Konjunktiivi

Konjunktiivi

- Konjunktiivi on verbin tapaluokka, jota suomen kielessä ei ole (mutta se on ranskan ja espanjan kielissä sekä englannin kielessä, jossa sitä ei kuitenkaan käytetä samalla tavoin kuin edellä mainituissa).
- Konjunktiivin preesens käännetään useinmiten indikatiivin preesensillä ja joskus konditionaalilla.
- Konjunktiivi on "eräänlainen konditionaalin supermuoto", eli kun italian kielessä kerrotaan jokin asia, jossa puhuja haluaa ilmaista oman näkemyksensä (toive, mielipide, luulo, uskomus tai olettamus), mutta jättää kuulijalle mahdollisuuden olla eri mieltä, hän käyttää konjunktiivia (hienovarainen kielenkäyttö).
- Konjunktiivia käytetään myös silloin, kun ilmaistaan epävarmuutta, mahdollisuutta tai tarpeellisuutta sekä silloin, kun puhuja olettaa, että asia ei tule toteutumaan.
- Tietyt verbit vaativat konjunktiivin käytön sivulauseessa (credere, pensare, sperare, supporre), samoin tietyt adjektiivit (epävarmuus, outous jne.), mutta konjunktiivia käytetään myös silloin, kun päälauseessa on konditionaali (sivulauseesen tulee konjunktiivin imperfekti).
- Etelä-Italiassa konjunktiivia käytetään erittäin paljon ja useissa erilaisissa tilanteissa kuin Pohjois-Italiassa (kuuluu lähes arkeen).
- Konjunktiivilla on kaikki samat verbimuodot kuin indikatiivillakin (preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti sekä gerundi).
- Konjunktiivimuotoja käytettäessä usein laitetaan verbin eteen persoonapronomini, koska yksikön muodot ovat samanlaisia, jolloin puhuja haluaa erottaa sen, kenestä puhutaan tai kuka puhuu.
- Lue oheisesta liitteestä lisää tietoa konjunktiivin käytöstä.

- Konjunktiivin preesensin verbimuodot:
  -are-päätteiset: pagare -ere-päätteiset: credere  -ire-päätteiset: dormire finire (-isc)
io, tu, lui, lei pagh-i cred-a dorm-a finisc-a
noi pagh-iamo cred-iamo dorm-iamo fin-iamo
voi pagh-iate cred-iate dorm-iate fin-iate
loro pagh-ino cred-ano dorm-ano finisc-ano

- Esimerkkejä epäsäännöllisistä preesenmuodoista (lisää löydät kielioppi- ja sanakirjoista):
andare: vada avere: abbia bere: beva dare: dia dire: dica dovere: debbia essere: sia fare: faccia
potere: possa rimanere: rimanga sapere: sappia scegliere: scelga stare: stia uscire: esca venire: venga volere: voglia

- Konjunktiivin imperfektin verbimuodot:
  -are-päätteiset: parlare -ere-päätteiset: credere  -ire-päätteiset: dormire finire (-isc)
io, tu parl-assi cred-essi dorm-issi finis-issi
lui, lei parl-asse cred-esse dorm-isse finis-isse
noi parl-assimo cred-essimo dorm-issimo fin-issimo
voi parl-aste cred-este dorm-iste fin-iste
loro parl-assero cred-essero dorm-issero finis-issero

- Esimerkkejä epäsäännöllisistä imperfektimuodoista (lisää löydät kielioppi- ja sanakirjoista):
andare: andassi avere: avessi bere: bevessi dare: dessi dire: dicessi dovere: dovessi essere: fossi fare: facessi
potere: potessi rimanere: rimanessi sapere: sapessi scegliere: scegliessi stare: stessi uscire: uscissi venire: venissi volere: volessi

- Konjunktiivin perfekti: muodostetaan konjunktiivin preesensissä olevasta apuverbistä (avere tai essere), johon liittyy pääverbin partisiipin perfekti (abbia comprato / sia partito, siamo partiti).
- Konjunktiivin pluskvamperfekti: muodostetaan konjunktiivin imperfektissä olevasta apuverbistä (avere tai essere) sekä siihen liittyvästä partisiipin perfektistä (avessi parlato / fossi partito, fossimo partiti).

