14. Terveyteen liittyviä eettisiä kysymyksiä

Millainen on hyvä kuolema - kysymykset

Eino-pojan kohtalo herättää kysymyksen siitä, kumpaa tulisi elämän loppuvaiheessa painottaa: elämän mahdollisimman pitkää säilyttämistä vai kärsimyksen vähentämistä.

Pohdi kysymystä itsemääräämisoikeuden, ihmisarvon, hyvän tekemisen ja vahingoittamisen välttämisen näkökulmista.

Kysymykset ohjaavat sekä sisällön ymmärtämiseen että eettiseen pohdintaan. Dokumentti kertoo myös Risto Leppäsestä, joka on halvaantunut kaulasta alaspäin ja käyttää hengityskonetta, mutta haluaa dokumentin kuvaushetkellä elää. Yle Areena

 

  1. Miten Risto Leppäsen elämä ja arki ovat muuttuneet halvaantumisen ja hengityskoneeseen joutumisen seurauksena? Mitä asioita hän pystyy edelleen tekemään ja missä hän on riippuvainen muiden avusta?

 

  1. Millaisia ajatuksia dokumentti herättää elämänlaadusta? Voiko elämä olla hyvää ja merkityksellistä, vaikka ihminen olisi täysin riippuvainen muiden avusta ja lääketieteellisistä laitteista? Perustele.

 

  1. Miten Riston näkemykset liittyvät keskusteluun ihmisen itsemääräämisoikeudesta ja eutanasiasta? Millaisia perusteluja eutanasiasta esitetään ohjelmassa puolesta ja vastaan?

 

  1. Onko ihmisellä mielestäsi oikeus päättää omasta kuolemastaan tilanteessa, jossa hän kärsii vakavasta ja parantumattomasta sairaudesta? Pohdi asiaa sekä yksilön itsemääräämisoikeuden että lääkärin ja yhteiskunnan näkökulmasta.

Tehtävä

Dokumentin yhteydessä Eino-pojan kohtalo tuo eutanasia- ja kuoleman etiikkaan erityisen vaikean näkökulman. Harri Seppälä kertoo oman poikansa kuolemasta ja siitä, kuinka hän joutui seuraamaan lapsensa kärsimystä kuuden viikon ajan.

Tästä voi nostaa esiin esimerkiksi nämä eettiset kysymykset:

  1. Onko kärsimyksen lievittäminen aina tärkeämpää kuin elämän pitkittäminen?
    Jos lääketiede pystyy pitämään ihmisen hengissä, mutta samalla hänen kärsimyksensä jatkuu, kumpaa pitäisi eettisesti painottaa: elämän säilyttämistä vai kärsimyksen vähentämistä?
  2. Voiko läheisen kärsimys vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu eutanasiaan?
    Seppälän kokemuksessa oman lapsen kärsimyksen seuraaminen vaikutti voimakkaasti hänen näkemykseensä eutanasiasta. Voiko voimakas tunne ja suru vaikuttaa eettiseen arvioon – vai voiko juuri henkilökohtainen kokemus antaa syvempää ymmärrystä kärsimyksestä?
  3. Kuka saa päättää lapsen hoidosta ja elämän loppuvaiheesta?
    Lapsi ei välttämättä pysty itse tekemään kaikkia lääketieteellisiä päätöksiä. Miten vanhempien, lääkärien ja lapsen oman tahdon pitäisi painottua? Entä jos heidän näkemyksensä ovat ristiriidassa?
  4. Onko elämän jatkaminen aina eettisesti oikein, jos sitä voidaan lääketieteellisesti tehdä?
    Teknologia voi mahdollistaa elämän ylläpitämisen pitkäänkin. Onko kaikilla lääketieteellisesti mahdollisilla hoidoilla eettinen oikeutus, vai pitäisikö joskus hyväksyä kuolema luonnollisena osana elämää?
  5. Mitä tarkoittaa ihmisarvo elämän loppuvaiheessa?
    Voiko ihmisarvo säilyä täysin riippumatta sairaudesta, toimintakyvystä tai kärsimyksen määrästä? Toisaalta voiko ihmisarvon kunnioittaminen tarkoittaa myös sitä, että vakavasti kärsivän ihmisen toiveita kuunnellaan?
  6. Onko eutanasiassa kyse enemmän oikeudesta kuolla vai oikeudesta olla kärsimättä?
    Tämä on dokumentin keskeinen eettinen kysymys. Eutanasiaa voidaan tarkastella sekä itsemääräämisoikeuden että kärsimyksen lievittämisen näkökulmasta, mutta vastakkaisella puolella ovat elämän kunnioittaminen ja suojeleminen.

