Artikkeli: 

historiallinen empatia ja roolin ottaminen ei ollut osa historian opetusta, kun itse sitä opiskelin. Mielestäni Tiedustelukone putoaa Keuruulle -kokonaisuus olisi ollut sellainen historian tehtävä, mistä olisin itse kiinnostunut ja olisin myös voinut olla motivoituneempi tällaisia tehtäviä kohtaan. Omaan historian opiskeluun kuului opettajan monologin kuunteleminen luovaa soveltamista ei ollut. Leikki/peli harjoitukset harjoittavat ajattelun taitoja, ongelman ratkaisua, historiallista eläytymistä, sekä avaa uusia näkökulmia historian aiheiden tutkimiseen. Tällaiset roolipelit myös ruokkivat oppilaiden mielikuvitusta ja luovuutta. Pelit ja leikit ovat hyviä myös ryhmäytymisen kannalta ja erilaisten ryhmätyössä vaadittavien taitojen harjoittelussa. Mielestäni opettajalta vaaditaan kokemusta peleistä, jotta hän osaa ohjata ne hyvin. Opettajalta vaaditaan myös innokkuutta ja halua kokeilla eri opetuksen mutoja. Opettajan täytyy myös osata valita hyvä aihe roolipelin rakentamiseksi. 

 

Luento: 

Kävelevä suklaalevy: 

Suklaapatukka tehtävässä oli hyvää se, että luennolla olevat opiskelijat joutuivat juttelemaan muillekin kuin vain vierustoverille, mikä mahdollisti näkökulmia ja mielipiteitä monelta eri ihmiseltä. Juttelu monelle eri ihmiselle varmasti laajensi ajattelua enemmän, kuin vain yhden ihmisen kanssa keskustelu. 

Historia on poliittisesti sitoutunut aine Englannissa ja opiskelu oli aikaisemmin hyvin historia pohjaista, mutta sittemmin se on muuttunut enemmän projektipohjaiseksi ja aktiivisemmaksi. Historian opiskelussa keskiössä on se, kuinka käyttää lähteitä, miksi tapahtumat tapahtuvat. Suomessa puolestaan tuntuu siltä, että se on vain faktapohjaista ja opetellaan ulkoa päivämääriä ja tapahtumia, sekä piirretään paljon aikajanoja. Tietysti historian opettaminen on varmasti muuttunut omilta ajoiltani.  

Videolla oli kiva, että lapset saivat esimerkiksi tehdä kysymyksiä pääkallosta. On luultavasti helppo keksiä kysymyksiä, jotka kaikki liittyy historiaan. Esim. Kuinka vanha kallo on, kenen kallo se on tai miksi hän on kuollut. Idea näissä tehtävissä oli sama, kun meidän tunnillamme. Vihjeet auttavat meitä itse miettimään historiallisia vaiheita ja miksi tällaiset tapahtumat ovat voineet syntyä. Tehtävät auttavat ymmärtämään, mikä tapahtumien takana on vaikuttanut. Tehtävät herättävät oppilaiden kiinnostuksen ja auttavat oppilaita kehittymään historiallisessa ajattelussa. Miksi tapahtumat tapahtuivat? Lisäksi kysymykset, joihin ei ole oikeaa vastausta, täytyy argumentoida oma vastaus hyvin. Tehtävät siis vahvistavat myös oppilaiden argumentaatio taitoja. 

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Löfströmin ja Rautiaisen (2015 s. 5–7) artikkeli sekä McFahnin (2018) luento käsittelivät molemmat kokemuksellista, oppilaita aktiivisesti osallistavaa historian opetusta. Materiaalit saivat pohtimaan tällaisen opetuksen hyödyllisyyttä mutta myös sen aiheuttamia haasteita opettajalle. Opettajasta voi tuntua aluksi haastavalta suunnitella ja toteuttaa tutkivan oppimisen tehtäviä, mutta kokemuksen myötä kyseiset taidot varmasti vähitellen kehittyvät.

Artikkelissa kerrottiin, että opettajajohtoinen opetus ohjaa oppimaan lähinnä vain historiallisia tietoja, eikä keskity tiedon ymmärtämiseen tai ajattelutaitojen kehittämiseen; oppilaslähtöinen tutkiva opetus keskittyy juuri näiden taitojen kehittämiseen (Rautiainen, 2015, s. 5–7). Mielestäni tutkivaa opetusta pitäisi alkaa rohkeasti toteuttamaan enemmän, jotta siitä tulisi luontevampi osa suomalaisten koulujen opetuskulttuuria. Toteutus voi olla todella haastavaa, sillä monet meistä ovat tottuneet opettajajohtoiseen opetustapaan. Näkemäänsä ja kokemaansa voi alkaa helposti kopioimaan omaan toimintaansa.

Itse olen myös saanut peruskoulussa sekä lukiossa lähinnä vain opettajajohtoista historian ja yhteiskuntaopin opetusta. Tunnit kuluivat siten, että istuin ja kuuntelin opettajan luentoa. Opettaja kysyi välillä kysymyksiä, mutta niihin oli lähes aina olemassa vain yksi ainoa oikea vastaus. Harvoin saimme pohtia asioita ryhmissä tai keskustella niistä koko luokan kesken. Opetus ei sisältänyt elämyksellisyyttä, ja emme myöskään ikinä tutkineet ilmiöitä tai tapahtumia. Asiat olisivat ehkä jääneet paremmin mieleen, jos olisi itse saanut konkreettisesti osallistua opetukseen pohtimalla asioita muiden oppilaiden kanssa. Lähinnä tunneilla tuntui siltä, että tieto meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja sitten kotona pänttäsin asioita ulkoa koetta varten. Ongelmien ratkominen yhdessä luokkakavereiden kanssa olisi ollut varmasti mielekästä ja lisännyt kiinnostustani historian/yhteiskuntaopin opiskelua kohtaan. Tällöin historiallisia/yhteiskunnallisia asioita olisi voinut oppia jopa huomaamatta.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan esimerkiksi tiedon soveltamista ja yhdistämistä, kriittistä ajattelua, asioiden tulkitsemista, näkemysten esille tuomista, argumentointia, syy-seuraussuhteiden pohtimista, ajattelun prosessointia, analysointia, historiallista empatiaa ja luovuutta.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajalta vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii ennen kaikkea paljon rohkeutta rikkoa totuttuja normeja. Aluksi voi olla haasteita opetuksen suunnittelussa ja siinä, miten toteuttaa opetuskokonaisuus selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla. Opettajan täytyy tietää, millainen opetusryhmä on kyseessä, jotta hän voi suunnitella heidän taitotasonsa mukaisia tehtäviä.

