Kuopio
Kuopion kaupungin verkkosivut
Kaupunkikuvaa Kuopiosta
Kuopion peruskoulujen ja lukioiden rehtorien ja koulusihteerien yhteystiedot lv. 2023 - 2024
Opetusalan tutkimuksia
Väitöskirja: Kulttuurisilla kertomuksilla on kouluissa merkittävä tehtävä
Tekijä: Raili Keränen-Pantsu, 2023
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4863-2
Linkki tiivistelmään: https://www.uef.fi/fi/artikkeli/km-raili-keranen-pantsu-vaitos-962023-kulttuurisilla-kertomuksilla-on-kouluissa-merkittava-tehtava
Väitöskirja julkistettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa 9.6.2023.
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4863-2
Linkki tiivistelmään: https://www.uef.fi/fi/artikkeli/km-raili-keranen-pantsu-vaitos-962023-kulttuurisilla-kertomuksilla-on-kouluissa-merkittava-tehtava
Väitöskirja julkistettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa 9.6.2023.
KM Raili Keränen-Pantsu tutki väitöskirjassaan kulttuurisia kertomuksia osana suomalaista katsomusopetusta. Hän selvitti, millaisia tulkintoja ja merkityksiä opettajat ja oppilaat liittivät kertomuksiin. Erityisesti tarkasteltiin uskontoihin ja katsomuksiin liitettyjä kertomuksia, joilla on ollut keskeinen merkitys suomalaisen ja laajemmin länsimaisen kulttuurin kehityksessä. Tutkimuksessa kehitettiin myös laajempaa teoreettista ymmärrystä narratiivisesta oppimisesta.
Tulosten mukaan uskontoihin ja katsomuksiin liitetyt kulttuuriset kertomukset liittyvät opettajien ja oppilaiden moninaisiin merkityksenantoprosesseihin ja voivat edistää useita opetuksen tavoitteita. Yksi tavoitteista on edistää sisältöoppimista, kuten uskonnollisia ja katsomuksellisia perinteitä koskevaa tietoa, kulttuurista ja uskonnollista osaamista sekä monilukutaitoa. Toinen tavoite on sosiaalisten ja tunnetaitojen oppiminen sekä kriittisen ajattelun kehittyminen. Kolmantena tavoitteena on edistää oman identiteetin ja katsomuksen kehittymistä ja rakentumista, johon sisältyy kyky pohtia eksistentiaalisia ja eettisiä kysymyksiä.
Kertomuksilla on merkittävä tehtävä, kun lapsia ja nuoria kasvatetaan kohti tuntematonta tulevaisuutta. Esimerkiksi ekologisen kriisin uhka varjostaa tulevien sukupolvien hyvinvointia, minkä vuoksi tarvitaan välineitä luoda myös myönteisiä tulevaisuuden kuvia kestävältä pohjalta.
Keränen-Pantsun mukaan kertomusten merkityksen ymmärtäminen auttaa opettajaa käytännön työssään. Narratiivisen oppimisen avulla opettaja voi jäsentää oppilaille uusien tietojen ja taitojen oppimista sekä auttaa ymmärtämään maailmankatsomuksen muodostumista. Laajempi ymmärrys kerronnallisuudesta osana kasvatusta tukee kokonaisvaltaista oppimista, kulttuurinlukutaitoa sekä arvokasvatusta.
Väitöskirja: Kehitysvammaisten oppilaiden opetukseen liittyvä pedagogiikka tutkimuksissa, HOJKS-asiakirjoissa ja oppituntien arviointitilanteissa
Tekijä: Lauri Räty, 2023
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9623-9
Linkki tiivistelmään: 9.6.2023 KM Lauri Räty (Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, erityispedagogiikka) — Jyväskylän yliopisto (jyu.fi)
Väitös tarkastettiin 9.6.2023 Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa.
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan kehitysvammaisten oppilaiden opetusta eri näkökulmista. Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Formatiivinen arviointi on pedagogiikan keskeinen osa-alue, joka on jäänyt usein pedagogiikan malleissa vähälle huomiolle, mutta vaikuttaa olevan erityisen keskeisessä osassa kehitysvammaisten oppilaiden opetuksessa. Toisen ja kolmannen osatutkimuksen pedagogisissa ratkaisuissa oli löydettävissä paljon samoja elementtejä kuin tutkimusperustaisissa ratkaisuissa. Lähes kaikki näyttöön perustuvat käytännöt olivat käytössä osatutkimusten pedagogisissa ratkaisuissa, mutta ei suoraan nimettyinä. Pedagogisia ratkaisuja kuvataan tutkimusten suosituksissa ja HOJKS-asiakirjoissa usein tavalla, joka ei anna riittävän yksityiskohtaista tietoa opetuksen toteuttamiselle. Väitöstutkimuksessa löydetyt pedagogiset ratkaisut vastasivat usein periaatteiltaan vuosikymmeniä sitten kirjallisuudessa esitettyjä ratkaisuja. Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa on huomioitava, että tarkoituksena ei ole ollut kuvata, millaista pedagogiikkaa kehitysvammaisten oppilaiden opetuksessa Suomessa ylipäätään ja yleisesti ottaen sovelletaan. Sen sijaan tutkimuksen tehtävänä oli kuvata, miltä pedagogiikka näyttäytyy osatutkimusten valossa ja miten se suhteutuu tutkimusperustaisiin käytäntöihin.
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9623-9
Linkki tiivistelmään: 9.6.2023 KM Lauri Räty (Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, erityispedagogiikka) — Jyväskylän yliopisto (jyu.fi)
Väitös tarkastettiin 9.6.2023 Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa.
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan kehitysvammaisten oppilaiden opetusta eri näkökulmista. Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Formatiivinen arviointi on pedagogiikan keskeinen osa-alue, joka on jäänyt usein pedagogiikan malleissa vähälle huomiolle, mutta vaikuttaa olevan erityisen keskeisessä osassa kehitysvammaisten oppilaiden opetuksessa. Toisen ja kolmannen osatutkimuksen pedagogisissa ratkaisuissa oli löydettävissä paljon samoja elementtejä kuin tutkimusperustaisissa ratkaisuissa. Lähes kaikki näyttöön perustuvat käytännöt olivat käytössä osatutkimusten pedagogisissa ratkaisuissa, mutta ei suoraan nimettyinä. Pedagogisia ratkaisuja kuvataan tutkimusten suosituksissa ja HOJKS-asiakirjoissa usein tavalla, joka ei anna riittävän yksityiskohtaista tietoa opetuksen toteuttamiselle. Väitöstutkimuksessa löydetyt pedagogiset ratkaisut vastasivat usein periaatteiltaan vuosikymmeniä sitten kirjallisuudessa esitettyjä ratkaisuja. Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa on huomioitava, että tarkoituksena ei ole ollut kuvata, millaista pedagogiikkaa kehitysvammaisten oppilaiden opetuksessa Suomessa ylipäätään ja yleisesti ottaen sovelletaan. Sen sijaan tutkimuksen tehtävänä oli kuvata, miltä pedagogiikka näyttäytyy osatutkimusten valossa ja miten se suhteutuu tutkimusperustaisiin käytäntöihin.
Väitöskirja: #Peruskoulu2040 - Kolme skenaariota tulevaisuuden peruskouluun
Linkki: #Peruskoulu2040 - Kolme skenaariota tulevaisuuden peruskouluun
Tekijä: Päivi Nilivaara, 2023
Väitöskirja tarkastettiin 6.5.2023 Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa.
Jatkuva yhteiskunnallinen, demografinen ja digitaalinen muutos haastaa koulujärjestelmiä maailmanlaajuisesti. Korona-aika on kiihdyttänyt keskustelua oppimisen tulevaisuudesta myös 50-vuotiaan peruskoulumme osalta. Erityisesti keskusteluissa on esillä opetussuunnitelma oppimisen tapojen ja tavoitteiden sekä opettajan opetustyön ohjaajana. Globaalien taloudellisten ja poliittisten toimijoiden huoli siitä, että koulu ei vastaa tulevaisuuden osaamistarpeisiin on konkretisoitunut laaja-alaisen osaamisen nostamiseen perinteisten tiedonalatietoon perustuvien oppiaineiden rinnalle myös Suomessa.
Varsinaista tulevaisuudentutkimusta oppimisesta on kuitenkin vähän erityisesti peruskoulun kontekstissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen peruskoulun tulevaisuuden kehityskulkuja perustuen Delfoi-paneelin pohjalta luotuihin tulevaisuuskuviin ja skenaarioihin. Tavoitteena on hahmottaa vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, mitä, miten ja mihin perustuen tulevaisuuden peruskoulussa opitaan. Erityisiksi
tarkastelukulmiksi valikoituivat laaja-alaisena osaajana kehittyminen sekä opetussuunnitelmaprosessi, joka luo puitteet myös laaja-alaisen osaamisen tavoitteille. Tulevaisuuskuvien ja skenaarioiden toivottavuutta peilataan kasvatustieteellisen ja kehityspsykologisen tietämyksen valossa. Tutkimuksen systeeminen viitekehys on rakennettu yhdistäen Bronfenbrennerin bioekologinen systeemiteoria ja curriculum making -systeemi.
