- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelissa ja luennolla esiintyvät opiskelutavat herättävät paljon mielenkiintoa. Mielenkiintoni herättää juuri opiskelutapojen erilaisuus verrattuna siihen, miten historiaa usein opetetaan suomessa. Olen itse saanut melko opettajajohtoista historian opetusta, jossa asiat ovat aina oikein tai väärin eikä varaa ole jätetty kysymyksille tai omalle tulkinalle. Tunti on usein rakennettu siten, että opettaja luennoi alkutunnin ja lopputunnin piti itse tehdä tehtäviä. Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat olivat taas ihan erilaisia mihin olen itse historian tunneilla tottunut. Artikkelissa kerrottiin esimerkiksi, miten Englannissa historiaa opiskelua toteutetaan ryhmissä leikkien, avoimen keskustelun, toiminnallistamisen ja historiallisten tilanteiden eläyttämisen kautta

-Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

-Yhteistyötaitoja. Esimerkeissä monet harjoitukset toteutettiin erilaisissa ryhmissä, jatkuva ryhmässä työskentely kehittää ja auttaa oppilasta ymmärtämään miten toimii erilaisissa ryhmissä ja minkälaisen roolin omaksuu.

-Päättelytaidot. Esimerkeissä opettaja ei usein anna oppilaille heti oikeaa vastausta vaan laittaa oppilaat päättelemään esimerkiksi ryhmäkeskustelun tai toiminallistentehtävien kautta.

-Ymmärrystaidot. Oppilas oppii ymmärtämään ja yhdistämään historiallisia kokonaisuuksia. Oppilas myös ymmärtää, että kaikkeen historiassa ei ole "oikeaa" vastausta vaan jotkut asiat ovat tulkinnanvaraisia.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

-Opettaja osaa antaa oppilaille aikaa uteliasuuden kehittymiseen ja omaan pohtimiseen

-Opettaja osaa johdatella oppilaita oikeaan suuntaan ilman, että auttaa liikaa

-Opettaja hyväksyy, että "oikeita vastauksia" voi olla monia.

-Heittäytymistä. Varsinkin jos oppitunnilla on jotain leikkejä tai roolipelejä se, että opettaja on mukana voi toimia joillekin oppilaille indikaattorina siitä, että osallistuminen ei ole noloa

-Opettaja on valmis kuuntelemaan ja ottamaan ideoita vastaan myös oppilailta.

-Vastaavanlainen opetus myös vaatisi opettajalta laaja tietoa ja luovuutta siitä minkälaisia tilanteita ja pelejä tunneilla voidaan pitää.

-Tiedot omista voimavaroista. Vastaavanlaisten tuntien suunnittelu ja toteuttaminen voi olla kuormittavaa, joten opettaja on myös hyvä tietää omat rajansa ja muistaa, että opettajajohtoisten oppituntienkin pitäminen välillä on OK

Artikkelissa ja videolla esiintyvä toiminnallinen opiskelutapa vaikutti mielenkiintoiselta, sillä omalla koulupolullani historian tunnit ovat olleet hyvinkin opettajajohtoisia. Draaman sekä roolipelien kautta tapahtuva oppiminen lisää oppilaiden osallisuutta sekä voi innostaa oppilaita pohtimaan oppiaineen sisältöjä eri tavalla, kuin ”perinteinen” opetus. Artikkeleissa kuvattu toiminnallinen opetus kehittää myös oppilaiden laaja-alaisia taitoja, kuten vuorovaikutustaitoja, ongelmanratkaisua sekä luovuutta.

 

Luennon ja artikkelin esimerkeissä oppilaat harjoittelevat historiallista empatiaa. Oppilaat heittäytyvät roolinsa kautta eri ihmisen asemaan ja pohtivat millaisia ratkaisuja olisivat itse tehneet. Myös ryhmätyötaidot, eläytyminen, syy-seuraussuhteen ymmärtäminen sekä kriittisen ajattelun taidot kehittyvät. Historiallisen ajattelun taidot kehittyvät tehokkaammin, kun oppilaat saavat kokea historiallisten tapahtumien tapahtuneen itselleen roolien sekä draaman kautta.

Opetus vaatii opettajalta perehtymistä aiheeseen, jolloin hän osaa johdatella oppilaita kysymyksillään eikä anna heille vain suoria vastauksia. Opettajalta vaaditaan myös taitoa luoda luokkahuoneeseen turvallinen tila, jolloin oppilaat pystyvät heittäytymään heille annettuihin rooleihin ilman nolatuksi tulemisen pelkoa. Kyseinen opetustapa vaatii myös opettajalta ryhmänsä tuntemista, jolloin opettaja osaa antaa heidän taitotasoaan vastaavia tehtäviä.

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat vaikuttavat kiinnostavilta ja hauskoilta. Ne eroavat täysin siitä, millaista opetusta olen itse saanut. Voisin kuvitella, että omakin motivaatio historian tunteihin olisi ollut huomattavasti korkeammalla, jos olisi käytetty em. opiskelutapoja. 


Esimerkeissä harjoitetaan laajasti ajattelutaitoja. Olen samaa mieltä aiempien vastausten kanssa, tehtävät harjoittavat empatiaa ja eläytymistä, yhteistyötaitoja ja ongelmanratkaisutaitoja ja toki paljon muuta. 