Opettajan on hyvä myös itse osata heittäytyä, sillä se voi rohkaista ja innostaa oppilaita osallistumaan erilaisiin tehtäviin paremmin. Myös opettajan ryhmänhallintataidot ovat tärkeät sekä historiallinen tietämys.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät?
Draaman keinoin, eläytymällä, toimininallisesti saadaan varmasti mieleenpainuvia oppimiskokemuksia!!!
Oppilas on todella aktiivinen ja joutuu tekemään töitä, pohtimaan, mutta tämä on osattu tehdä todella mielekkääksi. Olisi ihana päästä tällaisella tavalla opettamaan. Aloin myös heti miettiä tällaisen opetustavan soveltamista muihinkin oppiaineisiin.

-Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
Jonkin verran alakoulussa näyteltiin kyllä historian juttuja, mutta hyvin vähän. Väittelyjä oli joskus, missä piti edustaa tiettyä näkökulmaa.
Yläkoulussa pääasiassa luettiin kappale, alleviivattiin ja kirjoitettiin (kopioitiin) muistiinpanoja. Koetta varten opeteltiin ulkoa. Tällainen opetus ei ollut kyllä ollenkaan mielekästä, eikä kehittänyt ajattelutaitoja.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Historian luonteen ymmärtämistä. Oppilas eläytyy aikalaistensa tilanteeseen ja oppii ajattelemaan asiaa heidän näkökulmastaan. Oppilas oppii puntaroimaan eri vaihtoehtoja, poissulkemaan ja päättelemään ratkaisua.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Laajaa historian tuntemusta, jotta osaa ohjata tilannetta, koska sen kehittymistä ei voi ennakkoon täysin suunnitella.
Heittäytymistä ja rohkeutta. Opettajan on oltava itse innostunut ja vaatii varmasti myös paljon valmistelua.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

- Historian opetus enemmän keskustelevaa

- Ryhmässä tekemistä, roolipelejä, projekteja yms aktiivisempaa opiskelua

- Tutkitaan vihjeiden avulla

- En muista omasta peruskoulun historian tunneista oikein mitään, joten en osaa sanoa, miten eroaa, mutta ei ainakaan mitään mieleenpainuvaa tämän kaltaista asiaa tehty

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

- Päättelykykyä, asioiden yhteen liittämistä, oppii ymmärtämään asioiden yhteyksiä

- Ihmettelyä, esitetään kysymyksiä aiheeseen liittyen, mikä auttaa miettimään asiaan eri kannoilta

- Yhteistyötaitoja, toisten ideoiden kuuntelua ja niistä mahdollisten jatkoideoiden kehittämistä

- Voi mahdollisesti eläytyä tehtävän aikakauteen ja tapahtumiin paremmin kuin vain lukemalla

- Opitaan huomaamaan yksityiskohtia

- Oppii selittämään omia ajatuksia ja perustelemaan

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

- Osaa ohjata oppilaita siten, ettei anna suoria vastauksia, vaan ohjaa sopivasti oikeaan suuntaan tarvittaessa

- Luovuutta, jos ei ole valmista materiaalia aiheeseen

- Osaa kuunnella erilaisia ideoita, eikä tyrmää “väärään suuntaan” meneviä ideoita heti

Löfströmin ja Rautiaisen (2015 s. 5–7) artikkeli ja McFahnin (2018) luento käsittelivät historian opetusta eri tehtävätyyppien kautta, joihin olen itse tottunut. Luennossa sekä artikkelissa kerrottiin roolipelistä ja historiallisen monitulkintaisen tapahtuman ratkaisemisesta. Esimerkit herättivät mielenkiinnon, sillä itse olen opiskellut historiaa enemmän perinteisesti kirjasta tehtävien avulla. Erityisesti tapahtuman ratkaiseminen vihjeiden avulla on innostavan kuuloinen opiskelutapa, jonka avulla saa oppilaat suhteellisen helposti mukaan. Artikkelissa todettiin, että Suomessa opetetaan enemmän historiallisia tietoja kun taas Englannissa historian ymmärtämistä ja ajatteluntaitoja (Rautiainen, 2015).  

Tehtävissä harjoitetaan monia taitoja etenkin ryhmätyötaitoja, jotka ovat tärkeitä. Tapahtumien ratkaisu-tehtävässä harjoitetaan pohdintaa, havainnointia, päättelyä, kriittistä ajattelua, tulkitsemista, vaihtoehtojen poissulkemista ja muiden ajatusten ja mielipiteiden kuuntelua. Tehtävässä pohditaan myös eri skenaarioiden mahdollisuutta ja sen mukaan poissulkemista sekä omien mielipiteiden perustelua lähteiden pohjalta. Rautiainen (2015) toi artikkelissa ilmi historiallisen empatian harjoittelun roolipelin avulla. Roolipelin avulla oppii eläytymään menneeseen aikaan ja ymmärtää paremmin, mikä tietyt asiat ovat tapahtuneet. 

Molemmissa tehtävätyypeissä tarvitaan paljon valmistelua, joka voi olla opettajalle työläämpää kuin opettaa asiat vain kirjasta. Koen kuitenkin, että tehtävien avulla saa innostettua oppilaita enemmän, jolloin vaivannäkö on hyödyllistä. Aluksi voi olla vaikea suunnitella sopivan tasoisia tehtäviä, luokan tunteminen auttaa suunnittelussa. 

-Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät?  

