Tekijä: Virve Valtonen, 2025
Linkki väitöskirjaan: Kurinpidon sääntely perusopetuksessa. Oikeustieteellinen tutkimus perusopetuslain

Perusopetuslain (628/1998) kurinpitoa koskeviin säännöksiin on tehty useampia, pistemäisiä lisäyksi 2000-luvulla, mutta ennen tätä tutkimusta muodostunutta lainsäädäntöä ja kurinpidollisia keinoja ei ole analysoitu kokonaisuutena. Väitöstutkimuksen tutkimustematiikka kiinnittyy julkisoikeuteen: valtiosääntöistyneen hallinto-oikeuden ja lapsioikeuden tarkastelukulmiin. Tarkastelussa keskitytään perusopetuslain sääntelyyn kunnan peruskoulussa järjestämässä perusopetuksessa, jossa kurinpito kohdistuu alaikäisiin oppivelvollisiin oppilaisiin. Koska perusoikeusrajoitukset kohdistuvat alaikäisiin, joilla on korostunut oikeussuojan tarve, on tärkeää tulkita
ja arvioida kurinpidon sääntelyn kokonaisuutta perusoikeusnäkökulmasta. Tutkimuksessa keskitytään ennakolliseen oikeusturvaan siltä osin, miten kurinpidosta on säännelty. Tulkintasuosituksia ei kuitenkaan tuoteta käytännönläheisesti lainsoveltajille, vaan korostuneesti lainsäätämisen yhteydessä huomioitaviksi.

Tekijä: Aija Laitinen, 2025
Linkki väitöskirjaan: KOHTI SYSTEMAATTISESTI TOTEUTUVAA RUOKAKASVATUSTA

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ruokakasvatuksen asiantuntijat käsittivät ruokakasvatuksen kokonaisvaltaisesti, ja tätä konkretisoivat
yhteisesti määritetyt oppimistavoitteet. Useat tekijät haastavat ruokakasvatuksen käytännön toteutusta alakouluissa. Näitä tekijöitä ovat
ruokakasvatuksen olematon rooli opettajien koulutuksessa sekä opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen käytettävän ajan ja resurssien puute. Vahva johtaminen, yhteistyö ja yhteiset toimintatavat kouluyhteisössä ja edelleen kunnassa voisivat mahdollistaa ruokakasvatuksen vaikuttavuuden. Ruokakasvatuksesta tulisi tehdä näkyvä osa opettajankoulutusta, paikallisia opetussuunnitelmia ja koulujen lukuvuosisuunnittelua

Tekijä: Ninnu Kotilainen, 2025
Linkki väitöskirjaan: Support for learning in lower secondary schools : students', subject teachers' and special education teachers' perceptions and ideas for development

Inkluusioperiaatteen mukaisesti sekä aineenopettajat että erityisopettajat ovat vastuussa oppimisen tuesta yläkouluissa. Lainsäädännön ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea on tarjolla kaikille sitä tarvitseville ja sitä suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan opettajien yhteistyönä. Käytännön tutkimus oppimisen tuen toteutumisesta yläkouluissa on kuitenkin vähäistä. Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena on kuvailla oppimisen tukea yläkouluissa ja selvittää, kuinka sitä voidaan kehittää. Käsitteet inkluusio, opettajien välinen yhteistyö ja yläkoulu luovat tutkimukselle taustan. Tuloksia jäsennetään kehittävän työntutkimuksen työkalujen eli toimintajärjestelmien, ristiriitojen ja ekspansiivisen oppimisen syklin avulla. Tutkimuksen materiaalina ovat sähköiset kyselyt erityisopettajille (n=63), aineenopettajille (n=115) ja tukea saaneille opiskelijoille (n=54). Analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi täydennettynä prosentein, jotta eri osa-alueiden yleisyyttä voidaan pohtia.

Tulosten mukaan oppimisen tuki toimii yläkouluissa vaihtelevasti. Tuen toteuttamista hankaloittaa keskeisten käsitteiden, kuten oppimisen tuen, opettajien välisen yhteistyön ja inkluusion puutteellinen määrittely kansallisella tasolla. Käsitteiden ja opettajien vastuiden määrittely on jäänyt yksittäisten kouluyhteisöjen vastuulle, mikä jättää opettajat epätietoisiksi siitä, tukevatko he oppilaita tarpeeksi ja sillä tavoin kuin kuuluisi. Yläkoulussa erityisesti vaatimus tuen toteuttamisesta opettajien yhteistyönä on hankala toteuttaa, sillä aineenopettajajärjestelmä ei rakenteena tue yhteistyön tekemistä. Opettajat ovat kuitenkin inkluusion hengessä alkaneet esimerkiksi toteuttaa yhteisopetusta, joka yläkouluissa jää useimmiten suunnittelematta. Oppilaat toivovat, että nimenomaan erityisopettaja tukisi heidän oppimistaan pienryhmässä tai yksilöopetuksena. Heidän mukaansa tukea oppimiseen ei käytännössä saa heti kun sitä tarvitsee. Tuen kehittämisessä keskeinen tulos on se, ettei oppimisen tuen tarvitse olla inklusiivista, vaan sen tehtävä on tukea inklusiivista koulua. Inklusiivisessa koulussa koko koulun kulttuuri on erilaisuutta arvostava, jolloin mukaan kuulumisen eli inkluusion kokemus kumpuaa koulukulttuurista.

Tekijä: Leea Lakka
Kirja: Kapina pulpetissa, 2025
Mitä vuosi takarivissä opetti lukemisesta, kirjoittamisesta ja taitojen eriytymisestä

Tutkija viettää vuoden ysiluokalla. Osa oppilaista menestyy, mutta osa kapinoi oppimista vastaan. Takarivissä minimi on maksimi. Mihin takarivistä pääsee?

Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimuskeskus REALin julkaisuja 2025:1

Ensitulosraportissa esitetään Suomen yhdeksäsluokkalaisten arvioinnin päätulokset vuodelta 2024. Arvioinnissa selvitettiin oppilaiden osaamista ja koulunkäyntiin liittyviä uskomuksia.
Tutkimusraportti: 978-952-03-3823-7.pdf

Vuoden 2024 arviointitulosten mukaan sekä oppilaiden osoittama osaaminen että oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvät uskomukset ovat muuttuneet huomattavan paljon kielteisemmiksi, kun verrataan ensimmäiseen arviointiajankohtaan (2001) ja viimeisimpään vastaavaan arviointiin (2017). Lisäksi oppilaiden uskomuksissa on vuosien 2017 ja 2024 välillä tapahtunut selkeä rakenteellinen muutos: oppilaiden suhtautuminen kouluun on heikentynyt huomattavan paljon, ja samaan aikaan usko sattumaan koulumenestystä selittävänä tekijänä on vahvistunut.

Tutkimushankkeen tulokset osoittavat myös, että moni koulussa heikosti menestyvä oppilas ei sitoudu kunnolla arviointitehtävien tekemiseen, sillä ne eivät liity suoraan koulutyöhön. Tutkijoiden mukaan oppilaiden uskomusrakenteiden muutokset viittaavat siihen, että ainakin osalla oppilaista näin tapahtuu koulutyössä yleisemminkin eikä moni oppilas koe koulunkäyntiä ja koulussa opittavia asioita yhtä tärkeäksi kuin samojen koulujen oppilaat aikaisempina vuosina.

Tekijät: Jenni Radun, Jukka Keränen ja Sanna Rantanen, Turun ammattikorkeakoulu ja Turun yliopisto, 2024
Linkki: Joustavien ja suljettujen oppimistilojen vertailu opetushenkilökunnan näkökulmasta: kokemus, äänialtistus ja huoneakustiikka
Ääniope-projektin loppuraportti.

Tekijä: Arja Kangasharju, 2025
Linkki väitöskirjaan: http://hdl.handle.net/10138/588935

Väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 10.1.2025.

Tässä väitöskirjassa tutkittiin, miten yläkoululaiset kokevat runojen kirjoittamisen digitaalisten työkalujen avulla ja yhteistyössä muiden oppilaiden kanssa. Tarkemmin sanottuna tämä väitöskirja keskittyi tutkimaan oppilaiden suhtautumista runojen kirjoittamiseen ennen ja jälkeen kokeilujen, joissa he kirjoittivat tekoälypohjaisen Runokoneen avulla ja muiden oppilaiden kanssa yhteistyössä verkkoympäristössä. Lisäksi tarkasteltiin oppilaiden näissä kokeiluissa kirjoittamien runojen piirteitä ja rakenteita.

