- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Ensimmäinen ajatus oli, ettei tämä edes tunnu opiskelulta. Tässähän lapset pääsevät toteuttamaan roolipeliä, seikkailua ja oikeasti omaa pohdintaa. Tällaisessa opettamisessa on todella kyse aktiivisesta ja oppilaslähtöisesti opetuksesta.

Omat historiantunnit ovat olleet niin tylsiä ja opettajajohtoisia, etten niitä edes muista ala-asteen ajoilta. Minulla on joku hämärä muistikuva pyramideista, mutta siihen se jääkin. Artikkelissa ja videolla oli pääsääntöisesti toiminnallista opetusta, joka poikkeaa hyvin paljon siitä, mitä itse olen kokenut.  

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä opetellaan oikeasti ymmärtämään mitä historiassa on tapahtunut eikä vain oppimaan tieto ulkomuistissa. Siinä oppilaat pääsevät ajattelemaan luovasti ja soveltamaan oppimaansa tietoa.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Tämän tyylinen opettaminen vaatisi opettajalta historian hyvää tuntemusta sekä kykyä käyttää eri menetelmiä. Hänen tulisi olla inspiroiva ja antaa oppilaille mahdollisuus vaikuttaa opetukseen. Ainakin itselleni tällainen opetusmalli tuntuu melko työläältä, mutta mielenkiintoiselta.

Opettajalla tulisi olla taito pitää ryhmän oppilaat mukana niin, ettei kukaan täysin villiinny. Ja samalla hyvä käsitys oppilaiden taito tasoista, jotta toiminta ei menisi liian vaikeaksi. Mielestäni tällainen opettajan oma innostus aiheeseen on yksi tärkeimmistä seikoista, jolla innostuksen aihetta kohtaan voi saada tarttumaan myös oppilaisiin.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Luennolta jäi mieleen enquiry-käsite, mikä on varmasti hyvin liitettävissä tutkivan oppimisen periaatteisiin. Tutkivassa otteessa opettaminen ja oppiminen on juuri dialogisempaa ja oppilailla on mahdollisuus ihmetellä ja kysellä. Luennolla Richard McFahn ”pilotoikin” ja toi näkyväksi oppimisen tavan, jossa oppimista lähestyttiin kysymysten, ikään kuin todistusaineiston sekä erilaisten päätelmien tekemistä. Opettaminen oli opiskelijoita osallistavaa ja toiminnallista, oppiminen yhteisössä yhdessä tapahtuvaa, jaettua.

Matti Rautiaisen ”Kylmä sota koukuttaa” -artikkelissa (2015) viitataan myös englantilaisessa koulussa tapaan opettaa historiallista eläytymistä. Historiallisella empatialla ja tulkinnalla on keskeinen rooli opetuksessa. Eläytymisellä päästään lähemmäksi historian tapahtumia, mikä mahdollistaa inhimillisemmän kokemuksen menneisyyden kulusta sekä ihmisten toiminnasta. Englantilaisessa mallissa korostuu ajattelun taitojen kehittyminen eikä pelkästään historiallisen tiedon oppiminen ja muistaminen. Englannissa opetussuunnitelman lisäksi erilaisen lähtökohdan toteuttamista tukee kontrolloitu ja hierarkkisesti rakennettu organisaatio. Suomessa tradition merkitys toimintaa suuntavana tekijänä on vahva. Suomalainen – minun kokema tapa – on vienyt kohti pinnallisempaa oppimista. Historian ja yhteiskuntaopin tapahtumat ovat jääneet etäisemmiksi. Kuten artikkelissa mainitaan, Suomessa muutoksesta tutkivan oppimisen suuntaan ollaan puhuttu ja siihen suuntaan ollaan myös kuljettu, mutta muutos vaatii edelleen aikaa. Voisin kuvitella, että tutkivan oppimisen luonne haastaa suomalaisia.  

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Luovan ajattelun taitoja roolipelien kautta. Ajattelun taitoja ylipäätään. Roolipelit kehittävät eläytymisen taitoja, luovuutta ja soveltamisen taitoja. Esimerkeissä harjoitellaan erilaisten näkökulmien taakse asettumista sekä syvempää ymmärtämistä erilaisiin historiallisiin tapahtumiin liittyen. Roolipelit mahdollistavat rennomman otteen oppimiseen. Ennen kaikkea sosiaaliset taidot myös harjaantuvat ja rakentavan kanssakäymisen pohja.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vaatii opettajalta heittäytymisen ja eläytymisen taitoja sekä kykyä laskeutua autoritäärisestä opetuksesta lähemmäksi dialogisuutta oppilaiden kanssa. Vaatii irti päästämistä kontrollista, kykyä kuunnella. Tietopohjaa vaatii myös historiallisista ja yhteiskunnallisista tapahtumista. Ei kuitenkaan ylenpalttista ulkoa opettelua. Toki ennen opetusta vankkaa ja motivoitunutta perehtymistä opiskeltavaan aiheeseen. Mutta opettajakin voi olla uteliaalla asenteella liikenteessä ja uutta oppimassa.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättivät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Opiskelutavat olivat mielestäni todella mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia. Opiskelutavat erosivat huomattavasti omista kouluajoistani, jolloin opiskelu hoitui pääasiassa hyvinkin opettajavetoisesti kalvosulkeisina. Omina peruskouluaikoina opiskelu oli ennemminkin ulkoa opettelua, mutta lukiossa yhteiskuntaopin ja historian opettaja oli enemmän oppilaita osallistava ja opetus oli enemmän dialogipohjaista. Vasta lukiossa innostuin historiasta ja yhteiskuntaopista oppiaineina.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan ajattelun taitoja ja sen ymmärrystä, että historialliset tapahtumat ovat ikään kuin jatkumo. Esimerkeissä painottuu mielestäni hienosti se, että oppilaat pääsevät/joutuvat perustelemaan vastauksiaan. Tällainen opetus kehittää oppilaiden prosessointitaitoja ja ongelmanratkaisutaitoja. Oppilaat oppivat soveltamaan tietoa ulkoaopettelun sijaan.

