OECD:n PISA-tutkimuksen pääarviointialueiden lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden lisäksi vuoden 2022 tutkimuksessa arvioitiin neljäntenä, innovatiivisena sisältöalueena oppilaiden luovaa ajattelua (Creative Thinking). Tähän tutkimusosioon osallistui 64 maata ja talousaluetta. Luova ajattelu määriteltiin taidoksi tuottaa, arvioida ja kehittää ideoita, jotka voivat johtaa omaperäisiin ja toimiviin ratkaisuihin sekä tuottaa uutta tietoa ja mielikuvituksellisia tuotoksia vaikuttavasti. Luovaa ajattelua arvioitiin kirjallisen ja visuaalisen ilmaisun tehtävillä sekä sosiaalisen ja tieteellisen ongelmanratkaisun tehtävillä.
Suomessa 15-vuotiaat nuoret menestyivät luovan ajattelun arvioinnissa hyvin, ja osaamisen keskiarvo oli OECD-maiden keskiarvoa korkeampi. Suomea paremmin luovassa ajattelussa suoriutuivat Singapore, Korea, Kanada ja Australia. Suomen kanssa samalla tasolla olivat Uusi-Seelanti, Viro, Tanska ja Latvia. Suomessa 15-vuotiaista 39 prosenttia sijoittui luovan ajattelun sisältöalueella osaamistasoille 5 tai 6, jotka OECD määrittelee huippuosaamisen tasoiksi. OECD-maissa näillä osaamistasoilla oli keskimäärin 27 prosenttia oppilaista.
Suomessa koulujen väliset erot tuloksissa olivat pieniä. Kuten muissakin osallistujamaissa, myös Suomessa tytöt suoriutuivat poikia paremmin, vaikka myös poikien tulokset olivat hyvät. Erityisen hyvin tytöt suoriutuivat sosiaalisessa ongelmanratkaisussa.
Nykyiset perusopetuksen opetussuunnitelmat korostavat luovan ajattelun merkitystä opetusta ja oppimista ohjaavana lähtökohtana sekä taitona, jota voidaan oppia eri oppiaineiden ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien avulla erilaisissa oppimisympäristöissä.
Tässä kasvatussosiologian kentälle sijoittuvassa etnografisessa väitöstutkimuksessa tarkastellaan demokraattisen koulun edellytyksiä kaupunkien ja koulujen eriytymiskehityksen kontekstissa. Tutkimuksessa hyödynnetään sosiologi Basil Bernsteinin hahmotelmaa demokraattiseen kouluun kuuluvista pedagogisista oikeuksista, joita ovat yksilöllinen kehittyminen (oppiminen), osallisuus ja osallistuminen ja joiden tulisi kuulua kaikille oppilaille taustasta riippumatta.
Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että oppimistulosten perusteella hyvin toimiva koulu ei välttämättä ole demokraattinen koulu. Tutkimuskoulussa opettajajohtoinen opetus edisti niin oppilaiden kuin opettajienkin mukaan oppimista, mutta se kavensi oppilaiden mahdollisuuksia vaikuttaa, kysyä ja keskustella oppitunneilla. Nämä taidot olisivat ensiarvoisen tärkeitä osallistuvaksi kansalaiseksi kasvamisessa, ja aikuisväestön demokraattisen osallistumisen eriytyessä voimakkaasti alueellisesti koulujen merkitys demokratiataitojen opettamisessa korostuu etenkin huono-osaisten alueiden kouluissa.
Tämä väitöskirja pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, miten alakouluikäisten oppilaiden älykkyyteen ja matematiikan osaamiseen liittyvät ajattelutavat [engl. mindsets] ovat yhteydessä heidän reaktioihinsa annetun tehtävän aikana. Väitöskirjassa tutkitaan, miten oppilaiden ajattelutavat liittyvät virheiden teon ja saadun palautteen käsittelyn synnyttämiin aivovasteisiin. Lisäksi työssä tarkastellaan oppilaiden ajattelutapojen ja palautteen käsittelyn hermostollisten vasteiden välisten yhteyksien kehittymistä. Väitöskirjan kolmantena aiheena on oppilaiden ajattelutavat ja niiden yhteys motivaatioon liittyvien prosessien dynamiikkaan, joka heijastuu fysiologisen vireystilan muuttumisena tehtävän suorittamisen aikana. Tämä väitöskirja koostuu neljästä tutkimuksesta, jotka toteutettiin 2.–4. -luokkalaisten lasten keskuudessa Suomessa.
Kaiken kaikkiaan tämän väitöskirjan tulokset osoittavat, että neljännellä luokalla oppilaiden ajattelutapa on yhteydessä tarkkaavaisuuteen ja valppauteen liittyviin fysiologisiin prosesseihin, ainakin matematiikassa. Tulokset tuovat uutta tietoa alakouluikäisten oppilaiden ajattelutapojen hermostollisesta pohjasta ja niiden yhteyksistä kehollisiin reaktioihin.
Tutkimuksen aineisto koostui valtakunnallisesta kyselystä, joka lähetettiin sähköisesti yhteensä 1 930 kouluun ympäri Suomen. Tutkimukseen osallistui 740 rehtoria. Tutkimuksessa peilattiin rehtorien moninaisuuskäsityksiä viiden erilaisen profiilin avulla. Profiilit olivat: ymmärtäjät, sopeuttajat, rohkaisijat, hienotunteiset ja delegaattorit.