Tulokset osoittivat, että digitaaliset työkalut ja yhteiskirjoittaminen tukivat oppilaita runojen kirjoittamisessa ja tekivät sen
helpommaksi ja hauskemmaksi. Pojat arvostivat Runokoneen ja yhteiskirjoittamisen tukea enemmän kuin tytöt. On tärkeää kirjoittaa runoja koulussa, jotta oppilaat saavat mahdollisuuden ilmaista tunteitaan ja kokemuksiaan kirjoittamalla runoja ja voivat olla luovia

Toimittajat: Joonas Mannonen, Kari Nissinen, Maarit Virolainen ja Juhani Rautopuro, 2024
Julkaisija: Valtioneuvosto
Linkki tutkimukseen: PIAAC II : Toisen Kansainvälisen aikuisten taitotutkimuksen ensituloksia

Vuosina 2022 - 2023 toteutetussa toisessa Kansainvälisessä aikuisten taitotutkimuksessa (PIAAC II) arvioitiin 16 – 65 -vuotiaan aikuisväestön perustaitoja (lukutaito, numerotaito ja adaptiivinen ongelmanratkaisutaito) 31 maassa.

Suomalaisaikuisten keskimääräinen osaamisen taso oli noussut PIAAC I -tutkimuksesta (2011–2012) ja oli osallistujamaiden paras kaikissa arvioiduissa taitoalueissa.

Silti Suomessa oli tutkimuksen aikaan arviolta 310 000 työikäistä aikuista, joiden taidot olivat yhteiskuntaan osallistumisen kannalta puutteellisia kaikissa kolmessa taitoalueessa. Suomessa 20 – 49 -vuotiailla aikuisilla oli keskimäärin paremmat taidot kuin muilla
ikäryhmillä. Sukupuolten välisiä suuria osaamiseroja ei näkynyt aikuisilla. Aikuisten osaamiseroja selittivät eniten koulutustausta, ammattiryhmä, sosioekonominen tausta sekä maahanmuutto- ja kielitausta. Etenkin yleissivistävän lukiokoulutuksen saaneiden
suomalaisaikuisten perustaidot olivat kansainvälistä huippua.

Suomessa perustaitojen hallinta oli voimakkaassa positiivisessa yhteydessä koettuun terveyteen, sosiaaliseen luottamukseen ja tulotasoon. Lisäksi hyvät perustaidot antavat edellytykset jatkuvalle oppimiselle, jolla on suuri merkitys paitsi yksilön hyvinvoinnille ja menestymiselle myös myönteiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle. Siten tiedonkäsittelyn perustaitojen kehittämiseen ja ylläpitämiseen kannattaa panostaa niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.

Toimittajat: Oinas Sanna ja Vainikainen Mari-Pauliina, 2024
Julkaisija: Suomen kasvatustieteellinen seura 
Linkki artikkeliin: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/96937/978-952-7411-26-1_jyx.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Millainen on suomalaisen yläkoululaisen käsitys itsestään digitaalisena osaajana? Kuinka usein digitaalisia laitteita kouluissa 2020-luvulla oikeastaan käytetään? Miten digitalisaatio vaikuttaa oppimistuloksiin, oppimiseen ja oppimistilanteisiin? Tässä teoksessa Tampereen, Helsingin ja Turun yliopistojen tutkijat vastaavat näihin tutkimuskysymyksiin erilaisia laajoja määrällisiä otoksia sekä syväluotaavia intensiiviaineistoja hyödyntäen. Digitalisaation vaikutuksia tarkastellaan muun muassa ohjelmointi- ja ongelmanratkaisutaitojen, matemaattisen ajattelun, kriittisen nettilukutaidon, motivaation, luokan ryhmädynamiikan ja vertaissuhteiden näkökulmista. Teosta varten tutkijat ovat mallintaneet digitaalisten laitteiden oppituntikäytön sekä osaamisen monimutkaista yhteyttä suhteessa oppilaiden erilaisiin taustoihin. Teoksessa annetaan ääni myös oppilaille itselleen ja he pohtivat kännyköiden ja tietokoneiden käyttämisen hyötyjä ja haittoja. Oppilaat esittävät myös toiveita omaa oppimistaan ajatellen. Tutkimustulokset on tiivistetty suosituksiksi, joita voidaan hyödyntää, kun pohditaan tulevaisuuden teknologioiden tai esimerkiksi kännyköiden käyttöä oppitunneilla. Vertaisarvioitu teos on kirjoitettu koulutuksen digitalisaatiosta kiinnostuneille tutkijoille ja opiskelijoille sekä ennen kaikkea koulutuksesta vastaaville päätöksentekijöille ja koulujen henkilökunnalle.

Tekijä: Marleene Rytioja, 2024
Linkki väitöskirjaan: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/33112/urn_isbn_978-952-61-5261-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Väitöskirja tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa, kasvatustieteiden ja psykologian osastolla 20.9.2024.

Lasten käyttäytyminen ja tunne-elämä piirteet ovat yhdessä sosiaalisten suhteiden kanssa (mm. vertaiset, opettajat ja perheenjäsenet) yhteydessä kouluun sopeutumiseen. Erityisesti käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeudet yhdistettynä sosiaalisissa suhteissa ilmeneviin ongelmiin aiheuttavat haasteita lasten kouluun sopeutumiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietämystä siitä, miten käyttäytymisessä ilmenevien vaikeuksien lisäksi etenkin lasten itsearvioimat käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuudet ja sosiaaliset suhteet ovat yhteydessä kouluun sopeutumiseen. Tässä tutkimuksessa sosiaalisten suhteiden näkökulma oli lasten vertaissuhteissa.
Kouluun sopeutumista tutkittiin kolmesta eri näkökulmasta: koulumenestys, käyttäytymisarvosana, sekä kiusaaminen (kiusaajana toimiminen, kiusatuksi joutuminen, kiusaajan ja kiusatun yhdistelmärooli). Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja tutkimusaineistona ovat olleet 739 itäsuomalaisen lapsen vastaukset. Aineisto on kerätty lasten ollessa kolmannella ja neljännellä luokalla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksia omaavat lapset olivat paremmin sopeutuneita kouluun. Käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuudet ja vaikeudet eivät kuitenkaan näytä olevan toisistaan erillisiä ilmiöitä, sillä samalla lapsella saattoi olla sekä vahvuuksia että vaikeuksia. Hyvät vertaissuhteet olivat yhteydessä parempaan kouluun sopeutumiseen jo alakouluikäisillä lapsilla. Vertaissuhteiden merkitys oli vahvempi koulussa käyttäytymisen kuin koulumenestyksen osalta tämän ikäisillä lapsilla. Hyvät vertaissuhteet omaavilla lapsilla
ilmeni enemmän käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksia ja he olivat paremmin sopeutuneita kouluun, kun vastaavasti käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeudet olivat yhteydessä ongelmiin sekä vertaissuhteissa että kouluun sopeutumisessa. Käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeuksia omaavat lapset olivat kuitenkin paremmin sopeutuneita kouluun, mikäli heillä oli hyvät vertaissuhteet. Täten vertaissuhteet ovat tärkeitä etenkin niille lapsille, joilla ilmenee käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeuksia. Tämä tutkimus osoitti, että käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeuksien lisäksi käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuudet ovat merkittäviä sekä vertaissuhteissa että kouluun sopeutumisessa. Käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuudet ja hyvät vertaissuhteet ovat yhteydessä parempaan kouluun sopeutumiseen jo alakouluiässä. Tulokset korostavat käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksiin perustuvien arviointimenetelmien, interventiostrategioiden ja käyttäytymisen hallinnan hyödyntämistä kasvatuksessa ja opetuksessa, terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Erityisesti käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeuksia omaavien lasten vertaissuhteisiin tulisi kiinnittää huomiota myöhempien sopeutumisongelmien ehkäisemiseksi.

