4. Sairauksien hoito

• Demonologisen ja teogeenisen sairauskäsityksen aikana sairauksien uskottiin olevan
yliluonnollisia, joten ainoa tapa hoitaa sairauksia ja parantua niistä oli yrittää lepytellä
jumalia joko syntyjä katumalla ja/tai rukoilemalla sekä erilaisilla rituaaleilla ja uhrilahjoilla.
• Antiikin ajan keskeisiin oppeihin kuuluivat humoraalioppi sekä miasma. Sairautta pyrittiin
hoitamaan ruumiinnesteisiin vaikuttamalla eli suoneniskennällä, kuppauksella,
kylvettämällä sekä lääkkeillä. Niiden tehtävänä oli ”puhdistaa elimistö” eli saada potilas
oksentamaan, ripuloimaan ja hikoilemaan.
• Ilmassa tai vedessä olevan miasman torjumiseksi alettiin kiinnittää huomiota lian, jätteiden
ja ulosteen määrään. Se loi pohjaa hygieniakäsityksen syntymiselle, mutta esim.
peseytymistä varottiin: sen kuviteltiin avaavan ihohuokoset, jolloin miasma tarttuisi
paremmin. Ilmaa yritettiin ”parantaa” esimerkiksi polttamalla kokkoja tai levittämällä
ilmaan eteerisiä öljyjä.
• Keskiajalla kristinuskon vahvistuessa sairauksia yritettiin parantaa taas rukoilemalla ja
tekemällä pyhiinvaelluksia historiallisesti merkittävinä pidettyihin paikkoihin. Lääketiede oli
edelleen kehittymätöntä, ja varhaiset lääkärit käyttivät hoitokeinoinaan lähinnä
yrttilääkintää.
• Yliopistojen synty 1200-luvulla johti vähitellen lääkärin ammatin kehittymiseen, ja sairaille
alettiin perustaa sairaanhoito- ja hoivalaitoksia. Näistä varhaisimmat olivat leprasta
kärsiville tarkoitettuja leprahospitaaleja.
• Käsitykset elämäntapojen merkityksestä terveyteen muodostuivat. ”Terveen ihmisen tuli
saada riittävästi puhdasta ilmaa, tarpeellinen määrä ruokaa ja juomaa, sopivasti liikuntaa ja
lepoa, päivittäistä nukkumista ja valvomista sekä omata kyky vaikuttaa omiin voimakkaisiin
tunteisiinsa.”
• Vaikka usko yliluonnolliseen alkoi keskiajan lopulla horjua lääketieteen kehittymisen
myötä, hoitomenetelmät pysyivät pitkään ennallaan.
• 1700–1800-lukujen taitteessa luonnontieteet saivat vahvistusta mm. onnistuneista
rokonistutuksista, joiden avulla tartuntatauteja saatiin vähitellen hallintaan.
• 1800-luvun lopulla puhtauteen ja hygieniaan alettiin kaikkialla kiinnittää yhä suurempaa
huomiota: kaupunkien vesi- ja jätehuoltoa kehitettiin, hygieniaa ja ympäristöä koskevia
lakeja säädettiin ja juomavesiä desinfioitiin.

• Myös lääketieteessä keksittiin sairauksia helpottavia hoitoja, esim. röntgen, anestesia,
antiseptiikka ja aseptiikka sekä penisilliini. Rokotukset yleistyivät entisestään.
• Sairaaloita ei enää pidetty vain sairaiden säilytyspaikkoina, vaan ne nähtiin paikkana
terveyden palauttamiselle.
• 1900-luvun puolivälistä eteenpäin ollaan siirrytty puhtaasta tartuntatautien hoitamisesta ja
ennaltaehkäisystä myös tarttumattomien elintapasairauksien hoidon ja ennaltaehkäisyn
pariin. Myös vanhenemisen myötä sairauksien kirjo moninaistui: esim. syövät, sydän- ja
verisuonisairaudet ja muistisairaudet yleistyivät kuolinsyinä.
• Syntyi pyrkimys kokonaisvaltaiseen, holistiseen ymmärrykseen sairauden synnystä ja
hoidosta, jossa ihmistä hoidetaan huomioiden psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus.
• Sairauksien ennaltaehkäisyn rinnalle on tullut myös terveyden edistämiseen tähtäävät
toimet, promootio.