Moni sekoittaa keskenään stressin ja ahdistuksen, ja siitä voi seurata syvempiä ongelmia – Asiantuntija neuvoo keinon, joka paljastaa, kummasta on kyse
Moni sekoittaa keskenään stressin ja ahdistuksen, ja siitä voi seurata syvempiä ongelmia – Asiantuntija neuvoo keinon, joka paljastaa, kummasta on kyse
Elämästä voi tulla kuluttavaa näyttelemistä, jos stressin tai ahdistuksen kätkee vellomaan sisälleen, varoittaa psykologi Tarja Nummelin.
Stressi ja ahdistus voivat aiheuttaa hyvin samanlaisia fyysisiä oireita, kuten hikoilua ja sydämentykytystä.
SEISOT ihmisjoukon edessä. Kaikki katsovat sinua ja odottavat, mitä aiot sanoa.
Kroppasi viestii sinulle hikoilulla, huimauksella ja sydämentykytyksellä.
Tilanne on stressaava. Tai ehkä suorastaan ahdistava.
”Stressi ja ahdistus menevät helposti sekaisin, koska niiden oireistot ovat niin lähellä toisiaan”, psykologi ja psykoterapeutti Tarja Nummelin sanoo.
DUODECIMIN Terveyskirjasto määrittelee stressin tilanteeksi, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät.
Ahdistuneisuus on puolestaan pelonsekainen tai huolestunut tunnetila. Sen luonne ja voimakkuus voivat vaihdella lievästä päivittäisiin stressitilanteisiin liittyvästä jännittyneisyydestä paniikinomaisiin tai järjenvastaisiin pelkotiloihin.
On täysin normaalia, että ihmisen olotila voi muuttua esimerkiksi vaativan työtehtävän parissa tai esiintymistilanteessa epämiellyttäväksi.
TAUSTALLA on Nummelinin mukaan todennäköisesti stressi, jos olo helpottuu, kun haastava tilanne on hoidettu tai vaikkapa tärkeä raportti lähetetty eteenpäin.
”Useimmiten stressin syyn tietää, mutta ahdistus voi tulla kuin tyhjästä”, Nummelin kertoo.
Lyhytaikainen stressi voi olla jopa hyvästä, koska se kannustaa ihmisiä tekemään parhaansa. Jos sen sijaan pelonsekainen ja huolestunut tunnetila vaivaa jatkuvasti, voi kyse olla ahdistuksesta – se ei ole enää voimavara vaan vie pahimmillaan synkkiin vesiin.
Pohjimmiltaan kyky tuntea pelkoa ja ahdistusta on Terveyskirjaston mukaan sekin täysin terve ominaisuus, koska tunnetila varoittaa silloin ihmistä uhkaavista tilanteista. Psykiatrisen sairauden oireesta voi kuitenkin olla kyse silloin, jos ahdistuneisuus heikentää ihmisen toiminta- tai vuorovaikutuskykyä.
Ahdistuneisuus ilmenee oireena lähes kaikissa psykiatrisissa sairaustiloissa.
PSYKOLOGI Nummelinin mukaan ikään kuin tyhjästä nouseva ahdistus on monesti merkki jostain syvemmällä piilevästä ongelmasta.
”Ihminen on kätkenyt jotain sisimpäänsä ja tukahduttanut tunteita, ja ne sitten nousevat pintaan.”
Ahdistuneisuuteen saattaa lisäksi liittyä osin tietoinen tai tiedostamaton huoli jostain nykyhetkeen tai tulevaisuuteen liittyvästä tapahtumasta, listataan Terveyskirjastossa.
Nummelin muistuttaa, että stressi ja ahdistus voivat myös kytkeytyä toisiinsa.
”Ahdistus on usein pitkäkestoisen stressin oire.”
SEKIN on Nummelinin mukaan mahdollista, että ensin vaivaa ahdistus, jonka päälle kehkeytyy vielä stressiä. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos ahdistunut ihminen ajautuu jatkuvasti pohtimaan pakoteitä pahaa oloa aiheuttavien tilanteiden varalle.
”Ihminen alkaa ennakoida, ettei sellaista ikävää tilannetta tulisi. Se synnyttää ennakkostressiä.”
Ennakointi voi tähdätä välttämään tilanteita, joissa olisi vaikkapa riski punastumiseen, käsien tärinään tai sanojen juuttumiseen kurkkuun. Tyypillisesti sellaista voi tapahtua esimerkiksi esiintymistilanteessa.
MITÄ sitten voi seurata siitä, jos ahdistunut ihminen luulee potevansa vain ”tavanomaista työstressiä”?
”Se on vähän sama kuin sormessa olisi syvempi haava, eikä mene hakemaan apua siihen. Kyllähän siinä helposti käy niin, että bakteerit saavat sitten tulehduksen aikaiseksi”, Nummelin vertailee.
Ahdistuneisuus, jonka kanssa ihminen jää vellomaan yksin, voi Nummelinin mukaan saada seurakseen masennuksenkin. Elämä saattaa siten alkaa näyttää enemmän synkältä umpikujalta kuin mahdollisuuksien horisontilta.
”En ole kenellekään vielä sanonut, että ’tulit hakemaan apua liian aikaisin’.”
Mikäli ihminen epäilee olevansa ahdistunut tai stressaantunut, niin ainakaan yksin ei Nummelinin mukaan kannata jäädä. On siis hyvä puhua tuntemuksistaan, vaikka kynnys siihen tuntuisikin korkealta.
”On ihan äärettömän tärkeää puhua siitä omasta pahasta olostaan. Joka ikisellä meistä on välillä paha olo – se on ihan normaalia.”
Nummelin näkee, että vaikkapa ystävälle on helpompi puhua stressistä kuin ahdistuksesta. Ahdistuneisuus on jostain syystä enemmän tabu.
”Siinä on isompi riski kasvojen menettämisestä. Varsinkin tällaisessa tavallaan menestysyhteiskunnassa, jossa vielä sosiaalinen media luo omalta osaltaan paineita ’täytyy mennä hyvin’ -tyyppiseen kulttuuriin.”
Jos kaiken kuitenkin vain patoaa puhumatta sisälleen, voi elämästä kehkeytyä Nummelinin mukaan eräänlaista näyttelemistä. Roolin vetäminen uuvuttaa pidemmän päälle.
”Silloin ihmisen sisäinen ja ulkoinen maailma voivat olla täysin eri paria”, Nummelin toteaa.
Ulospäin menestyvältä ja hyvinvoivalta näyttävä ihminen voi siis olla todellisuudessa sisältä rikki.
PUHUMISEN lisäksi tärkeää itsehoitoa stressin ja ahdistuksen ehkäisyyn on Nummelinin mukaan se, että ihmiset muistaisivat kiireisessäkin elämäntilanteessa pitää huolta itsestään. Siinä peruspilareita ovat riittävä yöuni, liikunta, säännöllinen ruokailu sekä ihmissuhteet.
Alkoholilla tai muilla päihteillä ei kannata yrittää helpottaa oloaan, koska todennäköisempi lopputulos kyseisellä keinolla on ahdistuksen tai stressin pahentuminen ja uupumuksen kierre.
Mikäli tuntuu siltä, ettei stressi tai ahdistus taltu omin ja läheisten avuin, ei ulkopuolisen avun pyytämisen kanssa tule aikailla.
”En ole kenellekään vielä sanonut, että ’tulit hakemaan apua liian aikaisin’. Asioita on hyvä mennä peilaamaan mieluummin ennemmin kuin liian myöhään”, Nummelin sanoo.