Löfströmin ja Rautiaisen (2015 s. 5–7) artikkelissa, sekä Richard McFahn luennolla kuvataan toiminnallisen oppimisen keinoja, joita en itse muista omilta kouluajoiltani. Nämä opiskelutavat aktivoivat opiskelijoita aivan eri tavalla kuin opettajajohtoinen opetus. Toiminnallisen oppimisen keinot kuulostivat mielestäni mielenkiintoisilta, ja uskon että tällaisella opetustavalla on merkitystä oppilaiden kiinnostukseen aihetta kohtaan. Luovilla opetustavoilla herätellään oppilaan omia kriittisen ajattelun taitoja, sekä kehitetään ongelmanratkaisukykyä. Roolipelit lisäävät oppilaiden luovuutta, ja kehittävät samalla mielikuvitusta, kun he saavat eläytyä täysin uuteen rooliin. Nämä opetustavat vaativat kuitenkin opettajalta paljon suunnitelmallista toimintaa, sekä mielikuvitusta myös itseltään, jotta pelien ja leikkien toteutus onnistuu.  

 -Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? 

Puhuimmekin demolla, että omat muistikuvat historian ja yhteiskuntaopin tunneista, ovat niitä, missä opettaja luennoi luokalle opettajajohtoisesti. Olen itse kokenut nämä tunnit melko puuduttavina, sillä toiminnallista oppimista en muista tehneeni lähes koskaan. Historiassa oli paljon ulkoa opeteltuja asioita, jotka luettiin kirjasta, ja yritettiin sitten muistaa ainakin kokeeseen asti. Lähes kaikki nämä vuosiluvut ja tapahtumat ovat jo pyyhkiytyneet mielestä, sillä tiedot eivät jää päähän, jos niiden oppiminen on alun perin perustunut ulkoa opetteluun. Myös nämä ulkoa opeteltavat vuosiluvut yms. Voisivat jäädä mieleen paremmin, jos niiden opetteluun yhdistettäisiin toiminnallisuutta, ja oppilaat saataisiin ajattelemaan asiaa laajemmin.  

 
- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?  

 Esimerkeissä harjoitetaan muun muassa erilaisia ajattelun taitoa, kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisua, yhteistyötaitoja, teorian soveltamista käytäntöön, historiallista empatiaa ja tunnetaitoja.  

  
- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?  

Tällainen tutkivan ja toiminnallisen oppimisen menetelmien harjoittaminen vaatii opettajalta näiden osa- alueiden pedagogista tuntemusta. Tällaiset opetusmenetelmät vaativat myös opettajalta luovuutta ja heittäytymiskykyä. Opettajan täytyy olla hyvin perehtynyt opetettavaan aiheeseen, jotta kokonaisuus keskittyy opetettavien asioiden ydinsisältöihin. Opettaja tarvitsee myös hyviä ryhmänhallintakykyä, sekä rohkeutta kokeilla uutta asiaa. Usein historian opetusmenetelmät saattavat junnata samoissa kaavoissa oppiaineen teoriapainotteisuuden vuoksi, ja usein tämän takia ¨mennään sieltä mistä aita on matalin¨. 

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkeli ja luento saivat aikaan positiivisia ajatuksia. Tuntuu, että ulkoa opettelu alkaa väistymään ja tärkeämmäksi tulee ymmärtäminen ja soveltaminen. Oppiminen ei ole enää pinnallista vaan syvällistä ja korkeamman tasoista. Historian ja yhteiskuntaopin opetus on vaihdellut. Minulle on sattunut muutama innostava opettaja, jotka ovat osallistaneet meitä oppilaita ja tunnit ovat olleet keskustelevia ja mielenkiintoisia. Osa opettajista ovat taas olleet luennoitsija-tyyppejä ja tunnit ovat olleet puuduttavia ja oppiminen on ollut pinnallista.


Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan syy-seuraussuhteiden ja kokonaiskuvien luontia. Tämän lisäksi sitä, että myös pienet yksityiskohdat otetaan huomioon, eikä tehdä liian nopeita johtopäätöksiä.


Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

On hyvä, että opettaja omaa hyvät perustiedot ja osaa vastata kysymyksiin. Tärkeämpää on kuitenkin ehkä se, että opettaja tiedostaa että opettajajohtoinen luentomainen opetus ei ole enää se juttu vaan enemmänkin osallistava ja tutkiva opetus. Tärkeää on myös opettajien tieto erilaisista opetustavoista ja materiaaleista. 

Mielestäni artikkelissa ja luentotallenteessa esitetyt opiskelutavat kuulostavat innostavammilta ja oppilasta aktiivisesti haastavilta verrattuna itse kokemaani historian/yhteiskuntaopin opettajan luennointiopetustyyliin. Luennolla mainittu tietojen kopiointi vihkoon ja ulkoa opettelu kuulostavat tutuilta, mutta asiat unohtuivat melkein yhtä nopeasti kuin ne oli opetellut koetta varten.  

Harjoituksissa harjoitetaan kriittistä pohdintaa, kyseenalaistamista ja tulkintojen tekemistä. Lisäksi, kun luokassa on useita eri näkökulmia, oppilaiden on osattava perustella oma näkökulmansa ja opeteltava ymmärtämään muitakin näkökulmia. Tehtävissä voidaan myös vaatia historiallista empatiaa tai kykyä ajatella niin kuin joku historian henkilö on ajatellut ja ymmärtää olemassa olevan ajan yleispiirteet. Harjoitukset vaativat oppilaalta aktiivista osallistumista ja ajattelua.

Vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta hyvää suunnittelua, sopivien haasteiden valitsemista luokan tason mukaan ja innostavaa otetta. Itse opetustilanteessa opettajan rooli on melko vaivaton (jos saa luokan innostumaan), sillä hän ohjaa keskustelun etenemistä ja antaa oppilaille lisävihjeitä, miten toimia eteenpäin. Innostava ote ja heittäytymiskyky ovat tärkeitä. Historiallisen taustatiedon hallitseminen on toki hyvä siltä varalta, jos oppilaat esittävät lisäkysymyksiä erilaisten arvoitusten aikakaudesta.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkeli ja luento antoivat uutta näkökulmaa historian ja yhteiskuntaopin opettamiseen. Olen aiemminkin miettinyt, miten historian ja yhteiskuntaopin kaltaisista reaaliaineista voisi saada oppilasjohtoisempia. Etenkin luennolla painotettiin sitä, että oppilaan tulee olla se, joka esittää kysymyksiä, joihin opettaja vastaa. Kysymyksiin ei myöskään yleensä ole vain yhtä oikeaa vastausta. Molemmissa myös tuotiin esiin toiminnallisempia tapoja opettaa historiaa ja yhteiskuntaoppia, joihin sisältyi mm. ongelmanratkaisua ja elämyksellisyyttä.

Oma historian ja yhteiskuntaopin opetukseni koulussa oli hyvin opettajajohtoista, ja oppilaat vastasivat opettajien kysymyksiin. Meillä oli melko vähän toiminnallisia tehtäviä näissä oppiaineissa. Suurin osa tunneista koostui opettajan luennoinnista, muistiinpanojen tekemisestä sekä kirjan tehtävistä. Välillä teimme joitakin ryhmätöitä ja yhteiskuntaopissa meillä oli oppilaiden omat presidentinvaalit. Emme kuitenkaan tutkineet juurikaan isompia ilmiöitä eikä meillä ollut elämyksellisiä tehtäviä.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan syy-seuraussuhteiden ajattelua, toisen asemaan asettumisen taitoa, luovuutta, ongelmanratkaisutaitoja, kriittistä ajattelua ja tiedon soveltamista. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Jotta opettaja pystyy toteuttamaan esimerkkien kaltasia tehtäviä oppilaille, tulee opettajan olla luova ja hallita kyseisen tehtävän aihepiiri hyvin. Lisäksi on tärkeää, että opettaja tuntee hyvin ryhmän, jotta osaa suunnitella tehtävän heille parhaiten sopivaksi. Tehtävän aikana opettajan tulee osata tarvittaessa ohjata oppilaita oikeaan suuntaan ja auttaa sopivissa määrin, jos tehtävä ei etene. Tehtävien suunnittelu vaatii myös paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. 

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelissa kuvattu roolipelin kautta tapahtuva oppiminen herätti sisäisen nerd-puoleni ja kiinnostuin tästä lähestymistavasta kovasti. Omana kouluaikanani historian ja yh:n opetus toisti kaavaa: kotitehtävien tarkistus, kappaleen läpikäynti, muistiinpanot, tehtävät, kotitehtävät. Tunnit olivat siis todella puuduttavia ja opettajan monologia kuunneltiin suurin osa 45 minuutin oppitunnista. Seuraavaa demoa varten saatu roolikuvaus ja background info herättikin innostusta ja olen vähän ihmeissäni tästä, sillä historia ja innostuneisuus harvoin kuuluvat kohdallani samaan lauseeseen. Uskon, että lapset ja nuoret voisivat yhtä lailla innostua tämän kaltaisesta toiminnallisesta opetuksesta sen sijaan, että opettaja pitää puolen tunnin monologia hatuista ja myssyistä. Luennon esimerkki oli hyvä esimerkki siitä, miten opettajan kysymykset oppilaille, joissa on usein vain yksi oikea vastaus, voidaan siirtää niin, että oppilaat kysyvät aktiivisesti opettajalta. Kysymyksiin, joiden vastaus riippuu valitusta näkökulmasta, on osattava perustella vastauksensa.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkit auttavat oppijoita asettumaan historiallisen henkilön asemaan ja ymmärtämään paremmin ajan ihmisten elämää. Lisäksi luovuus ja mielikuvitus kehittyy ja lapset ja nuoret oppivat kriittistä ajattelua ja tiedon soveltamista sekä toimimaan ryhmässä.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vaatii rohkeutta opettajalta lähteä kokeilemaan toiminnallista oppimista, sillä se vaatii suunnittelua ja aikaa, eikä se ole vielä niin käytettyä suomalaisissa kouluissa. On osattava valita sellaisia aiheita ja kokonaisuuksia, joihin esim. roolipelaaminen soveltuu ja muokattava opetus oppijoiden taitotasoon nähden sopivaksi. Ryhmänhallintataidot, oma heittäytyminen, luovuus ja aiheen hyvä tuntemus ovat tärkeitä.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelissa kuvattiin vahvasti leikillisyyden ja pelillisyyden mahdollisuuksia historian opetuksessa, ja uskon itsekin, että kokonaisvaltaisen ymmärtämisen saavuttamiseksi erilaisiin rooleihin eläytyminen voisi olla hyödyllistä. Artikkelin esittelemät opiskelutavat siis herättivät mielenkiintoni, ja haluan ehdottomasti itse opettajana hyödyntää näitä keinoja. Uskon vahvasti toiminnallisten harjoitusten hyviin puoliin, joten roolipelit ja niiden kautta oppiminen kuulostaa erittäin tehokkaalta keinolta käydä läpi opetettava teema.

Artikkelin kuvaamat opiskelutavat eroavat kuitenkin todella paljon siitä opetuksesta, mitä itse olen saanut. Oma historian opettajani uskoi perinteiseen opetustyyliin, ja historian tunnit koostuivat pitkälti opettajan luennoista ja kirjan tehtävien tekemisestä. Opettelimme käsitteitä ja tapahtumaketjuja ulkoa, eikä tutkivasta oppimisesta ollut tietoakaan. Tunneilla käsiteltiin kirjan sisällöt kannesta kanteen, eikä oikeastaan mitään sovellettu.

Yhteiskuntaopin opettajamme oli huomattavasti modernimman opetustyylin kannalla. Teimme paljon projekteja, pääsimme itse kokeilemaan, ja opetus oli hyvin oppilaslähtöistä. Teimme esimerkiksi harjoituksen, jossa sijoitimme kuvitteellisesti rahaa, ja seurasimme kymmenen viikon ajan, kuinka paljon jäimme voitolle tai häviölle. Koen, että juuri tämän tyyppiset harjoitukset/projektit ovat niitä, jotka jäävät oppilaille mieleen ja, joista oppii parhaiten.

