13. Aivot ja hermosto

Luvun sisällys

13.1 Hermosto

13.2 Aivot
13.3 Aivojen osat

13.4 Tutustu aivojen osiin ja niiden tehtäviin

13.5 Lihaksen käskytys

13.6 Muisti ja oppiminen

13.1 Hermosto

Hermosto jaetaan kahteen osaan: keskus- ja ääreishermostoon.

Keskushermostoon kuuluvat
  • aivot ja
  • selkäydin. Selkäydin kulkee selkänikamien suojaamana selkäydinkanavassa pitkin selkärankaa. Selkäytimestä haarautuu hermopareja. Nämä suuret hermot haarautuvat ympäri kehoa ja muodostavat ääreishermoston.

Ääreishermosto

  • kuljettaa viestejä kohti keskushermostoa erilaisista aistinsoluista esimerkiksi sisäelinten pinnalta, nivelistä, jänteistä ja iholta.
  • Ääreishermostoon kuuluvat myös liikehermot, jotka hermottavat kaikkia meidän lihaksiamme. Niiden avulla syntyvät niin suolen supistelut kuin hauiksen puristusvoimakin.
  • Ääreishermostoon kuuluva tahdosta riippumaton autonominen hermosto ohjaa toimintoja, joihin emme voi vaikuttaa lainkaan tietoisesti. Esimerkiksi ruuansulatus ja sydämen syke toimivat täysin ilman tietoista ohjausta tai kykyä vaikuttaa siihen. Autonominen hermosto myös säätelee esimerkiksi elimistön lämpötilaa.

Osa autonomisesta hermostosta toimii silloin kun olemme levossa ja toinen puoli puolestaan ihmisen ollessa aktiivinen. Esimerkiksi levätessä syke laskee, mutta ruuansulatus tehostuu. Kun juostaan pakoon, sydämen syke taas kiihtyy, mutta ruuansulatus seisahtuu.


Tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermoston vaikutuksia. Osa autonomisesta hermostosta vaikuttaa juuri päinvastoin kuin kuvassa on esitetty eli esimerkiksi hidastaa sydämen sykettä.

13.2 Aivot

Aivot ohjaavat sekä tietoista että tiedostamatonta toimintaamme.

Isoaivot ovat ihmisellä erityisen poimuttuneet verrattuna muihin lähisukulaisiimme. Poimuttuminen mahdollistaa samaan tilaan enemmän hermosoluja ja siten enemmän aivotoiminnan kapasiteettia. Aivomme kuluttavatkin noin 20 prosenttia päivittäisestä energian tarpeestamme.

Isoaivot käsittelevät eri aisteilta saadut tiedot ja muuttavat ne tietoisiksi. Isoaivot pystyvät myös muistamaan, oppimaan ja yhdistelemään vanhaa tietoa sekä tuottamaan puhetta. Isoaivoista on erotettu näkö-, kuulo-, haju- ja puhealueita. Lyödessämme takaraivomme voimakkaasti esimerkiksi kaatuessa näköalue aivoissa aktivoituu ja saatamme nähdä välähdyksiä ilman silmien lähettämää tietoa niistä.

Pikkuaivot sijaitsevat takaraivolla osittain isoaivojen alla. Myös pikkuaivot ovat hyvin poimuttuneet. Esimerkiksi lihasliikkeiden, kuten sormien liikkeiden hienosäätö tapahtuu pikkuaivoissa. Myös monimutkaiset liikesarjat, kuten polkupyörällä ajaminen, tapahtuvat pikkuaivojen avulla. Alkoholi vaikuttaa voimakkaasti juuri pikkuaivoihin, jolloin liikkeiden hienosäätö ei enää toimi ja kävelystä voi tulla horjuvaa.

Ydinjatke yhdistää aivot ja selkäytimen. Se ohjaa elämän kannalta erittäin tärkeitä toimintoja, kuten hengitystä ja sydämen toimintaa ohjaavia hermosoluja.

Opetus.tv: aivot

Tältä aivot näyttävät (video englanniksi)

Testaa tarkkaavaisuuden kykyäsi laskemalla videossa kaikki valkopaitaisten tekemät syötöt.

13.3 Aivojen osat

  • Aivokuori: aistimusten ja tahdonalaisten liikkeiden tuottaminen
  • Isoaivot: ajattelun, muistin ja tunteiden lähde
  • Pikkuaivot: liikkeiden ja tasapainon säätely
  • Aivojen sisäosat: väliaivot, keskiaivot, aivosilta ja aivokurkiainen
  • Aivolisäke (ks. luku 11)
  • Ydinjatke: mm. hengityksen ja sydämen toiminnan säätely

13.5 Lihaksen käskytys

Käsky lihaksen supistumisesta voi tulla joko tietoisena käskynä aivoilta tai refleksinä. Voit esimerkiksi käskyttää hauislihastasi supistumaan, minkä seurauksena käsivartesi koukistuu.

Tieto kulkee isoaivoista selkäytimeen ja ääreishermostoa pitkin hauislihaksen soluille (ks. oheinen piirros).

Refleksit ovat nopeita reaktioita, sillä niiden käskyttäminen ei tapahdu lainkaan aivoissa. Esimerkiksi tieto sormen osumisesta kuumalle levylle välittyy nopeasti selkäytimeen ja sieltä käden lihaksille. Tieto ei siis kulje lainkaan aivojen kautta.

13.6 Muisti ja oppiminen

Muistia tarvitaan tiedonkäsittelyssä, asioiden mieleen palauttamisessa ja päätöksenteossa. Ilman sitä emme selviäisi arkisista tehtävistä. Muistaminen onkin yksi aivojen (ohimolohkon hippokampus) tärkeistä tehtävistä. Usein muistilla tarkoitetaan tiedon varastoimista pitkäkestoiseen muistiin.

Muisti voidaan jakaa aistielimen ja keston mukaan moneen toiminnalliseen osaan. Aistimuisti (sensorinen muisti) jaetaan ikonimuistiin (näköaistimus), kaikumuistiin (kuuloaistimus) ja kosketusmuistiin sen mukaan, mihin aivokuoren alueelle aistitieto tallennetaan. Aistimuistin avulla voidaan kuultuja ja nähtyjä asioita pitää mielessä.

Työmuisti pitää asioita mielessä vain hetkellisesti (lyhytkestoinen muisti) muutamia sekunteja kuten aistimuistikin. Työmuistin avulla voidaan pitää mielessä esimerkiksi salasana tai koodi sen aikaa kun näppäilemme sen. Säilömuisti on puolestaan pitkäkestoisen muistin osa, jonne tallennetaan elinikäisesti tietoja, muistoja ja tapahtumia. Ilman säilömuistia meillä ei olisi omaa identiteettiä eikä elämänhistoriaa. Säilömuistiin kuuluu myös taitomuisti, jonka avulla muistetaan opitut asiat kuten pyörällä ajaminen.

Oppimisella tarkoitetaan prosessia, jossa halutut asiat siirretään pitkäkestoiseen muistiin. Uni, muisti ja oppiminen liittyvät toisiinsa. Unella tiedetään olevan oppimista parantava vaikutus, sillä unen aikana ns. muistijäljet lujittuvat. Muistijälkiä syntyy, kun tieto painetaan mieleen uusia asioita opittaessa. Näin hermoverkkoon syntyy pysyviä uusia reittejä ja yhteyksiä hermosolujen välisen viestinnän muuttuessa pysyvästi.


Olet varmasti lapsena pelanut muistikorteilla. Tehtävänä on ollut muistaa missä pöydän kohdassa kukin kortti on ollut.