Delfoi-paneeli (n=30) koostui asiantuntijoista, jotka perinteisesti osallistuvat suomalaiseen opetussuunnitelmaprosessiin sen eri tasoilla. Paneeli otti kantaa kahteentoista tulevaisuusteesiin argumentatiivisessa yhden kierroksen Delfoissa. Paneelin perusteella on nähtävissä, että näkemykset koulun kehityksestä ovat osin ristiriitaisia. Suurin yksimielisyys vallitsi laaja-alaisen osaamisen taitojen tärkeydestä. Aineisto analysoitiin tulevaisuustaulukkomenetelmällä ja sen tuloksena luotiin kolme vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa, joiden pohjalta luotiin skenaariot, jotka kuvaavat sitä, millaisilla valinnoilla ja päätöksillä tulevaisuuskuviin voidaan päätyä. Skenaario ”Fiksut pärjää
aina”, rakentuu yksilölliselle, kompetenssikuvauksiin perustuvalle verkko-oppimiselle, tilanteessa, jossa koulut fyysisinä rakennuksina ovat hävinneet. ”Ajan virrassa avoimesti” -tulevaisuuskuvassa koulu on yhteiskunnallinen arvovaikuttaja korostaen toimintakulttuurin merkitystä ja tiedonalatietoa laaja-alaisen osaamisen pohjana. Opetussuunnitelma päivittyy nopeasyklisesti. ”Turvallinen pesä maailman myllerryksessä”
-tulevaisuuskuvassa koulu on perheiden turvaverkko tehtävänään huolehtia oppilaiden hyvinvoinnista. Kansallinen opetussuunnitelma säätelee opettaja- ja tiedonalatietokeskeistä oppimista kansallisten kokeiden arvioidessa oppimista.
Skenaarioiden ja tulevaisuuskuvien tarkastelu aiemman tutkimustiedon valossa osoitti, että kaikkiin skenaarioihin sisältyy sekä toivottavia että uhkaavia piirteitä. Eriarvioistumiskehitys, koulun sivistystehtävän vaarantuminen, opettajien autonomian kaventuminen tai globaalien toimijoiden vahvistuva rooli kansallisen koulutuspolitiikan ohjajana saattaisivat olla ei-toivottuja kehityskulkuja. Ajan virrassa avoimesti -skenaariossa koulun toimintakulttuuri voisi tukea optimaalisesti oppilaiden kognitiivisen kehitystä ja laaja-alaisen osaamista. Opettajien rooli opetussuunnitelmatyössä vahvistuisi.
Tutkimuksessa todetaan, että nykyiset perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat tämän tyyppisen koulun kehittämiseen, joskaan tilanne kouluissa ei vastaa kaikilta osin perusteiden kuvausta. Koulut tarvitsevat riittävästi ajallisia resursseja, kehittämisosaamista ja toimintakulttuurin vahvaa johtamista kehittyäkseen oppivina ja dialogisina yhteisöinä.
Tutkimuksen johtopäätöksissä nostetaan esiin koulun tutkimusperustaisen kehittämisen tärkeys sekä koulun systeemisen luonteen huomioiminen tulevaisuutta koskevia päätöksiä tehtäessä. Erityisen tärkeää on, että oppilaiden oppimisen ja sen edellytysten ymmärtämisen tulisi olla perusta kaikille koulua koskeville ratkaisuille. Oppilaan kokemusta eri systeemien tuottamien vaateiden ja oppilaan omien edellytysten rajapinnassa kuvataan tutkimuksessa uudella oppijuuden käsitteellä.
Tekijä: Päivi Nilivaara, 2023
Väitöskirja tarkastettiin 6.5.2023 Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa.
Jatkuva yhteiskunnallinen, demografinen ja digitaalinen muutos haastaa koulujärjestelmiä maailmanlaajuisesti. Korona-aika on kiihdyttänyt keskustelua oppimisen tulevaisuudesta myös 50-vuotiaan peruskoulumme osalta. Erityisesti keskusteluissa on esillä opetussuunnitelma oppimisen tapojen ja tavoitteiden sekä opettajan opetustyön ohjaajana. Globaalien taloudellisten ja poliittisten toimijoiden huoli siitä, että koulu ei vastaa tulevaisuuden osaamistarpeisiin on konkretisoitunut laaja-alaisen osaamisen nostamiseen perinteisten tiedonalatietoon perustuvien oppiaineiden rinnalle myös Suomessa.
Varsinaista tulevaisuudentutkimusta oppimisesta on kuitenkin vähän erityisesti peruskoulun kontekstissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen peruskoulun tulevaisuuden kehityskulkuja perustuen Delfoi-paneelin pohjalta luotuihin tulevaisuuskuviin ja skenaarioihin. Tavoitteena on hahmottaa vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, mitä, miten ja mihin perustuen tulevaisuuden peruskoulussa opitaan. Erityisiksi
tarkastelukulmiksi valikoituivat laaja-alaisena osaajana kehittyminen sekä opetussuunnitelmaprosessi, joka luo puitteet myös laaja-alaisen osaamisen tavoitteille. Tulevaisuuskuvien ja skenaarioiden toivottavuutta peilataan kasvatustieteellisen ja kehityspsykologisen tietämyksen valossa. Tutkimuksen systeeminen viitekehys on rakennettu yhdistäen Bronfenbrennerin bioekologinen systeemiteoria ja curriculum making -systeemi.
Delfoi-paneeli (n=30) koostui asiantuntijoista, jotka perinteisesti osallistuvat suomalaiseen opetussuunnitelmaprosessiin sen eri tasoilla. Paneeli otti kantaa kahteentoista tulevaisuusteesiin argumentatiivisessa yhden kierroksen Delfoissa. Paneelin perusteella on nähtävissä, että näkemykset koulun kehityksestä ovat osin ristiriitaisia. Suurin yksimielisyys vallitsi laaja-alaisen osaamisen taitojen tärkeydestä. Aineisto analysoitiin tulevaisuustaulukkomenetelmällä ja sen tuloksena luotiin kolme vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa, joiden pohjalta luotiin skenaariot, jotka kuvaavat sitä, millaisilla valinnoilla ja päätöksillä tulevaisuuskuviin voidaan päätyä. Skenaario ”Fiksut pärjää
aina”, rakentuu yksilölliselle, kompetenssikuvauksiin perustuvalle verkko-oppimiselle, tilanteessa, jossa koulut fyysisinä rakennuksina ovat hävinneet. ”Ajan virrassa avoimesti” -tulevaisuuskuvassa koulu on yhteiskunnallinen arvovaikuttaja korostaen toimintakulttuurin merkitystä ja tiedonalatietoa laaja-alaisen osaamisen pohjana. Opetussuunnitelma päivittyy nopeasyklisesti. ”Turvallinen pesä maailman myllerryksessä”
-tulevaisuuskuvassa koulu on perheiden turvaverkko tehtävänään huolehtia oppilaiden hyvinvoinnista. Kansallinen opetussuunnitelma säätelee opettaja- ja tiedonalatietokeskeistä oppimista kansallisten kokeiden arvioidessa oppimista.
Skenaarioiden ja tulevaisuuskuvien tarkastelu aiemman tutkimustiedon valossa osoitti, että kaikkiin skenaarioihin sisältyy sekä toivottavia että uhkaavia piirteitä. Eriarvioistumiskehitys, koulun sivistystehtävän vaarantuminen, opettajien autonomian kaventuminen tai globaalien toimijoiden vahvistuva rooli kansallisen koulutuspolitiikan ohjajana saattaisivat olla ei-toivottuja kehityskulkuja. Ajan virrassa avoimesti -skenaariossa koulun toimintakulttuuri voisi tukea optimaalisesti oppilaiden kognitiivisen kehitystä ja laaja-alaisen osaamista. Opettajien rooli opetussuunnitelmatyössä vahvistuisi.
Tutkimuksessa todetaan, että nykyiset perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat tämän tyyppisen koulun kehittämiseen, joskaan tilanne kouluissa ei vastaa kaikilta osin perusteiden kuvausta. Koulut tarvitsevat riittävästi ajallisia resursseja, kehittämisosaamista ja toimintakulttuurin vahvaa johtamista kehittyäkseen oppivina ja dialogisina yhteisöinä.
Tutkimuksen johtopäätöksissä nostetaan esiin koulun tutkimusperustaisen kehittämisen tärkeys sekä koulun systeemisen luonteen huomioiminen tulevaisuutta koskevia päätöksiä tehtäessä. Erityisen tärkeää on, että oppilaiden oppimisen ja sen edellytysten ymmärtämisen tulisi olla perusta kaikille koulua koskeville ratkaisuille. Oppilaan kokemusta eri systeemien tuottamien vaateiden ja oppilaan omien edellytysten rajapinnassa kuvataan tutkimuksessa uudella oppijuuden käsitteellä.