https://yle.fi/a/3-11548856
https://www.eduskunta.fi/fi/lakihankkeiden-tietopaketit/eutanasia-kansalaisaloitteet


Kysymykset ohjaavat sekä sisällön ymmärtämiseen että eettiseen pohdintaan. Dokumentti kertoo Risto Leppäsestä, joka on halvaantunut kaulasta alaspäin ja käyttää hengityskonetta, mutta haluaa dokumentin kuvaushetkellä elää. Yle Areena

 

  1. Miten Risto Leppäsen elämä ja arki ovat muuttuneet halvaantumisen ja hengityskoneeseen joutumisen seurauksena? Mitä asioita hän pystyy edelleen tekemään ja missä hän on riippuvainen muiden avusta?

 

  1. Millaisia ajatuksia dokumentti herättää elämänlaadusta? Voiko elämä olla hyvää ja merkityksellistä, vaikka ihminen olisi täysin riippuvainen muiden avusta ja lääketieteellisistä laitteista? Perustele.

 

  1. Miten Riston näkemykset liittyvät keskusteluun ihmisen itsemääräämisoikeudesta ja eutanasiasta? Millaisia perusteluja eutanasiasta esitetään ohjelmassa puolesta ja vastaan?

 

  1. Onko ihmisellä mielestäsi oikeus päättää omasta kuolemastaan tilanteessa, jossa hän kärsii vakavasta ja parantumattomasta sairaudesta? Pohdi asiaa sekä yksilön itsemääräämisoikeuden että lääkärin ja yhteiskunnan näkökulmasta.

 

Millainen on hyvä kuolema? Perjantai Yle Areena

 

Vastaukset:

Etiikan näkökulma 

Vastauksissa voi hyödyntää esimerkiksi itsemääräämisoikeuden, ihmisarvon, hyvän tekemisen ja vahingoittamisen välttämisen periaatteita. Lääkärin etiikassa nämä ovat keskeisiä arvoja eutanasiasta keskusteltaessa. julkaisut.laakariliitto.fi

 

  1. Miten Riston elämä ja arki ovat muuttuneet? Mitä hän pystyy tekemään ja mistä hän on riippuvainen?

 

Risto on halvaantunut kaulasta alaspäin ja elää hengityskoneen varassa. Hän on siksi hyvin riippuvainen muiden ihmisten avusta ja tarvitsee hoitajia ympärilleen jatkuvasti. Hän pystyy kuitenkin esimerkiksi käyttämään tietokonetta suullaan, kuuntelemaan musiikkia, katsomaan elokuvia ja viettämään aikaa läheistensä kanssa. https://yle.fi/a/3-9553166

 

Etiikan kannalta olennaista on, ettei fyysinen toimintakyky yksin määritä ihmisarvoa. Ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi arvokkaana ja itsenäisenä päätöksentekijänä myös silloin, kun hän tarvitsee paljon muiden apua. Riston tilanne herättääkin kysymyksen siitä, voiko riippuvuus muista ihmisistä vaikuttaa siihen, miten hänen itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan.

 

  1. Voiko elämä olla hyvää ja merkityksellistä, vaikka ihminen olisi täysin riippuvainen muiden avusta?

 

Kyllä voi. Hyvä elämä ei välttämättä tarkoita täydellistä terveyttä, itsenäisyyttä tai toimintakykyä. Elämän merkityksellisyyteen voivat kuulua esimerkiksi ihmissuhteet, harrastukset, kokemukset, muistot ja mahdollisuus tehdä omia päätöksiä.