Tekijä: Reija Jyrkinen
Linkki väitöskirjaan: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/33127/urn_isbn_978-952-61-5303-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Väitöskirja tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa, kasvatustieteiden ja psykologian osastolla 27.9.2024.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yhtäältä opettajien käsityksiä alakouluikäisten oppilaiden itsesäätelystä sekä toisaalta tukimuotoja, joita opettajat luokissa käyttivät oppilaiden itsesäätelyn tukemiseen. Tutkimuksessa myös selvitettiin, millaisia moniammatillisia tukimuotoja kouluissa käytettiin oppilaiden itsesäätelyn tukemiseen. Pohja aiheen tutkimiseen syntyi tutkijan omassa erityisopettajan työssään näkemistä oppilaiden itsesäätelytaitojen vaikeuksista ja kiinnostuksesta ymmärtää toimivaa moniammatillista yhteistyötä.
Tämän sosiokonstruktionistiseen tieteenfilosofiaan perustuvan laadullisen tutkimuksen kohderyhmänä oli kymmenen suomalaista alakoulua eri puolilta Suomea. Kouluilla oli laajempaan erityisopetuksen kehittämisprojektiin ilmoittautuneet tiimit, joissa oli luokanopettajia, erityisopettajia, erityisluokanopettajia ja rehtoreita (N=54). Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2017 ja keväällä 2018, ensin yksilöhaastatteluilla ja sen jälkeen viiden kokoontumiskerran ryhmätapaamisilla, jotka videoitiin. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysilla.

Tulosten mukaan opettajat määrittelivät oppilaiden itsesäätelykyvyn haasteiden kautta ja mainitsivat vain harvoin itsesäätelykyvyn olevan harjoiteltavissa oleva taito. Opettajat opettivat itsesäätelytaitoja vain harvoin ennakoivasti. Useimmiten opettajat tekivät sen vasta silloin, kun luokassa ilmeni ongelmia. Opettajat kertoivat, että itsesäätelyn haasteet heikensivät luokan oppimisilmapiiriä ja työrauhaa sekä sen myötä oppimista. Oppilaan itsesäätelyn tuen osalta selvisi, että tukitoimenpiteet kohdistuvat pääsääntöisesti oppilaaseen, eivät niinkään koko luokkayhteisöön tai koko kouluun. Opettajat kokivat myös osaamattomuutta oppilaiden itsesäätelyn tukemisessa ja sen vuoksi pelkäsivät oppilaiden jäävän ilman riittävää tukea luokassa.

Oppilaan itsesäätelyn moniammatilliseen tukemiseen liittyvien tulosten mukaan opettajat kokivat jäävänsä oppilaan itsesäätelyyn liittyvien vaikeuksien ja tukemisen kanssa yksin, koska moniammatillista yhteistyötä ei ollut kouluissa tarpeeksi. Koulun moniammatillista yhteistyötä ei pidetty varsinaisena vaihtoehtona oppilaiden itsesäätelytaitojen tukemisessa, koska siihen ei ollut resursseja eikä toisaalta perinteitä. Sitä ei ehkä sen vuoksi osattu juuri kaivatakaan. Opettajien huoli oppilaiden hyvinvoinnista ja sen turvaamisesta koulussa oli kuitenkin suuri, ja opettajat tunsivat kuormittuvansa haastavan oppilasjoukon kanssa yksin työskennellessään. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä yhteistyötapoja erityisesti kouluissa, joissa varsinaista moniammatillista työryhmää ei ole.

Tekijä: Hanna Reinius, 2024
Linkki väitöskirjaan: https://helda.helsinki.fi/bitstreams/36263e15-144a-4da4-b758-5dcfc09620e9/download

Väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 5.10.2024.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin opettajien kokemia mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua koulun toimintakulttuurin kehittämiseen. Tutkimuksen kontekstina toimi Helsingin Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan vuosiin 2016–2019 sijoittuva digitalisaatio-ohjelma. Ohjelman avulla tavoiteltiin opetuksen digitalisaation edistämistä Helsingissä mahdollistamalla uusia pedagogisia ratkaisuja erilaisten kokeilujen avulla, tukemalla uusia oppimisen ja opettamisen käytänteitä ja vahvistamalla opettajien ammatillista oppimista.

Opettajien vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksia koulun toimintakulttuurin kehittämiseen tarkasteltiin kolmessa tutkimusartikkelissa. Tulokset paljastivat, että opettajien ammatillinen kehittämistoimijuus muodostuu proaktiivisesta osallistumisesta innovatiiviseen ammatilliseen toimintaan sekä koulun toimintakulttuurin kehittämiseen. Organisatorinen tuki ja resurssit kuten muodollinen kehittäjärooli tai työyhteisöltä saatu tuki mahdollistivat innovatiivisen ammatillisen toiminnan laajentamisen omasta opetuksesta oman koulun toimintaan ja koko kaupungin tasolle. Opettajien aiemmat kokemukset sekä ammatillinen osaaminen ja verkostot puolestaan vaikuttivat siihen, miten kehittämistyötä tukeviin ja ammatillisia innovaatioita mahdollistaviin tekijöihin reagoitiin.

Tämän tutkimuksen tulokset tukevat näkemystä siitä, että opettajien sitouttaminen koulun toimintakulttuurin kehittämistyöhön ei ole yksisuuntainen toimenpide, vaan pitää sisällään sekä yksilön että organisaation näkökulman ja toiminnan. Huolimatta tarjotuista mahdollisuuksista osallistua koulun toimintakulttuurin kehittämiseen osa opettajista päättää pysytellä siitä sivusta. Tähän haasteeseen voidaan vastata helpottamalla osallistumista useilla eri tavoilla: varaamalla tarpeeksi aikaa yhteisen ymmärryksen muodostamiseksi koulun kehittämistavoitteesta, voimaannuttamalla muutosagenttina toimivia opettajia ja mahdollistamalla heidän toimintaansa sekä organisoimalla koulun rakenteita ja käytänteitä niin, että ne tukevat osallistumista. Lisäksi opettajien ammatillisen kehittämistoimijuuden vahvistaminen lisää heidän aktiivista osallistumistaan koulun kehittämistoimintaan ja tätä kautta auttaa muutoksia juurtumaan osaksi koulun käytänteitä.

Tekijä: Varpu Mehto, 2024
Linkki väitöskirjaan: https://helda.helsinki.fi/bitstreams/314104c9-87f6-4b00-974b-6bd869ccc4c9/download

Väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 9.11.2024.

Tämä väitöskirja tutkii käsityölle ominaista materiaalista ja paikantunutta tietämistä luokkahuoneissa. Tällaiset avoimien haasteiden kanssa tasapainottelevat tietämiskäytännöt ovat erityisen ajankohtaista ympäristökriisien aikakaudella, joka haastaa ihmisen uudelleenpohtimaan paikkaansa osana maailmaa ja vaatii erilaisten tietämisen tapojen yhteistyötä.

Tutkimus perustui ”materiaalisuuden” käsitteelle, joka ymmärtää materiaalit, kuten esineet, teknologiat, työkalut ja tilat, suhteisina ja dynaamisina. Kohdatessaan ihmiset ja materiaalisuudet sekä muuttuvat itse että muuttavat toisiaan. Tästä näkökulmasta käsityöprosessissa ideat ja oppiminen kehkeytyvät ihmisten ja ihmistä laajempien osallistujien kietoumista. Materiaalisuuden muuttuvaa toimijuutta lähestyttiin kahden kysymyksen avulla: Miten materiaalisuus osallistuu idean materialisoimisen prosessiin? Miten tutkijat voivat virittäytyä näihin materiaalisuuden aktiivisiin ja kietoutuneisiin rooleihin?

Empiirisenä kontekstina toimi tutkimusperusteisen keksimisen pedagogiikan käytännöt kolmesta koulusta. Neljässä keksintöprojektissa avoimet suunnittelutehtävät kannustivat 10–15-vuotiaita oppilaita ideoimaan ja valmistamaan esineitä käyttäen sekä perinteisiä käsityötekniikoita että digitaalisen valmistuksen teknologioita. Suomen opetussuunnitelma ja käsityö oppiaineena tukivat näiden monialaisten projektien toteuttamista osana tavallista koulutyötä. Etnografisen osallistumisen avulla tuotettu aineisto koostui pääasiassa videoinneista pienryhmien idean materialisoimisen prosesseista. Kolmitasoinen videoanalyysi tarkasteli pieniä yksityiskohtia yhdessä koko epälineaarisen prosessin kanssa.

Tekijä: Selma Kouyuncu, 2024
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0421-7

Väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 29.11.2024.