Väitöskirja: Mielenterveyden edistäminen peruskoulussa (2023)
Tekijä: Markku Larmas, 2023
Linkki väitöskirjaan: Mental health promotion in comprehensive schools (oulu.fi)
Linkki tiivistelmään: Mielenterveyden edistäminen peruskoulussa | Oulun yliopisto
Väitöskirja tarkastettiin 21.4.2023 Oulun yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnassa (Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö (PEDEGO)).
Erilaiset mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat lapsilla ja nuorilla yleisiä ja suuri osa aikuisiän mielenterveyden häiriöistä alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa. Koulut ovat lapsille ja nuorille yhteinen ja luonnollinen ympäristö edistää lasten ja nuorten mielenterveyttä, jonka vuoksi mie�lenterveyden edistämisen interventiot kouluympäristöissä voivat olla erityisen vaikuttavia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa mielenterveyden edistämisestä peruskouluissa. Mielenterveyden edistämisen malli peruskouluihin kehitettiin Oulussa työpajoissa yhdessä psykiatristen sairaanhoitajien sekä eri yhteistyötahojen, koulun toimijoiden sekä vanhempien jaoppilaiden kanssa. Tutkimuksen pohjana toimi kirjallisuuskatsaus, jonka mukaan mielenterveyt�tä edistetään kouluissa yksilö-, ryhmä- ja yleistasolla sekä työpajojen raportit.
Koulun henkilökunta kokee mielenterveyden edistämisen tärkeänä osana koulun tehtävää. He kokevat, että tarvitsevat apua ja tukea vastatakseen oppilaiden kasvaviin mielenterveyden haasteisiin. Lyhyet koulussa toteutettavat psykoedukatiiviset interventiot voivat muuttaa oppilaiden asenteita mielenterveyden häiriöitä kohtaan. Nuoret arvostavat enemmän epävirallisia avun läh�teitä ja kokevat avun hakemisen ammattilaisilta vaikeaksi ja minkä vuoksi onkin tärkeä löytää keinoja madaltaa kynnystä avun hakemiseen.
Linkki väitöskirjaan: Mental health promotion in comprehensive schools (oulu.fi)
Linkki tiivistelmään: Mielenterveyden edistäminen peruskoulussa | Oulun yliopisto
Väitöskirja tarkastettiin 21.4.2023 Oulun yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnassa (Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö (PEDEGO)).
Erilaiset mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat lapsilla ja nuorilla yleisiä ja suuri osa aikuisiän mielenterveyden häiriöistä alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa. Koulut ovat lapsille ja nuorille yhteinen ja luonnollinen ympäristö edistää lasten ja nuorten mielenterveyttä, jonka vuoksi mie�lenterveyden edistämisen interventiot kouluympäristöissä voivat olla erityisen vaikuttavia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa mielenterveyden edistämisestä peruskouluissa. Mielenterveyden edistämisen malli peruskouluihin kehitettiin Oulussa työpajoissa yhdessä psykiatristen sairaanhoitajien sekä eri yhteistyötahojen, koulun toimijoiden sekä vanhempien jaoppilaiden kanssa. Tutkimuksen pohjana toimi kirjallisuuskatsaus, jonka mukaan mielenterveyt�tä edistetään kouluissa yksilö-, ryhmä- ja yleistasolla sekä työpajojen raportit.
Koulun henkilökunta kokee mielenterveyden edistämisen tärkeänä osana koulun tehtävää. He kokevat, että tarvitsevat apua ja tukea vastatakseen oppilaiden kasvaviin mielenterveyden haasteisiin. Lyhyet koulussa toteutettavat psykoedukatiiviset interventiot voivat muuttaa oppilaiden asenteita mielenterveyden häiriöitä kohtaan. Nuoret arvostavat enemmän epävirallisia avun läh�teitä ja kokevat avun hakemisen ammattilaisilta vaikeaksi ja minkä vuoksi onkin tärkeä löytää keinoja madaltaa kynnystä avun hakemiseen.
Väitöskirja: Together towards language-aware schools. Perspectives on supporting increasing linguistic diversity
Tekijä: Elisa Repo, 2023
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9178-5
Linkki tiivistelmään: Suomea opettelevien koulunkäynnin tukemisen tulee tapahtua yhteistyössä ja koulutusjärjestelmän eri tasoilla (Väitös: FM Elisa Repo, 24.2.2023, kasvatustiede) | Turun yliopisto
Väitöskirja tarkastettiinTurun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 24.2.2023.
Yhdessä kohti kielitietoista koulua. Näkökulmia lisääntyvän kielellisen moninaisuuden tukemiseen
Suomesta on tullut aiempaa kielellisesti moninaisempi. Samanaikaisesti yhteiskunnassa on alettu kantaa huolta koulutuksellisen yhdenvertaisuuden toteutumisesta etenkin haavoittuvaisessa asemassa olevien oppilaiden kohdalla, joihin koulun opetuskieltä opettelevat usein luetaan. Vastauksena yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kielen keskeisen roolin huomioimiseksi kaikessa oppimisessa on valtakunnallisia opetussuunnitelman perusteita uudistettu siten, että perusteet painottavat kielitietoista ja monikielistä pedagogiikkaa. Vaikka opetussuunnitelmaa on pidetty edistyksellisenä, sen käytännön toteutuksessa ilmenee haasteita. Tässä väitöskirjassa tutkitaan lisääntyvän kielellisen moninaisuuden tukemista suomalaisissa kouluissa. Tätä tarkastellaan opettajien, oppilaiden, oppimateriaalien, opettajankoulutuksen ja opettajaopiskelijoiden näkökulmista.
Johtopäätös on, että kielitietoinen koulu on luotava eri tasojen yhteistyössä, riittävän resursoidulla kehittämistyöllä. Opettajien asenteet, tiedot ja käytänteet eivät kasva itsestään, vaan tarvitaan tukea, oppimateriaaleja ja systemaattista perus- ja täydennyskoulutusta, jossa tutkimustieto nivoutuu yhteen käytännön kanssa. Koulun opetuskieltä opettelevien huomioiminen muuallakin kuin suomen tunneilla vaatii muutoksia opettajankoulutuksen rakenteisiin, jotta opetussuunnitelmauudistuksia ja tutkimustietoa myötäilevien puhetapojen määrä tulevaisuudessa lisääntyy. Ylipäätään kielen keskeisyyden ja kielirepertuaarien kehittämisen merkityksen ymmärtämisen tulisi saada nykyistä suurempi tila yhteiskunnallisissa maahanmuutto- ja integraatiokeskusteluissa. Tuomalla kielenoppiminen osaksi muidenkin kuin kielialan asiantuntijoiden keskustelua voitaisiin kehittää kestäviä ratkaisuja siihen, miten monikielisten luokkien oppilaat saavat yhdenvertaiset mahdollisuudet osallisuuden kokemuksiin, koulun opetuskielen opetteluun ja osaamiensa kielten hyödyntämiseen oppimisen resurssina. Yhteistyön merkitys näyttäytyy lopulta luokkahuonetasolla oppilaiden toimijuuden tukemisessa: mahdollisuudet kielestä keskusteluun ja tiedon rakentamiseen yhteistyössä opettajan, parin tai pienryhmän tuella lisäävät monikielisen koulun oppilaiden osallisuutta.
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9178-5
Linkki tiivistelmään: Suomea opettelevien koulunkäynnin tukemisen tulee tapahtua yhteistyössä ja koulutusjärjestelmän eri tasoilla (Väitös: FM Elisa Repo, 24.2.2023, kasvatustiede) | Turun yliopisto
Väitöskirja tarkastettiinTurun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 24.2.2023.
Yhdessä kohti kielitietoista koulua. Näkökulmia lisääntyvän kielellisen moninaisuuden tukemiseen
Suomesta on tullut aiempaa kielellisesti moninaisempi. Samanaikaisesti yhteiskunnassa on alettu kantaa huolta koulutuksellisen yhdenvertaisuuden toteutumisesta etenkin haavoittuvaisessa asemassa olevien oppilaiden kohdalla, joihin koulun opetuskieltä opettelevat usein luetaan. Vastauksena yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kielen keskeisen roolin huomioimiseksi kaikessa oppimisessa on valtakunnallisia opetussuunnitelman perusteita uudistettu siten, että perusteet painottavat kielitietoista ja monikielistä pedagogiikkaa. Vaikka opetussuunnitelmaa on pidetty edistyksellisenä, sen käytännön toteutuksessa ilmenee haasteita. Tässä väitöskirjassa tutkitaan lisääntyvän kielellisen moninaisuuden tukemista suomalaisissa kouluissa. Tätä tarkastellaan opettajien, oppilaiden, oppimateriaalien, opettajankoulutuksen ja opettajaopiskelijoiden näkökulmista.