 

Toisaalta dokumentti osoittaa, että vakava vamma voi aiheuttaa myös kärsimystä, kipua ja riippuvuutta muista. Riston tapauksessa esimerkiksi hengityksen vaikeutuminen ja hoitoon liittyvät ongelmat ovat merkittäviä. https://yle.fi/a/3-9553166

 

Etiikassa ongelmallista on se, kuka määrittelee hyvän elämän. Ulkopuolinen ei voi automaattisesti päätellä, että vammainen tai paljon apua tarvitseva ihminen eläisi huonoa elämää. Ihmisarvo ei riipu siitä, kuinka paljon ihminen pystyy tekemään itse.

 

  1. Miten Riston näkemykset liittyvät itsemääräämisoikeuteen ja eutanasiaan?

 

Riston tilanne liittyy vahvasti itsemääräämisoikeuteen. Itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan ihmisen oikeutta tehdä omaa elämäänsä ja hoitoaan koskevia päätöksiä. Potilaalla on esimerkiksi oikeus kieltäytyä hoidosta. https://julkaisut.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/potilas-laakarisuhde/itsemaaraamisoikeus-ja-sen-poikkeukset

 

Eutanasiaa puolustavassa näkökulmassa voidaan ajatella, että jos ihminen on päätöksentekokykyinen, kärsii sietämättömästi ja haluaa kuolla, hänen omaa tahtoaan pitäisi kunnioittaa. Tätä perustellaan erityisesti autonomialla ja kärsimyksen vähentämisellä.

 

Vastustavassa näkökulmassa korostuvat puolestaan elämän suojeleminen ja vahingoittamisen välttäminen. Lääkärin tehtävänä voidaan ajatella olevan kärsimyksen lievittäminen eikä kuoleman aiheuttaminen. Suomen Lääkäriliitto nostaa esiin juuri nämä ristiriitaiset eettiset periaatteet. https://julkaisut.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/elaman-loppu/eutanasia-ja-avustettu-itsemurha

 

  1. Onko ihmisellä oikeus päättää omasta kuolemastaan?

 

Tähän ei ole yksiselitteistä eettistä vastausta. Eutanasian puolesta voidaan argumentoida, että itsemääräämisoikeus tarkoittaa myös oikeutta päättää oman elämänsä loppuvaiheesta. Jos ihminen on päätöksentekokykyinen, kärsii vakavasti ja parantumista ei ole odotettavissa, hänen tahtonsa kunnioittaminen voi olla eettisesti perusteltua.

 

Eutanasiaa vastaan voidaan puolestaan ajatella, että ihmiselämällä on itseisarvo eikä ketään pitäisi tarkoituksellisesti surmata. Lisäksi on riski, että haavoittuvassa asemassa oleva ihminen kokee olevansa taakka läheisilleen tai yhteiskunnalle ja siksi haluaa kuolla. Tällöin päätös ei välttämättä ole täysin vapaasta tahdosta tehty.

 

Eettinen ongelma syntyy siis siitä, että vastakkain ovat kaksi tärkeää arvoa: ihmisen itsemääräämisoikeus ja elämän suojeleminen. Dokumentin erityinen kysymys onkin, pitäisikö Riston kaltaisella ihmisellä olla oikeus päättää kuolemastaan vai pitäisikö yhteiskunnan ensisijaisesti huolehtia siitä, että hänen kärsimystään ja elämänlaadun ongelmiaan voidaan lievittää muilla keinoilla.