Luennolla oli mielenkiintoinen väite: ”The trouble with kids today is that they just don’t want to learn”. Olen väitteen kanssa samaa mieltä, sillä uskon, että ongelmana on juuri se, etteivät lapset näe merkitystä esimerkiksi historian tunnilla opetettavalla asialla, eivätkä sen takia halua oppia tai jaksa keskittyä asiaan. Luennolla esiteltiin myös mielestäni hyviä esimerkkejä tutkivasta oppimisesta. Tämän tyyliset tehtävät ovat varmasti oppilaille mieluisampi tapa oppia kuin kirjan tehtävien tekeminen.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitellaan kriittistä lähteiden tulkintaa, eläytymistä ja kykyä yhdistää vihjeet ja tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä. Esimerkit harjoittavat myös oppilaslähtöistä opettamista, jossa oppilaat pääsevät itse kysymään kysymyksiä, ihmettelemään ääneen ja tutkimaan vastausta yhdessä opettajan kanssa.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Tämänkaltaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta kiinnostusta aihetta kohtaan. Usein tutkivan oppimisen tehtävät vaativat paljon ennakkovalmisteluja ja ylipäätänsä ennakkotietoa aiheesta. Tämän tyylisiä tehtäviä ei voi ”vetää lonkalta”, vaan huolellinen valmistelu on tärkeää. Tietoja tai taitoja tärkeämpää olisi kuitenkin opettajan rohkeus kokeilla eri tyylisiä tehtäviä, ja saada näin opetusta monipuolisemmaksi ja kiinnostavammaksi oppilaille.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

 

Oma kokemukseni historian opetuksesta on hyvin opettajajohtoinen ja tunnit etenivät usein todella samanlaisella kaavalla. Tunnin aluksi tarkistettiin kotitehtävät, jonka jälkeen siirryttiin uuteen aiheeseen. Opettaja opetti ja oppilaat alleviivasivat kirjasta tärkeimpiä kohtia sekä kirjoittivat samalla taululle heijastettuja muistiinpanoja. Tunnin lopuksi, jos aikaa jäi, tehtiin oppikirjan tehtäviä. Artikkelin ja luennon opiskelutavat eroavat omasta kokemuksestani aika paljon, sillä en ainakaan muista, että omilla tunneillani olisi ollut pelillisyyttä tai edes hirveästi ryhmätöitä. Roolipelit ja eläytymisleikit kuulostavat kiinnostavilta ja innostavilta opiskelutavoilta, sillä näitä ei omassa opetuksessani käytetty, ja uskoisin, että niiden avulla opetus olisi mielekkäämpää. Luultavasti oppilaille avautuisi myös helpommin uusia näkökulmia ja tarkastelutapoja historiaan, kun he ”joutuvat” aktiivisemmin tekemään ja miettimään asioita itse. Kuten artikkelissakin mainittiin, roolipelit voisivat olla hyvä askel historialliseen ymmärtämiseen ja ajattelun taitojen kehittämiseen, kun historian opetus ohjaa tällä hetkellä enemmänkin oppimaan historiallisia tietoja.

 

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan historiallista empatiaa, yhteistyötaitoja, historian tulkintaa ja ongelmanratkaisua. Myös argumentointia harjoitellaan, kun oppilaat kertovat muille oman tulkintansa ja heidän pitää perustella, miten päätyivät omaan vastaukseensa.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajalla täytyy olla riittävän hyvä historian tietämys ja tuntemus aiheesta, josta aikoo pitää vastaavan opetuksen, sillä opettajan tulee osata ohjata keskustelua, vaikka opetustyyli olisikin tutkivaa ja osallistavaa. Oppilaat tulkitsevat aihetta usealta näkökulmalta, joten ei riitä, että opettaja tuntee aiheesta vain yhden tulkinnan. Lisäksi vaaditaan heittäytymiskykyä, innostavaa asennetta ja rohkeutta tehdä asioita eri tavalla kuin mihin on itse tottunut. Oppilaatkin lähtevät eläytymään varmasti pienemmällä kynnyksellä, jos opettaja on innostava ja rohkaisee osallistumaan. Opettajan on myös hyvä tuntea ryhmä, jolle vastaavanlaista opetusta teettää. Tämä opetustyyli kuulostaa mielestäni erittäin mielenkiintoiselta ja hienolta, mutta olen kuitenkin hieman skeptinen sen suhteen, että toimisiko tällainen aivan kaikille ryhmille.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaavat opiskelutavat herättivät mielenkiintoa. Opiskelutavat ovat monipuolisemmat ja oppilaat pääsivät itse etsimään kysymyksiin ratkaisuja. Tämä eroaa paljon siitä, minkälaista opetusta itse olen saanut. Minulla on kokemusta sellaisesta opetuksesta, jossa opettaja on äänessä ja oppilaat kuuntelijan roolissa. Usein tunnin kulkuun liittyi kappaleen lukeminen ja tehtävien tekeminen. Tehtäviin löytyi yksi ratkaisu, eikä tulkinnan varaa jäänyt. Välillä katsoimme videoita liittyen tiettyihin historian tapahtumiin, mikä vähän konkretisoi kirjasta lukemaa tekstiä, mutta ajatuksena oli opetella koetta varten, ei itseä varten.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Luennolla ja artikkelissa ajattelutaitoja harjoitetaan tutkivan oppimisen kautta. Esimerkeissä ajattelutaitoja harjoitetaan ryhmä- ja paritöinä, jossa oppilaat pääsevät itse tutkimaan. Niissä harjoitellaan mm. lähteiden tulkintaa, johtopäätöksien tekoa, kriittistä ajattelutaitoa, syy-seuraussuhteiden etsimistä, historian empatiantaitoja sekä muiden mielipiteiden kuuntelemista.