Tämä väitöskirja tutkii varhaista toisen kielen (L2) opetusta keskittyen luokkahuonevuorovaikutukseen, pedagogisiin käytäntöihin ja opettajien näkemyksiin. Tarkemmin sanottuna tutkimus käsittelee varhaista englannin kielen L2-opetusta 6–8-vuotiaille suunnatun esikoulu- ja alkuopetuksen kontekstissa. Varhaisen L2-opetuksen hyötyihin liittyvällä tutkimuksella on pitkä historia. Varhainen L2-opetus edistää lasten fonologisia, analyyttisia ja metakielellisiä taitoja sekä kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden arvostamista. L2-opetus peruskoulun ensimmäisillä luokilla on Suomessa suhteellisen uutta, eikä L2-opetus esikouluissa ole vielä laajalle levinnyt käytäntö. L2-kielen sisällyttäminen osaksi eri maiden opetussuunnitelmia on noussut kiinnostavaksi aiheeksi kansainvälisen L2-tutkimuksen kentällä. Siksi tässä sosiokulttuuriseen teoriaan nojaavassa väitöskirjassa tutkitaan, kuinka L2-opetus voi tarjota lapsille vuorovaikutteisen oppimisympäristön, jossa he voivat harjoitella L2-kielen käyttöä opettajansa ja muiden lasten kanssa.

Tekijä: Teppo Toikka, 2024
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0386-3

Väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 29.11.2024.

Tämä väitöstutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joissa tarkasteltiin uuden yhteiskoulun kehittämistä oppivana yhteisönä. Tutkimus selvitti, miten oppivan yhteisön kehittämismalli tukee ala- ja yläkoulun opettajien, rehtorien sekä tiimien kehittämistä kohti uutta yhtenäiskoulua. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena Uutta luova asiantuntijuus -hankkeen rinnalla. Osallistujina olivat koulun ala- ja yläkoulun opettajat sekä rehtorit. Ensimmäisessä osatutkimuksessa haastateltiin kaikki koulun luokanopettajat, aineenopettajat ja erityisopettajat (N=41) kehittämisprojektin alussa. Osatutkimuksissa II ja III haastateltiin kouluyhteisön silloisia rehtoreita ja tiiminvetäjinä toimineita opettajia (N=7) pitkäkestoisen kehittämisprojektin päätteeksi. Tulokset osoittavat, että uuden kouluyhteisön rakentamista haastavat monet tekijät, jotka kumpuavat paikallisista ja koulujärjestelmän traditioista sekä toimintatavoista, jotka ovat edelleen läsnä nykykouluissa. Tulokset korostavat keskustelun, dialogin ja yhteisöllisten työtapojen merkitystä koulun yhteisen vision kiinnittymisessä arkeen sekä tiimioppimisen tärkeyttä kehittämisen tukena. Lisäksi kehittämistyöhön vaikuttavat opettajien odotukset työskennellä kehittämistiimeissä sekä kahden yhdistyvän koulun erilaiset käytänteet. Tutkimus avaa yhtenäiskoulukehityksen taustoja ja pohtii näiden merkitystä peruskoulun kehittämisen haasteille ja mahdollisuuksille. Tulokset lisäävät ymmärrystä siitä, miten kouluyhteisön opettajien mielenmallit, jaetun vision toteutuminen ja tiimioppiminen tukevat uuden kouluyhteisön kehittämistä.

Tekijä: Ninnu Kotilainen, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Oulun yliopisto.

Artikkelit käsittelevät oppimisen tukea yläkoulun laaja-alaisten erityisopettajien ja aineenopettajien näkökulmista. Artikkelit ovat osa tulevaa väitöskirjaa.

Linkki artikkeliin: Full article: ‘Most of the time, I am the three-tiered support system’ – subject teachers’ views on tiered support and part-time special education in lower secondary schools

Linkki artikkeliin: Full article: “So much invisible work” – the role of special education teachers in Finnish lower secondary schools

Tekijät: Virve Valtonen, Anne-Elina Salo & Anu Kajamies, 2024
Linkki artikkeliin: Oikeudellisten reunaehtojen vaikutukset oppilaan oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseen: monikerroksinen näkökulma - pdf (journal.fi)

Oppilailla on oikeus saada perusopetusta sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Tuen tarpeisiin vastataan oppimisen tuen, oppilashuollon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuudella. Kyse on perusopetuslain ja oppilashuoltolain yhteensovittamisesta siten, että oppilaan oikeudet turvataan lapsen edun mukaisesti. Oikeuksien turvaaminen ei toteudu itsestään, vaan se edellyttää käytännön toimintaa opettajilta, oppilashuollon ammattihenkilöiltä sekä kunnilta ja hyvinvointialueilta. Oppilaan tuen tarpeeseen vastaamiseen vaikuttavat lainsäädännön lisäksi useammat kouluarjen tekijät, kuten tuen saamisen suunnittelu ja järjestäminen, kouluyhteisön ja oppilashuollon ammattilaisten yhteistyö sekä opettajien tunne- ja vuorovaikutusosaaminen ja toiminnan mahdollisuudet. Tämän monikerroksisen, oikeustiedettä ja kasvatustiedettä yhdistävän näkökulman kautta tunnistetaan, miten oppilaan tuen saamiseen liittyvillä oikeudellisilla reunaehdoilla, kuten tarpeenmukaisuudella, määräajoilla ja suostumuksella on vaikutuksensa erityisesti opettajan toimintaan. Jos oppilas ei saa tarpeensa mukaista tukea, ei suostu yksilölliseen oppilashuoltoon tai odottaa tuen alkamista, jää oppilaan tukeminen opettajan yleisen tuen varaan. Kunnan ja hyvinvointialueen tulee suunnitellessaan ja järjestäessään tuen palvelut turvata toimijoiden yhteistoiminta, jotta oppilaiden oikeudet turvataan tarkoituksenmukaisesti.

Tekijät: Jonna Pulkkinen, Heli Kauppinen, Jenna Hiltunen, Piia Lehtola, Kari Nissinen & Juhani Rautopuro, Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos
Linkki tutkimukseen: Tukea tasa-arvoiselle koulutielle: Maahanmuuttajataustaisten nuorten osaaminen PISA 2022 -tutkimuksessa (jyu.fi)

Julkaisussa kuvataan maahanmuuttajataustaisten nuorten osaamista PISA 2022 -tutkimuksessa. PISA-tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa noin 15-vuotiaiden nuorten osaamista matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. PISA 2022 -tutkimuksessa toteutettiin Suomessa toista kertaa yliotos maahanmuuttajataustaisista oppilaista. Edellisen kerran yliotos maahanmuuttajataustaisista oppilaista toteutettiin kymmenen vuotta aiemmin. PISA 2022 -tutkimuksen yliotos mahdollistaa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamisen ja osaamiseen yhteydessä olevien tekijöiden yksityiskohtaisen tarkastelun. Lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella, miten maahanmuuttajataustaisten nuorten osaaminen on muuttunut kymmenen vuoden aikana ja millaiset valmiudet 2020-luvun maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on siirtyä perusopetuksesta jatko-opintoihin ja työelämään.

Tekijä: Sara Abrahamsson, 2024, Norwegian Institute of Public Health
Linkki: PowerPoint Presentation (nhh.no)

Abstract:
How smartphone usage affects well-being and learning among children and adolescents is a concern for schools, parents, and policymakers. Combining detailed administrative data with survey data on middle schools’ smartphone policies, together with an event-study design, I show that banning smartphones significantly decreases the health care take-up for psychological symptoms and diseases among girls. Post-ban bullying among both genders decreases. Additionally, girls’ GPA improves, and their likelihood of attending an academic high school track increases. These effects are larger for girls from low socio-economic backgrounds. Hence, banning smartphones from school could be a low-cost policy tool to improve student outcomes.

OECD:n PISA 2022 -tutkimuksen luovan ajattelun osuuden tulokset julkaistiin 18.6.2024.
PISA 2022: Suomi kärkijoukossa luovan ajattelun tuloksissa — REAL (researchreal.fi)

OECD:n PISA-tutkimuksen pääarviointialueiden lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden lisäksi vuoden 2022 tutkimuksessa arvioitiin neljäntenä, innovatiivisena sisältöalueena oppilaiden luovaa ajattelua (Creative Thinking). Tähän tutkimusosioon osallistui 64 maata ja talousaluetta. Luova ajattelu määriteltiin taidoksi tuottaa, arvioida ja kehittää ideoita, jotka voivat johtaa omaperäisiin ja toimiviin ratkaisuihin sekä tuottaa uutta tietoa ja mielikuvituksellisia tuotoksia vaikuttavasti. Luovaa ajattelua arvioitiin kirjallisen ja visuaalisen ilmaisun tehtävillä sekä sosiaalisen ja tieteellisen ongelmanratkaisun tehtävillä.