Koen, että vastaavanlaisten opetusten järjestäminen vaatii opettajalta mm. paljon aikaa. Hänen pitää tietenkin itsekin olla perillä aiheesta ja siihen tarkoitetusta materiaalista, eli lähteistä. Tunnit ja ajakäyttö täytyy suunnitella ehkä aika tarkasti. Opettajan tulee sitten osata johdattaa ryhmää oikealla tavalla ja toki mielestäni myös ylläpitää motivaatiota, jos se meinaa hukkua matkalla. Tuntien tulisi olla sellaisia, että kiinnostus pysyy yllä. 

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkeli ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättivät paljon ajatuksia historian/yhteiskuntaopin opettamisesta ja eroavat paljon siitä, millaista opetusta olen itse saanut. Saamani historian/yh:n opetus on ollut lähestulkoon aina hyvin opettajajohtoista ja toistanut samaa kaavaa: oppilaat kopioivat opettajan muistiinpanot omaan vihkoonsa/oppitunnilla luetaan yksi kappale kirjasta eteenpäin, jonka jälkeen etsitään vastauksia kirjassa esitettyihin kysymyksiin. Itse koin tällaisen opiskelun melko tylsäksi.


Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä historiaan tutustutaan toiminnallisesti ja elämyksellisesti rooleihin eläytymällä tai pelejä pelaamalla. Näillä keinoilla oppilaat harjoittavat esimerkiksi empatia-, yhteistyö-, ongelmanratkaisu- ja päättelytaitoja. Eläytymis- tai roolipeliin voi yhdistää kirjallisten taitojen harjoittamisen pyytämällä oppilaita kirjoittamaan ylös tekemiään havaintoja ja päätelmiä. Opetuksessa ei anneta oikeita tai suoria vastauksia, vaan oppilaat mm. selvittävät tutkittavien historiallisten tapausten syitä annettavien vihjeiden avulla. Tehtävän edetessä tapauksista annetaan lisää vihjeitä tai uusia näkökulmia, jolloin oppilaat voivat päättää pysyvänsä samassa teoriassa tai muuttaa sitä.


Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta mm. aiheen riittävää tuntemusta ja huolellista suunnittelua, jotta tehtävä etenisi sujuvasti. On hyvä, että tehtävän edetessä koko luokka käy yhdessä läpi esiin nousseita ajatuksia, kysymyksiä ja päätelmiä ja että opettaja kirjoittaa niitä ylös. Ikätasosta riippuen tai tarpeen mukaan opettajan on kyettävä johdattelemaan oppilaita aiheessa tai kysymyksissä esimerkiksi apukysymyksien avulla. Opettajan on oltava avoin, esimerkillinen ja kannustava, koska rooliin eläytyminen voi tuntua haastavalta ja epämukavalta.

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat kuulostivat minun mielestäni todella jännittäviltä ja kiinnostavilta. Artikkelissa mainittiin lyhyesti Venäjän vallankumoukseen liittyvä tehtävä, jossa oppilaat eläytyivät eri yhteiskuntaryhmien rooliin. Jo se, että näkökulmaa on hieman rajattu, auttaa tutustumaan lähemmin ja konkreettisemmin ilmiöön, sekä kehittää useasti mainittua historiallista empatiaa. Lisäksi oppilaat toimivat alun perin ryhmässä, jossa he saavat esittää ideoita ja saada vahvistusta, inspiraatiota tai kehitysapua muiden ajatuksista. Luulen, että jossain vaiheessa oppilaat voisivat myös jakaa oppimaansa muulle luokalle, jolloin myös tapahtuu yhteisöllistä oppimista.

 

Luennolla ja myös aiemmalla demokerralla tehdyt tutkivan oppimisen tehtävät toimivat aika samalla periaatteella: oppilaat saavat olla tutkijoina, heille esitetään vaiheittain uusia aineistoja ja annetaan aikaa analysoida ja tehdä johtopäätöksiä sekä tarvittaessa mennä takaisin ja muuttaa näkemystään. Tämä kaikki kehittää ymmärrystä historiallisen tiedon luonteesta, kuinka se saattaa muuttua uusien lähteiden ilmestyessä ja ei ole koskaan täysin varmaa. Esimerkeissä harjoitetaan siis kysymysten esittämistä, lähteiden tulkitsemista ja käyttöä, analysointia ja johtopäätösten tekemistä, ryhmässä toimimista, syiden ja seurausten etsimistä ja monia muita taitoja.

 

Valitettavasti minun kokemukseni mukaan meillä ei koulussa ollut koskaan mitään tämän tyyppistä. Luimme ainoastaan oppikirjan tekstejä, opettelimme niihin kirjoitettuja tapahtumia ja faktoja ja yritimme muistaa ne kokeessa. Toki niin ne eivät jääneet hyvin pitkä-aikaiseen muistiin. Joskus katsoimme jotain videoita tietyistä tapahtumista tai ilmiöistä, joka hieman auttoi konkretisoimalla, mutta olimme silti aina passiivisessa roolissa.

