8. Virheellisiä väittämiä rokotteista

a. MPR-taudit ovat herkästi tarttuvia tauteja, joista varsinkin tuhkarokko voi aiheuttaa mm.
vakavia keuhkokuumeita ja aivovaurioita. Iän karttuessa ne ovat vaikeampia ja jälkitauteja on
enemmän. Viime vuosina tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoepidemioita on esiintynyt monissa
Euroopan maissa vaihtelevan laajuisina epidemioina. Ulkomailta saadut tartunnat leviäisivät meillä
nopeasti, jos ihmisiä ei enää rokotettaisi ja rokotekattavuus laskisi alle tiettyjen tautikohtaisten
rajojen. Silloin myös kotimaisten tartuntojen määrä kasvaisi ja MPR-tautien hoidosta ja alkaisi
koitua kustannuksia yhteiskunnalle.

b. Rokotteiden haittavaikutusten riskiä pitää aina verrata itse taudin sairastamisen sekä sen
jälkitautien ja komplikaatioiden riskiin. Tuhkarokko on tautina huomattavasti hankalampi kuin
lievä infektio rokotuksen jälkeen. (Rokotetuista 5–15 prosenttia saa lieviä taudinkaltaisia oireita
tyypillisesti ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen.) Lisäksi tuhkarokosta voi aiheutua vakavia
jälkitauteja tai komplikaatioita. Niiden riski on monikymmen- tai jopa tuhatkertainen verrattuna
rokotuksen aiheuttamaan riskiin.
c. Monet rokotuksin ehkäistävissä olevat taudit ovat kaikkein vaarallisimpia vauvoille tai pienille
lapsille, joiden oma immuunijärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt. Jos rokotteita ei ota ajallaan,
riski sairastua vakavasti voi olla todellinen Suomen hyvästä rokotuskattavuudesta huolimatta.
Joidenkin rokotteiden, kuten rotavirusrokotteen ja osittain HPV-rokotteen, ottaminen voi myös
olla myöhäistä tietyn iän jälkeen. Rokottamattomilla nuorilla myös esim. vesirokon vakavuus
kasvaa iän myötä, ja aikuisilla tauti saattaa olla hyvinkin vakava.