Etiikan näkökulmasta eutanasia voisi olla eettisesti hyväksyttävää vain hyvin tiukoin ehdoin. Tällöin keskeisiä olisivat esimerkiksi seuraavat:

  1. Henkilö on päätöksentekokykyinen ja tekee päätöksen itse ilman painostusta.
  2. Pyyntö on vapaaehtoinen ja toistuva, eikä kyse ole hetkellisestä kriisistä tai muiden ihmisten painostuksesta.
  3. Henkilöllä on vakava ja parantumaton sairaus, joka aiheuttaa jatkuvaa ja sietämätöntä kärsimystä.
  4. Muita hoitovaihtoehtoja, kuten hyvä palliatiivinen eli oireita lievittävä hoito, on käytetty tai niiden on todettu olevan riittämättömiä.
  5. Useampi riippumaton lääkäri arvioi tilanteen, jotta päätös ei perustu yhden henkilön arvioon.
  6. Henkilölle annetaan riittävästi tietoa tilanteesta, ennusteesta ja vaihtoehdoista, jotta päätös on tietoinen ja harkittu.
  7. Eutanasiaa ei pitäisi perustella esimerkiksi sillä, että ihminen kokee olevansa taakka läheisilleen tai yhteiskunnalle. Tämä liittyy erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojelemiseen.

Näin ajateltuna eutanasiaa voisi puolustaa erityisesti itsemääräämisoikeuden, ihmisarvon ja kärsimyksen vähentämisen perusteella. Vastakkaisen näkemyksen mukaan edes nämä ehdot eivät riitä, koska ihmiselämän tarkoituksellinen päättäminen on itsessään väärin ja päätöksentekoon voi liittyä vaikeasti havaittavia paineita.

Suomessa Lääkäriliitto vastustaa edelleen eutanasian laillistamista ja korostaa palliatiivisen hoidon sekä saattohoidon kehittämistä.

TIIVISTETTYNÄ:

Eutanasia voisi olla eettisesti hyväksyttävää, jos päätöksentekokykyinen ihminen pyytää sitä vapaaehtoisesti ja toistuvasti, hänellä on parantumaton sairaus ja sietämätöntä kärsimystä, eikä kärsimystä voida riittävästi lievittää muilla hoidoilla. Tällöin eutanasiaa voidaan perustella itsemääräämisoikeudella, ihmisarvolla ja kärsimyksen vähentämisellä. Toisaalta elämän itseisarvon ja haavoittuvien ihmisten suojelemisen näkökulmasta eutanasia voidaan nähdä eettisesti vääränä.


https://areena.yle.fi/1-50318643

https://julkaisut.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/elaman-loppu/eutanasia-ja-avustettu-itsemurha "Eutanasia ja avustettu itsemurha Lääkäriliitto - Lääkärin etiikka -kirja

https://yle.fi/a/3-9553166 "Kohtalokas avantosukellus vei Riston hengityskoneeseen ja nyt hän taistelee hoidostaan: "Pelkään tätä hidasta tukehtumista" Yle"

 https://julkaisut.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/potilas-laakarisuhde/itsemaaraamisoikeus-ja-sen-poikkeukset "Itsemääräämisoikeus ja sen poikkeukset Lääkäriliitto - Lääkärin etiikka -kirja"

https://areena.yle.fi/1-50318643 "12 vuotta hengityskoneessa Perjantai-dokkari Yle Areena"

Markku Elomäki sai ennen joulua tietää sairastavansa parantumatonta maksasyöpää ja päätti, ettei sitä hoideta mitenkään. Päätöksen Markku teki yhteisymmärryksessä lääkärin kanssa, sillä hän ei halunnut kokea syöpähoitojen sivuvaikutuksia. Markku oli valmis kuolemaan, eikä hänen pitänyt enää nähdä seuraavaa kesää. Hollannissa eutanasia on ollut mahdollista jo yli 20 vuotta. Suomalaistaustainen Anna Jenkins oli ihosyöpää sairastaneen ystävänsä tukena, kun hän lääkärin avustamana lähti viimeiselle matkalleen. Mitä armokuolema tai kuolinapu käytännössä tarkoittaa? Toimittaja Risto Kuusisto.

Selvitystyö elämän loppuvaiheen hoidosta ja eutanasiasta Suomessa valmistui, mutta asiantuntijaryhmä ei päässyt kolme vuotta kestäneiden pohdintojen päätteeksi yksimielisyyteen eutanasian laillistamisesta. Eutanasia herättää paljon ajatuksia puolesta, vastaan ja siltä väliltä. Mitä keskustelu eutanasiasta kertoo suomalaisten suhtautumisesta kuolemaan? Haastateltavana Itä-Suomen yliopiston lehtori Anja Terkamo-Moisio hoitotieteen laitokselta. Toimittajana Janette Leino.