 

Toki opettajalle on varmaan hankalampaa toteuttaa mielenkiintoa herättäviä tutkivan oppimisen projekteja, kuin vain käyttää valmiita oppikirjan tekstejä ja opetusvideoita. Se olisi kuitenkin varmasti sekä oppilaille että opettajalle parempi ja opettavaisempi kokemus. Tämäntyyppisen opetuksen järjestäminen vaatii opettajalta paljon luovuutta ja rohkeutta sekä tietysti myös historiallisen ajattelun taitoja. Toisaalta kuitenkin nyt kun tutkivaa oppimista on lähdetty kehittämään, opetusmateriaaleja voitaisiin valmiiksi muokata enemmän tähän malliin, jotta jokaista projektia ei tarvitsisi lähteä keksimään tyhjästä. Toki jos oppilaat tottuvat tällaisiin oppimismenetelmiin, he voivat itsekin kiinnostua joistain aiheista ja oppia hakemaan tulevaisuudessa lähteitä myös itse.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? 

Artikkeli ja luento herättivät kiinnostuksen ja innostuksen. Opiskelutavat eroavat vahvasti siitä opetuksesta mitä itse olen saanut. Opetus on ollut vahvasti opettajajohtoista eikä oppilaita ole osallistettu tunneilla. Opiskelutavat vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta ja toimivilta. Oppilaiden oma innostus ja motivaatio opittavaa asiaa kohtaan kasvaa, kun oppilaat pääsevät itse toiminnallisen tekemisen kautta oppimaan ja ymmärtämään opittavaa asiaa. Opetustapa osallistaa aktiivisesti kaikki oppilaat. Oppilaiden ajattelukyky ja kriittinen ajattelu kehittyvät toiminnallisten harjoitusten ja tehtävien kautta.  

 
- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan? 

Esimerkeissä harjoitetaan oppilaiden luovaa ajatteluntaitoa, kriittistä ajattelua, historiallista empatiaa ja –tulkintaa sekä ongelmanratkaisu – ja päättelytaitoja. Esimerkeissä oppilaille annetaan ensin omaa aikaa vihjeiden avulla tehdä asiasta omat tulkintansa ja perustella ne ja vasta sen jälkeen kerrotaan miten asia mennyt. 

 
- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta? 

Opetus vaatii opettajalta halua, kiinnostusta ja ammattitaitoa lähestyä elämyksellistä luovaa opetusta. Turvallisen ilmapiirin luominen ja heittäytymisen taito. Opettajan tulee myös tietää asiasta ja tutustua siihen syvemmin, jotta toiminnallinen opetus onnistuu, huolellinen suunnittelu ja asiaan perehtyminen.  
 

 

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Mielestäni luennolla ja artikkelissa kuvatut opiskelutavat kuulostivat mielenkiintoisilta ja innostavat varmasti oppilaat paneutumaan asian äärelle. Mielestäni kyseiset opiskelutavat kuvasivat hyvin sitä, kuinka tutkivan oppimisen pitäisi nykyaikana painottua entistä enemmän ja, että sillä voitaisiin mielestäni saavuttaa parempia oppimistuloksia. Mielestäni perinteinen opettajajohtoinen opetus on aika tylsää ja pitkän päälle oppilaille puuduttavaa, ja harvemmin sellainen tyyli motivoi opiskelijoita etenkään jos oppiaine ei muutenkaan kiinnosta. Pidän tärkeänä sitä, että oppilaat saavat olla toimijan roolissa oppimistilanteessa, sillä näen oppimista myös tapahtuvan paremmin, kun oppilaat saavat olla aktiivisia tiedon vastaanottajia. 

Artikkelissa ja luennolla esitellyt opiskelutavat poikkeavat täysin siitä, millaista opetusta itse olen historiassa ja yhteiskuntaopissa saanut. Omana kouluaikanani opiskelu on ollut perinteistä opettajohtoista toimintaa, jossa oppilaat ovat enimmäkseen passiivisia tiedon vastaanottajia, vaikka toki opettaja varmasti kyseli oppilailta vastauksia kysymyksiin. Kaiken kaikkiaan opiskelu oli kuitenkin lähinnä sitä, että vihkoihin kopioitiin opettajan esimerkin mukaisesti tiivistelmät kappaleista, jolloin itse ei tarvitse harjoitella myöskään olennaisen tiedon etsimistä kappaleesta ja asioiden tiivistämistä. Yläasteelta muistan historian- ja yhteiskuntaopin tunneista sen, kuinka opettaja jakoi aina erilaisia monisteita, joita sitten kertyi vihkon väliin kymmeniä. Lukiossa sen sijaan historian ja yhteiskuntaopin opiskelu poikkesi joillain kursseilla tavanomaisesta. Yhden opettajan kursseilla emme kirjoittaneet muistiinpanoja, vaan opettaja opetti neuvon, kuinka kappaleiden jokaisesta kappaleesta piti aina poimia jokin oleellinen asia tiivistäen sen pariin sanaan. Tämän lisäksi kyseisen opettajan tunnilta jäivät lähinnä mieleen opettajan kertomat hassut tarinat, jotka eivät kyllä aiheisiin tainneet liittyä. Erään toisen opettajan yhdellä historian kurssilla opettaja laittoi meidän opiskelemaan asioita itsenäisesti ja vain joitain olennaisia asioita käytiin yhdessä läpi. Opettaja jakoi meidän ryhmiin, joissa meidän piti opiskella asioita, tehdä joitain tehtäviä ja lopulta koostaa jokin ryhmätyö sekä pitää jonkin sortin oppimispäiväkirjaa. Konsepti oli ideana sinällään ihan hyvä, koska se laittoi kantamaan vastuuta, mutta ei soveltuva kaikille, sillä omassa ryhmässäni osa esimerkiksi puuhasi tuntien aikana aina jotain muuta, esim. pelasi pingistä. 