 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?  

Tällaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta vahvaa oppiaineen tuntemusta ja kykyä nähdä yhteyksiä tapahtumien välillä. Tällaista opetusta ei pysty järjestämään niin, että aiheita käydään läpi aukeama kerrallaan. Opettaja joutuu laittamaan kenties itseään mukavuusalueen ulkopuolelle, sillä tällainen opetustapa vaatii opettajalta heittäytymistä, uskaltamista, oppilaiden osallistamista ja vuorovaikutuksen kehittämistä.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Videolla ja artikkelissa kuvattiin toiminnallista ja oppilaita vahvasti osallistavaa historian opetusta, jossa pyritään pääsemään irti ”oikea/väärä” ajattelusta kohti moninäkökulmaisuutta. Nämä opiskelutavat eroavat suuresti omasta historian opiskelustani, joka oli hyvin perinteistä, opettajajohtoista ja valmiiden tarinoiden ”syöttämistä” sekä tietojen ulkoa opettelua.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Eläytyminen ja kriittisen ajattelun harjoittaminen toimivat mielestäni parhaimmillaan niin, että historian opiskelu ”omakohtaistuu”, oppilaita on helpompi motivoida ja myös ne oppijat, jotka oppivat uusia asioita parhaiten toiminnan kautta pääsevät paremmin mukaan opetukseen.

Nämä oppimistavat kehittävät mielestäni itseohjautuvuutta, aloitteellisuutta ja kriittistä ajattelua. Aktiivinen ”rooliin meneminen” haastaa oppilasta ajattelemaan historian tapahtumia syvällisemmin ja toisaalta konkretisoi hienosti sitä, miten historiassa ihmiset ovat olleet perustaltaan ihan samanlaisia, kuin me nyt.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Nämä opiskelutavat vaativat toki opettajalta enemmän eläytymistä, heittäytymistä ja esivalmisteluita, sekä aihealueen hyvää tuntemusta, jotta tunneilla päästään todella pureutumaan tavoitteiden mukaisiin oppisisältöihin.

 

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon opiskelutavat herättivät paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia. Opetusmuotona näissä oli otettu käyttöön paljon aktiivisempi opiskelun tyyli. Itse saamani opetus on ollut kaukana tämän tyylisestä aktiivisesta ja toiminnallisesta opetuksesta, missä oppilaita rohkaistaan ja osallistetaan enemmän opetukseen. Tämä korostuu varsinkin saamassani historian opetuksessa.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Historian ajattelutaitoja pyritään harjoittamaan enemmän toiminnallisen ja osallistavan opetuksen kautta. Näin oppilas joutuu myös haastamaan itse itseään ja pohtimaan käytyjä asioita itsekseen. Tämän kaltainen aktiivisempi osallistaminen saattaa auttaa opetuksessa ja voi kehittää oppilaiden ajattelutaitoja.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Tämän kaltaisen opetuksen onnistuminen vaatisi opettajalta paljon. Opettajalla tulisi olla hyvä osaaminen tiedoista ja taidoista, jotta opetus voisi toteutua. Varsinkin ryhmänhallintataidot nousevat esille, koska innostus saattaisi olla todella suuri joillakin oppilailla. Ryhmä varmasti vaikuttaa suuresti siihen, miten tämän kaltainen opetus voisi onnistua todellisuudessa. Opetuksen toteuttamisesta olisi hyvä olla aikaisempaa kokemusta, jotta kokonaisuudesta tulisi opetuksen kannalta järkevä ja toimiva.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Kiinnostusta, kysymyksiä ja innostusta, kuten uusista, omista kouluajoista poikkeavista, menetelmistä ja opiskelutavoista kuullessa yleensäkin: tylsästäkin oppiaineesta voi tehdä kiinnostavaa. Vaikka aihe olisikin kuiva, tai tylsä kuten historia usein mielletään, ei se tarkoita, että opetuksestakin täytyy tehdä kuivaa, vaan päinvastoin. Tämä kiteytyy artikkelissa hyvin:

Rooliin eläytyminen voi tarjota jotain sellaista, mikä ei ole perinteisen historian tutkimuksen, asiakirjojen tulkinnan, avulla mahdollista saavuttaa. Jos roolit, elämyksellisyys, leikillisyys tai pelillisyys voi auttaa tässä prosessissa, miksemme käyttäisi sitä?