Johtopäätös on, että kielitietoinen koulu on luotava eri tasojen yhteistyössä, riittävän resursoidulla kehittämistyöllä. Opettajien asenteet, tiedot ja käytänteet eivät kasva itsestään, vaan tarvitaan tukea, oppimateriaaleja ja systemaattista perus- ja täydennyskoulutusta, jossa tutkimustieto nivoutuu yhteen käytännön kanssa. Koulun opetuskieltä opettelevien huomioiminen muuallakin kuin suomen tunneilla vaatii muutoksia opettajankoulutuksen rakenteisiin, jotta opetussuunnitelmauudistuksia ja tutkimustietoa myötäilevien puhetapojen määrä tulevaisuudessa lisääntyy. Ylipäätään kielen keskeisyyden ja kielirepertuaarien kehittämisen merkityksen ymmärtämisen tulisi saada nykyistä suurempi tila yhteiskunnallisissa maahanmuutto- ja integraatiokeskusteluissa. Tuomalla kielenoppiminen osaksi muidenkin kuin kielialan asiantuntijoiden keskustelua voitaisiin kehittää kestäviä ratkaisuja siihen, miten monikielisten luokkien oppilaat saavat yhdenvertaiset mahdollisuudet osallisuuden kokemuksiin, koulun opetuskielen opetteluun ja osaamiensa kielten hyödyntämiseen oppimisen resurssina. Yhteistyön merkitys näyttäytyy lopulta luokkahuonetasolla oppilaiden toimijuuden tukemisessa: mahdollisuudet kielestä keskusteluun ja tiedon rakentamiseen yhteistyössä opettajan, parin tai pienryhmän tuella lisäävät monikielisen koulun oppilaiden osallisuutta.
Väitöskirja: Rehtoreiden näkemyksiä lukiokoulutuksen uudistamisesta, sen johtamisesta ja tulevaisuudesta
Tekijä: Taina Lehtonen, 2023
Linkki väitöskirjaan: JYX - Rehtoreiden näkemyksiä lukiokoulutuksen uudistamisesta, sen johtamisesta ja tulevaisuudesta (jyu.fi)
Linkki tiivistelmään: Väitös 17.2.2023: FM Taina Lehtonen (Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, kasvatustiede/Chydenius) — Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Väitöskirja tarkastettiin Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa Kokkolan yliopistokeskus Cheydeniuksessa 17.2.2023.
Linkki väitöskirjaan: JYX - Rehtoreiden näkemyksiä lukiokoulutuksen uudistamisesta, sen johtamisesta ja tulevaisuudesta (jyu.fi)
Linkki tiivistelmään: Väitös 17.2.2023: FM Taina Lehtonen (Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, kasvatustiede/Chydenius) — Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Väitöskirja tarkastettiin Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa Kokkolan yliopistokeskus Cheydeniuksessa 17.2.2023.
Kouluneuvos, FM Taina Lehtosen tutkimuksen keskiössä oli vuoden 2019 lukiouudistus, jonka myötä lukiokoulutus muuttui opintopistepohjaiseksi kurssipohjaisen sijaan. Uudistus kosketti myös muun muassa ylioppilaskokeita, jotka on saanut syksyn 2019 jälkeen uusia rajoituksetta. Väitöstutkimuksen aineiston Lehtonen hankki haastattelemalla kokeneita lukion rehtoreita eri puolilta Suomea ja erilaisista lukioyhteisöistä.
Haastateltujen rehtoreiden koulutuspoliittiset näkemykset olivat kriittisiä. Uudistukset ovat nopeutuneet ja lukioista on tullut uudistus- ja hankegeneraattoreita. Koulutuksia kehitetään koulutuspoliittisin päätöksin toisistaan erillään, vaikka tavoitteena on jatkuva oppiminen. Uudistusten taustalle kaivattiin tutkimusta ja pitkäjänteisyyttä. Kritiikkiä kohdistettiin myös korkeakoulujen valintauudistuksen ajoitukseen ja toteutukseen, opetusvelvollisuuden laajentamisen resursointiin sekä lukiokoulutuksen niukkenevaan rahoitukseen.
Lehtonen esittää tutkimuksessaan lukiokoulutuksen kompleksisen uudistamisen mallin, joka mahdollistaa lukioyhteisön jatkuvan uudistamisen toimintaympäristössään. Malliin sisältyy osallistaminen ja verkostoituminen, säännöllinen toiminnan arviointi ja tulevaisuuden ennakointi. Kokemusten ja ennakointien pohjalta rakennetaan lukioyhteisössä tulevaisuutta ja edistetään toimintakulttuurissa muutosherkkyyttä ja tulevaisuuslukutaitoa.
Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022
Tekijä: Sami Kokko ja Leena Martin (toim.), Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 1, 2023.
Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus on kansallinen 7–15-vuotiaiden liikkumista, liikuntakäyttäytymistä ja -kulttuuria laajasti kartoittava seurantatutkimus.
Väitöskirja: Tietoperustaisuus perusopetuksen digitaalisen transformaation hallinnassa – Systeeminen näkökulma tietoperustaisuuden rakentumiseen
Tekijä: Kimmo Huttu, 2023
Linkki väitöskirjaan: 978-952-337-337-2.pdf (ulapland.fi)
Linkki tiivistelmään: Tietoperustaisuus perusopetuksen digitaalisen transformaation hallinnassa – Systeeminen näkökulma tietoperustaisuuden rakentumiseen (ulapland.fi)
Väitöskirja tarkastettiin Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 10.2.2023.
Digitalisaatio muovaa perustavanlaatuisesti opetuksen ja oppimisen todellisuutta suomalaisissa peruskouluissa. Huomiot erityisesti kuntien ja koulujen välisten erojen kasvamisesta digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämisessä paineistavat kiinnittämään huomiota digitaalisen transformaation hallintaan. Perusopetuksen digitaalisen transformaation tutkimus hallinnon tutkimuksen näkökulmasta on ollut vähäistä. Näkökulma digitaalisesta transformaatiosta johtamisen institutionaalisena sekä systeemisenä tietoperustaisuushaasteena on lisäksi puuttunut. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut avata ja jäsentää perusopetusjohtajien antamien merkitysten ja tulkintojen avulla hallinnan rakenteisiin ja sisältöihin liittyvää institutionaalista ja organisaatiotason todellisuutta.
Analyysin perusteella perusopetusjohtajan rooli digitaalisen transformaation tietoperustaisen hallinnan organisaatiotason rakentumisen
mahdollistajana ja edellytysten luojana on keskeinen. Digitaalisen transformaation hallinnan tietoperustaisuuden rakentumista organisaatiotasolla tukee perusopetusjohtajan pedagoginen johtajuus, kehittyneet yhteistyökäytänteet sekä opetuksen uudistamiskulttuurin vakiinnuttaminen. Tutkimuksen tulosten perusteella digitaa�lisen transformaation hallinta tarvitsee tuekseen institutionaalisen tason linjauksia, jotka luovat ensisijaisesti hallinnan pedagogisia tavoitteita täsmentämällä prosessuaalista pohjaa organisaatiotason yhteistyökäytänteiden kehittymiselle sekä teknologiavalinnoille.
Linkki väitöskirjaan: 978-952-337-337-2.pdf (ulapland.fi)
Linkki tiivistelmään: Tietoperustaisuus perusopetuksen digitaalisen transformaation hallinnassa – Systeeminen näkökulma tietoperustaisuuden rakentumiseen (ulapland.fi)
Väitöskirja tarkastettiin Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 10.2.2023.
Digitalisaatio muovaa perustavanlaatuisesti opetuksen ja oppimisen todellisuutta suomalaisissa peruskouluissa. Huomiot erityisesti kuntien ja koulujen välisten erojen kasvamisesta digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämisessä paineistavat kiinnittämään huomiota digitaalisen transformaation hallintaan. Perusopetuksen digitaalisen transformaation tutkimus hallinnon tutkimuksen näkökulmasta on ollut vähäistä. Näkökulma digitaalisesta transformaatiosta johtamisen institutionaalisena sekä systeemisenä tietoperustaisuushaasteena on lisäksi puuttunut. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut avata ja jäsentää perusopetusjohtajien antamien merkitysten ja tulkintojen avulla hallinnan rakenteisiin ja sisältöihin liittyvää institutionaalista ja organisaatiotason todellisuutta.
Analyysin perusteella perusopetusjohtajan rooli digitaalisen transformaation tietoperustaisen hallinnan organisaatiotason rakentumisen
mahdollistajana ja edellytysten luojana on keskeinen. Digitaalisen transformaation hallinnan tietoperustaisuuden rakentumista organisaatiotasolla tukee perusopetusjohtajan pedagoginen johtajuus, kehittyneet yhteistyökäytänteet sekä opetuksen uudistamiskulttuurin vakiinnuttaminen. Tutkimuksen tulosten perusteella digitaa�lisen transformaation hallinta tarvitsee tuekseen institutionaalisen tason linjauksia, jotka luovat ensisijaisesti hallinnan pedagogisia tavoitteita täsmentämällä prosessuaalista pohjaa organisaatiotason yhteistyökäytänteiden kehittymiselle sekä teknologiavalinnoille.