Kaiken kaikkiaan itselläni ei ole ollut mitään varsinaista toiminnallisuutta historian ja yhteiskuntaopin opiskelussa pl. perinteiset ryhmätyöt. Uskoisin, että opiskelu olisi varmasti ollut mielekkäämpää ja asiat olisivat voineet jäädä paremmin mieleen, jos omana kouluaikanani opiskelu olisi ollut luennolla ja tekstissä kuvatun kaltaista tutkivaa oppimista. 

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan monenlaisia erilaisia historian ajattelutapoja, mutta ehkä päällimmäisenä mieleeni tulee historiallisen empatian harjoittaminen, jolloin asioita tarkastellaan kyseisenä aikana eläneiden ihmisten näkökulmista. Ehkä tällainen toiminnallinen oppiminen auttaa myös paremmin ymmärtämään historiaa. Esimerkeissä harjoitettiin myös syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kriittistä ajattelua. Näkisin, että esimerkit auttavat myös ymmärtämään tapahtumien historiallista merkittävyyttä sekä tekemään erilaisia tulkintoja aineistojen perusteella. Myös lähdekritiikkiä esimerkeissä myös jollain tasolla mielestäni voidaan harjoittaa.


- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta hyvää valmistautumista ja perehtymistä syvällisesti aiheisiin. Toisaalta netistä ja erilaisista opetusmateriaaleista on varmasti löydettävissä erilaisia toiminnallisen opetuksen opetustehtäviä, jolloin opettajan ei tarvitse itse kehitellä aktiviteettia. Kaiken kaikkiaan valmistautuminen on olennaista ja se, että opettaja tietää, mitä tuleman pitää. Opettajan osalta erilaiset ohjaustaidot sekä historiallinen empatia myös korostuvat. Opettajan on tärkeää tietää kyseisestä aiheesta tai aikakaudesta pääasioita, jotta aktiviteetti on mahdollisimman todentuntuinen tai tietyllä tapaa "aito". Tällöin opettajan on myöa helpompi ohjata/auttaa oppilaita. Opettajan on myös tärkeää osata havainnoida oppilaiden toimintaa ja havaintojen perusteella tarvittaessa mukautettava aktiviteettia. Opettajan heittäytymiskyky ja luovuus on mielestäni tällaisessa aktiviteetissa vahvuus. 

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaamat toiminnalliset ja elämykselliset opiskelutavat vaikuttivat mielenkiintoisilta ja poikkesivat opetuksesta, jota olen itse saanut. Tarinallisuus sekä oppilaiden rohkaisu esittää omia kysymyksiä ilmiöihin nähden sekä niiden yhdessä pohtiminen oli kuitenkin mukava tunnistaa omilta historian oppitunneilta, jotka tekivät oppimisesta kiinnostavaa. Muut artikkelissa ja videolla kuvatut toiminnalliset tavat, kuten eläytyminen roolien, pelien ja erilaisten aktiviteettien kautta olivat kuitenkin uusia.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä oppilaat pääsevät harjoittelemaan monipuolisesti historian ajattelun taitoja toiminnallisten ja elämyksellisten tapojen kautta. Rooleihin eläytyminen voi auttaa katsomaan ja tulkitsemaan eri ihmisten asemaa, tilanteita ja ratkaisuja uudella tavalla saadessa miettiä sekä yksin että yhdessä, mitä itse olisi voinut vastaavassa asemassa tehdä. Tutkivan oppimisen lähestymistavan kautta oppilaat pääsevät harjoittelemaan mm. jo aikaisemmissa kommenteissa mainittuja yhteistyö-, päättely- ja ongelmanratkaisutaitoja, kriittistä ajattelua, syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä sekä historiallista empatiaa. Lisäksi oppilaat pääsevät harjoittelemaan itseilmaisua. Myös taito esittää kysymyksiä sekä tulkita kriittisesti erilaisia lähteitä kehittyy.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta luovuutta sekä huolellista suunnittelua ja perehtymistä aiheeseen. Hyvät ohjaustaidot auttavat tehtävän sujuvuudessa, kuten taito kuunnella ja reagoida aktiivisesti oppilaiden ideoihin, ajatuksiin ja kysymyksiin ja selkiinnyttää olennaisia ja vaikeampiakin käsitteitä. Lisäksi olisi tärkeää esittää sellaisia kysymyksiä, jotka herättelevät uteliaisuutta ja johdattelevat keskustelua aiheen ympärille niin, että ne mahdollistavat useita näkökulmia vastaukseksi. Hyvä ryhmäyttäminen luo myös tilan, jossa uskalletaan kokeilla ja heittäytyä yhdessä rooleihin ja erilaisiin aktiviteetteihin.