Suurin yksittäinen kehittämisen paikka oli niin kutsutun värisokeuden pitäminen hyvänä asiana. Tämä voi johtua siitä, että rehtoreilla on pyrkimys hienotunteisuuteen ja poliittiseen korrektiuteen, eikä toisaalta välttämättä riittävästi tietoa värisokeuden haitallisesta luonteesta. Värisokeudella tarkoitetaan ajattelua, ettei ihonvärillä ole väliä eli sitä ei tarvitse ”nähdä”. Värisokeuden ideaalilla tavoitellaan yleensä ajatusta, että kaikkia kohdellaan samoin ihonväristä huolimatta. Sen seurauksena voi kuitenkin jäädä tunnistamatta esimerkiksi rakenteellisen rasismin vaikutukset tai ihonvärin merkitys osana ihmisen identiteettiä.
Väitöskirja tutki opettajan ammattia merkityksellisen opettajuuden näkökulmasta. Tämän tutkimuksen mukaan merkityksellinen opettajuus ilmenee vahvan ammattietiikan sekä huippuosaamisen kautta Suomen ja Viron opettajien keskuudessa. Tämä tutkimus osoitti, että suomalaiset ja virolaiset opettajat kokevat opettajan ammatin merkitykselliseksi, välittävät oppilaistaan ja uskovat, että heidän oppilaidensa kyvyt ja osaaminen kuten älykkyys ovat kehitettävissä olevia ominaisuuksia.
Tässä tutkimuksessa vertailtiin kahta koulutuksen huippumaata, joita yhdistää ajatus tasa-arvoisesta ja laadukkaasta mahdollisuudesta koulutukseen, kokonaisvaltainen ja laaja-alainen opetussuunnitelma, yliopistotason opettajankoulutus sekä opettajan ammatin autonomisuus. Opettaja on kaikista merkittävin yksittäinen tekijä, mikä vaikuttaa oppilaiden oppimiseen, joten näin ollen on erityisen tärkeää tutkia ja tarkastella opettajien näkemyksiä merkityksellisestä työstä. Kun opettaja kokee merkityksellisyyttä työssään, tämä näyttäytyy väistämättä myös oppilaiden oppimisessa ja kokonaisvaltaisessa kouluviihtyvyydessä.
Arkko tuotti osana tutkimustaan uudelleenmuotoillun, käytännönläheisen Luovat askeleet -mallin ja siihen sisältyvän askeleittain etenevän menetelmän.
– Luovat askeleet -mallin avulla ammattikorkeakoulu voi toteuttaa perustehtäviään samanaikaisesti – eli tarjota koulutusta ja kehittää aluetta. Ihanteellisinta olisikin, että oppiminen ja työelämäyhteistyö yhdistetään, ja se on mahdollista, kun tarjotaan mahdollisuus ideoiden kehittämiseen ja innovaatio-osaamiseen verkkovälitteisesti, Arkko kiteyttää.
Malliin kuuluva askeleittain etenevä menetelmä tukee erityisesti verkossa tapahtuvaa yhteisöllistä ja luovaa tiedonrakentamista. Myös työelämän toimijoilla, kuten yrittäjillä, on aktiivinen rooli koko prosessin ajan. Menetelmä auttaa opettajia, valmentajia ja fasilitaattoreita organisoimaan, ohjaamaan ja tukemaan tiedonrakentamista myös kansainvälisesti monialaisissa ryhmissä.
Käytäntöä palvelevan mallin lisäksi Arkko esittelee työssään uutta teoriaa malliin liittyvien luovan ja autenttisen oppimis- ja kehittämisympäristön elementtien kautta. Elementtejä voi käyttää viitekehyksenä uusien oppimista ja kehittämistä tukevien mallien muotoilemisessa. Lisäksi Arkko määrittelee yhteisölliseen ja luovaan tiedonrakentamiseen liittyviä piirteitä ja ehdottaa suosituksia verkkototeutuksen tueksi.
Digitaalisuus vaikuttaa siihen, miten oppiminen ja koulutus voidaan toteuttaa. Kun työskentely siirretään luokka- ja neuvotteluhuoneista verkkoon, se mahdollistaa uudenlaisen yhteistyön. Opiskelijat, yrittäjät ja asiantuntijat pääsevät kaikki mukaan vuorovaikutukseen eikä maantieteellisellä sijainnilla ole merkitystä.
Palvelumuotoilusta tuttu yhteissuunnittelu on samalla keino luovaan ja osallistavaan kehittämiseen. Luovuus on ylipäätään yksi muutokseen ja innovaatioihin virittävä tekijä, mutta verkko-oppimiseen liittyvässä aiemmassa tutkimuksessa siihen on kiinnitetty vain vähän huomiota.
Merikko tutki väitöskirjassaan teknologian mahdollisuuksia tukea ja edistää oppijoiden kykyä ohjata omaa oppimisprosessiaan. Modernit oppimisteknologiat perustuvat oppijoista kerätyn data-aineiston hyödyntämiseen eli oppimisanalytiikkaan. Väitöskirjatutkimuksessa kehitettiin työkalua, jolla saataisiin kerättyä myös tunteisiin ja motivaatioon liittyvää aineistoa.
Yksi tutkimuksen tuloksista oli oppijoiden ristiriitainen suhtautuminen heidän tietojensa hyödyntämiseen teknologisissa sovelluksissa.
Merikko esittelee väitöskirjassaan luomansa oppimisen säätelyvastuun mallin. Oppimisprosessin säätelijänä voi toimia oppija, opettaja, teknologia, tai näiden erilaiset yhdistelmät. Uutta on, että myös teknologia nähdään pedagogisena toimijana. Merikon käsitteellistys tuo näkyväksi, tavoitellaanko teknologialla säätelyvastuun asteittaista siirtämistä oppijalle vai säätelyn luovuttamista teknologialle.