Eturauhassyöpää voidaan seuloa, mutta testit jakavat mielipiteitä – Urologilla on ehdotus, joka voisi nopeuttaa tutkimustuloksia hyödyistä

15.8.2024 klo 12.26
19.8.2024 klo 6.45
Eturauhassyöpää voidaan seuloa, mutta testit jakavat mielipiteitä – Urologilla on ehdotus, joka voisi nopeuttaa tutkimustuloksia hyödyistä

Urologi Antti Rannikko näyttää tummentumaa eturauhasessa. Tummentuma on syöpää. Kuva: Teppo Kuittinen
Lännen media
Teppo Kuittinen, teksti ja kuvat

Tulisiko miesten eturauhassyöpiä seuloa Suomessa samaan tapaan kuin naisten rintasyöpiä? Tästä on käyty keskustelua eduskuntaa myöten jo useamman vuoden ajan.

Kansanedustaja Sari Tanuksen (kd.) lakialoite eturauhassyöpien seulonnoista keräsi vuonna 2020 peräti 141 kansanedustajan allekirjoituksen, mutta lopulta lakialoite raukesi. Yksi allekirjoittajista oli nykyinen pääministeri Petteri Orpo (kok.).

Lakialoitteella haluttiin lisätä eturauhassyöpäseulonnat kansalliseen seulontaohjelmaan. Miesten eturauhassyöpä on Suomen yleisin syöpä: siihen sairastuu vuosittain yli 5 000 ja kuolee yli 900 miestä. Syövän esiintyvyys myös nousee voimakkaasti.

Sairauden varhainen havaitseminen on lakialoitteen mukaan äärimmäisen tärkeää, jotta syövän leviäminen voidaan ehkäistä. Aloitteen mukaan seulonta voidaan toteuttaa helposti verikokeen avulla, sillä eturauhassyöpä nostaa useimmissa tapauksissa veren PSA-arvoa.

– PSA-seulonta pelastaisi noin 30 prosenttia miehistä, jotka nyt kuolevat eturauhassyöpään. Eturauhassyöpäseulonnat säästäisivät näin ollen joka vuosi noin 300 miehen hengen, lakialoitteessa painotettiin neljä vuotta sitten.

Miksi sitten ei seulota?
Perinteinen eturauhassyöpäseulonnan muoto eli pelkän PSA-veritestin ottaminen tietyltä mieskohderyhmältä ei ole saanut kannatusta lääketieteellisten asiantuntijoiden puolelta.

Asiantuntijoiden mukaan PSA-seulonta tuottaa niin paljon tarpeettomia syöpädiagnooseja, että haitat ylittävät hyödyt.

Urologian professori Antti Rannikko Helsingin yliopistosta sanoo, että perinteisellä PSA-seulonnalla pystytään vähentämään kuolleisuutta 12–15 vuotta seulontatutkimuksen alkamisen jälkeen noin 20 prosenttia, eli ei 30 prosenttia, kuten lakialoitteessa todettiin.

– Onko se sitten seulontoihin käytettyyn rahaan nähden riittävä parannus vai ei, vai onko sille rahalle jotain toista käyttöä, josta saadaan enemmän terveyshyötyä, Rannikko pohtii.


Magneettikuvassa on poikkileikkaus miespotilaasta. Keskellä kuvaa näkyy eturauhanen. Kuva: Teppo Kuittinen
Rannikko muistuttaa, että noin kolme prosenttia suomalaismiesten kaikista kuolemista johtuu eturauhassyövästä.

– Muutos miesten kokonaiskuolleisuudessa olisi varsin pieni, vaikka me pystyisimme estämään eturauhassyöpäseulonnalla kaikki kuolemat, eli jos meillä olisi täydellinen seulontamenetelmä.

Menetelmät ja hoidot eivät kuitenkaan ole täydellisiä.