Olen itse saanut opettajajohtoista opetusta historian tunneilla, jossa otetaan muistiinpanoja faktoista ja lopputunti menee käydyn kappaleen lukemiseen ja itsenäisten tehtävien tekoon. Artikkelin ja luennon kuvailemat tunnit vaikutti hyvin mielenkiintoiselta, sillä se poikkeaa täysin omasta kokemuksistani historian tunneilla. Tälläiset osallistavat tunnit saisivat osallistamaan jopa, niitä oppilaita, joita ei hirveän paljon kiinnosta historia oppiaineena.

Esimerkeissä oppilaita johdatellaan tunnin aiheisiin, jolloin saavat hyödyntää omaa päättelykykyä ja kriittistä ajattelua. Tehtäväantoja myös toteutettiin ryhmissä, jolloin yhteistyötaidot kehittyvät ajan kuluessa. Roolien omaksumisen kautta oppilas oppii asettamaan itsensä muiden asemaan, jonka kautta harjottaa empatiaa. Esimerkeissä oppilas oppi muitakin tärkeitä taitoja kuten syys- seuraussuhteita.

Esimerkkien mukaisten opetusten laatiminen vaatii opettajalta aikaa, halua ja luovuutta. Pelkän oppikirjan käyttäminen olisi tietenkin helpompaa, joten tämä vaatii myös kiinnostusta.  Monipuoliseen opettamiseen tarvitaan erilaisia materiaaleja oppikirjan lisäksi ja tunnit pitäisi suunnitella huolellisesti ja perehtyminen asiaan onkin kaiken avain.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? 

Artikkelin ja luennon kuvaamat tavat opettaa herättivät paljon ajatuksia ja erityisesti mielenkiintoa! Varsinkin roolipelit vaikittivat todella mielenkiintoiselta ja hauskalta tavalta oppia. Aloin ajatella yläkoulussa saamaani historian opetusta, joka oli erittäin opettajavetoisesti. Emme hyödyntäneet niinkään pelillisyyttä emmekä eläytymistä tunneilla, mitkä olisivat voineet innostaa oppilaita enemmän historian pariin. Olisi ollut hauska itsekin oppilaana kokea muitakin opiskelutapoja, kuin muistiinpanojen kirjoittaminen. Oppilaiden mukaan ottaminen opetuksessa ja heidän toimijuutensa ovat mielestäni tärkeitä vaiheita oppimisessa ja sen mielekkyydessä.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan? 

Esimerkeissä harjoitetaan esimerkiksi
- historiallista empatiaa
- erilaisten lähteiden tulkitsemista ja lukemista
- tulkintojen pohdintaa
- argumentointia
- ongelmanratkaisu- ja päättelytaitoja
- luovaa ajattelutaitoa

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta? 

Mielestäni opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta panostusta, kykyä heittäytyä, rohkeutta kokeilla erilaisia tapoja opettaa, luovuutta ja tietenkin hyvä historian tietämystä ja ymmärrystä. Koen myös, että opettajalla tulee olla halua heittäytyä ja toimia oppilaiden kanssa erilaisia asioita tutkiskellen. Ohjeiden tulee olla selkeät, jolla opettaja tietää pitävänsä ryhmän paremmin hallussaan. Myös rohkaisemalla ja eläytymällä itse opettaja voi vaikuttaa oppilaiden tekemiseen ja innostukseen: kynnys madaltuu ja he voivat lähteä paremmin opetukseen mukaan.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättivät? Eroavatko ne jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät paljon ajatuksia. Olen itse saanut melko opettajajohtoista historian ja yhteiskuntaopin opetusta. Tuntien rakenne oli lähes poikkeuksetta täysin sama; aluksi tarkistettiin kotitehtävät, sitten opettaja ”luennoi” ja näytti meille muistiinpanot, jotka kopioimme omaan vihkoon, tämän jälkeen teimme lopputunnin tehtäviä. Osana yhteiskuntaopin opintoja kävimme Yrityskylässä. Yrityskylä oli ikään kuin roolipeli, jossa saimme toimia erilaisissa tehtävissä eri yrityksissä. Muistan, että koko Yrityskylä projekti motivoi lähes kaikkia oppilaita ja kaikki osallistuivat aktiivisesti omiin rooleihinsa eläytyen. Uskon, että toiminnallinen oppiminen voi opettaa paljon enemmän kuin perinteinen opettajajohtoinen opettaminen, sillä tutkiva oppiminen haastaa oppilasta miettimään itse. Lisäksi toiminnallinen oppiminen on monesti oppilaan näkökulmasta kiinnostavampaa kuin opettajajohtoinen.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitellaan?