Mietin myös, että draamakasvatus osana historianopetusta voisi toimia erityisesti pienemmillä oppilailla nimenomaan herättämään kiinnostuksen ja motivaation oppiaineeseen, luomaan myönteisen asenteen historianoppimiseen, jonka ylläpitäminen myöhemmin on näin helpompaa, silloinkin kun turvaudutaan opettajajohtoisempiin opetusmenetelmiin. 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Itse opetus jo tukee ajatusta ja tavoitetta historian tulkinnallisuuden ymmärtämisestä: koska historia on tulkinnallista eikä ole vain absoluuttisia totuuksia, myös oppilaat voivat pohtia ja tarjota heidän näkemyksiään, vaihtoehtoisia tulkintoja historiaan.
Ohjaa myös oppilaita perustelemaan ja selittämään näkemyksiään, sekä miten erilaiset tulkinnat saattavat muuttua uuden todistuaineiston tai lähteen avulla. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Perehtymistä tutkivan opetuksen ja oppimisen pedagogiikkaan, jolloin opettaja osaa soveltaa sitä historianopetukseen riippumatta aiheesta. Myöskin opetusta suunnitellessa jatkuvaa peilaamista historian opetuksen tavoitteisiin, jotta ne pysyvät läsnä opetuksessa

Luonnollisesti myös aiheeseen perehtymistä, jotta opettaja pystyy tarjoamaan opetukselle raamit pitääkseen opetuksen aiheessa ja näin varmistaa historian opetuksen tavoitteiden toteutumisen. 

Vaatii myös kärsivällisyyttä: uuden opetustavan toteuttaminen vaatii totuttelua opettajalle mutta myös oppilaille, joiden käsitys oppimisesta saattaa olla erilainen ja perustua perinteiseen oppimiseen, jonka vuoksi voi viedä aikaa että tutkiva opetustapa otetaan tosissaan ja oppimistuloksia alkaa näkyä.  

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Historiallisen tiedon ymmärtäminen lähteiden tulkitsemisen, historian tutkijan työn mallintamisen ja historiallisen eläytymisen avulla kuulostaa toiminnalliselta ja virkistävältä. Ryhmissä työskentely on rohkaisevaa ja antaa varmasti enemmän kuin yksin asioiden parissa puurtaminen tunnista toiseen, kuten minun kouluaikoinani 1980-1990 -luvuilla. Kysymyksiä ja keskustelua suositaan, mikä on tavoittelemisen arvoista mielestäni. Keskustelua olisin aikoinaan historian ja yhteiskuntaopin tunneilla kaivannut. Kysymyksiä kyllä opettaja esitti paljonkin, mutta osattiinko niihin vastata, olikin toinen asia. Melko lailla hiljaisia tunteja olivat, koska kuuntelimme opettajan opetusta yrittäen ymmärtää, mistä on kyse ja mihin asiat liittyivät sekä kirjoitimme vihkomuistiinpanoja käsi puuduksissa opettajan piirtoheitinkalvoilta kopioiden. Historiallinen empatia oli hukassa ja tulkinnoista ei puhuttu, vaan historian tapahtumat esitettiin oppikirjassa kerrottujen mukaisina faktoina. Ei niitä kyseenalaistettu. Historian asiat oli tutkittu, ja niiden tulokset kerrottiin meille. Meitä ei laitettu itse oppimaan tutkimalla, pohtimalla, päättelemällä, perustelemalla.

Yllätti lukea, että historiallisesta empatiasta on puhuttu jo 1990-luvun alusta, jolloin itse kävin lukiota. Minun historian opettajan opetuksessa se ei tullut esiin. Muistelen kyllä, että naapuriluokassa taisi olla jokin historiallinen draamaprojekti, mutta mihin oppiaineeseen se liittyi ja mikä sen tarkoitus oli, en tiedä.

Artikkelin kirjoittaja ja historian opettaja Matti Rautiainen kertoi lähteneensä kehittämään yhdessä oppilaittensa kanssa harjoituksia, joissa historiallista empatiaa, roolin ottamista käytettiin keinona opiskella erityisesti historiallisen tiedon luonnetta. Tämä oletettavasti on opettajan sekä myös oppilaiden näkökulmasta mielekkäämpää, kun he voivat yhdessä lähestyä ja käsitellä opetettavaa aihetta ja pohtia, millä tavoin päästä sisään ko. historialliseen aikaan ja sen ajan ihmisten rooleihin, miten harjoitella eläytymistä. Alakoulun isompien oppilaiden kanssa tuo onnistunee, kuten 6.luokkalaisten ja etevien 4.-5. luokkalaisten…, sillä mielestäni historiallisen tapahtuman kontekstin haltuunotto alakoululaisten kanssa kuulostaa melko vaativalta. En osaa ajatella, millaisiin projektin välivaiheisiin ja lopputulokseen alakoululaisten kanssa voidaan päästä, koska itselläni ei ole mitään kokemusta enkä ole kuullut opettajakavereiltanikaan koskaan. Suhtaudunko asiaan kenties liian vakavasti itse… Mielenkiintoista varmasti kuitenkin verrattuna pelkkään opettajajohtoiseen opetukseen. Toisaalta artikkelissa mainitut kolme harjoitusta ovat hieman erityylisiä ja mielestäni vaatimuksiltaankin erilaiset. Leikillisyys ja pelillisyys näkyy niissä kaikissa.

