4. Hengityselimistö ja hengittäminen
4. Hengityselimistö ja hengittäminen
a. Hengitystiet koostuvat ylä- ja alahengitysteistä. Ylähengitysteihin kuuluvat nenäontelo, nielu ja kurkunpää. Alahengitysteihin kuuluvat keuhkot, henkitorvi, keuhkoputket, ilmatiehyet ja keuhkorakkulat.
b. Sisäänhengityksessä rintakehä laajenee, kylkiluiden väliset lihakset nostavat kylkiluita ylöspäin ja pallealihas supistuu ja painuu alaspäin vatsaontelon elimiä vasten, jolloin keuhkot täyttyvät alaosiinsa asti. Sisäänhengitysilman happi siirtyy keuhkorakkuloista verenkiertoon. (Sydän pumppaa hapekasta verta kaikkialle elimistöön.) Uloshengityksessä elimistössä syntynyt
hiilidioksidi poistuu verenkierrosta ja se hengitetään ulos. Uloshengitys tapahtuu passiivisesti, kun sisäänhengityslihakset rentoutuvat ja keuhkokudoksen joustava rakenne palauttaa rintakehän lepoasentoon ja pallea palautuu rintaonteloa vasten. Uloshengitystä voi tehostaa vatsalihaksilla.
c. Nenän kautta hengitetään levossa, istuessa ja pienissä arkiaskareissa. Nenässä hengitysilmasta suodattuu pois ilman epäpuhtauksia ja ilma kostuu ja lämpenee. (Fyysisessä rasituksessa hengitetään suun kautta. Näin ilma pystytään hengittämään nopeasti ja helposti.)
d. Normaalissa lepohengityksessä aikuinen hengittää 12–16 kertaa minuutissa. Taloudellinen hengitys on helppoa ja rauhallista ja kuluttaa vain vähän energiaa. Epätaloudellinen hengitys voi johtua huonosta hengitystekniikasta tai hengityssairaudesta. Esim. astmassa ja keuhkoahtaumataudissa keuhkoputkien ahtautuminen vaikeuttaa uloshengitystä. Lisäksi keuhkoputkien tulehdus ja runsas limaneritys sekä keuhkoputkien supistus lisäävät ilman virtausvastusta keuhkoissa. Sisäänhengitys voi vaikeutua esimerkiksi sen vuoksi, jos toimivan keuhkokudoksen määrä vähenee keuhkoissa tai jos keuhkoihin jää liikaa jäännösilmaa.
Hengittäminen voi vaikeutua myös kovassa fyysisessä rasituksessa. Hengitystiheyteen vaikuttavat myös jännittäminen ja kipu.
a. Hengitystiet koostuvat ylä- ja alahengitysteistä. Ylähengitysteihin kuuluvat nenäontelo, nielu ja kurkunpää. Alahengitysteihin kuuluvat keuhkot, henkitorvi, keuhkoputket, ilmatiehyet ja keuhkorakkulat.
b. Sisäänhengityksessä rintakehä laajenee, kylkiluiden väliset lihakset nostavat kylkiluita ylöspäin ja pallealihas supistuu ja painuu alaspäin vatsaontelon elimiä vasten, jolloin keuhkot täyttyvät alaosiinsa asti. Sisäänhengitysilman happi siirtyy keuhkorakkuloista verenkiertoon. (Sydän pumppaa hapekasta verta kaikkialle elimistöön.) Uloshengityksessä elimistössä syntynyt
hiilidioksidi poistuu verenkierrosta ja se hengitetään ulos. Uloshengitys tapahtuu passiivisesti, kun sisäänhengityslihakset rentoutuvat ja keuhkokudoksen joustava rakenne palauttaa rintakehän lepoasentoon ja pallea palautuu rintaonteloa vasten. Uloshengitystä voi tehostaa vatsalihaksilla.
c. Nenän kautta hengitetään levossa, istuessa ja pienissä arkiaskareissa. Nenässä hengitysilmasta suodattuu pois ilman epäpuhtauksia ja ilma kostuu ja lämpenee. (Fyysisessä rasituksessa hengitetään suun kautta. Näin ilma pystytään hengittämään nopeasti ja helposti.)
d. Normaalissa lepohengityksessä aikuinen hengittää 12–16 kertaa minuutissa. Taloudellinen hengitys on helppoa ja rauhallista ja kuluttaa vain vähän energiaa. Epätaloudellinen hengitys voi johtua huonosta hengitystekniikasta tai hengityssairaudesta. Esim. astmassa ja keuhkoahtaumataudissa keuhkoputkien ahtautuminen vaikeuttaa uloshengitystä. Lisäksi keuhkoputkien tulehdus ja runsas limaneritys sekä keuhkoputkien supistus lisäävät ilman virtausvastusta keuhkoissa. Sisäänhengitys voi vaikeutua esimerkiksi sen vuoksi, jos toimivan keuhkokudoksen määrä vähenee keuhkoissa tai jos keuhkoihin jää liikaa jäännösilmaa.
Hengittäminen voi vaikeutua myös kovassa fyysisessä rasituksessa. Hengitystiheyteen vaikuttavat myös jännittäminen ja kipu.