Samoja taitoja tuli viimekerran demolla esille: oppilaat olivat itse tutkijoita ja heille esitetään vaiheittain uusia aineistoja, näkökulmia ja tulkintoja aiheesta. Jokaisen uuden ”vihjeen” jälkeen on aikaa analysoida ja tarvittaessa palata aiempiin vihjeisiin. Oppilaat tekevät itse johtopäätöksiä ja voivat muuttaa näkemyksiään vihjeiden perusteella. Tällainen opetustapa kehittää ymmärrystä historian tiedon luonteesta. Tieto saattaa muuttua ja se on tulkinnanvaraista eikä saada välttämättä yksiselitteistä ratkaisua.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlainen opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vastaavanlainen opetus vaatii opettajalta enemmän panosta. Helppoa olisi mennä vain kirjan mukaan ja käyttää valmiita kirjan materiaaleja. Toki tutkivaan oppimiseen löytyy yhä enemmän erilaisia materiaaleja, joten kaikkea ei tarvitse keksiä ihan tyhjästä. Toteuttaakseen tutkivaa oppimista opettajan tulee olla kiinnostunut aiheesta, käyttää omaa luovuuttaan ja lähteä rohkeasti kokeilemaan erilaisia työskentelytapoja. Tällaisissa tehtävissä vaaditaan opettajalta myös hyvää ryhmänhallintaa ja ajattelun taitoja.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? 

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat ovat mielenkiintoisia ja innostavia. Niissä oppilaat pääsevät tekemään ja toimimaan aktiivisesti, ja oppitunnit etenevät kysymysten ja keskustelun kautta. Tämä on erilaista verrattuna siihen historian ja yhteiskuntaopin opetukseen, millaista itse olen saanut. Tunnit koostuivat opettajan selostuksesta, muistiinpanojen kopioimisesta, oppikirjan lukemisesta ja sen tehtävien tekemisestä. En muista, että olisimme tunneilla hyödyntäneet rooleihin eläytymistä, elämyksellisyyttä tai pelillisyyttä, vaikka luennon ja artikkelin mukaan ne voisivat auttaa oppimista ja ajattelun taitojen kehittymistä. Näitä sisältävä opetus olisi varmasti ollut mielekkäämpää ja kehittänyt enemmän ajattelun taitoja toisin kuin saamani opetus, joka ohjasi oppimaan historiallisia tietoja historiallisen ymmärtämisen sijaan. 

 
- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan? 

Esimerkeissä harjoitellaan kriittistä ajattelua, erilaisten lähteiden lukemista ja tulkitsemista, tiedon soveltamista, yhdistämistä, analysointia ja vertailua, argumentointia, historiallista empatiaa ja toisen rooliin eläytymistä sekä ongelmanratkaisutaitoja. 

 
- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta? 

Vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta luovuutta, innostusta tutkivanoppimisen tehtäviin sekä paljon aikaa suunnitteluun. Opettajalla täytyy olla rohkeutta kokeilla uutta opetuksessa ja halua tutkia yhdessä oppilaiden kanssa. Opettajalla täytyy myös olla historiallista ymmärtämistä ja tietämystä, jotta hän osaa ohjata tehtävän tekemistä. 

 

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

McFahnin luennolla esitetty pääkalloarvoitus-tehtävä oli mielenkiintoinen, sillä opiskeluun tuotiin leikillisyyttä, kun kuvitellaan itse olevan arkeologeja ja löydetään kaivamalla pääkallo, joka on oikeasti vielä esineenä, mitä oppilaat voivat kosketella. Tällaisessa tehtävässä lapset pääsevät itse ratkaisemaan mysteeriä, joka on motivoivaa. Tilanne on oppilaille paineeton, koska ns. oikeaa vastausta ei ole, vaan vastaus tehtävään rakentuu vihjeiden kautta.

Opettajan rooli ei ole suuri tämänkaltaisessa tutkivassa tehtävässä, mutta opettaja itse saa tietoa jatkuvasti siitä, minkälaisia havaintoja oppilaat tekevät, ja miten heidän ratkaisunsa kehittyy, ja näin opettaja voi arvioida itse, miten hyvin tunti onnistuu. Ennen kaikkea tehtävä kehittää ajatteluntaitoja sekä ryhmätaitoja.

Toisessa luennon esimerkki tehtävässä oppilaat pääsevät itse tekemään historiallisesti merkittäviä päätöksiä kuningas Haraldin asemassa, ja lopulta otettiin jopa erilaiset roolit Hastingsin taistelussa. Tämän kaltainen roolieläytyminen on eittämättä hauskaa, ja tunnekokemuksen yhdistämisellä on todettu olevan positiivisia vaikutuksia oppimisen kannalta.

Jos peilaan näitä edellä mainittuja erilaisia esimerkkejä omaan historian ja yhteiskuntaopin opetukseen, en löydä peruskouluasteelta hirveästi yhtymäkohtia. Yleensä opetus painottui aina opettajan luennointiin ja muistiinpanojen kirjoittamiseen, toki en välttämättä muista kaikkea.

Lukiossa taas muistan, että Suomen historian kurssilla tehtäväksi tuli keksiä ryhmissä fiktiivinen suomalainen perhe keskelle talvisotaa. Kirjoitimme ja keksimme erilaisia rintamakirjeitä, joita lähetettiin kotiin. Näin yritimme eläytyä siihen, millaista oikeasti rintamalla oli talvella 1939–1940. Lisäksi eläydyimme kotirintaman elämään, kun kerroimme, millaista oli elää keskellä kaupunkien pommituksia ja samalla yritimme sisällyttää historiallisesti merkittäviä tapahtumia kirjeisiin. Tämän tehtävän kanssa huomaan yhtymäkohtia McFahnin luennon esimerkkien kanssa.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Pääkalloesimerkki tehtävässä annetaan oppilaiden kysyä kysymyksiä, jolla voitaisiin saada vastauksia pääkallomysteeriin. Tämä tehtävä harjoittaa tiedon etsimisen taitoja, esimerkiksi mitä tietoja tarvitaan mysteerin ratkaisemiseen. Lopulta tehtävässä annetaan erilaisia vihjeitä, ja oppilaiden on tarkoitus erilaisia päätelmiä, niiden perusteella, ja lopussa päädytään lopputulemaan.

