6. Aineistotehtävä: Osteoporoosin diagnosoiminen ja omahoito

a. Potilaalle tehdään DXA-luuntiheysmittaus lannerangasta ja reisiluun yläosan kohdalta.
Luunmurtumariskiä arvioidaan kyselylomakkeen (laskurin) avulla. Riskiä lisäävät mm. mahdolliset
aiemmat murtumat, lähisukulaisten osteoporoosi sekä tietyt sairaudet ja lääkitykset. Tuloksiin
liitetään potilaan kliininen tutkimus ja mahdollisten laboratoriokokeiden tulokset.
b. Omahoidon kulmakiviä ovat monipuolinen ruokavalio eli riittävä proteiinin, kalsiumin ja Dvitamiinin saanti sekä monipuolinen liikunta ja kaatumisten ehkäisy. Hoito jatkuu läpi elämän.
Luuntiheyttä seurataan 2–5 vuoden välein. Hoitoon voi kuulua yksilöllinen luulääkitys, jonka
aikana luuntiheyttä seurataan 2–3 vuoden välein.
c. Potilaan aktiivinen rooli on tärkeä, koska suuri osa hoidosta perustuu terveellisiin elintapoihin,
joita täytyy noudattaa joka päivä läpi elämän. Lääkkeitä ei aina käytetä lainkaan. Jos ne ovat osa
hoitoa, niitä käytetään vain muutamia vuosia. Lääkärin vastaanotolla ja luuntiheysmittauksessa
käydään harvakseltaan, joten potilaalla on velvollisuus huolehtia itse omasta luustoterveydestään.
Toimiva osteoporoosin omahoito ehkäisee murtumia ja lisää riskiryhmiin kuuluvien, esim.
vanhusten, hyvinvointia. Tämä säästää terveydenhuollon kustannuksia.