Suomessa 15-vuotiaat nuoret menestyivät luovan ajattelun arvioinnissa hyvin, ja osaamisen keskiarvo oli OECD-maiden keskiarvoa korkeampi. Suomea paremmin luovassa ajattelussa suoriutuivat Singapore, Korea, Kanada ja Australia. Suomen kanssa samalla tasolla olivat Uusi-Seelanti, Viro, Tanska ja Latvia. Suomessa 15-vuotiaista 39 prosenttia sijoittui luovan ajattelun sisältöalueella osaamistasoille 5 tai 6, jotka OECD määrittelee huippuosaamisen tasoiksi. OECD-maissa näillä osaamistasoilla oli keskimäärin 27 prosenttia oppilaista.

Suomessa koulujen väliset erot tuloksissa olivat pieniä. Kuten muissakin osallistujamaissa, myös Suomessa tytöt suoriutuivat poikia paremmin, vaikka myös poikien tulokset olivat hyvät. Erityisen hyvin tytöt suoriutuivat sosiaalisessa ongelmanratkaisussa.

Nykyiset perusopetuksen opetussuunnitelmat korostavat luovan ajattelun merkitystä opetusta ja oppimista ohjaavana lähtökohtana sekä taitona, jota voidaan oppia eri oppiaineiden ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien avulla erilaisissa oppimisympäristöissä.

Tekijä: Tiina Luoma, 2024
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0147-6

Väitöskirja tarkastettiin 18.6.2024 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Tässä kasvatussosiologian kentälle sijoittuvassa etnografisessa väitöstutkimuksessa tarkastellaan demokraattisen koulun edellytyksiä kaupunkien ja koulujen eriytymiskehityksen kontekstissa. Tutkimuksessa hyödynnetään sosiologi Basil Bernsteinin hahmotelmaa demokraattiseen kouluun kuuluvista pedagogisista oikeuksista, joita ovat yksilöllinen kehittyminen (oppiminen), osallisuus ja osallistuminen ja joiden tulisi kuulua kaikille oppilaille taustasta riippumatta.

Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että oppimistulosten perusteella hyvin toimiva koulu ei välttämättä ole demokraattinen koulu. Tutkimuskoulussa opettajajohtoinen opetus edisti niin oppilaiden kuin opettajienkin mukaan oppimista, mutta se kavensi oppilaiden mahdollisuuksia vaikuttaa, kysyä ja keskustella oppitunneilla. Nämä taidot olisivat ensiarvoisen tärkeitä osallistuvaksi kansalaiseksi kasvamisessa, ja aikuisväestön demokraattisen osallistumisen eriytyessä voimakkaasti alueellisesti koulujen merkitys demokratiataitojen opettamisessa korostuu etenkin huono-osaisten alueiden kouluissa.

Tekijä: Sara Juvonen, 2024
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9843-3

Väitöskirja tarkastettiin 4.6.2024 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Koulu on oppilaiden oppimista ja kasvua varten, mutta sillä on myös yhteiskunnallisia päämääriä. Tutkimuksessa tarkasteltiin koulun suhdetta yhteiskuntaan ja sitä, miten opettajat toteuttavat koulun tehtäviä. Koulun yhteiskunnalliset tehtävät tuottavat paradoksin: koulujen tulisi sekä ylläpitää että tehdä mahdolliseksi haastaa yhteiskunnan rakenteita.

Keskeinen viesti on, että työskennelläkseen yhteiskuntaa sekä uusintaen että uudistaen, opettajien tulisi pyrkiä tasapainoon koulun tavoitteiden välillä, mikä liittää opettajan valinnat luokkahuoneessa laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin.

Tekijä: Ita Puusepp, 2024
Linkki tiivistelmään: Elementary school students’ learning-related mindsets: Associations with physiological processes reflecting attention and vigilance during an arithmetic task (helsinki.fi)
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0122-3

Väitöskirja tarkastettiin 24.5.2024 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Tämä väitöskirja pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, miten alakouluikäisten oppilaiden älykkyyteen ja matematiikan osaamiseen liittyvät ajattelutavat [engl. mindsets] ovat yhteydessä heidän reaktioihinsa annetun tehtävän aikana. Väitöskirjassa tutkitaan, miten oppilaiden ajattelutavat liittyvät virheiden teon ja saadun palautteen käsittelyn synnyttämiin aivovasteisiin. Lisäksi työssä tarkastellaan oppilaiden ajattelutapojen ja palautteen käsittelyn hermostollisten vasteiden välisten yhteyksien kehittymistä. Väitöskirjan kolmantena aiheena on oppilaiden ajattelutavat ja niiden yhteys motivaatioon liittyvien prosessien dynamiikkaan, joka heijastuu fysiologisen vireystilan muuttumisena tehtävän suorittamisen aikana. Tämä väitöskirja koostuu neljästä tutkimuksesta, jotka toteutettiin 2.–4. -luokkalaisten lasten keskuudessa Suomessa.

Kaiken kaikkiaan tämän väitöskirjan tulokset osoittavat, että neljännellä luokalla oppilaiden ajattelutapa on yhteydessä tarkkaavaisuuteen ja valppauteen liittyviin fysiologisiin prosesseihin, ainakin matematiikassa. Tulokset tuovat uutta tietoa alakouluikäisten oppilaiden ajattelutapojen hermostollisesta pohjasta ja niiden yhteyksistä kehollisiin reaktioihin. 

Tekijä: Eveliina Puutio, 2024
Linkki tiivistelmään: "Sais rakastaa ketä haluaa ja olla millanen on". Alakouluikäisten suhdekulttuurit tyttöyksien rajapinnoilla sekä niiden moninaisuuden mahdollistuminen | Oulun yliopisto
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202404122697

Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 24.5.2024.

Tutkimus syventää aiempia havaintoja siitä, kuinka lasten arjessa sukupuolen ja seksuaalisuuden toisin tekemiselle ei ole juurikaan tilaa. Se keskittyy myös tapoihin, joilla suhdekulttuurien moninaisuus tulee mahdolliseksi. Tutkimuksessa selvisi, että normatiivisista sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisun tavoista etääntyminen, monenlaisten ilmaisujen toistuminen sekä erilaisiin ilmaisuihin kohdistuva hyväksyntä mahdollistavat ja ruokkivat monenlaisia suhteissa toimimisen tapoja. Lasten suhteiden moninaisuuden tutkiminen ja tukeminen on tärkeää. Siten voidaan paitsi edistää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lasten hyvinvointia myös laventaa kaikkia lapsia koskettavia sukupuoli- ja seksuaalioletuksia.

Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään lasten seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta sekä sitä, kuinka päivittäiset hetket juurruttavat vaivihkaa käsityksiä itsestä, sukupuolesta ja romantiikasta. Koska suhdekulttuurit ovat merkityksellisiä lasten toimimisen, elämän ja ryhmään kuulumisen kannalta Puutio ehdottaa alakouluun ulottuvan systemaattisen suhdekasvatuksen opetussuunnitelman kehitystyötä. Lisäksi hän ehdottaa suhdekasvatuksen ulottamista osaksi kouluarjen käytänteitä, joissa lasten väliset suhteet jatkuvasti tapahtuvat.

Tekijä: Siinamari Ylivuori, 2024
Linkki tiedotteeseen: Rajat ylittäen. Suomalaisten opettajien ja kirjastoammattilaisten yhteistyö monilukutaidon edistämisessä | Oulun yliopisto
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202403142231

Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 26.4.2024.

Tässä väitöstutkimuksessa havaittiin, että koulut ja kirjastot tekevät paljon yhteistyötä, kun asiaa tutkittiin valtakunnalliseen Lukuinto-ohjemaan (2012–2015) osallistuneiden opettajien ja kirjastoammattilaisten keskuudessa. Yhteistyö on sisällytetty paikallisiin opetussuunnitelmiin ja käytännönläheisiin yhteistyösuunnitelmiin, mikä vahvistaa kirjastoammattilaisten roolia monilukutaidon opettamisessa. Yhteistyökäytänteet eivät kuitenkaan ole riittävän kehittyneitä helpottaakseen työtehtäviä. 

Tutkimuksessa korostuu suomalaisten opettajien ja kirjastoammattilaisten vaativa tehtävä: yhteistyön tekemiseen velvoitetaan, mutta resursseja, kuten aikaa, on tarjolla niukasti. Molempia ammattilaisia hyödyttäisi, jos heille tarjottaisiin aikaa yhteistyön tekemiseen ja kehitettäisiin uusia yhteistyömuotoja.

