Anniina Taipale
Kimo -22
- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
Mielestäni luennolla ja artikkelissa kuvatut opiskelutavat kuulostivat mielenkiintoisilta ja innostavat varmasti oppilaat paneutumaan asian äärelle. Mielestäni kyseiset opiskelutavat kuvasivat hyvin sitä, kuinka tutkivan oppimisen pitäisi nykyaikana painottua entistä enemmän ja, että sillä voitaisiin mielestäni saavuttaa parempia oppimistuloksia. Mielestäni perinteinen opettajajohtoinen opetus on aika tylsää ja pitkän päälle oppilaille puuduttavaa, ja harvemmin sellainen tyyli motivoi opiskelijoita etenkään jos oppiaine ei muutenkaan kiinnosta. Pidän tärkeänä sitä, että oppilaat saavat olla toimijan roolissa oppimistilanteessa, sillä näen oppimista myös tapahtuvan paremmin, kun oppilaat saavat olla aktiivisia tiedon vastaanottajia.
Artikkelissa ja luennolla esitellyt opiskelutavat poikkeavat täysin siitä, millaista opetusta itse olen historiassa ja yhteiskuntaopissa saanut. Omana kouluaikanani opiskelu on ollut perinteistä opettajohtoista toimintaa, jossa oppilaat ovat enimmäkseen passiivisia tiedon vastaanottajia, vaikka toki opettaja varmasti kyseli oppilailta vastauksia kysymyksiin. Kaiken kaikkiaan opiskelu oli kuitenkin lähinnä sitä, että vihkoihin kopioitiin opettajan esimerkin mukaisesti tiivistelmät kappaleista, jolloin itse ei tarvitse harjoitella myöskään olennaisen tiedon etsimistä kappaleesta ja asioiden tiivistämistä. Yläasteelta muistan historian- ja yhteiskuntaopin tunneista sen, kuinka opettaja jakoi aina erilaisia monisteita, joita sitten kertyi vihkon väliin kymmeniä. Lukiossa sen sijaan historian ja yhteiskuntaopin opiskelu poikkesi joillain kursseilla tavanomaisesta. Yhden opettajan kursseilla emme kirjoittaneet muistiinpanoja, vaan opettaja opetti neuvon, kuinka kappaleiden jokaisesta kappaleesta piti aina poimia jokin oleellinen asia tiivistäen sen pariin sanaan. Tämän lisäksi kyseisen opettajan tunnilta jäivät lähinnä mieleen opettajan kertomat hassut tarinat, jotka eivät kyllä aiheisiin tainneet liittyä. Erään toisen opettajan yhdellä historian kurssilla opettaja laittoi meidän opiskelemaan asioita itsenäisesti ja vain joitain olennaisia asioita käytiin yhdessä läpi. Opettaja jakoi meidän ryhmiin, joissa meidän piti opiskella asioita, tehdä joitain tehtäviä ja lopulta koostaa jokin ryhmätyö sekä pitää jonkin sortin oppimispäiväkirjaa. Konsepti oli ideana sinällään ihan hyvä, koska se laittoi kantamaan vastuuta, mutta ei soveltuva kaikille, sillä omassa ryhmässäni osa esimerkiksi puuhasi tuntien aikana aina jotain muuta, esim. pelasi pingistä.
Kaiken kaikkiaan itselläni ei ole ollut mitään varsinaista toiminnallisuutta historian ja yhteiskuntaopin opiskelussa pl. perinteiset ryhmätyöt. Uskoisin, että opiskelu olisi varmasti ollut mielekkäämpää ja asiat olisivat voineet jäädä paremmin mieleen, jos omana kouluaikanani opiskelu olisi ollut luennolla ja tekstissä kuvatun kaltaista tutkivaa oppimista.
- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Esimerkeissä harjoitetaan monenlaisia erilaisia historian ajattelutapoja, mutta ehkä päällimmäisenä mieleeni tulee historiallisen empatian harjoittaminen, jolloin asioita tarkastellaan kyseisenä aikana eläneiden ihmisten näkökulmista. Ehkä tällainen toiminnallinen oppiminen auttaa myös paremmin ymmärtämään historiaa. Esimerkeissä harjoitettiin myös syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kriittistä ajattelua. Näkisin, että esimerkit auttavat myös ymmärtämään tapahtumien historiallista merkittävyyttä sekä tekemään erilaisia tulkintoja aineistojen perusteella. Myös lähdekritiikkiä esimerkeissä myös jollain tasolla mielestäni voidaan harjoittaa.
- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta hyvää valmistautumista ja perehtymistä syvällisesti aiheisiin. Toisaalta netistä ja erilaisista opetusmateriaaleista on varmasti löydettävissä erilaisia toiminnallisen opetuksen opetustehtäviä, jolloin opettajan ei tarvitse itse kehitellä aktiviteettia. Kaiken kaikkiaan valmistautuminen on olennaista ja se, että opettaja tietää, mitä tuleman pitää. Opettajan osalta erilaiset ohjaustaidot sekä historiallinen empatia myös korostuvat. Opettajan on tärkeää tietää kyseisestä aiheesta tai aikakaudesta pääasioita, jotta aktiviteetti on mahdollisimman todentuntuinen tai tietyllä tapaa "aito". Tällöin opettajan on myöa helpompi ohjata/auttaa oppilaita. Opettajan on myös tärkeää osata havainnoida oppilaiden toimintaa ja havaintojen perusteella tarvittaessa mukautettava aktiviteettia. Opettajan heittäytymiskyky ja luovuus on mielestäni tällaisessa aktiviteetissa vahvuus.
- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
Mielestäni luennolla ja artikkelissa kuvatut opiskelutavat kuulostivat mielenkiintoisilta ja innostavat varmasti oppilaat paneutumaan asian äärelle. Mielestäni kyseiset opiskelutavat kuvasivat hyvin sitä, kuinka tutkivan oppimisen pitäisi nykyaikana painottua entistä enemmän ja, että sillä voitaisiin mielestäni saavuttaa parempia oppimistuloksia. Mielestäni perinteinen opettajajohtoinen opetus on aika tylsää ja pitkän päälle oppilaille puuduttavaa, ja harvemmin sellainen tyyli motivoi opiskelijoita etenkään jos oppiaine ei muutenkaan kiinnosta. Pidän tärkeänä sitä, että oppilaat saavat olla toimijan roolissa oppimistilanteessa, sillä näen oppimista myös tapahtuvan paremmin, kun oppilaat saavat olla aktiivisia tiedon vastaanottajia.
Artikkelissa ja luennolla esitellyt opiskelutavat poikkeavat täysin siitä, millaista opetusta itse olen historiassa ja yhteiskuntaopissa saanut. Omana kouluaikanani opiskelu on ollut perinteistä opettajohtoista toimintaa, jossa oppilaat ovat enimmäkseen passiivisia tiedon vastaanottajia, vaikka toki opettaja varmasti kyseli oppilailta vastauksia kysymyksiin. Kaiken kaikkiaan opiskelu oli kuitenkin lähinnä sitä, että vihkoihin kopioitiin opettajan esimerkin mukaisesti tiivistelmät kappaleista, jolloin itse ei tarvitse harjoitella myöskään olennaisen tiedon etsimistä kappaleesta ja asioiden tiivistämistä. Yläasteelta muistan historian- ja yhteiskuntaopin tunneista sen, kuinka opettaja jakoi aina erilaisia monisteita, joita sitten kertyi vihkon väliin kymmeniä. Lukiossa sen sijaan historian ja yhteiskuntaopin opiskelu poikkesi joillain kursseilla tavanomaisesta. Yhden opettajan kursseilla emme kirjoittaneet muistiinpanoja, vaan opettaja opetti neuvon, kuinka kappaleiden jokaisesta kappaleesta piti aina poimia jokin oleellinen asia tiivistäen sen pariin sanaan. Tämän lisäksi kyseisen opettajan tunnilta jäivät lähinnä mieleen opettajan kertomat hassut tarinat, jotka eivät kyllä aiheisiin tainneet liittyä. Erään toisen opettajan yhdellä historian kurssilla opettaja laittoi meidän opiskelemaan asioita itsenäisesti ja vain joitain olennaisia asioita käytiin yhdessä läpi. Opettaja jakoi meidän ryhmiin, joissa meidän piti opiskella asioita, tehdä joitain tehtäviä ja lopulta koostaa jokin ryhmätyö sekä pitää jonkin sortin oppimispäiväkirjaa. Konsepti oli ideana sinällään ihan hyvä, koska se laittoi kantamaan vastuuta, mutta ei soveltuva kaikille, sillä omassa ryhmässäni osa esimerkiksi puuhasi tuntien aikana aina jotain muuta, esim. pelasi pingistä.
Kaiken kaikkiaan itselläni ei ole ollut mitään varsinaista toiminnallisuutta historian ja yhteiskuntaopin opiskelussa pl. perinteiset ryhmätyöt. Uskoisin, että opiskelu olisi varmasti ollut mielekkäämpää ja asiat olisivat voineet jäädä paremmin mieleen, jos omana kouluaikanani opiskelu olisi ollut luennolla ja tekstissä kuvatun kaltaista tutkivaa oppimista.
- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Esimerkeissä harjoitetaan monenlaisia erilaisia historian ajattelutapoja, mutta ehkä päällimmäisenä mieleeni tulee historiallisen empatian harjoittaminen, jolloin asioita tarkastellaan kyseisenä aikana eläneiden ihmisten näkökulmista. Ehkä tällainen toiminnallinen oppiminen auttaa myös paremmin ymmärtämään historiaa. Esimerkeissä harjoitettiin myös syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kriittistä ajattelua. Näkisin, että esimerkit auttavat myös ymmärtämään tapahtumien historiallista merkittävyyttä sekä tekemään erilaisia tulkintoja aineistojen perusteella. Myös lähdekritiikkiä esimerkeissä myös jollain tasolla mielestäni voidaan harjoittaa.
- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta hyvää valmistautumista ja perehtymistä syvällisesti aiheisiin. Toisaalta netistä ja erilaisista opetusmateriaaleista on varmasti löydettävissä erilaisia toiminnallisen opetuksen opetustehtäviä, jolloin opettajan ei tarvitse itse kehitellä aktiviteettia. Kaiken kaikkiaan valmistautuminen on olennaista ja se, että opettaja tietää, mitä tuleman pitää. Opettajan osalta erilaiset ohjaustaidot sekä historiallinen empatia myös korostuvat. Opettajan on tärkeää tietää kyseisestä aiheesta tai aikakaudesta pääasioita, jotta aktiviteetti on mahdollisimman todentuntuinen tai tietyllä tapaa "aito". Tällöin opettajan on myöa helpompi ohjata/auttaa oppilaita. Opettajan on myös tärkeää osata havainnoida oppilaiden toimintaa ja havaintojen perusteella tarvittaessa mukautettava aktiviteettia. Opettajan heittäytymiskyky ja luovuus on mielestäni tällaisessa aktiviteetissa vahvuus.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.