Esimerkeissä harjoitellaan monia taitoja, kuten erilaisten näkökulmien ymmärtämistä ja oman näkökulman perustelemista, ongelmanratkaisua, historiallista empatiaa, vuorovaikutustaitoja sekä kriittistä ajattelua.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta laaja-alaista osaamista. Opettajan tulee tuntea opetettava ryhmä hyvin ja varmistaa, että jokaisella oppilaalla on turvallinen olo toimia luokkahuoneessa. Lisäksi opettajan pitää osata hyväksyä keskeneräisyys ja se, että kaikkea ei voi suunnitella ennalta. Tutkivan oppimisen tehtävissä oppilaat ideoivat ja jakavat tulkintojaan, joten opettajan täytyy olla valmis muokkaamaan tuntia sen mukaan, mitä oppilaat nostavat esille. Opettajalta vaaditaan myös luovuutta ja kykyä heittäytyä, sillä opettajan täytyy omalla esimerkillään saada oppilaat heittäytymään. Koska tutkiva oppiminen ei vielä ehkä ole tutuin tapa opettaa, vaaditaan opettajalta myös rohkeutta toimia eri tavalla kuin muut ehkä olettavat. Vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta myös suunnittelukykyä. Tehtävä pitää olla tarkasti suunniteltu ja vaikeustaso mukautettu ryhmä taitotason mukaan.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkeli ja luento olivat erittäin mielenkiintoisia ja oivaltavia. Niissä esitetyt tavat historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta poikkesi siitä, mitä itse olen koulussa saanut. Itselläni on ollut kokemus juuri siitä, että kirjasta luettu teksti on se ainoa totuus, joka pitää opetella ulkoa, kopioida ja muistaa.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan useita historian ajattelutaitoja, kuten: kriittistä ja luovaa ajattelua, ongelmanratkaisu taitoja,  historiallista empatiaa, erilasten lähteiden tulkitsemista ja niiden pohdintaa, sekä argumentaatiota.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Tällainen opetus vaatii opettajalta aikaa, luovuutta ja heittäytymiskykyä. Näiden lisäksi opettajan tarvitsee olla itse motivoitunut ja halukas kehittämään opetusta tällaiseen suuntaa. Tehtävät ovat hyvin pohdintaa ja vuorovaikutusta herätteleviä, joten opettajan tulee myös omata hyvät kuuntelijan taidot sekä johdatella oppilaita luomaan kriittistä ajattelua ja keskustelua pidemmälle.

Oma historianopiskeluni peruskoulussa oli lähinnä kirjoista tapahtumien ulkoa opettelua ja opettajan tekemien muistiinpanojen kopioimista omaan vihkoon. Uskon, että luennolla ja artikkelissa mainitut opetustavat olisivat olleet mielestäni mielenkiintoisempia, sekä myös opettavaisempia. Nuori oppilas ymmärtäisi ehkä eläytymisen ja historiallisen empatian kautta paremmin sen, että opiskeltavat asiat todella tapahtuivat tavallisille ihmisille, eivätkä ole vain tekstiä pölyyntyneissä kirjoissa.

Esimerkit harjoittavat oppilaiden yhteistyö- ja empatiataitoja, sekä historiallista päättelytaitoa ja -kykyä. Opettajalta kyseisen opetustavan toteuttaminen vaatii ensinnäkin tietoa ja ymmärrystä käsiteltävästä tapahtumasta (esim artikkelissa mainitusta kylmästä sodasta). Hyvä historian tunteminen auttaa opettajaa rakentamaan tarvittavan ympäristön, jossa oppilaat suorittavat elämystehtävän. Opettajalta itseltäkin vaaditaan historiallista empatiakykyä; on pystyttävä luomaan helposti samaistuttavat roolihahmot ja ymmärrettävä, miten sen ajan ihmiset ovat ajatelleet ja käyttäytyneet. Ennen kaikkea toteutus vaatii opettajalta reilusti aikaa suunnitteluun, mikä ainakin laiskalle allekirjoittaneelle saattaa olla suurin este toteuttaa tällaista opetusta tulevaisuudessa omilla tunneillani.

Artikkelin lukeminen vahvistaa entisestään sitä tosiasiaa, mistä demoillakin on usein puhuttu. Suomessa historian opetuksen malli on hyvin vanhanaikainen ja uudistuksen tarpeessa. No, mehän sitä uudistusta voidaan viedä omalla toiminnallamme eteenpäin, kun joskus valmistumme ja aloitamme opettajauramme. 

On jotenkin hassua ajatella, miten vielä oman peruskouluni aikana on käytetty niin vahvasti opettajajohtoista opetusmallia, mistä artikkelissakin puhuttiin. Toisaalta maailma kehittyy niin mielettömällä nopeudella juuri nyt, että ajattelu tuppaa välillä tulemaan jäljessä. Ehkä olemme vain laiskoja näkemään tai katsomaan eri näkökulmia, koska kaikki on muutenkin niin epävarmaa. On helpompi tarrautua "totuuteen" ja pysyä siinä. 

Ajattelun taitojen kehitys, tutkiva oppiminen - siinäpä vasta parivaljakko! Vakuutuin siitä, että näihin kannattaisi panostaa historian, ja miksei muidenkin aineiden, opetuksessa. Eläytyminen ja toiminnallisuus ovat ilmeisesti avainasemassa niiden tavoittelussa. Tarkoitus on varmaan kehittää 'out of the box' -ajattelua. Sitä, että ei ole vain yhtä eikä ehkä kahtakaan totuutta, vaan se riippuu siitä kenen näkökulmasta asioita katsotaan. Historian tapahtumia ei voi tarkastella niin, että sulkee muun maailman siitä tietystä hetkestä pois. Jos kaikilta löytyisi tällaisia ajattelun taitoja, olisi maailma varmaan ylipäätään aika hyvä paikka elää ja olla!