Mietin, että miten eri tavoin ja harjoituksin historiallista empatiaa ja historian tapahtumien ymmärtämistä voisi harjoitella alakoululaisten kanssa kuin Richard Fahnin videolla demonstroidut harjoitteet? Kuinka taitava opettajan täytyy itse loppujen lopuksi olla pystyäkseen ohjaamaan tällaisia leikillisiä historiaharjoituksia… Toisaalta ajattelen, että parempi harjoitella edes jollain tasolla eläytymistä ja toiminnallista historiaa kuin ei ollenkaan. Huomaan, että huoli omista taidoista osata historian substansseja ja historiallista empatiaa ja näitä myöten opettaa niitä erilaisten roolipelien ja muunlaisen draaman avulla tahtoo nostaa päätään esiin.. Mutta kukaan ei ole täydellinen uuden edessä, joten täytyy vain rohkaistua kokeilemaan. Ja kokeiluunhan Löfströmin ja Rautiaisen teos kannustaakin. Ja Fahnin video toi esiin, että eläytyminen johonkin historiaan liittyvään asiaan voi olla yksinkertaisen pienimuotoista, kuten arkeologisen löydön kaivamisharjoitus. Toki opettajan tulee siinä itse osata substanssi. Eiköhän pienetkin aktiviteetit motivoi oppilaita historian ja yhteiskuntaopin opiskeluun enemmän kuin pelkkä paikoillaan istuminen ja kuunteleminen ja kirjoittaminen. Fahn toi esiin myös sen, että toiminnallinen lähestymistapa historian opetuksessa paransi oppilaiden ajattelua ja päättelyä/perusteluja.

Severi Pihlainen viittaa artikkelissaan roolipeliharjoitteiden hyödyntämiseen yläkoulu- ja lukioikäisten parissa. Mietin, onko jo olemassa alakoululaisille tehtyjä opuksia tällaisiin historiaharjoituksiin. Itselleni henkilökohtaisesti tällaiset tietokone-, live- ja pöytäroolipelit ovat täysin vieraita. Mukava päästä hieman kokeilemaan demolla 3. Nykypäivän lapsethan ovat varmaankin suurin osa jo joskus tai jopa useinkin pelanneet erityyppisiä roolipelejä, oletan..

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esim. Englannissa oppilaat laitettiin eläytymään jonkin tietyn historiallisen ajan kontekstiin ja sen ajan ihmisiksi ja peilaamaan ko. ajan muutosta oman ryhmänsä näkökulmasta. Eläytyminen johonkin historialliseen tapahtumaan, sen ajan kontekstiin ihmisineen vaatii mielestäni kaikkia ajattelutaidon osia eli asioiden muistamista, tiedon käsittelemistä, kriittistä sekä luovaa ajattelua, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekokykyä sekä älykkyyttä, eli kaikki nämä tulevat harjoitetuiksi esimerkeissä − toki oppilaan omilla kognitiivisilla edellytyksillä on mielestäni merkitys, miten hän kykenee suoriutumaan.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Mielestäni opettajan tulee olla itse hyvin perehtynyt siihen aiheeseen, josta hän on järjestämässä projektimuotoista työskentelyä oppilailleen, koska hänen tulee osata ohjata oppilaita oikeaan suuntaan, antaa vihjeitä ja vinkkejä heille, valmistella välitehtäviä ja vastata oppilaiden kysymyksiin yms. Opettajalla itsellään tulee olla siis historiallista empatiataitoa.

Lisäksi opettajan tulee itse olla mieleltään leikillinen, draamaan mielellään suuntautunut tai siitä kiinnostunut ja historiallisista peleistä innostunut. Opettajan oma innostus helpottaa suunnittelua ja valmistelua. Edelliseen viitaten opettajalla tulee olla taito suunnitella harjoituksen/projektin toteutus ja (mahdollisesti) sen arviointi, sekä organisointikykyä. Opettajan omilla ajattelutaidoilla on merkitystä. Kyky ennakoida, mitä oppilaiden kanssa saattaa tulla esiin, ja valmistautua mahdollisiin esiin nouseviin kysymyksiin ovat tarpeellisia taitoja mielestäni myös.

 - Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaamat historian tapahtumiin ja henkilöihin eläytyminen kuulostaa siltä, että se voi saada oppilaat innostumaan historiasta huomattavasti enemmän kuin ”perinteiset” työskentelytavat. Itse muistan historian tuntien olleen pitkälti vain lukemista, muistiinpanojen kirjoittamista ja ulkoa opettelua, joskus saatettiin katsoa jokin aiheeseen liittyvä video, mutta tapahtumiin ei koskaan ”perehdytty” sen syvällisemmin.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Eläytyminen historian tapahtumiin ja henkilöihin kehittää oppilaiden kykyä kokea historiallista empatiaa, sillä eläytymisen ja roolien ottamisen kautta menneisyyden tapahtumat ja henkilöt tulevat lähemmäksi ja todentuntuisemmiksi. Samalla harjoitellaan näkemään asioita ja tapahtumia eri näkökulmista ja huomataan, että sama tapahtuma on voinut näyttäytyä hyvinkin erilaisena eri ihmisille ja se on vaikuttanut heihin monin eri tavoin. Luennon esimerkissä harjoitellaan myös omien ajatusten ja näkemysten perustelua. Kuvatut harjoitukset kehittävät oppilaiden huomata ja jäsentää syy-seuraussuhteita myös historian tapahtumissa ja tällaisten harjoitusten avulla oppilaat tulevat varmasti tietoisemmiksi yksittäisten ihmisten vaikutuksesta tapahtumien kulkuun (ja siten historiaan) ja saattavat sitä myöten herätä pohtimaan myös omien tekojensa ja valintojensa vaikutusta elämässään.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Tällaisen opetuksen toteuttaminen vaatii myös opettajalta kykyä heittäytyä ja uskallusta eläytyä erilaisiin rooleihin. Tällaisessa opetuksessa on siedettävä muuttuvia tilanteita tavallista enemmän, sillä ennalta ei aina voi tietää, mihin suuntaan harjoitukset etenevät, millaista keskustelua ne herättävät ja mistä asioista oppilaat kiinnostuvat ja innostuvat niin paljon, että haluavat tietää lisää. Opettajan on kyettävä ”elämään” hetkessä tukien oppilaiden kiinnostusta. Suunnittelutyö oppituntien suhteen on erilaista verrattuna perinteiseen opetukseen, se voi vaatia enemmän työtä, mutta toisaalta kun oppilaat pääsevät tekemään itse paljon, voi tuntien eteneminen olla hyvin itseohjautuvaa ja siten edetä varsin sujuvasti. Tällainen opetus vaatii opettajalta asioiden syvällisempää ymmärtämistä kuin vain ulkoa opeteltuja vuosilukuja, jotta hän kykenee tukemaan oppilaiden ymmärryksen syvenemistä ja kehittymistä.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät?
Nämä kyseiset erilaiset opiskelutavat herättivät uteliaisuutta: wau! Itse haluaisin opettaa juurikin noin aktiivisella työotteella projektiluontoisesti. Tähän projektiluontoiseen oppimiseen voi sisällyttää yleisön aktivointia erilaisilla tavoilla ja juurikin saada oppilaat IMUUN, ILOON JA INTOON, niinkuin Matti Rautiainen artikkelissaan "Kylmä sota koukuttaa" kertoo tarkoituksenmukaisen koululoppimisen tavoitettavan. Rautiainen selostaa artikkelissaan, että Suomessa malli on enemmän opettajajohtoinen, jossa pyritään enemmänkin oikeisiiin vastauksiin kuin erilaisiin tulkintoihin. Suomen mallissa tradition merkitys on vahva ja siksi uudenlaisen opetustyylin tuominen vanhan tradition rinnalle vaatii isoja linjaeroja opettajankoulutukseen. Rautiainen kertoi Englannissa vallalla olevan tulkintoihin painottuvan ja eläytymistä ja empatiaa painottavan opetustyylin olevan jo pidemmän aikaa kontrolloitua ja hierarkkian rakennettua, ja tämän vahvisti Richard McFann luennossaan: siellä koulun historian oppitunnin projektiluontoisuus on käynnistynyt jo 1972 luvulla, ja vuoden 1991 uusi opetussuunnitelma vahvisti tätä projektiluontoisuus-lähtöisyyttä entisestään. 

Eroavatko opiskelutavat siinä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta itse olen saanut?

Kyllä eroavat, kuin yö ja päivä. Itse muistan vahvasti kalvosulkeiset oppitunnit, joiden asiat tankattiin muistiin kokeita edeltävinä päivinä. Koinkin historian oppimisen samaan aikaan tylsänä mutta myös helppona, sillä ulkoaopettelusta tuli minulle hyvin helppo tapa saada kokeista hyviä numeroita. Kuitenkin historiallinen tietämys on jäänyt minulla sitten peruskouluvuosien, kuten myös lukiovuosien, hyvin kauas muistinsyövereihin enkä muista tarvitsenneeni niitä asioita enää myöhemmin elämässäni. En myöskään koe saaneeni mitään näin suurta inspiraatiota historian vaiheista, kuin McFannin selostama tapahtuma Englannin vaiheista 1066 -vuotena: todella mukaansatempaavasti hän osasi tarjota palasen heidän "enquiry" -metodiaan. Voinkin kuvitella, että jos opetusmetodi olisi ollut toisenlaisen minun historiantunneillani, niin olisin voinut kiinnostua historiallisista tapahtumista sen sijaan että tavoitteenani oli vain selviytyä kurssista hyvin arvosanoin. 

Millaisia historian ajatteluntaitoja esimerkeissä harjoitellaan?

Siinä harjoitellaan historiallista eläytymistä, lähteiden tulkitsemista, historian tutkijan työn mallintamista ja historiallista empatiataidon kehittämistä. Lisäksi esimerkeissä harjoitellaan tutkivan oppimisen mallia, jossa pyritään ymmärtämään menneitä ilmiöitä ja ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia siten, että annetaan oppilaille mahdollisuus kuvitella itsensä esimerkiksi kuninkaan rooliin. Tutkivaa oppimista toteutetaan usein ryhmätasoisesti, joten myös toisten ajatusten kuunteleminen ja huomiointi ja kriittinen arviointi on näissä harjoitteissa vahvasti läsnä. Näissä harjoitteissa myös vuorovaikutteisuus on vahvasti läsnä. 

