulee tutuksi ennen syntymää.
Viimeisten raskauskuukausien aikana muodostuu ihon alle rasvakerrosta, joka auttaa syntymän jälkeen erilaisten lämpöolosuhteiden sietämisessä lapsiveden vakaan lämpötilan jälkeen.
35. raskausviikon alkaessa sikiö on tavallisesti asettunut kohdussa siten, että on valmis syntymään pää edellä. Lapsi voi pyrkiä syntymään myös esimerkiksi jalat edellä, mutta usein tämän tyyppisissä tapauksissa päädytään keisarileikkaukseen.
Raskaus kestää yhdeksän kuukautta eli 40 viikkoa, ja sikiö kasvaa tuona aikana noin 50 senttimetrin pituiseksi ja painaa noin kolme kilogrammaa. Jo 38 viikon ikäisellä sikiöllä keuhkot ovat jo niin kehittyneet, että synnytyksen kulkua ei pyritä hidastamaan tai estämään, jos synnytyksen käynnistymisestä on merkkejä.
Äidin elimistössä tapahtuu muutoksia sikiön kehityksen aikana. Mahdollinen väsymys ja pahoinvointi jäävät yleensä pois alkuraskauden jälkeen. Äidin paino nousee aluksi hitaasti, mutta raskauden puolivälin jälkeen nopeammin johtuen sikiön, lapsiveden ja istukan painosta sekä veren ja kehon muiden nesteiden määrän lisääntymisestä.
Painonnousu on keskimäärin kymmenen kilogrammaa, josta noin puolet poistuu synnytyksessä. Suomessa raskaana olevan naisen tulee käydä säännöllisesti neuvolakäynneillä, joissa sekä äidin että sikiön vointia seurataan.
Sikiön kehitystä voidaan tarkastella muun muassa ultraäänitutkimuksella, lapsivesinäytteestä tai äidin verinäytteestä. Neuvolassa raskausviikot lasketaan alkavan viimeisten kuukautisten alkamisesta, jonka mukaan alkion- ja sikiönkehitys kestää syntymään 40 viikkoa.
Kun ovulaatio tapahtuu noin 14 vuorokauden kuluttua kuukautisvuodon alkamisesta, raskauden todellinen kesto on 38 viikkoa.
18.6 Loppuraskaus ja synnytys
Raskauden viimeisillä viikoilla odottavan äidin olossa tapahtuu muutoksia. Kun sikiön pää asettuu äidin lantion luiden muodostamaan aukeamaan ja kohdun pohjan laskeutuu alemmas, äiti voi tuntea taas hengittävänsä helpommin, kun kohdun yläosa ei paina keuhkoja. Sen sijaan alhaalla voi tuntua painetta kohdun painaessa virtsarakkoa.
Synnytyksen varsinaista käynnistäjää ei tiedetä, ja siksi sen tarkkaa ajankohtaa ei voi tietää etukäteen. Käynnistämiseen vaikuttavia tekijöitä katsotaan olevan useita – muun muassa hormonitasossa tapahtuu muutoksia. Raskautta ylläpitäneen progesteronin osuus laskee ja supistuksia edistävän oksitosiinin osuus veressä nousee.
Synnytys etenee kolmessa vaiheessa. Synnytyssupistukset aloittavat yleensä useita tunteja kestävän avautumisvaiheen, jonka aikana kohdunsuu avautuu noin kymmeneen senttimetriin. Tämä mahdollistaa sen, että lapsi mahtuu syntymään.
Seuraavaksi lyhyehkön ponnistusvaiheen aikana kohdun lihakset tekevät työtä ja äidin on aktiivisesti ponnistettava lapsi ulos supistusten aikana. Jälkeisvaiheessa äiti ponnistaa pienen paistinpannun muotoisen ja kokoisen istukan, loput napanuorasta ja sikiökalvot ulos. Ihmisen synnytyskivut ovat kovemmat muihin nisäkkäisiin verrattuna. Pystyasentoisella ihmisellä lantionaukko ja synnytyskanava ovat ahtaampia verrattuna neljällä raajalla käveleviin nisäkkäisiin. Ihmislapsella on suuri pää kehoon verrattuna ja myös muihin nisäkkäisiin verrattuna.
Sikiö ei aina kaikissa raskauksissa käänny kohdussa pää alaspäin raskauden loppuvaiheessa. Jos kääntämisyritys ei onnistu tai sikiö palautuu uudelleen pää ylöspäin, päädytään sektioon (keisarinleikkaus) tai äiti synnyttää lapsen jalat edellä. Sektioon voidaan päätyä myös esimerkiksi voimakkaiden synnytyspelkojen tai äidin lantionaukon pienuuden vuoksi kookkaiden sikiöiden tapauksessa. Synnytysvaiheessa hätäsektioon voidaan joutua mm. sikiön sydämenlyöntien heikentyessä. Äidin vatsanpeitteet leikataan auki ja lapsi nostetaan kohdusta. Kohtu ja vatsankerrokset ommellaan kiinni. Alakautta synnyttänyt äiti yleensä toipuu synnytyksestä nopeammin pelkästään jo siitä syystä, että hänen ei tarvitse varoa parantuvaa sektiohaavaa.
Äidin vatsa on synnytyksen jälkeen edelleen raskausvatsan kokoinen, sillä kohtu on raskaudessa kasvanut monikymmenkertaiseksi ja kohdun supistuminen normaalikokoon kestää yleensä 4–8 viikkoa. Kohdun supistuminen normaalikokoa kohti alkaa synnytyksen jälkeen. Supistumisen ilmeneminen jälkisupistuksina on tärkeä vaihe kohdun palautumisessa normaalitilaan. Imetys yleensä voimistaa jälkisupistuksia varsinkin uudelleensynnyttäjillä.
Syntymän jälkeen lapsi totuttelee muutoksiin. Hän on heti ensimmäisen parkaisun yhteydessä vetänyt henkeä ensimmäisen kerran, jolloin keuhkot ovat täyttyneet ilmalla hengityksen käynnistyessä. Oma verenkierto käynnistyy, ja hapekas veri tulee nyt keuhkoista napanuoran sijaan.
Ravintoa on opeteltava imemään äidin rinnoista, joista erittyvä maito on lapsen ravintoa ensimmäisten kuukausien ajan. Ympäröivän maailman valoisuuteen, kylmyyteen ja ääniin totuttelussa auttaa äidin läheisyys.
18.7 Kaksoset
Jos munanjohtimessa on kaksi munasolua ja molemmat hedelmöittyvät, kohdussa alkaa kehittyä samanaikaisesti kaksi sisarusta. He eivät ole perimältään siis sen läheisempää sukua kuin muutkaan sisarukset. Heitä kutsutaan yleensä erimunaisiksi kaksosiksi.
Kaksoset voivat kehittyä samasta hedelmöittyneestä munasolusta, joka jakautuu aikaisessa vaiheessa. Lapsilla on täysin sama perimä, ja heitä kutsutaankin identtisiksi kaksosiksi (samanmunaiset kaksoset).