Muutos on tietysti hidasta mutta Englannissakin on, jos ymmärsin oikein, ennen käytetty tätä samaa mallia mitä Suomessa ja he ovat onnistuneet muuttamaan sen, joten miksei mekin? Se vaatii opettajalta itseltään tietysti monenlaisia ajattelun taitoja ja ymmärrystä. Ehkä olennaisinta on se, että näkee maailman kokonaisuutena, jotta sitä tai yksittäisiä asioita osaa tarkastella "oikein" eli toisin sanoen suhteuttaa ja nähdä oikeassa kontekstissa.

Luennoitsija puhui myös siitä, että lapsia ei kiinnosta oppiminen. Jotenkin haluaisin uskoa, että tutkivalla oppimisella sekin olis korjattu. Kun saisi itse olla mukana, toimijana ja eläytymällä, niin asiat jäisivät myös paremmin mieleen? Opettajajohtoisessa opetuksessa on vaikea saada kosketuspintaa asioihin samalla tavalla, helposti vaan opettelee ulkoa. Tämä siis omaa kokemustani.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättivät minussa paljon hyviä ajatuksia sekä mielenkiintoa. Tähän vaikutti varmastikin se, että minulla itselläni ei ollut tuollaista historian opetusta vaan täysin päinvastainen. Olen itse ollut sellaisessa historian opetuksessa, jossa opettaja luennoi asiat faktana ja me kirjaamme kaiken ylös sanasta sanaan sekä yritämme muistaa kaiken ulkoa. Olen kuitenkin aina itse ollut sitä mieltä, että tekemällä oppii paremmin kuin pelkästään istumalla ja kuuntelemalla. 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Mielestäni tämmöinen historian opetus opettaa hyvinkin monia hyödyllisiä ajattelutaitoja tai taitoja ylipäätään, joita ihminen tarvitsee lähes päivittäin arjessaan. Esimerkissä harjoitetaan mm. ongelmanratkaisutaitoja sekä päättelytaitoja. Näiden lisäksi siinä harjoitetaan myös luovaa ja kriittistä ajattelua sekä argumentaatiota. Jossain määrin myös harjoitetaan sitä, että oppilaat osaisivat rakentaa eri paloista yhden ison kokonaisuuden, jossa yhdistyy kaikki kerätyt ''aineistot''. Tämmöisen opetuksen kautta oppilaat oppivat lisäksi tulkitsemaan ja lukemaan erilaisia lähteitä. Viimeiseksi mutta ei lainkaan vähäisemmäksi tämä opetustapa harjoittaa myös oppilaiden vuorovaikutustaitoja sekä yhteistyötaitoja, sillä he pääsevät tekemään paljon myös yhdessä. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Tällaisen opetustavan toteuttaminen vaatii opettajalta ehdottomasti mielikuvitusta, mutta myös pätevyyttä. Koen, että opettajan on oltava kuitenkin tietoinen siitä, mitä on tekemässä ja miten se tukee oppilaiden oppimista. Tämän lisäksi on tärkeää, että opettaja olisi itse hyvin motivoitunut ja inspiroitunut tekemään tämmöistä opetusta oppilaidensa kanssa. 

Luennolla ja artikkelissa esitetyt opiskelutavat eroavat paljon omista kokemuksistani, ja tuntuvat mielekkäämmiltä sekä mielenkiintoisilta. Tutkiva- ja oppilaslähtöinen opetustapa on mielestäni tehokasta ja harjoittaa hyvin historiallista empatiakykyä. Itse olen kokenut historian opiskelun tiedon ahmimisena ja oikeiden vastauksien kalasteluna, enkä niinkään eri tulkintojen ja teorioiden pohtimisena.

Opettajalla on hyvä olla tutkiva ote opettamiseen. Pedagogiset taidot ovat hyvä hallita, mutta tärkeää on myös antaa tilaa oppilaille itse pohtia, tutkia ja kyseenalaistaa. Opettaja voi olla johtava tekijä oppimisen prosessissa, mutta oppilaat itse ovat ne jotka oppivat ja synnyttävät ajattelemisen ja siihen on hyvä kannustaa :)

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät?

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättivät ajatuksen "ai näinkin voi tehdä" ja "olisipa meidän tunnit olleet tuollaisia". Tulevana opettajana haluan ehdottomasti tietää lisää eri tavoista opettaa historiaa, etten toistaisi omia muistikuviani historian tunneista, jotka seurasivat vahvasti opettajajohtoista kaavaa. Erilaisilla opiskelutavoilla opiskelusta voi tehdä paljon enemmän motivoivaa sekä mielekästä. Moninaiset opiskelutavat myös mahdollistavat kaikenlaisille oppijoille.

-Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Oma historian ja yhteiskuntaopin oppituntieni kokemus oli, että tunnit olivat vahvasti opettajajohtoisia ja toistivat samaa kaavaa; opettaja kertoo ja kysyy muutaman kysymyksenn (aktiivisimmat vastasivat ja muut eivät osallistuneet juurikaan), tehdään muistiinpanoja ja tehtäviä sekä lopuksi annettiin kotitehtävä. Välillä pidettiin koe tai tehtiin monisteelle kertaavia tehtäviä. Projektityöskentelyä ei juurikaan ollut ja silloin, kun sitä oli, varsinkin yläasteikäiset olivat vastahakoisia, koska se ei ollut tuttua ja oletus oli, että projektit tai muut normaalista tunnista poikkeavat toteutustavat ovat työläämpiä (koska tunnilla oli helppo tuijottaa seinää opettajan puhuessa)

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan mm. eläytymistä ja  päättelykykyä.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajalla tulee olla tietoa siitä, miten esimerkiksi eläytymistehtävää voi toteuttaa ja siitä, millaisia materiaaleja siihen kannattaa käyttää. Opettjan tulee olla itse hyvin perillä aiheesta, sillä todennäköisesti oppilaille nousee kysymyksiä aiheeseen liittyen.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Päälimmäinen tunne artikkelista ja luennosta on: "Vau, olisinpa itsekin saanut tuollaista opetusta!" Tutkivaa, monipuolista, konkreettista ja mielenkiintoista opetusta. En ollut ennen edes ymmärtänyt, että historian ja yhteiskuntaopin opetus voisi olla jotain muuta kuin kirjasta lukemista ja opettelemista. Niin sanottujen faktojen pyörittelyä ja ulkoa opettelemista. Omat kokemukseni ja muistoni historian ja yh:n tunneista ovat lähinnä sellaisia, että minuutit kuluvat niin hitaasti etten ole ikinä kokenut vastaavaa. Kiinnostus ja motivaatio näitä aineita kohtaan laski jo alakoulussa jo todella alas. Yläkoulussa saimme kavereiden kanssa motivaatiota siitä, kun tajusimme että jos opettelemme vihkojen tekstit ulkoa saamme kokeesta vähintään ysin. Opinko kuitenkaan mitään? Enpä usko.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Kriittisiä ja tulkintaan pohjautuvia. Se on hyvä taito osata ja ymmärtää niin historiaan liittyen, mutta myös ympäröivään some ja digimaailmaan liittyen. Kaikkea mitä lukee ei kannata uskoa noin vain.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Lähinnä ehkä tietoa erilaisista menetelmistä ja tehtävätyypeistä. Vaikka opettajana kokisikin, että on puutteita historian taidoissa voi hän yhdessä oppilaiden kanssa tutustua ja tutkia kyseistä aihepiiriä. Näin ollen hän näyttää myös hyvää esimerkkiä kyselyn, kyseenalaistamisen ja oppimisen kannalta.

Luennossa ja artikkelissa nostetut asiat eroavat omista historian ja yh:n tunneista todella paljon. Niin kuin kaikilla muillakin(artikkeleissakin mainittu), opetus on ollut erittäin opettajajohtoista eikä meille oikein annettu tilaa eikä mahdollisuutta tutkia yhdessä open tai luokan kanssa. Itse suoraan sanottuna inhosin historiaa. Tunneilla vain tehtiin muistiinpanoja, en edes muista opettajan selittäneen niitä asioita, mitä vihkoomme kirjoitettiin. Näitä samoja tekstejä oli meitä vanhnemmatkin kirjoittaneet monta vuotta sitten. Nyt kun on itse ollut harkoissa ja nähnyt, miten paljon aikaa suunnittelu vie ja kuinka raskasta on tehdä täysin uudet muistiinpanot, sisältökysymykset yms niin toisaalta ymmrrän, mutta mielestäni tämän seikan ei kuitenkaan pitäisi pois sulkea sitä, että oppilailla olisi myös välillä jotain erilaista ja sellaisia päiviä, ettei muistiinpanoja tehtäisi ollenkaan vaan lähdettäisiin vaikka ulos tutkimaan joitakin paikkoja, mitä kirjassa mainitaan. 


Rautiaisen mainitsemat erilaiset roolipelit ovat todella mielenkiintoisia. Vahvasti jäi mieleen pöytäroolipelit, joita ei olla niin paljon tutkittu tai sovellettu. Haluaisin tulevana opettajana ainakin yhdellä tunnilla kokeilla niitä. Oppilaat varmasti innostuvat tästä. Tällä hetkellä käytetään muutenkin aika paljon pelillisyyttä, joten miksi ei lähteä itsekin kokeilemaan. Myös Kuka murhasi rikostutkijan? vaikuttaa sellaiselta, mitä todellakin kokeilla. 


Vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen varmaan vaatisi, että opettaja tietää mistä puhuu eikä suoraan vaan antaisi oppilaille kaikkia mahdollisia vastauksia eikä antaisi heille mahdollisuutta tutkia tai ihmetellä hetken aikaa. Opettajan pitää myös itse olla kiinnostunut siitä, mitä tekee, koska oppilaat huomaavat, jos opella itsellä on tylsää.