Liitteet:

Konjunktiivin käyttö

Lisää asiaa konjunktiivin käytöstä

- Italian kielessä on paljon ilmaisuja, jotka vaativat sivulauseeseen (che-sanalla alkava) konjunktiivin käyttämistä. Tällaisia ilmaisuja on:
  • pensare, credere, sembrare, supporre, (mielipide, oletus),
  • sperare (toive),
  • volere, preferire, desidere (tahto),
  • non essere sicuro, sospettare (epävarmuus, epäilys)
  • temere, avere paura (pelko)
  • esere contento/-a, essere felice, piacere, fare piacere, amare, odiare, dare fastidio = ärsyttää (tunnetila)
- Konjunktiivia käytetään che-sivulauseessa myös, jos edeltävässä päälauseessa on sellainen adjektiivi, joka luo konjunktiivin "ilmapiirin" eli ilmaisee esim. puhujan mielipidettä, epävarmuutta tai mahdollisuutta, tarpeellisuutta.
  • È probabile che Carlo sia in ritardo. = On todennäköistä, että Carlo on myöhässä.
  • È importante che tutti siano presenti. = On tärkeää, että kaikki ovat paikalla.
  • È strano che tu abbia paura di lui. = On outoa, että pelkäät. häntä.
- Huom: suomentaessa ei aina voida suomentaa kuten asia on ilmaistu italian kielessä, ja monesti joudutaan käyttämään konditionaalia ilmaisemaan asian tarkoitus.
  • Penso che Carlo non venga con noi. = Arvelen / Luulen, että Carlo ei (ehkä, varmaankaan) tule kanssamme. / Arvelisin, ettei Carlo tule kanssamme.
  • Credo che loro larorino sempre fino a tardi. = Uskoisin heidän työskentelevän aina myöhään.
  • Suppongo che tu finisca di lavorare alle tre. = Olettaisin, että lopetat työnteon kolmelta. / Otaksun, että lopettaisit työnteon kolmelta.
  • Spero che lui non si dimentichi di spedire il curriculum. = Toivon, että hän ei unohda lähettää CV:tä. / Toivoisin / Toivon, ettei hän unohtaisi...
- Kun päälauseessa ja sivulauseessa on sama tekijä, niin ei käytetä che-sivulausetta ja konjuntiivia, vaan sivulause korvtaan verbin perusmuodolla (huom. suomalaisessa lauseessa on selkeämpi monesti käyttää sivulausetta tai asiaa ei voi ilmaista ilman sivulauseen käyttämistä):
  • Penso di avere tutti requisiti per questo lavoro. = Ajattelen, että täytän tuolle työlle asetetut vaatimukset.
  • Mi dispiace essere in ritardo. = Olen pahoillani, että olen myöhässä.
  • Sospetto di avere la febbre. = Epäilen, että minulla saattaa olla kuumetta.
- Huomaa ero edellisiin lauseisiin:
  • Penso che tu abbia tutti requisiti per questo lavoro. = Arvelen, että sinä täytät tuon työn vaatimukset. (tässä esitetään mielipide tai oletus, että asia voisi olla näin, mutta silti saattaa jäädä epäilys tai arvelu, että asia ei ole näin - tai ainakin annetaan vastapelurille mahdollisuus esittää oma mielipiteensä asiasta)
  • Penso che tu sia contento del lavoro. = Arvelisin, että olet tyytyväinen työhön. / Ajattelen, että olisit tyytyväinen työhön. (mutta voit olla toki toista mieltä)
  • Sospetto che Carlo abbia la febbre. = Epäilen, että Carlolla saattaa olla kuumetta.

Konjunktiivin käyttö pakollista

- Konjunktiivin käyttö on pakollista, kun käytetään seuraavia alistuskonjunktioita tai ilmauksia:
  • affinché
  • per paura che = siinä pelossa, että
  • benché = vaikka
  • sebbene = vaikka
  • nonostante che = vaikka, huolimatta
  • per quanto = vaikka (kuinka)
  • quantunque = vaikka
  • sempre che = kunhan vain
  • se anche = jos, joskin, vaikkakin
  • per + adjektiivi + che = niin... kuin
  • quand'anche = vaikka kuinka
  • anche quando = vaikka
  • supposto che = olettaen / edellyttäen, että
  • purché = kunhan vain
  • a condizione che / a patto che = sillä ehdolla, että
  • a meno che = ellei
  • tranne che = paitsi
  • nel caso che = siinä tapauksessa, että
  • casomai = mahdollisesti, siltä varalta
  • qualora = jos, mikäli
  • prima che = ennen kuin
  • in attesa che = odottaessa
  • senza che = ilman, että
  • non che / non è che = ei sillä, että
  • come se = ikään kuin
  • sia che ... sia che ... = joko... tai ...
- Konjunktiivi on pakollinen myös seuraavien pronominien ja adverbien jälkeen:
  1. itsenäiset ja adjektiiviset indefiniittipronominit: qualunque (mikä / kuka tahansa), chiunque (kuka tahansa), qualsiasi (mikä / kuka tahansa), checché (mikä tahansa)
  2. adverbit comunque (miten tahansa) ja dovunque (minne tahansa)
- Joissakin kiinteissä ilmauksissa konjunktiivi on myös pakollinen:
  • che io sappia = tietääkseni
  • ti piaccia o no = pidit siitä tai ei
  • costi quel che costi = maksoi, mitä maksoi
  • dica quel che dica = sano, mitä sanot
  • faccia quel che faccia = tee, mitä haluat

LISÄÄ KONJUNKTIIVISTA: Ehtovirkkeet, konditionaali ja konjunktiivi

- Ehtovirke muodostuu kahdesta lauseesta: toinen on alisteinen sivulause (jos-lause), ja toinen päälause, joka ilmaisee ehdon seurauksen.
- Ehtolause sisältää oletuksen, ja usein se edeltää päälausetta (ei siis aina).

