4. Hengityselimistö ja hengittäminen

a. Hengitystiet koostuvat ylä- ja alahengitysteistä. Ylähengitysteihin kuuluvat nenäontelo, nielu ja
kurkunpää. Alahengitysteihin kuuluvat keuhkot, henkitorvi, keuhkoputket, ilmatiehyet ja
keuhkorakkulat.

b. Sisäänhengityksessä rintakehä laajenee, kylkiluiden väliset lihakset nostavat kylkiluita ylöspäin
ja pallealihas supistuu ja painuu alaspäin vatsaontelon elimiä vasten, jolloin keuhkot täyttyvät
alaosiinsa asti. Sisäänhengitysilman happi siirtyy keuhkorakkuloista verenkiertoon. (Sydän
pumppaa hapekasta verta kaikkialle elimistöön.) Uloshengityksessä elimistössä syntynyt
hiilidioksidi poistuu verenkierrosta ja se hengitetään ulos. Uloshengitys tapahtuu passiivisesti, kun
sisäänhengityslihakset rentoutuvat ja keuhkokudoksen joustava rakenne palauttaa rintakehän
lepoasentoon ja pallea palautuu rintaonteloa vasten. Uloshengitystä voi tehostaa vatsalihaksilla.

c. Nenän kautta hengitetään levossa, istuessa ja pienissä arkiaskareissa. Nenässä hengitysilmasta
suodattuu pois ilman epäpuhtauksia ja ilma kostuu ja lämpenee. (Fyysisessä rasituksessa
hengitetään suun kautta. Näin ilma pystytään hengittämään nopeasti ja helposti.)

d. Normaalissa lepohengityksessä aikuinen hengittää 12–16 kertaa minuutissa. Taloudellinen
hengitys on helppoa ja rauhallista ja kuluttaa vain vähän energiaa. Epätaloudellinen hengitys voi
johtua huonosta hengitystekniikasta tai hengityssairaudesta. Esim. astmassa ja
keuhkoahtaumataudissa keuhkoputkien ahtautuminen vaikeuttaa uloshengitystä. Lisäksi
keuhkoputkien tulehdus ja runsas limaneritys sekä keuhkoputkien supistus lisäävät ilman
virtausvastusta keuhkoissa. Sisäänhengitys voi vaikeutua esimerkiksi sen vuoksi, jos toimivan
keuhkokudoksen määrä vähenee keuhkoissa tai jos keuhkoihin jää liikaa jäännösilmaa.
Hengittäminen voi vaikeutua myös kovassa fyysisessä rasituksessa. Hengitystiheyteen vaikuttavat
myös jännittäminen ja kipu.