- Ehtovirke muodostuu kahdesta lauseesta: toinen on alisteinen sivulause (jos-lause), ja toinen päälause, joka ilmaisee ehdon seurauksen.
- Ehtolause sisältää oletuksen, ja usein se edeltää päälausetta (ei siis aina).

- Italian kielessä ehtolauseet jaetaan kolmeen osaan, sen mukaan, miten ehto toteutuu:

1) Reaalilause. Jos toiminta on todellista, sen toteutuminen on varmaa, niin sekä päälauseessa että sivulauseessa käytetään indikatiivia.

• Se Giuseppe fuma 80 sigarette al giorno, si ammalerà. = Jos Giuseppe polttaa 80 savuketta päivässä, hän sairastuu. (futuuri; tämän tietää nykyään jokainen, joka vähänkään on lukenut mitään uutisia)
• Se Pasquale comincia a cantare, non la smette più. = Jos Pasquale alkaa laulaa, ei siitä tule loppua. (koska tiedämme, että näin on käynyt, niin näin tulee käymään kuitenkin varmasti).
• Oggi piove. Se esco senza ombrello, mi bagno. = Tänään sataa. Jos menen ulos ilman sateenvarjoa, kastun. (kun kerran sataa, se on todella varmaa)

2) Possibilità. Jos sivulauseessa esitetty toiminta saattaisi toteutua, olisi ehkä mahdollista toteutua, mutta emme tiedä asiaa, niin lauseissa käytetään konditionaalia (päälauseessa) ja konjunktiivin imperfektiä (sivulauseessa).
- Näissä lauseissa viitataan nykyhetkeen.

• Se Giuseppe fumasse di meno (konjunktiivin imperfekti), strebbe meglio di salute. (konditionaali) = Jos Giuseppe polttaisi vähemmän, hänen terveytensä olisi parempi.
• Se Pasquale cantasse meglio, sarebbe un piacere ascoltarlo. = Jos Pasquale laulaisi paremmin, olisi miellyttävää kuunnella häntä.
• Ci verrei volentieri, se potessi. = Tulisin sinne mielelläni, jos voisin.

3) Irrealtà. Jos sivulauseessa esitetty ehto viittaa toimintaan, joka on aivan mahdotonta toteuttaa tai josta tiedetään varmasti, että se ei ole toteutunut, niin lauseissa käytetään konditionaalia ja konjunktiivia - eri aikamuodoin esitettyinä.
- Nykyhetkeen viittaavissa käytetään samoin kuin edellisessä kohdassa 2 konditionaalin preesensiä ja konjunktiivin imperfektiä, ja menneisiin asioihin viitatessa käytetään joko konjunktiivin imperfektiä tai pluskvamperfektiä.

• A) päälause nykyhetki (kond.prees.), sivulause nykyhetki (konj.imp.): Partiremmo insieme, se Mario non avesse paura di volare. = Lähtisimme yhdessä, jos Mario ei pelkäisi lentämistä.
• B) päälause nykyhetki (kond.prees.), sivulause mennyt asia (konj.pl.perf.): Mario sarebbe adesso qui, se lui non avesse avuto paura di volare. = Mario olisi jo täällä, jos hän ei olisi pelännyt lentämistä.
• C) päälause mennyt asia (kond.perf.), sivulause nykyhetki (konj.imp.): Saremmo partiti insieme, se Mario non avesse paura di volare. = Olisimme lähteneet yhdessä (aiemmin jo), jos Mario ei pelkäisi lentämistä.
• D) päälause mennyt asia (kond.perf.), sivulause mennyt asia (konj.pl.perf.): Saremmo partiti, se Mario non avesse avuto paura di volare. = Olisimme lähteneet yhdessä (aiemmin jo), jos Mario ei olisi pelännyt lentämistä. (Emme tiedä, pelkääkö Mario vielä, mutta sillä kertaa, kauan sitten, hän pelkäsi, emmekä lähteneet yhdessä).

- HUOM. Jos et muista, miten konjunktiivi taipuu, voit korvata lauseen gerundilla:

• Se tu uscissi con questo freddo, ti ammaleresti. -> Uscendo con questo freddo, ti ammaleresti. = Menemällä ulos tässä kylmyydessä sairastuisit.
• Se fossi uscito con questo freddo, ti saresti ammalato. -> Uscendo con questo freddo, ti saresti ammalato. = Menemällä ulos tässä kylmyydessä olisit sairastunut.
• -> HUOM. tekijän on oltava näissä lauseissa sama (subjekti sama).