Tekijä: Iines Palmu, 2024
Linkki tiedotteeseen: ADHD-piirteet lisäävät riskiä koulumenestyksen heikkenemiselle yläkouluun siirryttäessä (Palmu) | Jyväskylän yliopisto (jyu.fi)
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9830-1

Väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 19.1.2024.

Iines Palmu selvitti väitöstutkimuksessaan pitkän aikavälin vaikutusmekanismeja erityyppisten käytösongelmien ja koulumenestyksen välillä. Kumpi tulee ensin, käytösongelmat vai heikko koulumenestys? Entä miten oppimismotivaatio vaikuttaa tähän yhteyteen? Mitkä akateemiset ja sosiaaliset tekijät välittävät ADHD-piirteiden vaikutusta koulumenestykseen alakoulusta yläkouluun siirryttäessä?
Tutkimuksessa seurattiin 588 viidesluokkalaista oppilasta yli yläkoulusiirtymän, aina seitsemännen luokan loppuun asti. 

Tulokset osoittivat, että tässä kehitysvaiheessa erityisesti ADHD-oireet ovat riski heikkenevälle koulumenestykselle. Niillä on pitkän aikavälin negatiivisia vaikutuksia koulumenestykseen myös silloin kun lapseen ja perheeseen liittyviä tekijöitä kontrolloidaan, ne vaikuttavat negatiivisten suoritusstrategioiden kanssa toisiaan vahvistaen, ja nämä negatiiviset vaikutukset heijastuvat yli koulusiirtymän. Lisäksi negatiiviset suoritusstrategiat välittävät ADHD-oireiden vaikutusta koulumenestykseen pojilla, mutta tytöillä oireiden vaikutus on suora. On myös mahdollista, että tarkkaamattomuusoireiden vaikutukset vahvistuvat tytöillä vasta yläkoulussa. ADHD-oireiden ja negatiivisten suoritusstrategioiden varhainen tunnistaminen alakoulussa sekä kohdennettu tuki ennen koulusiirtymää ja sen aikana ovat tarpeen.

Tekijä: Katriina Heljakka, 2024
Linkki tiedotteeseen: Digitaalinen leikki ei ole vain pelaamista – leikki koneiden kanssa saa eri-ikäiset liikkumaan monin tavoin (Väitös: TaT Katriina Heljakka, 2.3.2024, digitaalinen kulttuuri) | Turun yliopisto (utu.fi)
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9611-7

Väitöskirja tarkastettiin Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 2.3.2024.

Katriina Heljakka selvitti väitöstutkimuksessaan, miten nykyajan laitteisiin perustuva, teknologisoituva ja verkottuva leikki liikuttaa eri-ikäisiä leikkijöitä. Katriina Heljakka tutki digitaalista leikkiä monimenetelmällisillä tapaustutkimuksilla, joihin kuului muun muassa leikin osallistuvaa havainnointia, haastatteluja, lelutestauksia sekä leikkien visuaalista dokumentointia valo- ja videokuvattuna. Myös verkottuneet älylelut ja liikkuvat eläinrobotit tarjoavat Heljakan mukaan mahdollisuuksia mielikuvitukselliseen ja keholliseen leikkiin. Niiden avulla esikouluikäiset lapset voivat opetella esimerkiksi tunnetaitoja. Tapaustutkimukset osoittavat, että mobilisoiva taipumus elää nykyleikissä. Teknologian mahdollistama, avustama ja rikastama leikki on sosiaalista leikkiä, joka liikuttaa leikkijöitä lähemmäksi toisiaan.

Tekijä: Liping Sun, 2024
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-413-3
Linkki esittelyyn: Digital game-based learning : developing a pedagogical model for primary mathematics education (ulapland.fi)


Väitöskirja tarkistettiin Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 1.3.2024.

Erityistavoitteena oli kehittää pedagoginen malli, joka tuo esille tarkoituksenmukaisia tapoja soveltaa digitaalisiin peleihin perustuvaa oppimista. Tavoitteen saavuttamiseksi määriteltiin teoreettisia ja pedagogisia lähestymistapoja, jotka havainnollistavat peleihin perustuvaa oppimista sekä kehitettiin teoreettinen ja empiirinen pedagoginen malli digitaalisiin peleihin perustuvalle oppimiselle alemman perusasteen matematiikan koulutuksessa. Tutkimuksen keskiössä olivat seuraavat teemat: a) opettajien tukistrategiat ja niiden vaikutukset sekä b) yhteisöllinen digitaalinen pelaaminen osallistamisen tukena. 

Tekijä: Terhi Tuukkanen, 2024. Yhteiskuntapolitiikka 1/2024.

Artikkelissa tarkastellaan lasten näkemyksiä turvallisuutta edistävistä ja heikentävistä tekijöistä yksityisessä, puolijulkisessa ja julkisessa tilassa. Turvaa lasten elämään tuovat yksityinen tila ja arjen perusasiat, mutta lapset näkevät ympärillään myös useita turvallisuutta heikentäviä asioita. Julkinen tila näyttäytyy lapsille aikuisten hallitsemana tilana.

Tekijä: Leea Lakka, 2024
Linkki väitöskirjaan: Takarivin tekstikäytänteet (helsinki.fi)

Väitöskirja tarkistettiin Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnassa 15.3.2024.

Tässä etnografisessa väitöskirjassa tarkastellaan tekstikäytänteitä peruskoulun yhdeksännen luokan takariviksi kutsutussa joukossa. Takarivi viittaa tutkimuksessa määriteltyyn fokusoppilaiden joukkoon, joka suhtautuu koulunkäyntiin taloudellisuuteen pyrkien, ristiriitaisesti tai löyhästi kiinnittyen ja joka tyypillisesti väistelee koulun tarjoamaa lukemisessa ja kirjoittamisessa harjaantumista. Joukko tyypillisesti hakeutuu
istumaan luokkahuoneen takariviin. Tutkimus vastaa kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) miten takarivin tekstikäytänteet koulun arjessa muotoutuvat 2) miksi takarivin tekstikäytänteet ovat mielekkäitä ja 3) minne takarivin tekstikäytänteet johtavat.

Tutkimuksen johtopäätöksissä pohditaan, mitä takariviin hakeutuminen merkitsee siihen liittyville nuorille ja toisaalta koululle. Tätä peilataan ennen kaikkea suhteessa tekstikäytänteisiin, sillä suhtautuminen kouluun realisoituu mitä suurimmassa määrin tavoissa toimia tekstien parissa. Siten se määrittää myös mahdollisuuksia harjaantua lukijana ja kirjoittajana. Johtopäätöksissä pohditaankin, tuottaako takariviin
hakeutuminen nuorelle paikan, jossa myös koulu osallistuu tavoitteiden ja sisältöjen kaventamiseen ja keventämiseen. Tuloksia kontekstoidaan myös suhteessa viime vuosien koulutuspoliittisiin päätöksiin.

Tekijä: Isabella Aura, 2024
Linkki tiedotteeseen: Väitös: Tarinallistaminen ja roolit tukevat oppilaiden työelämätaitojen kehittymistä | Tampereen yliopisto (sttinfo.fi)
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3251-8

Väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa 2.2.2024.

Väitöskirja pyrki vastaamaan tutkimuskysymykseen: Miten formaalin opetuksen tarinallistaminen on yhteydessä oppilaiden koulukokemukseen, taitoihin ja asenteiseen sekä sosiaaliseen käyttäytymiseen? Väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten opetuksen tarinallistaminen esimerkiksi roolipelaamisen kautta tukee lasten työelämätaitojen ja -asenteiden karttumista. 

Väitöstutkimus osoittaa, että leikillisiin, tarinallisiin ja pelillisiin opetusmetodeihin kannattaa panostaa. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että tarinallistaminen voi positiivisesti tukea oppilaiden koulukokemusta, sosiaalista käyttäytymistä sekä asenteita ja kykyjä tulevaisuuden työelämätaitoja kohtaan. Tarinallistettu pedagogiikka voi vahvistaa yhteisöllisyyden ja voimaantumisen kokemuksia, jotka edelleen tukevat sekä oppilaiden että opettajien akateemista ja sosiaalista ilmapiiriä. Lisäksi roolipeli- ja pelillisyyskokemukset voivat edistää oppilaiden työelämävalmiuksia kuten joustavuutta, itseohjautuvuutta sekä tuotteliaisuutta. Tulosten mukaan myös myönteistä asennoitumista työelämätaitoja ja niiden opettelua kohtaan voidaan vahvistaa erilaisten kokemuksellisten, tarinallisten ja roolipelipohjaisten aktiviteettien avulla. Huomioitavaa kuitenkin on, että mahdolliset habituaation ja uutuudenviehätyksen vaikutukset sekä sekoittavat tekijät, joita ei mitattu, voivat vaikuttaa löydöksiin niin lyhyt- kuin pitkäkestoisessa tarinallistamisessa.