Väitöskirja: Oppilaiden tunteet ja niiden sosiaalisesti jaettu säätely osana yhteisöllistä oppimista
Tekijä: Tiina Törmänen, 2023
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/urn:isbn:9789526235592
Linkki tiivistelmään: Oppilaiden tunteet ja niiden sosiaalisesti jaettu säätely osana yhteisöllistä oppimista | Oulun yliopisto
Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 20.1.2023.
Oppilaiden tunteet luovat olosuhteet yhteisölliselle oppimiselle, mutta vastavuoroisesti myös oppimistilanteet herättävät oppilaissa monenlaisia tunteita ja muokkaavat ryhmän yhteistä tunnetilaa. Vaikka tunteet ja niiden säätely luovat pohjan oppimiselle, ilmiötä ei ole juurikaan tutkittu yhteisöllisessä oppimisessa. Tämä väitöstutkimus tutkii peruskouluikäisten oppilaiden tunteita ja niiden sosiaalisesti jaettua säätelyä osana yhteisöllistä oppimista. Lisäksi tavoitteena on tarkastella monikanavaisen aineiston mahdollisuuksia oppilaiden tunnetilojen ja oppimisen säätelyn tutkimisessa.
Tulokset osoittivat, että oppimisen aikana oppilaiden tunnetilat vaihtelivat paljon sekä yksilö- että ryhmätasolla. Ryhmät hyödynsivät tunteiden säätelyä päästäkseen yli negatiivisista tunteista, mutta myös vahvistaakseen ryhmän yhteistä positiivista tunnetilaa. Aina ryhmän tunteiden säätely ei kuitenkaan toteutunut. Tulokset korostavatkin yksilön oman tunteiden säätelyn merkitystä sosiaalisesti jaetun säätelyn toteutumiselle. Menetelmällisesti tutkimus osoitti, että monikanavaista aineistoa hyödyntämällä voidaan saavuttaa syvällisempää tietoa yksilöiden ja ryhmien tunnetiloista sekä oppimisen säätelyprosesseista.
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/urn:isbn:9789526235592
Linkki tiivistelmään: Oppilaiden tunteet ja niiden sosiaalisesti jaettu säätely osana yhteisöllistä oppimista | Oulun yliopisto
Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 20.1.2023.
Oppilaiden tunteet luovat olosuhteet yhteisölliselle oppimiselle, mutta vastavuoroisesti myös oppimistilanteet herättävät oppilaissa monenlaisia tunteita ja muokkaavat ryhmän yhteistä tunnetilaa. Vaikka tunteet ja niiden säätely luovat pohjan oppimiselle, ilmiötä ei ole juurikaan tutkittu yhteisöllisessä oppimisessa. Tämä väitöstutkimus tutkii peruskouluikäisten oppilaiden tunteita ja niiden sosiaalisesti jaettua säätelyä osana yhteisöllistä oppimista. Lisäksi tavoitteena on tarkastella monikanavaisen aineiston mahdollisuuksia oppilaiden tunnetilojen ja oppimisen säätelyn tutkimisessa.
Tulokset osoittivat, että oppimisen aikana oppilaiden tunnetilat vaihtelivat paljon sekä yksilö- että ryhmätasolla. Ryhmät hyödynsivät tunteiden säätelyä päästäkseen yli negatiivisista tunteista, mutta myös vahvistaakseen ryhmän yhteistä positiivista tunnetilaa. Aina ryhmän tunteiden säätely ei kuitenkaan toteutunut. Tulokset korostavatkin yksilön oman tunteiden säätelyn merkitystä sosiaalisesti jaetun säätelyn toteutumiselle. Menetelmällisesti tutkimus osoitti, että monikanavaista aineistoa hyödyntämällä voidaan saavuttaa syvällisempää tietoa yksilöiden ja ryhmien tunnetiloista sekä oppimisen säätelyprosesseista.
Väitöskirja: Jaksaminen ei ole iästä kiinni! Ammatissa pitkään työskennelleiden liikunnanopettajien keinoja työhyvinvointiin
Tekijä: Henry Lipponen, 2023
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9280-4
Linkki tiivistelmään: Väitös 14.1.2023: Hyvinvoiva liikunnanopettaja kehittää osaamistaan ja vaikuttaa työnsä sisältöön | Jyväskylän yliopisto (sttinfo.fi)
Väitös tarkastettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 14.1.2023.
Liikunnanopettajan ammatti on fyysisesti vaativa, ja myös yhteiskunnan ja koulun muutos luovat paineita liikunnanopettajan jaksamiselle. Koulutettuja liikunnanopettajia poistuukin opetustehtävistä ennenaikaisesti joko muihin koulun sisällä oleviin tehtäviin, koulun ulkopuolelle liikunta-alan tehtäviin tai ennenaikaisesti eläkkeelle. Työuran jatkamiseen vaikuttavat merkittävästi työkyky ja koettu työhyvinvoinnin tunne. Tavoitteena oli tutkia ikääntyneiden ja hyvinvoivien kuuden pitkän työuran tehneen liikunnanopettajan kokemuksia siitä, miten he ovat kokeneet työhyvinvointinsa uran eri vaiheissa sekä mitkä seikat ovat siihen vaikuttaneet. Tutkimuksessa haastateltiin myös kahta liikunnanopettajataustaista rehtoria, millä saatiin tarkennettua esimiestoiminnan vaikutusta työhyvinvointiin.
Tulokset osoittavat, että liikunnanopettajien kokema arvostuksen ja yhteisöllisyyden tunne oli merkittävässä asemassa työhyvinvoinnin kokemuksessa. Työhyvinvointia vahvistaa myös oikeudenmukainen ja osallistava esimiestyö. On myös merkittävää, että hyvä esimies kuuntelee, kannustaa ja ymmärtää opettajan työtä. Tutkimuksen mukaan työuran aikaisella ammatillisen osaamisen kehittämisellä on työhyvinvointia tukeva vaikutus. Tutkimuksessa havaittiin myös, että uusien asioiden kokeilu tuottaa opettajille onnistumisen tunteita, jotka vahvistavat heidän työhyvinvointinsa tunnetta. Tutkimuksessa nousi esiin myös se, että fyysiset ongelmat eivät ole merkittävänä syynä ikääntyneiden opettajien ammatin vaihtamiseen tai eläkkeelle siirtymiseen.
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9280-4
Linkki tiivistelmään: Väitös 14.1.2023: Hyvinvoiva liikunnanopettaja kehittää osaamistaan ja vaikuttaa työnsä sisältöön | Jyväskylän yliopisto (sttinfo.fi)
Väitös tarkastettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 14.1.2023.
Liikunnanopettajan ammatti on fyysisesti vaativa, ja myös yhteiskunnan ja koulun muutos luovat paineita liikunnanopettajan jaksamiselle. Koulutettuja liikunnanopettajia poistuukin opetustehtävistä ennenaikaisesti joko muihin koulun sisällä oleviin tehtäviin, koulun ulkopuolelle liikunta-alan tehtäviin tai ennenaikaisesti eläkkeelle. Työuran jatkamiseen vaikuttavat merkittävästi työkyky ja koettu työhyvinvoinnin tunne. Tavoitteena oli tutkia ikääntyneiden ja hyvinvoivien kuuden pitkän työuran tehneen liikunnanopettajan kokemuksia siitä, miten he ovat kokeneet työhyvinvointinsa uran eri vaiheissa sekä mitkä seikat ovat siihen vaikuttaneet. Tutkimuksessa haastateltiin myös kahta liikunnanopettajataustaista rehtoria, millä saatiin tarkennettua esimiestoiminnan vaikutusta työhyvinvointiin.
Tulokset osoittavat, että liikunnanopettajien kokema arvostuksen ja yhteisöllisyyden tunne oli merkittävässä asemassa työhyvinvoinnin kokemuksessa. Työhyvinvointia vahvistaa myös oikeudenmukainen ja osallistava esimiestyö. On myös merkittävää, että hyvä esimies kuuntelee, kannustaa ja ymmärtää opettajan työtä. Tutkimuksen mukaan työuran aikaisella ammatillisen osaamisen kehittämisellä on työhyvinvointia tukeva vaikutus. Tutkimuksessa havaittiin myös, että uusien asioiden kokeilu tuottaa opettajille onnistumisen tunteita, jotka vahvistavat heidän työhyvinvointinsa tunnetta. Tutkimuksessa nousi esiin myös se, että fyysiset ongelmat eivät ole merkittävänä syynä ikääntyneiden opettajien ammatin vaihtamiseen tai eläkkeelle siirtymiseen.
Väitöskirja: Practice Architectures of Peer-Group Mentoring in New Teachers' Professional Development
Tekijä: Matti Pennanen, 2023
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9270-5
Linkki tiivistelmään: 14.1.2023 KM Matti Pennanen (Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Opettajankoulutus) — Jyväskylän yliopisto (jyu.fi)
Väitös tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 14.1.2023.
Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisen vertaisryhmämentoroinnin käytäntöjä ja niitä määrittäviä tekijöitä, käytäntöarkkitehtuureja, suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tutkimusperustaista tietoa vertaisoppimisen soveltamisesta osana opettajien ammatillista oppimista ja kehittymistä.
Väitöstutkimuksen keskeisin havainto on, että vertaisryhmämentorointi tukee opettajien ammatillista kehittymistä ja vertaisryhmämentorointia voidaan soveltaa opettajien perehdyttämiseen, jolla tuetaan opettajien välistä vertaisoppimista. Kansallisella tasolla käytännön arkkitehtuurit eivät kuitenkaan tue riittävästi mentoroinnin järjestämistä. Keskeisimmät haasteet ovat rahoituksen järjestäminen ja kansallinen sopiminen riittävistä ehdoista mentoroinnin järjestämiseksi.
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9270-5
Linkki tiivistelmään: 14.1.2023 KM Matti Pennanen (Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Opettajankoulutus) — Jyväskylän yliopisto (jyu.fi)
Väitös tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 14.1.2023.
Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisen vertaisryhmämentoroinnin käytäntöjä ja niitä määrittäviä tekijöitä, käytäntöarkkitehtuureja, suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tutkimusperustaista tietoa vertaisoppimisen soveltamisesta osana opettajien ammatillista oppimista ja kehittymistä.
Väitöstutkimuksen keskeisin havainto on, että vertaisryhmämentorointi tukee opettajien ammatillista kehittymistä ja vertaisryhmämentorointia voidaan soveltaa opettajien perehdyttämiseen, jolla tuetaan opettajien välistä vertaisoppimista. Kansallisella tasolla käytännön arkkitehtuurit eivät kuitenkaan tue riittävästi mentoroinnin järjestämistä. Keskeisimmät haasteet ovat rahoituksen järjestäminen ja kansallinen sopiminen riittävistä ehdoista mentoroinnin järjestämiseksi.
Väitöskirja: The dynamic layers of socially embedded vulnerability in preadolescence: How can support meet needs in family and school contexts?
Tekijä: Anne-Elina Salo, 2023
Linkki väitöskirjaan: The Dynamic Layers of Socially Embedded Vulnerability in Preadolescence (utupub.fi)
Linkki tiivistelmään: Varhaisnuorten haavoittuvuutta voi lievittää tukemalla vanhempia ja vahvistamalla tunnetukea kouluissa (Väitös: KM Anne-Elina Salo, 13.1.2023, kasvatustiede) | Turun yliopisto (utu.fi)
Väitöskirja tarkastettiinTurun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 13.1.2023.
Valtaosa suomalaisista varhaisnuorista voi hyvin, mutta kasvava eriarvoisuus ja haavoittuvuustilanteiden kasautuminen herättävät huolta. Tässä väitöstutkimuksessa haavoittuvuuden kerroksellisuutta tarkasteltiin bioekologisen transaktionaalisen systeemiteorian pohjalta. Tutkimustulokset osoittavat, että kun pyritään vahvistamaan hyvinvointia ja resilienssiä varhaisnuoruudessa, on tärkeää varmistaa perheille ja kouluille mielekkäät, saavutettavissa olevat resurssit usealla eri tasolla. Tämä tarkoittaa, että rakenteellisten muutosten lisäksi meidän jokaisen tulee tarkastella sitä, kuinka kohtaamme toisemme.
Linkki väitöskirjaan: The Dynamic Layers of Socially Embedded Vulnerability in Preadolescence (utupub.fi)
Linkki tiivistelmään: Varhaisnuorten haavoittuvuutta voi lievittää tukemalla vanhempia ja vahvistamalla tunnetukea kouluissa (Väitös: KM Anne-Elina Salo, 13.1.2023, kasvatustiede) | Turun yliopisto (utu.fi)
Väitöskirja tarkastettiinTurun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 13.1.2023.
Valtaosa suomalaisista varhaisnuorista voi hyvin, mutta kasvava eriarvoisuus ja haavoittuvuustilanteiden kasautuminen herättävät huolta. Tässä väitöstutkimuksessa haavoittuvuuden kerroksellisuutta tarkasteltiin bioekologisen transaktionaalisen systeemiteorian pohjalta. Tutkimustulokset osoittavat, että kun pyritään vahvistamaan hyvinvointia ja resilienssiä varhaisnuoruudessa, on tärkeää varmistaa perheille ja kouluille mielekkäät, saavutettavissa olevat resurssit usealla eri tasolla. Tämä tarkoittaa, että rakenteellisten muutosten lisäksi meidän jokaisen tulee tarkastella sitä, kuinka kohtaamme toisemme.
Teaching Early Mathematical Skills to 3‑ to 7‑Year‑Old Children — Differences Related to Mathematical Skill Category, Children’s Age Group and Teachers’ Characteristics
Tutkimuksen tekijät: Piia Parviainen, Kenneth Eklund, Merja Koivula, Tarja Liinamaa ja Niina Rutanen, 2022
Linkki artikkeliin: https://bit.ly/3GMNeiI
Linkki artikkeliin: https://bit.ly/3GMNeiI
Liitteet:
Väitöskirja: Digital Storytelling as a Tool for Learning at Work
Tekijä: Satu Hakanurmi, 2022
Linkki väitöskirjaan: Digital Stories as a Tool for Learning at Work (utupub.fi)
Linkki tiivistelmään: Digitaaliset tarinat työstä tukevat organisaation uudistumista (Väitös: KM Satu Hakanurmi, 11.11.2022, kasvatustiede) | Turun yliopisto (utu.fi)
Väitöskirja tarkastettiin Turun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnassa 11.11.2022
Väitöskirjassa tutkittiin digitaalisen tarinankerronnan käyttöä oppimisen välineenä erilaisissa työyhteisöissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin visuaalisia narraatioita erityi�sesti identiteetin, toimijuuden ja asemoitumisen representaatioina. Digitaaliset tarinat ovat 2–3 minuutin pituisia omaelämäkerrallisia mini-dokumentteja, joiden tekemisessä ovat tukena ryhmä ja työskentelyn fasilitaattorit.
Tutkimus syvensi ymmärrystä digitaalisen tarinankerronnan prosessista sekä ryhmän ja sosiaalisen vuorovaikutuksen roolista tilanteessa, jossa halutaan edistää professionaalista identiteettiä, toimijuutta ja uudelleen asemoitumista osana yhteisöä tai organisaatiota. Tarinoiden kertominen on sosiaalinen prosessi, vaikka yksilön ääni ja autonomia on digitaalisten tarinoiden kertojana korostunut. Digitaalinen tarinankerronta soveltuu tutkimuksen perusteella opetusmenetelmäksi myös monitieteisten ja monimutkaisten asioiden oppimiseen, samoin kuin moniammatillisen ja monitieteisen toimijuuden tukemiseen.
Linkki väitöskirjaan: Digital Stories as a Tool for Learning at Work (utupub.fi)
Linkki tiivistelmään: Digitaaliset tarinat työstä tukevat organisaation uudistumista (Väitös: KM Satu Hakanurmi, 11.11.2022, kasvatustiede) | Turun yliopisto (utu.fi)
Väitöskirja tarkastettiin Turun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnassa 11.11.2022
Väitöskirjassa tutkittiin digitaalisen tarinankerronnan käyttöä oppimisen välineenä erilaisissa työyhteisöissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin visuaalisia narraatioita erityi�sesti identiteetin, toimijuuden ja asemoitumisen representaatioina. Digitaaliset tarinat ovat 2–3 minuutin pituisia omaelämäkerrallisia mini-dokumentteja, joiden tekemisessä ovat tukena ryhmä ja työskentelyn fasilitaattorit.
Tutkimus syvensi ymmärrystä digitaalisen tarinankerronnan prosessista sekä ryhmän ja sosiaalisen vuorovaikutuksen roolista tilanteessa, jossa halutaan edistää professionaalista identiteettiä, toimijuutta ja uudelleen asemoitumista osana yhteisöä tai organisaatiota. Tarinoiden kertominen on sosiaalinen prosessi, vaikka yksilön ääni ja autonomia on digitaalisten tarinoiden kertojana korostunut. Digitaalinen tarinankerronta soveltuu tutkimuksen perusteella opetusmenetelmäksi myös monitieteisten ja monimutkaisten asioiden oppimiseen, samoin kuin moniammatillisen ja monitieteisen toimijuuden tukemiseen.
Väitöskirja: Liikkuvaa matikkaa - Liikkumisen lisääminen alakoulun matematiikan oppitunneille: vaikutukset ja kokemukset
Tekijä: Sirpa Sneck, 2022
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/urn:isbn:9789526234175
Linkki tiivistelmään: Liikkuvaa matikkaa - Liikkumisen lisääminen alakoulun matematiikan oppitunneille: vaikutukset ja kokemukset | Oulun yliopisto
Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 28.10.2022.
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/urn:isbn:9789526234175
Linkki tiivistelmään: Liikkuvaa matikkaa - Liikkumisen lisääminen alakoulun matematiikan oppitunneille: vaikutukset ja kokemukset | Oulun yliopisto
Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 28.10.2022.
