6. Aineistotehtävä: Influenssaepidemiat Suomessa

a. Talven 2018–2019 epidemia oli melko lievä: eniten varmistettuja influenssatapauksia (noin 1700
löydöstä/viikko) raportoitiin suunnilleen viikolla 7. Talven 2019–2020 epidemia oli edellistalvista
pienempi: epidemian huippu saavutettiin noin viikolla 7, jolloin tapauksia oli noin 1200/viikko.
Edellisestä epidemiasta poiketen influenssatapausten määrä väheni jyrkästi noin viikolla 11 ja
painui nopeasti lähes nollaan uuteen tautitapaukseen / viikko.
b. Talven 2019–2020 edellistä influenssakautta pienempään sairastuneiden määrään vaikutti
etenkin kevättalvella 2020 alkanut koronaepidemia. Yhteiskunnan sulkeutuminen, kontaktien
väheneminen ja tehostetut hygieniakäytännöt hillitsivät myös influenssavirusten leviämistä
ihmisestä toiseen. Ennen koronatoimia epidemiaa saattoivat hillitä esim. influenssarokotteeseen
ja sen kattavuuteen liittyvät seikat.
c. Koronaviruspandemian hallintaan käytetyt hygienia- ja rajoitustoimet todennäköisesti
vaikuttivat siihen, että kaudella 2020–2021 ei esiintynyt influenssaepidemiaa (epidemiakynnys ei
ylittynyt). Influenssakaudella (viikot 40/2020–39/2021) ilmoitettiin vain yksittäisiä löydöksiä.
Kaudella 2021–2022 koettiin myöhäinen epidemia, jonka huippu (noin 1400 löydöstä / viikko)
saavutettiin viikolla 18. Eurooppalaisten tutkimusten perusteella kauden influenssarokotteen
suojateho oli kohtalainen. Epidemian myöhäisen ajankohdan vuoksi rokotteen aikaansaama
suojateho ei ollut enää yhtä hyvä kuin vielä syksyllä ja talvella.
2
(Kokonaiskuvan menneen kauden influenssaepidemian kestosta, voimakkuudesta ja kauden
aikana kiertäneistä influenssaviruksista sekä kansallisen rokotusohjelman influenssarokotusten
kattavuudesta ja tehosta saa THL:n seurantaraportista. Koronaviruspandemian takia kausien
2019–2020 ja 2020–2021 seurantaraporttien julkaisu viivästyy.)