- Italian kielessä ehtolauseet jaetaan kolmeen osaan, sen mukaan, miten ehto toteutuu:

1) Reaalilause. Jos toiminta on todellista, sen toteutuminen on varmaa, niin sekä päälauseessa että sivulauseessa käytetään indikatiivia.
  • Se Giuseppe fuma 80 sigarette al giorno, si ammalerà. = Jos Giuseppe polttaa 80 savuketta päivässä, hän sairastuu. (futuuri; tämän tietää nykyään jokainen, joka vähänkään on lukenut mitään uutisia)
  • Se Pasquale comincia a cantare, non la smette più. = Jos Pasquale alkaa laulaa, ei siitä tule loppua. (koska tiedämme, että näin on käynyt, niin näin tulee käymään kuitenkin varmasti).
  • Oggi piove. Se esco senza ombrello, mi bagno. = Tänään sataa. Jos menen ulos ilman sateenvarjoa, kastun. (kun kerran sataa, se on todella varmaa)
2) Possibilità. Jos sivulauseessa esitetty toiminta saattaisi toteutua, olisi ehkä mahdollista toteutua, mutta emme tiedä asiaa, niin lauseissa käytetään konditionaalia (päälauseessa) ja konjunktiivin imperfektiä (sivulauseessa).
- Näissä lauseissa viitataan nykyhetkeen.
  • Se Giuseppe fumasse di meno (konjunktiivin imperfekti), strebbe meglio di salute. (konditionaali) = Jos Giuseppe polttaisi vähemmän, hänen terveytensä olisi parempi.
  • Se Pasquale cantasse meglio, sarebbe un piacere ascoltarlo. = Jos Pasquale laulaisi paremmin, olisi miellyttävää kuunnella häntä.
  • Ci verrei volentieri, se potessi. = Tulisin sinne mielelläni, jos voisin.
3) Irrealtà. Jos sivulauseessa esitetty ehto viittaa toimintaan, joka on aivan mahdotonta toteuttaa tai josta tiedetään varmasti, että se ei ole toteutunut, niin lauseissa käytetään konditionaalia ja konjunktiivia - eri aikamuodoin esitettyinä.
- Nykyhetkeen viittaavissa käytetään samoin kuin edellisessä kohdassa 2 konditionaalin preesensiä ja konjunktiivin imperfektiä, ja menneisiin asioihin viitatessa käytetään joko konjunktiivin imperfektiä tai pluskvamperfektiä.

  • A) päälause nykyhetki (kond.prees.), sivulause nykyhetki (konj.imp.): Partiremmo insieme, se Mario non avesse paura di volare. = Lähtisimme yhdessä, jos Mario ei pelkäisi lentämistä.
  • B) päälause nykyhetki (kond.prees.), sivulause mennyt asia (konj.pl.perf.): Mario sarebbe adesso qui, se lui non avesse avuto paura di volare. = Mario olisi jo täällä, jos hän ei olisi pelännyt lentämistä.
  • C) päälause mennyt asia (kond.perf.), sivulause nykyhetki (konj.imp.): Saremmo partiti insieme, se Mario non avesse paura di volare. = Olisimme lähteneet yhdessä (aiemmin jo), jos Mario ei pelkäisi lentämistä.
  • D) päälause mennyt asia (kond.perf.), sivulause mennyt asia (konj.pl.perf.): Saremmo partiti, se Mario non avesse avuto paura di volare. = Olisimme lähteneet yhdessä (aiemmin jo), jos Mario ei olisi pelännyt lentämistä. (Emme tiedä, pelkääkö Mario vielä, mutta sillä kertaa, kauan sitten, hän pelkäsi, emmekä lähteneet yhdessä).
- HUOM. Jos et muista, miten konjunktiivi taipuu, voit korvata lauseen gerundilla:
  • Se tu uscissi con questo freddo, ti ammaleresti. -> Uscendo con questo freddo, ti ammaleresti. = Menemällä ulos tässä kylmyydessä sairastuisit.
  • Se fossi uscito con questo freddo, ti saresti ammalato. -> Uscendo con questo freddo, ti saresti ammalato. = Menemällä ulos tässä kylmyydessä olisit sairastunut.
  • -> HUOM. tekijän on oltava näissä lauseissa sama (subjekti sama).

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä