Tekijä: Reija Jyrkinen
Linkki väitöskirjaan: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/33127/urn_isbn_978-952-61-5303-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Väitöskirja tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa, kasvatustieteiden ja psykologian osastolla 27.9.2024.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yhtäältä opettajien käsityksiä alakouluikäisten oppilaiden itsesäätelystä sekä toisaalta tukimuotoja, joita opettajat luokissa käyttivät oppilaiden itsesäätelyn tukemiseen. Tutkimuksessa myös selvitettiin, millaisia moniammatillisia tukimuotoja kouluissa käytettiin oppilaiden itsesäätelyn tukemiseen. Pohja aiheen tutkimiseen syntyi tutkijan omassa erityisopettajan työssään näkemistä oppilaiden itsesäätelytaitojen vaikeuksista ja kiinnostuksesta ymmärtää toimivaa moniammatillista yhteistyötä.
Tämän sosiokonstruktionistiseen tieteenfilosofiaan perustuvan laadullisen tutkimuksen kohderyhmänä oli kymmenen suomalaista alakoulua eri puolilta Suomea. Kouluilla oli laajempaan erityisopetuksen kehittämisprojektiin ilmoittautuneet tiimit, joissa oli luokanopettajia, erityisopettajia, erityisluokanopettajia ja rehtoreita (N=54). Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2017 ja keväällä 2018, ensin yksilöhaastatteluilla ja sen jälkeen viiden kokoontumiskerran ryhmätapaamisilla, jotka videoitiin. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysilla.

Tulosten mukaan opettajat määrittelivät oppilaiden itsesäätelykyvyn haasteiden kautta ja mainitsivat vain harvoin itsesäätelykyvyn olevan harjoiteltavissa oleva taito. Opettajat opettivat itsesäätelytaitoja vain harvoin ennakoivasti. Useimmiten opettajat tekivät sen vasta silloin, kun luokassa ilmeni ongelmia. Opettajat kertoivat, että itsesäätelyn haasteet heikensivät luokan oppimisilmapiiriä ja työrauhaa sekä sen myötä oppimista. Oppilaan itsesäätelyn tuen osalta selvisi, että tukitoimenpiteet kohdistuvat pääsääntöisesti oppilaaseen, eivät niinkään koko luokkayhteisöön tai koko kouluun. Opettajat kokivat myös osaamattomuutta oppilaiden itsesäätelyn tukemisessa ja sen vuoksi pelkäsivät oppilaiden jäävän ilman riittävää tukea luokassa.

Oppilaan itsesäätelyn moniammatilliseen tukemiseen liittyvien tulosten mukaan opettajat kokivat jäävänsä oppilaan itsesäätelyyn liittyvien vaikeuksien ja tukemisen kanssa yksin, koska moniammatillista yhteistyötä ei ollut kouluissa tarpeeksi. Koulun moniammatillista yhteistyötä ei pidetty varsinaisena vaihtoehtona oppilaiden itsesäätelytaitojen tukemisessa, koska siihen ei ollut resursseja eikä toisaalta perinteitä. Sitä ei ehkä sen vuoksi osattu juuri kaivatakaan. Opettajien huoli oppilaiden hyvinvoinnista ja sen turvaamisesta koulussa oli kuitenkin suuri, ja opettajat tunsivat kuormittuvansa haastavan oppilasjoukon kanssa yksin työskennellessään. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä yhteistyötapoja erityisesti kouluissa, joissa varsinaista moniammatillista työryhmää ei ole.