Lasten päivittäinen fyysinen aktiivisuus Suomessa ei täytä WHO:n suosituksia, mikä on huolestuttavaa lasten hyvinvoinnille. Yksi vaihtoehto lisätä lasten liikkumista on sisällyttää sitä koulupäiviin. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli analysoida kouluissa toteutettuja interventiotutkimuksia, joissa lisättiin liikkumista koulupäiviin, kuvailla Liikkuvaa matikkaa -tutkimuksen osallistujien kokemuksia ja käsityksiä interventiosta sekä esittää intervention vaikutukset oppilaiden matematiikan oppimistuloksiin.
Tutkimus toteutettiin Suomessa vuosina 2017–2020. Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin fyysisesti aktiivisten matematiikan oppituntien vaikutusta yhdeksänvuotiaiden matematiikan oppimiseen ja oppimiseen sitoutumiseen. Liikkuen matikkaa -ryhmässä integroitiin liikkumista matematiikan oppimistavoitteisiin, kun taas Liikuntatauot-ryhmän oppilaat aktivoitiin liikuntatauoilla. Tutkimukseen kuului myös vertailuryhmä.
Tämä väitöskirja esittää näyttöä siitä, että liikkumisen lisääminen oppitunneille voi vaikuttaa positiivisesti oppilaiden tunne- ja sosiaalisen tason sitoutumiseen matematiikan oppituntien aikana. Liikkumisen lisäämisellä matematiikan oppitunneille ei ole haitallisia vaikutuksia oppimiselle, ja siksi fyysisen aktiivisuuden roolin vahvistamista voidaan suositella lasten hyvinvoinnin ja terveen kehityksen takaamiseksi.
Väitöskirja: Bliss and curse of autonomy: Implementing inquiry learning in a domain-specific and cross-curricular context
Tekijä: Merja Kuisma, 2022
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2551-0
Linkki tiedotteeseen: Väitös: Tutkiva oppiminen parantaa oppimistuloksia | Tampereen yliopisto (sttinfo.fi)
Väitös tarkastettiin Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa 28.10.2022
Kuisma suunnitteli väitöstutkimuksessaan kolme käytännön mallia, joissa kokonainen yläkoulun tai lukion opintojakso toteutettiin tutkivan oppimisen mukaisesti. Yläkoulussa mallia sovellettiin maantiedon 8. luokan Eurooppa-kurssiin ja lukiossa uhkien maantieteen kurssiin sekä uuden opetussuunnitelman mukaiseen monialaiseen opintojaksoon. Väitöstutkimus osoitti, että tutkiva oppiminen paransi oppijoiden tiedollisia oppimistuloksia perinteisempään, opettajakeskeiseen opetusmalliin verrattuna. Yläkoululaisilla myös motivaatio kasvoi. Lisäksi kävi ilmi, että kummankin ikäryhmän oppijat pystyivät omaksumaan tarvittavat itsesäätelytaidot opintojakson aikana, olivatpa heidän itsesäätelytaitonsa kurssin alussa hyvät tai huonot.
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2551-0
Linkki tiedotteeseen: Väitös: Tutkiva oppiminen parantaa oppimistuloksia | Tampereen yliopisto (sttinfo.fi)
Väitös tarkastettiin Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa 28.10.2022
Kuisma suunnitteli väitöstutkimuksessaan kolme käytännön mallia, joissa kokonainen yläkoulun tai lukion opintojakso toteutettiin tutkivan oppimisen mukaisesti. Yläkoulussa mallia sovellettiin maantiedon 8. luokan Eurooppa-kurssiin ja lukiossa uhkien maantieteen kurssiin sekä uuden opetussuunnitelman mukaiseen monialaiseen opintojaksoon. Väitöstutkimus osoitti, että tutkiva oppiminen paransi oppijoiden tiedollisia oppimistuloksia perinteisempään, opettajakeskeiseen opetusmalliin verrattuna. Yläkoululaisilla myös motivaatio kasvoi. Lisäksi kävi ilmi, että kummankin ikäryhmän oppijat pystyivät omaksumaan tarvittavat itsesäätelytaidot opintojakson aikana, olivatpa heidän itsesäätelytaitonsa kurssin alussa hyvät tai huonot.
Väitöskirja: Characteristics and risk markers of specific learning disorders in Finnish specialised health care: A national register-based study
Tekijä: Bianca Arrhenius, 2022
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8823-5
Linkki tiedotteeseen: Yksinhuoltajien lapset ja luokan nuorimmat saavat muita todennäköisemmin oppimishäiriödiagnoosin (Väitös: LL Bianca Arrhenius, 26.8.2022, lastenpsykiatria) | Turun yliopisto (utu.fi)
Väitöskirja julkistetaan 26.8.2022 Turun yliopistossa. Etäyhteys suomenkieliseen väitöstilaisuuteen: https://utu.zoom.us/j/69409214650
Äidin yksinhuoltajuus, matala koulutustaso sekä lapsen nuori suhteellinen ikä olivat yhteydessä lapsen oppimishäiriödiagnoosin saamiseen erikoissairaanhoidossa. Äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinin puutoksen ja lapsen oppimishäiriön välillä ei puolestaan löytynyt yhteyttä, eikä raskaudenaikainen tupakointi lisännyt oppimishäiriöriskiä, kun verrattiin tupakoinnille eri lailla altistuneita sisaruksia.
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8823-5
Linkki tiedotteeseen: Yksinhuoltajien lapset ja luokan nuorimmat saavat muita todennäköisemmin oppimishäiriödiagnoosin (Väitös: LL Bianca Arrhenius, 26.8.2022, lastenpsykiatria) | Turun yliopisto (utu.fi)
Väitöskirja julkistetaan 26.8.2022 Turun yliopistossa. Etäyhteys suomenkieliseen väitöstilaisuuteen: https://utu.zoom.us/j/69409214650
Äidin yksinhuoltajuus, matala koulutustaso sekä lapsen nuori suhteellinen ikä olivat yhteydessä lapsen oppimishäiriödiagnoosin saamiseen erikoissairaanhoidossa. Äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinin puutoksen ja lapsen oppimishäiriön välillä ei puolestaan löytynyt yhteyttä, eikä raskaudenaikainen tupakointi lisännyt oppimishäiriöriskiä, kun verrattiin tupakoinnille eri lailla altistuneita sisaruksia.
Pro gradu: Sosiaaliset robotit alakouluissa: miten ne luovat arvoa yhdessä opettajien ja oppilaiden kanssa
Tekijä: Maria Korhonen, 2022
Julkaisija: Jyväskylän yliopisto
Linkki tutkimukseen: https://bit.ly/38qThg1
Julkaisija: Jyväskylän yliopisto
Linkki tutkimukseen: https://bit.ly/38qThg1
Väliraportti: Digitalisaation vaikutus oppimiseen, oppimistilanteisiin ja oppimistuloksiin : DigiVOO-hankkeen väliraportti 2022
Tekijät: Vainikainen, Mari-Pauliina; Oinas, Sanna; Koivuhovi, Satu; Polso, Kukka-Maaria; Leinonen, Juho; Nazeri, Faruk; Nyman, Laura; Mergianian, Cristiana; Gustavson, Natalija; Lindgren, Esko; Asikainen, Mikko; Ihantola, Petri; Hotulainen, Risto (2022)
Linkki väliraporttiin: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2377-6
Linkki tiivistelmään: DigiVOO_tiivistelmä_FIN.pdf (tuni.fi)
Julkaisija: Tampereen yliopisto, 2022
Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta toteutettava DigiVOO-tutkimushanke tarkastelee digitalisaation vaikutusta oppimiseen, oppimistuloksiin, oppimismotivaatioon ja oppimistilanteisiin mm. laajan kirjallisuuskatsauksen ja valtakunnallisesti edustavan yläkoululaisten keskuudessa tehdyn seurantatutkimuksen avulla. Tulokset kertovat mm., että yläkoululaiset oppivat digitaaliset perusvalmiudet lähinnä
vapaa-ajalla ja koulussa taitoja harjoitellaan vain satunnaisesti. Noin 14 prosenttia oppilaista koki digitaaliset taitonsa heikoiksi ja tunsi ahdistusta digitaalisten laitteiden käyttöön liittyen.
Linkki väliraporttiin: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2377-6
Linkki tiivistelmään: DigiVOO_tiivistelmä_FIN.pdf (tuni.fi)
Julkaisija: Tampereen yliopisto, 2022
Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta toteutettava DigiVOO-tutkimushanke tarkastelee digitalisaation vaikutusta oppimiseen, oppimistuloksiin, oppimismotivaatioon ja oppimistilanteisiin mm. laajan kirjallisuuskatsauksen ja valtakunnallisesti edustavan yläkoululaisten keskuudessa tehdyn seurantatutkimuksen avulla. Tulokset kertovat mm., että yläkoululaiset oppivat digitaaliset perusvalmiudet lähinnä
vapaa-ajalla ja koulussa taitoja harjoitellaan vain satunnaisesti. Noin 14 prosenttia oppilaista koki digitaaliset taitonsa heikoiksi ja tunsi ahdistusta digitaalisten laitteiden käyttöön liittyen.
