8. Virheellisiä väittämiä rokotteista
8. Virheellisiä väittämiä rokotteista
a. MPR-taudit ovat herkästi tarttuvia tauteja, joista varsinkin tuhkarokko voi aiheuttaa mm. vakavia keuhkokuumeita ja aivovaurioita. Iän karttuessa ne ovat vaikeampia ja jälkitauteja on enemmän. Viime vuosina tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoepidemioita on esiintynyt monissa Euroopan maissa vaihtelevan laajuisina epidemioina. Ulkomailta saadut tartunnat leviäisivät meillä
nopeasti, jos ihmisiä ei enää rokotettaisi ja rokotekattavuus laskisi alle tiettyjen tautikohtaisten rajojen. Silloin myös kotimaisten tartuntojen määrä kasvaisi ja MPR-tautien hoidosta ja alkaisi koitua kustannuksia yhteiskunnalle.
b. Rokotteiden haittavaikutusten riskiä pitää aina verrata itse taudin sairastamisen sekä sen jälkitautien ja komplikaatioiden riskiin. Tuhkarokko on tautina huomattavasti hankalampi kuin lievä infektio rokotuksen jälkeen. (Rokotetuista 5–15 prosenttia saa lieviä taudinkaltaisia oireita tyypillisesti ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen.) Lisäksi tuhkarokosta voi aiheutua vakavia
jälkitauteja tai komplikaatioita. Niiden riski on monikymmen- tai jopa tuhatkertainen verrattuna rokotuksen aiheuttamaan riskiin.
c. Monet rokotuksin ehkäistävissä olevat taudit ovat kaikkein vaarallisimpia vauvoille tai pienille lapsille, joiden oma immuunijärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt. Jos rokotteita ei ota ajallaan, riski sairastua vakavasti voi olla todellinen Suomen hyvästä rokotuskattavuudesta huolimatta. Joidenkin rokotteiden, kuten rotavirusrokotteen ja osittain HPV-rokotteen, ottaminen voi myös olla myöhäistä tietyn iän jälkeen. Rokottamattomilla nuorilla myös esim. vesirokon vakavuus kasvaa iän myötä, ja aikuisilla tauti saattaa olla hyvinkin vakava.
a. MPR-taudit ovat herkästi tarttuvia tauteja, joista varsinkin tuhkarokko voi aiheuttaa mm. vakavia keuhkokuumeita ja aivovaurioita. Iän karttuessa ne ovat vaikeampia ja jälkitauteja on enemmän. Viime vuosina tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoepidemioita on esiintynyt monissa Euroopan maissa vaihtelevan laajuisina epidemioina. Ulkomailta saadut tartunnat leviäisivät meillä
nopeasti, jos ihmisiä ei enää rokotettaisi ja rokotekattavuus laskisi alle tiettyjen tautikohtaisten rajojen. Silloin myös kotimaisten tartuntojen määrä kasvaisi ja MPR-tautien hoidosta ja alkaisi koitua kustannuksia yhteiskunnalle.
b. Rokotteiden haittavaikutusten riskiä pitää aina verrata itse taudin sairastamisen sekä sen jälkitautien ja komplikaatioiden riskiin. Tuhkarokko on tautina huomattavasti hankalampi kuin lievä infektio rokotuksen jälkeen. (Rokotetuista 5–15 prosenttia saa lieviä taudinkaltaisia oireita tyypillisesti ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen.) Lisäksi tuhkarokosta voi aiheutua vakavia
jälkitauteja tai komplikaatioita. Niiden riski on monikymmen- tai jopa tuhatkertainen verrattuna rokotuksen aiheuttamaan riskiin.
c. Monet rokotuksin ehkäistävissä olevat taudit ovat kaikkein vaarallisimpia vauvoille tai pienille lapsille, joiden oma immuunijärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt. Jos rokotteita ei ota ajallaan, riski sairastua vakavasti voi olla todellinen Suomen hyvästä rokotuskattavuudesta huolimatta. Joidenkin rokotteiden, kuten rotavirusrokotteen ja osittain HPV-rokotteen, ottaminen voi myös olla myöhäistä tietyn iän jälkeen. Rokottamattomilla nuorilla myös esim. vesirokon vakavuus kasvaa iän myötä, ja aikuisilla tauti saattaa olla hyvinkin vakava.