Millaisia tietoja ja taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Tämä vaatii vahvaa historiallista asiantuntemusta ja tietotaitoa sekä tämän tiedon siirtämistä oppilaisiin siten, että sen saa kiinnitettyä heidän mieliinsä mahdollisimman luovasti, mielenkiintoisesti, lapsen elämään liimaten ja mukaansatempaisten. Tämä voi synnyttää imua, iloa ja intoa, joka taas synnyttää lapsessa motivaation syttymisen ja halun oppia lisää! Tämä vaatii opettajalta draamallisuutta, eläytymistä, tutkivan oppimisen työtapojen työstämistä kuten myös projektioppimisen mallien haltuunottoa. Tämä "enquiry" -metodi vaatii opettajalta myös uskallusta heittäytyä pois opettajajohtoisuudesta tyylistä ja kykyä antaa enemmän tilaa oppilaiden ajatuksille. Lisäksi tutkimuskysymysten laatiminen sekä oppituntien aikana että oppitunteja etukäteen valmistellen vie opettaja uudenlaisille vesille ja kenties jopa epämukavuusalueelle. Kuten Rautiainen kirjoittaa artikkelissaan, muutoksen aikaansaaminen vaatii selkeämmän ja erilaisen näkökulman tarjoamista ensin opettajille opettajankoulutuslaitoksella että edelleen oppilaille kouluissa -ja tämän testaamista käytännössä. Tämä siis vaatii yritystä ja erehdystä varmasti runsaasti, ennenkuin opetusmetodista tulee opettajalle luonteva ja sujuva sekä oppimisflowta tarjoava. Lisäksi erilaiset roolit, elämyksellisyydet, leikillisyys ja pelillisyys ovat vahvasti läsnä Rautiaisen ja McFannin tarjoamissa oppimisen tavoissa.

1. Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat vaikuttavat mielekkäiltä, monipuolisilta ja mieleenpainuvilta. Itsellekin olisi varmasti ollut helpompi opiskella ja opetella asioita esimerkiksi draaman keinoin tai syvemmin pohtimalla sen sijaan, että vain luetaan kirjasta ja tehdään tehtäviä tekstin perusteella, kaikenlisäksi itsenäisesti. En oikein edes muista ala- tai ylä-asteen historian opetusta ja olen aina ollut melko huono historiassa, sillä juuri mikään asia ei ole jäänyt mieleen. Luulen, että nämä uudenlaiset toiminnalliset keinot opetuksessa olisivat auttaneet minunkin oppimistani, sillä esimerkiksi lukion historiasta mieleen on jäänyt “rutto”, sillä siitä puhuttiin jotenkin tarinamuodossa, joten siitä oli kokeessa helppo kirjoittaa essee, ja näin se on jotenkin jäänyt mieleeni enemmän kuin muut historian tapahtumat tai asiat. 

2. Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä oli monipuolisia ajattelutaitoja. Harjoitteet saavat pohtimaan asiaa syvällisemmin, sekä niissä piti perustella omia näkökulmia, eli yleisesti ajattelun taidot sekä perustelutaidot olivat harjoituksissa mukana. Esimerkeissä piti myös itse ottaa selvää asioista, eli tutkia, tai vihjeiden avulla päätellä ja miettiä omaa näkökulmaa ja tehdä omia tulkintoja. Lisäksi harjoitteissa tuli vahvasti ilmi vuorovaikutustaidot. 

3. Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Mielestäni opettajalla tulee olla paljon tietoa opetettavasta aiheesta, jotta hän sen perusteella osaa tehdä oppilaille toiminnallisia tehtäviä ja esittää kysymyksiä. Lisäksi opettajan tulee olla tietoinen toiminnallisten tehtävien vaikutuksista ja siitä, että hän osaa pysyä aiheessa, vaikka oppitunti pidettäisiinkin esim. draaman muodossa rooleja ottaen. Mielestäni opettajan tulee myös olla tietoinen erilaisista toiminnallisista tehtävistä, eli mitä eri vaihtoehtoja on, kuinka oppitunnin voi suunnitella ja kuinka se sitten etenee. On myös tärkeää edellä mainitusti osata suunnitella oppitunti hyvin etukäteen ja olla varautunut myös muihin vaihtoehtoihin, mikäli jokin suunnittelemista oppitunnin “osista” ei onnistuisikaan.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Opiskelutavat eroavat paljonkin omista kouluajoista. Omat historian ja yhteiskuntaopintunnit olivat hyvin opettajalähtöisiä. Suurin osa ajasta meni siihen, että opettaja kirjoitti taululle ja oppilaat kopioivat asian taululta. Etenkin historian opetukseen kuului paljon ulkoaopettelua esimerkiksi vuosilukujen myötä. Tämä ainakin omalla kohdallani laski innostusta aineeseen. Artikkelin ja luennon kuvaukset opetuksesta kuulostivat hyvin mielenkiintoisilta sekä innostavilta. Opetuksessa huomioitiin oppilaat ja opetus oli hyvin toiminnallista sekä vuorovaikutteista. Opetus perustui asoiden ja ilmiöiden syvällisempään ymmärtämiseen eikä vain ulkoaopetteluun. 


Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Opetuksessa harjoitetaan luovaa ajattelua ja omien näkökulmien perustelua ja pohdintaa. Kun asioista keskustellaan toisten opilaiden kanssa käytetään ongelmanratkaisutaitoja ja asioita opitaan ymmärtämään syvällisemmin. Tällöin asiat varmasti myös opitaan ja sisästetään paremmin kuin vain ulkoaopettelemalla. Erilaisissa toiminnallisissa tehtävissä kuten draamaleikeissä oppilaat pääsevät eläytymään historian tapahtumiin ja asettumaan toisten rooliin ja näkökulmien taakse. 


Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta syvää historian sekä opetussuunnitelman tuntemusta. Opetus ei etene vain oppikirjamaisesti, joten myös opettajan tarvitsee olla luova ja osata käyttää erilaisia opetusmenetelmiä. Opettajan tulee myös osata luottaa oppilaisiinsa ja osata antaa heille aikaa pohdinnalle ja ajausten vaihdolle. Tämä vaatii jo oppilaiden hyvää tuntemista. Opettajalla tulee olla myös taitoa saada kaikki oppilaat innostumaan opetuksesta ja kiinnostumaan aiheesta. 

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelissa ja luennolla esitetyt opiskelutavat herättivät minussa paljon pohdintaa ja innostusta. Opiskelumetodit eroavat omista kokemuksistani todella suuresti ja suurimpana erona on opetuksen toiminnallisuus. Omista opiskelukokemuksista en muista yhtään toiminnallista tuntia, vaan opetus tapahtui suurimmaksi osaksi “kalvosulkeisina”. Lähimpänä toiminnallista opetusta oli kun yläkoulun opettajamme toi luokkaan talvisodassa käytetyn Suomi-konepistoolin. Nyt Luennon nähtyäni olisi tähänkin tapahtumaan voinut luoda toiminnallisen harjoituksen missä olisimme ryhmässä voineet pohtia aseen historiaa ja sitä mihin sitä on käytetty ja ketkä ovat käyttäneet. Historian empatiaan emme myöskään käyneet tunneilla läpi, vaan opetus tapahtui enemmän oppikirjoissa kerrottujen faktojen pohjalta. 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Omaan saamaani opetukseen verrattuna päällimmäisenä nousee esiin oppilaiden kyky kokea historiallista empatiaa. Esimerkeissä korostuu myös oppilaan tiedonhaku, päättelykyky, opittujen asioiden selittäminen sekä kriittisyys opittuun asiaan. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Mielestäni tällaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta hyvää perehtymisestä aiheeseen, jotta hän osaa järjestää tarpeeksi selkeitä projekteja oppilaita varten. Toiminnallisen opetuksen onnistumiseen opettajalta vaaditaan myös heittäytymiskykyä, että oppilaat innostuvat toiminnasta. Projektioppimiseen kukaan opettaja ei mielestäni heti täydellinen vaan se vaatii useita kertoja, mikä helpottaa organisointia, ajankäyttöä, toiminnan arviointia sekä valmiuksia reagoida nopeasti ilmeneviin tapahtumiin. Luokan oppilaiden tunteminen helpottaa myös toiminnallisen opetuksen toteuttamista.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelissa ja luennolla olevat opiskelutavat herättävät mielenkiintoa ja innostusta historian opiskelua kohtaan. Opiskelutavoissa annettiin oppilaiden omalle pohdinnalle ja kysymyksille arvoa, eikä vastauksia kerrottu suoraan. Oppilaat tarvitsivat myös ongelmanratkaisutaitoja näissä opiskelutavoissa, joka varmasti osaltaan pitää oppimisen sekä oppilaat aktiivisina.