Historiallisten tapahtumien tarkastelu erilaisista näkökulmista harjoiteltiin myös luennon jälkimmäisessä esimerkki tehtävässä. Luennolla oli oiva esimerkki siitä, kun puhuttiin Hastingsin taistelusta. Asioita tarkasteltiin niin kuningas Haraldin virheiden, valloittaja Vilhelmin oveluuden kuin pelkän hyvän onnen näkökulmasta.

McFahnin luennon tehtävässä, jossa piti päättää, mitä kuningas Harald tekee seuraavaksi oppilaat saavat ymmärrystä siitä, miksi jotkin päätökset ovat historiallisesti niin merkittäviä (Historical significance). Lisäksi päästään käsiksi siihen, että yksittäiset ihmiset, ja niiden päätökset rakentavat historiaa, eikä puhuta yleisellä tasolla päätöksistä, niin kuin on totuttu historian opetuksessa.

Ylipäätänsä, kun eläydytään erilaissa tehtävissä jonkin historiallisen henkilön asemaan, niin voidaan yrittää ymmärtää erilaisten päätöksien taustoja ja olosuhteita, jolloin päästään historiallisen empatian käsitteeseen.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Luennolta esitelty ”Enquiry based approach” perustuu kolmeen peruspilariin: kysymyksen täytyy olla mielenkiintoinen, kysymys täytyy asettaa toiminnan keskipisteen, ja sen täytyy sisältää historiallisia näkökohtia ja ajattelua, ja viimeisenä pilarina on se, että lopussa täytyy päästää johonkin konkreettiseen lopputulemaan.

Jos näitä kolmea pilaria miettii, niin opettajan täytyy itse olla hyvin perillä käsiteltävästä aiheesta, jotta hän pystyy todella asettamaan sen historiallisen toiminnan keskipisteeseen. Opettajan täytyy miettiä erilaisia näkökulmia, joita hän tuo esiin, minkälaisia johtolankoja annetaan, minkälaisia päätöksiä oppilaille annetaan, ja palvelevatko nämä erilaiset aktiviteetit tehtävän oppimistavoitetta.  

Ylipäätänsä tämänkaltainen tehtävä vaatii runsaasti suunnittelua verrattuna perinteiseen oppikirjan läpikäymiseen ja muistiinpanojen kirjoittamiseen. Opettajan heittäytymiskyky on myös oleellista, jotta oppilaat innostuvat tehtävästä. Toisaalta organisointi on myös hyvin tärkeää, jos tehdään erilaisia toiminnallisia aktiviteetteja.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
-Englannissa ollut eläytymistehtävä on minulle aivan uusi, koska en ole sellaista koskaan tehnyt. 
"Siinä missä opettajalähtöinen suomalainen malli
ohjaa oppimaan pikemminkin historiallisia tietoja kuin historiallista ymmärtämistä ja ajattelun
taitoja, englantilainen malli korostaa ajattelun taitojen kehittymistä."
Lainaus kuvaa hyvin omaa historiaa historian opiskelijana. Aina on menty opettajajohtoisesti ja omat ajatteluntaidot eivät ole juuri kehittyneet historiassa, vaikka näin myöhemmin ajattelen sen olevan todella tärkeää. 

-pelillisyys ja leikki ovat tärkeitä ja lapsenomaisia lähestymistapoja, jotka kehittävät lasten tarvittavia taitoja kuten ryhmätyötaitoja ja ajattelua lapsen tasolla (elätymiset, suklaalevy, samoin kaikki rikoksen selvitys-pelit)
- näitäkään ei ole juuri ollut itsellä ennen Tollundin miestä.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

-Englannissa eläytymistä, empatiaa
-suomessakin empatiaa, mutta näkökulma on ollut marginaalissa
-päättely- ja ajattelutaitoja, kun tutkitaan lähteiden merkitystä tai vaikka pelillisyyden merkeissä rikoksen selvityksessä
-yhteistyötaidot peleissä, leikeissä ja keskustelussa


Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
-luovuutta tehtävien keksimiseen
-mitä pelillisyys merkitsee lapselle
-heittäytymistö
-jaksamista, koska tällainen opetus vaatii paljon työtä valmistelussa ja tunnin aikana
Valmiudet tutkivaan oppimiseen

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkeli ja luento herättivät paljon ajatuksia historian opetuksesta. Jäin miettimään sitä, miten itse omilla hieman kehnoilla historian tiedoilla ikinä pystyisi kehittämään tällaisia opetustapoja ja olemaan hyvä ja innostava historian opettaja. Omista alakoulun historian tunneista en muista paljon, mutta opiskelu oli lähinnä kirjan lukemista ja tehtävien tekoa. Tunnit oli mielestäni tylsiä, enkä ainakaan muista mitään luennon tyyppisiä tehtäviä tai kokonaisuuksia. Luennolla ja artikkelissa korostetaan, että keskitytään ajattelun kehittymiseen ja suuremman kokonaisuuden ymmärtämiseen. Omilla historian tunneilla ollaan lähinnä opeteltu pieniä asioita ulkoa. Uskon, että oppilasta aktivoivat ja innostavat tehtävät ovat todella hyvä tapa oppia ja sisäistää asioita oman innostuksen kautta. Esimerkiksi luennon tehtävä, jossa oppilaat pääsevät tutkimaan ja saavat aina lisää vihjeitä on varmasti monia oppilaita innostava ja motivoiva tehtävä. On kuitenkin tärkeää, että opettaja saa liitettyä tehtävään oikeasti myös opetusta siitä, mitä siihen aikaan on tapahtunut ja mitkä historian tapahtumat tehtävään liittyvät. Muuten tehtävästä saattaa tulla osalle vain hauska arvausleikki ja oleellinen tieto jää huomaamatta. Tutkivaa oppimista sisältävät tehtävät ovat siis varmasti hyviä ja motivoivia, mutta niiden suunnittelu on tehtävä hyvin ja huolella.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkiksi loogista päättelyä, syy-seuraussuhteiden löytämistä, argumentointia, historiallista empatiaa.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Ajattelisin, että opettajalla täytyy olla laajasti tietoa siitä ajasta ja aiheesta, jota tehtävä vaatii. Tällaisten isompien tehtävien tai esimerkiksi artikkelissa mainitun viiden tunnin kokonaisuuden suunnittelu ja toteuttaminen vaatii paljon aikaa. Opettajan näkökulmasta tehtävien laatiminen vaikuttaa työläältä ja aikaa vievältä. Toisaalta samaan kunnolla suunniteltua tehtävää voi sitten käyttää joka vuosi uudelleen. Opettajalta vaaditaan myös luovuttaa ja kykyä soveltaa omia tietojaan. Opettaja tarvitsee myös pedagogisia tietoja ja taitoja. Myös ryhmän tunteminen on varmasti ainakin hyödyllistä, kun toteutetaan tutkivaa oppimista.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