Väitöskirja: Kaupunkikoulut ja huono-osaisuus
Tekijä: Heidi Huilla, 2022
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8000-1
Linkki yhtenvetoon: Kaupunkikoulut ja huono-osaisuus (helsinki.fi)
Väitöskirja tarkistettiin 1.4.2022 Helsingin yliopistossa
Heidi Huilla tutki väitöskirjassaan kolmea koulua, joiden oppimistulokset olivat erinomaisia verrattuna muihin yhtä huonomaineisilla alueilla sijaitseviin kouluihin. Tutkimustuloksissa löytyi kaksi asiaa, jotka saivat nämä koulut menestymään odotuksia paremmin: aikuisten määrä ja kunnioitus. Tutkimuksen johtopäätelmissä pohditaan, miten hyvin toimivassa lähikoulussa pyritään normalisoimaan monenlaiset oppilaat ja lähtökohdat ja koulun käytännöt rakennetaan tämän ajatuksen pohjalta.
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8000-1
Linkki yhtenvetoon: Kaupunkikoulut ja huono-osaisuus (helsinki.fi)
Väitöskirja tarkistettiin 1.4.2022 Helsingin yliopistossa
Heidi Huilla tutki väitöskirjassaan kolmea koulua, joiden oppimistulokset olivat erinomaisia verrattuna muihin yhtä huonomaineisilla alueilla sijaitseviin kouluihin. Tutkimustuloksissa löytyi kaksi asiaa, jotka saivat nämä koulut menestymään odotuksia paremmin: aikuisten määrä ja kunnioitus. Tutkimuksen johtopäätelmissä pohditaan, miten hyvin toimivassa lähikoulussa pyritään normalisoimaan monenlaiset oppilaat ja lähtökohdat ja koulun käytännöt rakennetaan tämän ajatuksen pohjalta.
Väitöskirja: Hyvänen aika, mistä tässä on kyse? Diskurssianalyysi perusopetuksen oppilaanohjaajien puheesta koskien oppilaan oppimisen arviointia oppilaanohjauksessa
Tekijä: Annakaisa Marjokorpi, 2022
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9002-2
Linkki tiivistelmään: JYX - Hyvänen aika, mistä tässä on kyse? : diskurssianalyysi perusopetuksen oppilaanohjaajien puheesta koskien oppilaan oppimisen arviointia oppilaanohjauksessa (jyu.fi)
Väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 11.2.2022.
"Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää oppilaanohjauksessa tapahtuvaa oppilaan oppimisen arvioinnin ilmiötä ja tarkastella sitä
ohjauspoliittisessa kontekstissa. Ensimmäinen tutkimuskysymys tarkasteli oppilaan oppimisen arvioinnin diskursseja. Aineistosta paikantui kuusi arviointidiskurssia: vuorovaikutuksen tuottamisen, yhteisen vastuun, pidättäytymisen, huolenpidon, valvonnan ja ihmettelyn diskurssi. Toinen tutkimuskysymys tarkasteli, mitä nämä diskurssit kertovat arvioinnista oppilaanohjauksessa. Analyysi osoitti, että oppimisen
arvioinnin intressejä oppilaanohjauksessa ovat itsearviointiin ja -ohjautuvuuteen valmentautumisen, huolenpidon sekä valvonnan intressit. Nämä intressit ovat osittain kilpailevia ja jännitteisiä suhteessa toisiinsa sekä esimerkiksi oppilaanohjauksen opetussuunnitelman viitekehykseen ja erilaisiin teoreettisiin viitekehyksiin (esim. elinikäisen oppimisen ja ohjauksen), joihin olen näitä intressejä peilannut. Tulosten valossa arviointikulttuuri oppilaanohjauksessa näyttäytyy epäselvänä ja jännitteisenä. Tämä on ongelmallista oppilaanohjauksen ajankohtaisen teorian valossa."
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9002-2
Linkki tiivistelmään: JYX - Hyvänen aika, mistä tässä on kyse? : diskurssianalyysi perusopetuksen oppilaanohjaajien puheesta koskien oppilaan oppimisen arviointia oppilaanohjauksessa (jyu.fi)
Väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 11.2.2022.
"Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää oppilaanohjauksessa tapahtuvaa oppilaan oppimisen arvioinnin ilmiötä ja tarkastella sitä
ohjauspoliittisessa kontekstissa. Ensimmäinen tutkimuskysymys tarkasteli oppilaan oppimisen arvioinnin diskursseja. Aineistosta paikantui kuusi arviointidiskurssia: vuorovaikutuksen tuottamisen, yhteisen vastuun, pidättäytymisen, huolenpidon, valvonnan ja ihmettelyn diskurssi. Toinen tutkimuskysymys tarkasteli, mitä nämä diskurssit kertovat arvioinnista oppilaanohjauksessa. Analyysi osoitti, että oppimisen
arvioinnin intressejä oppilaanohjauksessa ovat itsearviointiin ja -ohjautuvuuteen valmentautumisen, huolenpidon sekä valvonnan intressit. Nämä intressit ovat osittain kilpailevia ja jännitteisiä suhteessa toisiinsa sekä esimerkiksi oppilaanohjauksen opetussuunnitelman viitekehykseen ja erilaisiin teoreettisiin viitekehyksiin (esim. elinikäisen oppimisen ja ohjauksen), joihin olen näitä intressejä peilannut. Tulosten valossa arviointikulttuuri oppilaanohjauksessa näyttäytyy epäselvänä ja jännitteisenä. Tämä on ongelmallista oppilaanohjauksen ajankohtaisen teorian valossa."
Väitöskirja: Children Encountering Each Other Through Stories Developing - a Dynamic Approach to Interculturality in Primary Schools
Tekijä: Oona Piipponen, 2022
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4424-5
Väitöskirja julkistettiin Itä-Suomen yliopistossa 11.2.2022
Tutkimus tuottaa uutta tietoa lasten kulttuurienvälisistä kohtaamisista ja kehittää dynaamisen kulttuurienvälisyyden teoriaa eteenpäin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sekä käytännön toiminnassa alakoululuokissa että laajemmin koulujärjestelmää kehitettäessä. Yhteenvetona voidaan todeta, että edistääkseen kahden lapsiryhmän välisiä merkityksellisiä kulttuurien välisiä kohtaamisia luokanopettajien tulisi ottaa huomioon lasten näkökulmat ja aloitteet sekä kehittää oppimisen tilaa yhdessä lasten kanssa.
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4424-5
Väitöskirja julkistettiin Itä-Suomen yliopistossa 11.2.2022
Tutkimus tuottaa uutta tietoa lasten kulttuurienvälisistä kohtaamisista ja kehittää dynaamisen kulttuurienvälisyyden teoriaa eteenpäin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sekä käytännön toiminnassa alakoululuokissa että laajemmin koulujärjestelmää kehitettäessä. Yhteenvetona voidaan todeta, että edistääkseen kahden lapsiryhmän välisiä merkityksellisiä kulttuurien välisiä kohtaamisia luokanopettajien tulisi ottaa huomioon lasten näkökulmat ja aloitteet sekä kehittää oppimisen tilaa yhdessä lasten kanssa.
Väitöskirja: Development of Online Research Skills among Lower Secondary School Students: The roles of formal instruction and personal factors
Tekijä: Tuulikki Alamettälä, 2022
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2248-9
Linkki tiedotteeseen: Tuulikki Alamettälä: Oppilaat tarvitsevat yksilöityä tukea nettilukutaitojen oppimiseen | Tampereen korkeakouluyhteisö (tuni.fi)
Väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa 21.1.2022
Nykypäivän yhteiskunnassa tarvitaan taitoa hakea tietoa, arvioida sitä kriittisesti ja lopulta käyttää sitä itse asianmukaisesti. Näiden taitojen oppiminen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista. FM Tuulikki Alamettälä tutkii väitöskirjassaan, millainen rooli muodollisella oppimisella ja henkilökohtaisilla tekijöillä on nuorten nettilukutaitojen kehittymisessä.
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2248-9
Linkki tiedotteeseen: Tuulikki Alamettälä: Oppilaat tarvitsevat yksilöityä tukea nettilukutaitojen oppimiseen | Tampereen korkeakouluyhteisö (tuni.fi)
Väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa 21.1.2022
Nykypäivän yhteiskunnassa tarvitaan taitoa hakea tietoa, arvioida sitä kriittisesti ja lopulta käyttää sitä itse asianmukaisesti. Näiden taitojen oppiminen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista. FM Tuulikki Alamettälä tutkii väitöskirjassaan, millainen rooli muodollisella oppimisella ja henkilökohtaisilla tekijöillä on nuorten nettilukutaitojen kehittymisessä.