Tekijä: Marjo Katajisto, 2023
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-366-2

Väitöskirja tarkistettiin Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 24.11.2023.

Väitöskirjassa tutkittiin, miten vahvuusperustainen ohjaus tukee yhdeksäsluokkalaisten vahvuuksien tunnistamista, psykologisen pääoman karttumista sekä minkälaisia kokemuksia oppilailla ja opinto-ohjaajilla on ohjauksesta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui oppilaanohjauksen uravalintateorian tarkastelusta sekä vahvuusperustaisesta ohjauksesta ja sen roolista psykologisen pääoman ja kasvun asenteen kartuttajana. Vahvuusperustaisessa oppilaanohjauksen interventiossa hyödynnettiin VOIMAKEHÄ®-työkalua ja ohjauksen mallia.

Vahvuusperustainen ohjausinterventio vaikutti yhdeksäsluokkalaisten psykologiseen pääomaan, tietoisuuteen vahvuuksistaan ja voimavaroistaan sekä kokemuksiin oppilaanohjauksesta. Koeryhmän psykologinen pääoma, vahvuuksien tuntemus ja myönteiset kokemukset oppilaanohjauksesta kasvoivat alku- ja loppumittauksen välillä verrokkiryhmää enemmän. Oppilaanohjauksesta saatujen myönteisten kokemusten suhteen kasvu oli tilastollisesti erittäin merkitsevä ja vahvuuksien tunnistamisen kasvu tilastollisesti merkitsevä.

Tekijät: Anita Jantunen, Lauri Heikonen, Raisa Ahtiainen, Elina Fonsén, Arto Kallioniemi, 2024
Linkki artikkeliin: Leadership in Educational Contexts in Finland: Theoretical and Empirical Perspectives | SpringerLink
Linkki tiedotteeseen: Rehtoreilla hyvät lähtökohdat moninaisuuden tukemiseen kouluissa | Koulutuksen arviointikeskus | Helsingin yliopisto (helsinki.fi)

Tutkimuksen aineisto koostui valtakunnallisesta kyselystä, joka lähetettiin sähköisesti yhteensä 1 930 kouluun ympäri Suomen. Tutkimukseen osallistui 740 rehtoria. Tutkimuksessa peilattiin rehtorien moninaisuuskäsityksiä viiden erilaisen profiilin avulla. Profiilit olivat: ymmärtäjät, sopeuttajat, rohkaisijat, hienotunteiset ja delegaattorit.

Suurin yksittäinen kehittämisen paikka oli niin kutsutun värisokeuden pitäminen hyvänä asiana. Tämä voi johtua siitä, että rehtoreilla on pyrkimys hienotunteisuuteen ja poliittiseen korrektiuteen, eikä toisaalta välttämättä riittävästi tietoa värisokeuden haitallisesta luonteesta. Värisokeudella tarkoitetaan ajattelua, ettei ihonvärillä ole väliä eli sitä ei tarvitse ”nähdä”. Värisokeuden ideaalilla tavoitellaan yleensä ajatusta, että kaikkia kohdellaan samoin ihonväristä huolimatta. Sen seurauksena voi kuitenkin jäädä tunnistamatta esimerkiksi rakenteellisen rasismin vaikutukset tai ihonvärin merkitys osana ihmisen identiteettiä.

Tekijä: Rina Ronkainen, 2023 (Tallinnan yliopisto)
Linkki väitöskirjaan: https://t.co/jgJzCJ6d1U

Väitöskirja tutki opettajan ammattia merkityksellisen opettajuuden näkökulmasta. Tämän tutkimuksen mukaan merkityksellinen opettajuus ilmenee vahvan ammattietiikan sekä huippuosaamisen kautta Suomen ja Viron opettajien keskuudessa. Tämä tutkimus osoitti, että suomalaiset ja virolaiset opettajat kokevat opettajan ammatin merkitykselliseksi, välittävät oppilaistaan ja uskovat, että heidän oppilaidensa kyvyt ja osaaminen kuten älykkyys ovat kehitettävissä olevia ominaisuuksia.

Tässä tutkimuksessa vertailtiin kahta koulutuksen huippumaata, joita yhdistää ajatus tasa-arvoisesta ja laadukkaasta mahdollisuudesta koulutukseen, kokonaisvaltainen ja laaja-alainen opetussuunnitelma, yliopistotason opettajankoulutus sekä opettajan ammatin autonomisuus. Opettaja on kaikista merkittävin yksittäinen tekijä, mikä vaikuttaa oppilaiden oppimiseen, joten näin ollen on erityisen tärkeää tutkia ja tarkastella opettajien näkemyksiä merkityksellisestä työstä. Kun opettaja kokee merkityksellisyyttä työssään, tämä näyttäytyy väistämättä myös oppilaiden oppimisessa ja kokonaisvaltaisessa kouluviihtyvyydessä.

Tekijä: Anja Khawaja, 2024
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9999-7

Väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 19.1.2024.

Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää historian tekstitaitojen opetuksen esteitä ja mahdollisuuksia suomalaisessa alakoulun historianopetuksessa. Aihetta lähestyttiin arvioinnin, luokkahuoneopetuksen sekä opettajien ajattelun näkökulmista.

Lukuisista esteistä huolimatta tutkimuksessa tunnistettiin myös mahdollisuuksia suhteessa historian tekstitaitoihin. Kaikilla opettajilla oli vähintäänkin alustava ja joillakin opettajilla varsin syväkin ymmärrys historiallisen tiedon luonteesta ja tiedonalakohtaisista käsitteistä. Opettajat myös suhtautuivat myönteisesti alkuperäislähteiden käyttöön opetuksessa. Kehittämistutkimus puolestaan osoitti, että alakouluikäiset oppilaat kykenivät lukemaan useita lähteitä ja ottamaan haltuun uutta kontekstitietoa oppitunnin mittaiseksi tarkoitetun tehtävän puitteissa. Siten alakoulussa ei näytä olevan esteitä historian tekstitaitoihin kohdistuvien tekstipohjaisten arviointimateriaalien käytölle.

Tekijä: Markku Antinluoma, 2024
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9987-4


Väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 19.1.2024.

Väitöskirjassa on tutkittu suomalaisia peruskouluja ammatillisina oppimisyhteisöinä. Ammatillinen oppimisyhteisö on koulun kehittämisen strategia, joka perustuu opetushenkilöstön ammatilliseen kehittymiseen, yhteistyöhön, osaamisen ja johtajuuden jakamiseen. Päätavoitteena on oppilaiden oppimisen edistäminen. Lisäksi se on myös moniulotteinen teoreettinen konstruktio. Ammatillisen oppimisyhteisön jäseniä motivoi yhteinen näkemys oppimisesta ja kaikkien oppimista tukevan toimintakulttuurin rakentaminen. Väitöskirja perustuu opettajien, ohjaajien ja rehtoreiden käsityksiin kouluista ammatillisina oppimisyhteisöinä.

Tekijä: Anitra Arkko, 2023
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-403-4
Linkki tiivistelmään: Väitös: Pedagoginen malli oppimis- ja kehittämisympäristönä luo edellytykset luovuudelle ja autenttisuudelle verkossa (ulapland.fi)

Väitöskirja julkistettiin Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 1.12.2023.

Arkko tuotti osana tutkimustaan uudelleenmuotoillun, käytännönläheisen Luovat askeleet -mallin ja siihen sisältyvän askeleittain etenevän menetelmän.

– Luovat askeleet -mallin avulla ammattikorkeakoulu voi toteuttaa perustehtäviään samanaikaisesti – eli tarjota koulutusta ja kehittää aluetta. Ihanteellisinta olisikin, että oppiminen ja työelämäyhteistyö yhdistetään, ja se on mahdollista, kun tarjotaan mahdollisuus ideoiden kehittämiseen ja innovaatio-osaamiseen verkkovälitteisesti, Arkko kiteyttää.

Malliin kuuluva askeleittain etenevä menetelmä tukee erityisesti verkossa tapahtuvaa yhteisöllistä ja luovaa tiedonrakentamista. Myös työelämän toimijoilla, kuten yrittäjillä, on aktiivinen rooli koko prosessin ajan. Menetelmä auttaa opettajia, valmentajia ja fasilitaattoreita organisoimaan, ohjaamaan ja tukemaan tiedonrakentamista myös kansainvälisesti monialaisissa ryhmissä.