Nämä kyseiset opiskelutavat eroavat hyvin paljon omasta kokemuksestani historian opiskelusta. Itse muistan vain historian tunneilta kirjan lukemista, muistiinpanojen kopioimista sekä vuosilukujen ja henkilöiden ulkoa opettelua. Toiminnallinen tapa opiskella historiallisia asioita olisi varmasti motivoinut opiskelemaan paremmin ja asiat olisivat jäänetkin ehkä paremmin mieleen, toisin kuin nyt.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitettiin ainakin ongelmanratkaisukykyä, luovuutta sekä erilaisten syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä. Lisäksi oppilaiden tulee ajatella kriittisesti sekä eri näkökulmista asioita. Lisäksi melkein kaikki esimerkkien työskentelytavat toteutettiin ryhmissä, jolloin oppilaat harjoittivat samalla ryhmätyöskentelytaitojaan kuten mm. vuorovaikutusta ja toisten huomioimista. Lisäksi ainakin joissain tehtävissä harjoitettiin tekstien/kuvien tulkintaa.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta hyvää tietämystä käsiteltävästä aiheesta sekä luultavasti ainakin alkuun paljon taustatyötä ja syvällistä perehtymistä aiheisiin. Lisäksi opettajan tulee tiedostaa hyvin opetussuunnitelman tavoitteet, jotta ne toteutuvat toiminnallisen opetustavan yhteydessä sekä pohtia jo etukäteen, miten arviointi toteutetaan. Opettajan tulee olla valmis suunnittelemaan toteutus hyvin sekä pystyä muokkaamaan sitä myös kesken kaiken, jos näyttää siltä, ettei toteutus palvelekaan juuri sen hetkisiä oppilaita eli joustavuutta toteutuksen suunnitteluvaiheessa. Sen lisäksi opettajan tulisi pystyä eläytymään aiheeseen sekä toteutukseen kunnolla, jotta oppilaatkin innostuvat ja motivoituvat opetustavasta. Opettajan tulee antaa myös oppilaille tilaa miettiä ja pohtia itse aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja vastauksia sekä mahdollistaa dialogisuus opettajan ja oppilaiden välillä.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaamat opetustavat saivat mielenkiintoni heräämään historian opetusta ja historiasta oppimista kohtaan. Tuntui todella mielenkiintoiselta tutkia asiaa juuri esimerkkinä toisen näkökulmasta, roolipelien avulla. Videolla ja artikkelissa kuvattu opetus poikkeaa hyvinkin paljon siitä, millaista opetusta minä itse peruskoulu- ja lukioaikana sain. Omat kokemukseni ovat käytännössä pelkkää ulkoa opettelua ja asioiden muistamista. Isänikin totesi, että kunhan vain muistat ulkoa, niin pärjäät. Mitään ymmärrystä asioista ei ollut, ja ymmärrys tänäkin päivänä on heikkoa ja ulkoa opettelusta en muista mitään. Opettaja kertoi vuosilukuja, mitä silloin tapahtui, ja me kirjoitimme ne vihkoon. Opetus oli siis todella kuivaa ja epämiellyttävää, mutta tulipahan käsialaa harjoitettua.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Opetuksessa keskitytään asioiden ymmärtämiseen, empatian kehittymiseen sekä päättelykyvyn harjaannuttamiseen. Niin sanottu ulkoa opettelu on korvattu mielekkäillä tehtävillä.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Tämän tyylinen opetustapa vaatii opettajalta tietoa ja taitoa soveltaa opetusta erilaisiin tapoihin sekä uskallusta kokeilla uutta, erilaista kuin mihin on omassa opetuksessa tottunut. Tieto historiasta täytyy olla riittävää, ja siihen on vähintään oppimateriaalin ja kirjan avulla tutustuttava kunnolla etukäteen. Mikään supertietäjä ei tarvitse olla, mutta asia, jota opetetaan, täytyy olla hallussa.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

-Opetustavat poikkesivat paljon omista kokemuksista historian opetuksesta. Tekeminen ja aktiivinen päätelmien ja havaintojen teko aktivoi oppijaa takuulla enemmän kuin esimerkiksi omien historianopintojen aikainen muistiinpanojen kopiointi. Toisaalta muistan, että yläkoulun historian opettaja oli hyvä tarinankertoja ja näiden kertomuksina toteutettujen historiantuntien muistan olleen mielestäni hyvinkin kiinnostavia. Yhteiskuntaopissa sen sijaan muistan olleen enemmän tutkivia ja toiminnallisia opetusmenetelmiä.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

-Historiallisen empatian taitoa eläytymisen kautta. Kriittisen ajattelun ja päättelyn taitoa. Tiedonhakua. Voisi myös ajatella esimerkkien kaltaisten opetusmenetelmien lisäävän motivaatiota oppiaineen opiskelua kohtaan ainakin osalla oppijoista.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

-Melkoista luovuutta ja paneutumista vaatii tämäntyyppisten projektien laatiminen. Toisaalta jos projektin aihio on valmiina tarvitaan vielä uskallusta ja heittäytyä projektiin. Jos tämän kaltainen opettaminen on uutta, voi haasteena olla myös huoli siitä opitaanko tässä nyt "varmasti" niitä keskeisiä sisältöjä, jotka ovat tavoitteena.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
Ala-asteella muistan historian vihkoni olleen täynnä ajatuskarttoja, joita tehtiin aina vuosisata kerrallaan opetellaksemme kunkin vuosisadan tapahtumat. En sano, että tämä olisi täysin huono asia, mutta muuta en sitten opetuksesta muistakaan. Ylä-asteelle ja lukiossa hissan ja yhteiskuntaopin opetus oli hyvin kalvosulkeista ja opettajajohtoista, opetus oli siis hyvin eroavaista näistä opiskelutavoista. Esille tulleet opiskelutavat saivat minut innostumaan ja sai miettimään että voisinpa edelleenkin osallistua oppilaana tällaisille tunneille oppimaan historiaa!!

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Historiallista empatiaa sekä historiallisten tapahtumien jatkumon/syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä. Historiallisen tiedon ymmärtäminen eikä ulkoa opetteleminen painottuu. Oppilaiden aktiivinen rooli korostuu!

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Opettajan tulee esim. osata luoda sellaisia kysymyksiä, joihin ei ole aseteltu valmiita vastauksia ja antaa tilaa oppilaiden omalle pohdinnalle ja tulkinnalle. Historian tiedon luonne on kuitenkin tulkinnallista, joten sitä tulisi senkin takia harjoitella. Opettajan tulee myös itse omalla mallillaan näyttää kiinnostusta ja innostusta aiheeseen, jotta oppilatkin innostuvat aiheesta ja lähtevät mukaan.

Tämä vaatii opettajalta itseltäänkin kykyä hahmottaa historiallista jatkumoa sekä hyvää sisällöllistä hallintaa, jotta historiallisia tietoja ja tapahtumia osaisi hyödyntää tällaiseen oppimistilanteen luomiseen.