Uusi seulontapa kehitteillä
Rannikko on vetänyt tutkimusta uudesta eturauhassyöpien seulontatavasta yhdessä Tampereen yliopiston epidemiologian professorin Anssi Auvisen kanssa.

ProScreen-tutkimuksessa kutsutaan iso joukko miehiä veritestiin, jossa mitataan PSA-arvojen lisäksi veren 4K-arvo. Se on yksi eturauhassyövän muista merkeistä veriarvoissa.

Jos veritestien mukaan henkilöllä on poikkeavat arvot, hänet kutsutaan magneettikuvaukseen. Jos kuvauksessa tehdään epäilyttäviä löydöksiä, niistä otetaan koepalat.

Tutkimuksen ensimmäinen vaihe kattoi yhteensä yli 60 000 iältään 50–64-vuotiasta miestä, jotka arvottiin joko kolmiportaiseen seulontaan tai vertailuryhmään, jossa miehet olivat vain seurannassa.

Yhteensä kutsu verikokeisiin lähetettiin 15 000 miehelle, joista noin puolet kävi verikokeessa. Heistä 160:lla todettiin lopulta eturauhassyöpä.


Antti Rannikko kertoo, että PSA-arvojen satunnaisella mittaamisella ei löydetä hoitoa vaativia eturauhassyöpätapauksia kovin tehokkaasti. Kuva: Teppo Kuittinen
32 syöpätapausta oli matalan riskin syöpiä ja 128 korkean riskin tapauksia eli hoitoa vaativia.

Niistä noin 7 500 miehestä, jotka eivät osallistuneet verikokeisiin kutsusta huolimatta, 51 sai lopulta eturauhassyöpädiagnoosin muuta kautta kuin ProScreen-tutkimuksesta. Näistä tapauksista seitsemän oli matalariskisiä.

Tutkimukseen arvotusta 45 000 miehen verrokkiryhmästä 347 miestä sai muuta kautta eturauhassyöpädiagnoosin keskimäärin 3,2 vuoden seurantajaksolla. Näistä 65 miehellä oli matalan riskin syöpätyyppi eturauhasessaan.

Uusi seulonta tarvitsee aikaa
ProScreen-tutkimuksen tulokset olivat rohkaisevia. Ne antoivat viitteitä, että veritestejä, magneettikuvausta ja koepalojen ottoa hyödyntävä eturauhassyöpien seulonta voi olla hyödyllinen kansanterveyden näkökulmasta.

– Jos uutta kolmiportaista seulontaa verrataan vanhaan seulontaan pelkällä PSA:lla, näemme paljon enemmän äkäisiä syöpiä ja paljon vähemmän kilttejä syöpiä, jotka edustavat normaalia ikääntymiseen liittyvää muutosta, professori Rannikko toteaa.


Eturauhassyöpien seulonta on kolmivaiheinen. Ensin tehdään veritestit, sitten tarvittaessa magneettikuvaus ja otetaan koepala. Kuva: Teppo Kuittinen
Lopullisia tuloksia uuden seulontatavan hyödyllisyydestä joudutaan odottamaan vielä pitkään, sillä keskimääräisen seurantajakson tulisi olla reilun kolmen vuoden sijasta noin kymmenen vuotta. Näin kuolleisuustiedot olisivat riittävän kattavia luotettavan analyysin laatimiseksi.

ProScreen-tutkimuksen otantaa ollaan laajentamassa nykyisestä 60 000 miehestä lähes kaksinkertaiseksi. Kaikkien osalta on sama logiikka, eli yksi neljästä kutsutaan tutkimuksiin ja kolme neljästä on verrokkiryhmässä.

ProScreen valtakunnalliseksi?
Rannikolla on ehdotus, jolla tuloksia eturauhassyövän seulonnan hyödyistä saataisiin nopeutettua.

– Tehdään ProScreen-tutkimuksesta valtakunnallinen. Silloin satunnaistettaisiin koko väestö, niin että tietty osa miehistä kävisi tietyin väliajoin tutkimuksen mukaisesti verikokeissa, jotka eivät maksa paljon mitään. Tarvittaessa miehet kävisivät sitten magneettikuvauksessa sekä koepalan otossa.