-Artikkeli käsitteli historian opetusta eri tehtävätyyppien kautta, mikä on omana kouluaikana ollut itselleni tyypillistä.
- Materiaalissa kerrottiin oppilaita osallistavasta opetuksesta esim pelien ja draaman avulla. Itse peruskouluaikana opin kirjasta lukemiseen, mutta nuo tavat monipuolistaisivat opetusta suuresti. 
- Oppilaalla on yllämainitun tavan seurauksena hyvin aktiivinen rooli, mutta se tuottaa varmasti hyviä oppimistuloksia.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Esimerkit korostavat päättelytaidon ja asioiden suhteuttamisen merkitystä. Lisäksi tehtävissä korostuu historian luonteen ymmärtäminen konkreettisella tavalla. Harjoitteiden avulla oppilas oppii perustelemaan omia näkemyksiään. 

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
- Heittäytymiskykyä ja mielikuvistusta
- Ennakkovalmistelua ja selkeää suunnittelua

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Ensimmäisinä ajatuksina artikkelin ja luennon pohjalta toivoisin vain, että minun opiskeluaikanani olisi käytetty vastaavanlaisia opiskelutapoja. Historian tapahtumat kiinnostivat minua monilta osin jo nuorena, mutta opettajalähtöinen vuosilukujen ulkoaopettelu ajoi minua pois päin aineesta. Minun aikanani historiaa opetettiin pääsääntöisesti opettajajohtoisesti ja muistiinpanoja tehtiin paljon. Historiallista ajattelua joutui tekemään todella vähän. Olin kuitenkin alakoulussa tunnollinen oppilas, joten tein parhaani historiankin tunneilla. Olenkin pitänyt historiaa yliopistoon asti todella tylsänä aineena, joka on vain pitänyt käydä läpi. Myös opiskeluhistoriani ainut vitonen kokeesta tuli historiasta lukiossa. Nyt, kun olen lukenut artikkeleista, oppinut luennoilta ja päässyt demoilla kokemaan, mitä historian opetus voi parhaimmillaan olla, niin olen innoissani historian opetuksesta. Tollundin mies -tehtävässä pääsi kokeilemaan aktiivista historian opetusta oppilaan näkökulmasta. Tehtävä sai minut innostumaan Tollundin miehen kohtalosta ja tarinan kulun arvaileminen vihjeiden avulla oli mielekästä oppimista. Myös muistijälki jäi syvälle mieleeni. 


 Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä oppilaat pääsevät eläytymään historian ihmisten asemaan, jolloin harjoitetaan historiallista empatiaa. Esimerkeissä harjoitetaan myös kriittistä ajattelua, muiden ajatusten kuuntelemista ja omaksumista, ryhmätyötaitoja ja tarinaan eläytymisen taidot kehittyvät myös. 


Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Riittävän määrän tieto-taitoa kyseisen aiheen historiasta. Opetettavasta aiheesta on hyvä tietää perusasiat, mutta loput voi selvittää yhdessä oppilaiden kanssa. Suurempi kysymys on mielestäni se, että kuinka kauan tällaisten tuntien suunnittelu vie aikaa. Jos ajattelen, että minun tulisi vetää esimerkkien kaltainen historian tunti 6-luokkalaisille, niin tällä hetkellä se kuulostaa vielä kaukaiselta haaveelta. Varsinkin kun omasta historian opetuksesta peruskoulussa ei voi ottaa mitään apua, vaan kaikki pitää suunnitella alusta alkaen. Ehkä tämän historian ja yhteiskuntaopin kurssin jälkeen olen valmiimpi vetämään tulevaisuudessa aktiivisia tunteja alakoululaisille. 

Opiskelutavat eroavat mielestäni paljon siitä, miten olen itse opiskellut historiaa peruskoulussa. Koin, että opetus oli suurimmaksi osaksi opettajalähtöistä opiskelua kirjan kappaleista ja kirjassa olevista tehtävistä. Historiallista eläytymistä ja empatiaa ei harjoiteltu.

Esimerkeissä harjoitellaan tutkivaa oppimista. Päätellään eri asioiden keskinäisiä yhteyksiä, sekä pohditaan erilaisia tutkimuskysymyksiä. Lisäksi harjoitellaan ryhmätyötaitoja, jonka kautta myös perustelemaan omia päätelmiä, ajatuksia ja mielipiteitä.

Esimerkkien mukaisen opetuksen järjestäminen vaatii opettajalta motivaatiota ja tahtoa heittäytyä pois oppikirjasta ja sieltä löytyvistä tehtävistä. Opetus vaatii opettajalta myös luovuutta, sekä opetettavan ryhmän tuntemista. 

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Oma saamani opetus on eronnut artikkelin ja luennon kuvaamista opiskelutavoista. Itse olen saanut aika perinteistä opetusta, mutta varmasti erilaiset eläytymistehtävät ja näytelmät olisivat voineet tuoda ainutlaatuisia oppimiskokemuksia. 

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Tiedon tulkintaa, reflektiota ja oman ajatteluprosessin tarkkailua.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta panostusta, kiinnostusta sekä rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta kokeilla uusia asioita ja ottaa asioista selvää. Vastaavanlaisia tehtäviä voisi myös toteuttaa yli oppiainerajojen, tai pyytää jotain koulun ulkopuolista tuomaan tietoa ja taitoja.