Kimo -22

Oma historianopiskeluni peruskoulussa oli lähinnä kirjoista tapahtumien ulkoa opettelua ja opettajan tekemien muistiinpanojen kopioimista omaan vihkoon. Uskon, että luennolla ja artikkelissa mainitut opetustavat olisivat olleet mielestäni mielenkiintoisempia, sekä myös opettavaisempia. Nuori oppilas ymmärtäisi ehkä eläytymisen ja historiallisen empatian kautta paremmin sen, että opiskeltavat asiat todella tapahtuivat tavallisille ihmisille, eivätkä ole vain tekstiä pölyyntyneissä kirjoissa.

Esimerkit harjoittavat oppilaiden yhteistyö- ja empatiataitoja, sekä historiallista päättelytaitoa ja -kykyä. Opettajalta kyseisen opetustavan toteuttaminen vaatii ensinnäkin tietoa ja ymmärrystä käsiteltävästä tapahtumasta (esim artikkelissa mainitusta kylmästä sodasta). Hyvä historian tunteminen auttaa opettajaa rakentamaan tarvittavan ympäristön, jossa oppilaat suorittavat elämystehtävän. Opettajalta itseltäkin vaaditaan historiallista empatiakykyä; on pystyttävä luomaan helposti samaistuttavat roolihahmot ja ymmärrettävä, miten sen ajan ihmiset ovat ajatelleet ja käyttäytyneet. Ennen kaikkea toteutus vaatii opettajalta reilusti aikaa suunnitteluun, mikä ainakin laiskalle allekirjoittaneelle saattaa olla suurin este toteuttaa tällaista opetusta tulevaisuudessa omilla tunneillani.