Käytäntöä palvelevan mallin lisäksi Arkko esittelee työssään uutta teoriaa malliin liittyvien luovan ja autenttisen oppimis- ja kehittämisympäristön elementtien kautta. Elementtejä voi käyttää viitekehyksenä uusien oppimista ja kehittämistä tukevien mallien muotoilemisessa. Lisäksi Arkko määrittelee yhteisölliseen ja luovaan tiedonrakentamiseen liittyviä piirteitä ja ehdottaa suosituksia verkkototeutuksen tueksi.

Digitaalisuus vaikuttaa siihen, miten oppiminen ja koulutus voidaan toteuttaa. Kun työskentely siirretään luokka- ja neuvotteluhuoneista verkkoon, se mahdollistaa uudenlaisen yhteistyön. Opiskelijat, yrittäjät ja asiantuntijat pääsevät kaikki mukaan vuorovaikutukseen eikä maantieteellisellä sijainnilla ole merkitystä.

Palvelumuotoilusta tuttu yhteissuunnittelu on samalla keino luovaan ja osallistavaan kehittämiseen. Luovuus on ylipäätään yksi muutokseen ja innovaatioihin virittävä tekijä, mutta verkko-oppimiseen liittyvässä aiemmassa tutkimuksessa siihen on kiinnitetty vain vähän huomiota.

Tekijä: Kirsi Raetsaari, 2023
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:9789526238944 
Linkki tiivistelmään: Lukion keskeyttämisen äärellä. Subjektitieteellisen psykologian näkökulma toimijuuden tukemiseen ohjauksessa | Oulun yliopisto

Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 1.12.2023.

Lukion keskeyttämiselle ei ole ennen oppivelvollisuuslain täytäntöönpanoa (vuonna 2021) ollut yksiselitteistä määritelmää. Tämä tutkimus osoittaa, että se on vaikeuttanut keskeyttämisestä keskustelemista ja pahimmillaan voinut estää keskeyttämistä harkitseville nuorille tarjottavan ohjauksen toteutumisen. 

Tutkimus osoittaa, että lukiolaiset kokevat opiskelunsa haasteet osittain eri tavalla kuin heitä ohjaavat ammattilaiset. Siinä missä ammattilaiset keskittyivät koulussa kohdattuihin haasteisiin, lukiolaiset kuvasivat koko elämäänsä haasteineen päivineen. Käsitys lukio-opintojen merkityksellisyydestä omassa elämässä usein vasta rakentuu tai muuttuu lukio-opintojen aikana.

Vaikka julkisuudessa keskustellaan paljon ohjauksen resurssien lisäämisen tarpeesta, tässä tutkimuksessa nousee esiin myös tarve tarkentaa olemassa olevien resurssien käyttöä. Ohjaus kuuluu lukiossa kaikkien tehtäviin, mutta joissakin lukioissa ohjauksen työnjaossa on täsmentämisen varaa. On myös aiheellista tarkastella lukioikäisten nuorten terveydenhuollon palvelutarjontaa, sillä liian usein koulun henkilökunta joutuu paikkaamaan sen puutteita. ”Lukio on kuitenkin oppilaitos, ei hoitolaitos”, tutkija muistuttaa.

Tekijä: Marja Kosola, 2023
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/urn:isbn:9789526238227
Linkki tiivistelmään: Nuoren kokemukset matematiikan opiskelusta ja tehostetun tuen tukitoimista | Oulun yliopisto

Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 17.10.2023.

Monenlaiset huolet ovat värittäneet viimeaikaista keskustelua matematiikan oppimisesta ja opiskelusta. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että Suomessa matematiikan osaamisen taso on laskussa. Heikkoja osaajia on yhä enemmän. Useat nuoret kokevat myös itse, että heillä on vaikeuksia suoriutua matematiikan tehtävistä.

Tämän laadullisen haastattelututkimuksen kohteena olivat nuoret ja heidän kokemuksensa matematiikan opiskelusta koulussa ja saamastaan tuesta. Tutkimuksen kohteena olivat myös nuorille laaditut henkilökohtaiset pedagogiset asiakirjat, joissa nuorten tuen tarve määritellään ja annettava tuki suunnitellaan.

Tulokset osoittivat, että opettajat ja kodin aikuiset ovat nuorille keskeisiä matematiikan oppimisen tukijoita. Opettajilla, kodin aikuisilla ja luokkatovereilla on nuorten kokemuksissa omat roolinsa oppimisen tukijoina. Nuoret haluavat oppia matematiikkaa ja myös uskovat pystyvänsä siihen. Matematiikan oppimisen tiellä on kuitenkin nuorten mukaan myös esteitä. Nuorten haastattelut antoivat monipuolisen kuvan oppilaan saamasta tuesta, toisin kuin heille laaditut pedagogiset asiakirjat.

Tutkimus osoitti, että nuorilla on paljon tärkeää sanottavaa ja heitä kannattaa kuunnella. He pystyvät analysoimaan omaa oppimistaan ja osallistumaan oman tukensa suunnitteluun. Nuoret haluavat ja pystyvät toimimaan aktiivisesti edistääkseen omaa matematiikan oppimistaan, jos heille annetaan siihen mahdollisuus.

Tekijä: Liang Ye, 2023
Linkki väitöskirjaan: https://urn.fi/URN:ISBN:9789526237367
Linkki tiivistelmään: Kouluväkivallan automaattinen multimodaalinen tunnistaminen | Oulun yliopisto

Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnassa 18.8.2023.

Koulukiusaaminen on yleinen yhteiskunnallinen ongelma maailmanlaajuisesti, ja koulukiusaamisen ehkäisy on tärkeä ja jatkuva aihe. Kaikenlaisista koulukiusaamisesta fyysistä väkivaltaa pidetään teini-ikäisille haitallisimpana. Perinteiset kiusaamisen vastaiset menetelmät ovat kuitenkin ihmislähtöisiä, minkä käyttö voi olla uhrille hankalaa. Tämän vuoksi tässä työssä ehdotetaan automatisoituja multimodaalisia kouluväkivallan tunnistamismenetelmiä.

Tässä väitöstutkimuksessa ehdotetaan sensoripohjaisia väkivallan tunnistusratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa puettavissa laitteissa, kuten älypuhelimissa uhrin näkökulmasta. Kiihtyvyysmittariin ja gyroskooppiin integroituja liiketunnistimia käytetään keräämään käyttäjän liiketietoja ja liiketoimintoja kuvaamaan eroja kouluväkivallan ja päivittäisen toiminnan välillä. Multimodaalisilla tiedoilla lopullinen tunnistustarkkuus saavutti 93,6%.

Opettajien näkökulmasta tässä työssä ehdotetaan videopohjaista väkivallan tunnistusratkaisua. Jokainen valvontakamera tallentaa kuvia tietystä alueesta. Videopohjaisen ratkaisun keskimääräinen tunnistustarkkuus oli 97,6%.

Tekijä: Joonas Merikko, 2023
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9113-7
Linkki tiedotteeseen: Tekoälyä ja oppimisdataa hyödyntävät teknologiat haastavat perinteisen tavan ohjata oppimista | Helsingin yliopisto (helsinki.fi)

Väitöskirja tarkastettiin 6.10.2023 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Merikko tutki väitöskirjassaan teknologian mahdollisuuksia tukea ja edistää oppijoiden kykyä ohjata omaa oppimisprosessiaan. Modernit oppimisteknologiat perustuvat oppijoista kerätyn data-aineiston hyödyntämiseen eli oppimisanalytiikkaan. Väitöskirjatutkimuksessa kehitettiin työkalua, jolla saataisiin kerättyä myös tunteisiin ja motivaatioon liittyvää aineistoa.

Yksi tutkimuksen tuloksista oli oppijoiden ristiriitainen suhtautuminen heidän tietojensa hyödyntämiseen teknologisissa sovelluksissa. 

Merikko esittelee väitöskirjassaan luomansa oppimisen säätelyvastuun mallin. Oppimisprosessin säätelijänä voi toimia oppija, opettaja, teknologia, tai näiden erilaiset yhdistelmät.  Uutta on, että myös teknologia nähdään pedagogisena toimijana. Merikon käsitteellistys tuo näkyväksi, tavoitellaanko teknologialla säätelyvastuun asteittaista siirtämistä oppijalle vai säätelyn luovuttamista teknologialle.