– Meillä on valmis organisaatio ja systeemi, joka on koeponnistettu, että se toimii hyvin, Rannikko sanoo.

Rannikon mukaan valtakunnallisella tutkimuksella useampi mies pääsisi jo nyt seulonnan piiriin.

– Kun emme sataprosenttisella varmuudella tiedä, onko uudesta seulonnasta enemmän hyötyä kuin haittaa, niin satunnaistettu asetelma tekisi siitä eettisesti oikeutetun.

Korkea PSA-arvo ei kerro aina syövästä
Vilkas julkinen keskustelu eturauhassyövistä on saanut monet miehet menemään yksityiseen laboratorioon mittauttamaan PSA-arvonsa. Laboratoriopalveluita tarjoavat yritykset myös aktiivisesti mainostavat PSA-testejä.

Professori Antti Rannikko näkee yksityiset PSA-testit ongelmallisina.

– PSA-arvojen satunnainen mittaaminen silloin tällöin ei ole kovin tehokasta eturauhassyövän löytymisen suhteen eikä yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta kovin mielekästä.

Yksityisiä PSA-testejä teettävät tyypillisesti miehet, jotka ovat keskimääräistä hyvätuloisempia, koulutetumpia ja terveempiä. He ovat tietoisia omasta terveydestään, ovat lukeneet ja kuulleet eturauhassyövästä ja haluavat tarkistuttaa PSA-arvonsa.

Ruotsissa vallitsi aikaisemmin Suomen kaltainen PSA-mittausten ”villi länsi”, jossa miehet mittauttivat PSA-arvojaan. He eivät osanneet välttämättä tulkita testien tuloksia ja ymmärtää niiden käytännön merkitystä.

Moni mies esimerkiksi mittautti PSA-arvonsa omalla rahalla, vaikka oli jo sen verran iäkäs, ettei hoito ollut enää tehokasta kuolleisuuden vähentämiseksi.

Ruotsissa tähän yhteiskunnalliseen ongelmaan on kuitenkin puututtu: miehiä kutsutaan PSA-testeihin tiettyjen kriteerien mukaan.

Kutsun yhteydessä annetaan tietoa testistä. Sen jälkeen miehillä on mahdollisuus joko hyväksyä tai hylätä kutsu.

Ruotsalaisten mukaan kyseessä ei ole kuitenkaan virallinen seulonta, vaan he puhuvat ”organisoidusta eturauhassyövän testaamisesta”.

Arvoissa luontaisia eroja
Professori Rannikko muistuttaa, että miehillä on luontaisesti suuria eroja PSA-arvoissa, mikä on hyvä tietää ennen testiin menoa.

– Jos miehellä on satagrammainen eturauhanen, niin PSA saa olla huomattavasti korkeampi kuin jos eturauhanen olisi 30-grammainen.

Rannikko antaa esimerkin. Jos PSA-kokeeseen kutsutaan kaksi miestä, joiden eturauhanen on näin erikokoinen, tuloskin voi olla erilainen.

– Kummallakaan ei ole syöpää, mutta mies, jolla on satagrammainen eturauhanen, narahtaa todennäköisesti seulontatutkimukseen. PSA on koholla eturauhasen hyvälaatuisen liikakasvun vuoksi.

Ihmisten eläessä pidempään ja erilaisten kuvantamisten yleistyessä monen syövän osalta on alettua puhua ns. turhista löydöksistä. Niiden ensisijainen hoito on seuranta.

Näin on myös monen eturauhassyövän kohdalla. Jos kyseessä on harmiton muoto, se ei muutu ihmisen eliniän aikana vaaralliseksi.

Eturauhassyöpä on lähtökohtaisesti hyvin hitaasti etenevä syöpä.

– Korkeamman riskin eturauhassyövissä, jotka ovat kuitenkin paikallisia, eivät vuoden viiveetkään jonotuksessa leikkaukseen tai sädehoitoon vaikuta millään tavalla ennusteeseen, Rannikko sanoo.

– Odotus on enemmänkin vahingollista potilaan psyykelle.