MAAILMASTA löytyy yhä ihmisryhmiä, jotka elävät yhtä alkukantaisesti kuin esivanhempamme muinoin.

Näiden metsästäjä-kerääjien elämästä saa synkeän kuvan odotettavissa olevan eliniän perusteella. Se on vain 21–37 vuotta, kun maailman keskiarvo on 73 vuotta. Lähes 40 maassa eletään jo yli 80-vuotiaaksi.

Eniten metsästäjä-kerääjien elinajanodotetta heikentää suuri lapsikuolleisuus. Peräti 20–40 prosenttia lapsista kuolee hyvin pieninä, toteaa brittiläisen Kentin yliopiston tutkija ja tietokirjailija Vybarr Cregan-Reid teoksessaan Primate change: How the world we made is remaking us.

Osuus on valtava verrattuna länsimaihin, joista suurimmassa osassa pikkulasten kuolleisuus jää modernin terveydenhuollon ansiosta alle prosenttiin. Meillä Suomessa se on vain 0,3 prosenttia.

Metsästäjä-kerääjistä keskimäärin vain puolet selviytyy 15-vuotiaiksi, mutta tämän rajapyykin jälkeen heitä usein odottaa pitkä, terve elämä, Cregan-Reid sanoo.

Lancet-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan bolivialaisen tsimané-heimon jäsen elää keskimäärin 70 vuotta, jos hän selviää ensin murrosikään asti. Tsimanéiden elinajanodote on jopa suurempi kuin monissa maatalouteen perustuvissa yhteiskunnissa.

Suurin osa metsästäjä-kerääjien elintapoja koskevista tutkimuksista on tehty Tansanian alueella elävän hadza-heimon parissa. Hadzojen elinajanodote on vain 33 vuotta, mutta aikuisuuteen selvitessään he elävät usein 60–70 vuotta, joskus jopa 80-vuotiaaksi.

Tämä on huikea saavutus ilman sairaaloita ja teollisia lääkkeitä – oloissa, joissa kulkutaudit, haavat ja yhteenotot muiden yhteisöjen kanssa koituvat helposti kohtaloksi.

Vaikka hadzoilla olisikin sairaaloita, niihin ei silti olisi tunkua. Heillä on nimittäin havaittu tuskin ollenkaan sydän- ja verisuonitauteja, korkeaa verenpainetta ja tyypin 2 diabetesta. Muissa väestöissä nämä elintapasairaudet yleistyvät kovaa kyytiä, suomalaiset mukaan lukien. Vuonna 2018 Suomessa 35 prosenttia kuolemista aiheutui verenkiertoelinten sairauksista, mikä tekee niistä maamme suurimman kuolinsyyn.

Miksi metsästäjä-kerääjät eivät sitten sairasta kuin me?

Keho on ohjelmoitu liikkumaan

YKSI selitys piilee liikunnassa, esittää hadzoja tutkinut evoluutioantropologi Herman Pontzer yhdysvaltalaisesta Duken yliopistosta Scientific American -lehdessä.

Pontzerin mukaan metsästys ja keräily pakottivat varhaisen ihmisen näkemään vaivaa ruoan hankkimiseksi. Kehityimme riippuvaisiksi liikunnasta, joten meidän on liikuttava selviytyäksemme hengissä, hän sanoo.

Tutkimusten mukaan hadzan vuorokausi sisältää ainakin pari tuntia reipasta tai raskasta fyysistä toimintaa – Suomessa samaan yltää harva edes viikossa. UKK-instituutin raportin mukaan vain joka viides suomalainen liikkuu suositusten mukaan, eli viikon aikana yhteensä 2 tuntia 30 minuuttia reippaalla tai tunnin ja 15 minuuttia rasittavalla teholla.

Hadzat kävelevät paljon koko aikuisikänsä. Kilometrejä kertyy päivittäin kymmenkunta eli vähintään 15 000 askelta. International Journal of Obesity -lehdessä vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa juuri tämä askelmäärä kutisti sydäntautiriskin olemattomiin.

Hyödyt ilmi tutkimuksissa

LIIKUNTA säätää tapaa, jolla keho kuluttaa energiaa ja koordinoi tärkeitä tehtäviä elimistössä. Viimeaikaiset edistysaskeleet aineenvaihdunnan tutkimuksissa ovat osoittaneet, että lihasten käyttäminen vapauttaa satoja erilaisia molekyylejä kehoon. Olemme vasta hiljalleen pääsemässä jyvälle niiden moninaisista vaikutuksista.

Liikunnan on muun muassa todettu hillitsevän elimistössä kytevää vaimeaa tulehdusta, joka tiedetään vakavaksi riskitekijäksi sydän- ja verisuonitautien kehitykselle. Tulehdusta lietsovien välittäjäaineiden vähentämiseen riittää, että päivän mittaan kertyy noin 20 minuuttia liikuntaa. Näin kertoo Brain, Behavior and Immunity -lehdessä vuonna 2020 julkaistu tutkimus.

Liikunnan tiedetään myös tukevan immuunijärjestelmän toimintaa sekä vähentävän useiden syöpien riskiä.

Ei siis ihme, että hadzojen kaltaisissa yhteisöissä ei kehity sydänsairauksia, diabetesta tai muita teollistuneille maille tyypillisiä sairauksia, Pontzer kiteyttää.

Tämän lisäksi liikunta on avain terveeseen ikääntymiseen. Liikkuminen nimittäin lisää hermosolujen määrää – toisin sanoen nuorentaa aivoja – ja poistaa samalla kehosta vanhoja soluja, selittää Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Sira Karvinen.

Reipas liikunta vähintään 2–3 kertaa viikossa auttaa olennaisesti ehkäisemään Alzheimerin taudin syntymistä. Havainto pätee myös ihmisiin, joilla on taudille altistava apo e -geenimuunnos.

Jouten ilman tuolia

TOISAALTA hadzatkaan eivät ole liikkeellä koko aikaa. He oleskelevat paikoillaan keskimäärin 6,5 tuntia päivässä, yhtä paljon kuin keskivertoyhdysvaltalainen. Suomalainen aikuinen istuu tai makaa lähes yhdeksän tuntia valveillaoloajastaan, mikä tekee meistä epäterveellä tavalla maailman kärkeä.

Runsaan istumisen tai makoilun tiedetään vaikuttavan haitallisesti elimistön rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan. Miksi joutenolo sitten ei kostaudu hadzoille?

Pnas-lehdessä vuonna 2020 julkaistun yhdysvaltalais-tansanialaisen tutkimuksen mukaan vastaus piilee hadzojen tavassa istua syvässä kyykkyasennossa. Tuoleja tai muita huonekaluja ei heillä edes ole.

Tutkimusten perusteella kyykkyistunta hyödyttää aineenvaihduntaa samaan tapaan kuin jooga. Syvässä kyykyssä reisilihakset joutuvat 5–10-kertaisen työhön verrattuna tavalliseen istumiseen. Tämä laskee huomattavasti veren triglyseridi- eli rasvatasoja.

Suomalainenkin taipuu lapsena syväkyykkyyn, mutta koulussa kyky näivettyy.

Hadzojen istumistyyli on suosittu myös joissakin Kaukoidän maissa, mistä juontuu syväkyykyn toinen nimi aasialainen kyykky. Vietnamissa, jossa lihavia on tilastoidusti maailman vähiten, kyykky on luonteva asento jopa vanhuksille.

Useimmat suomalaisetkin taipuvat kyykkyistuntaan pikkulapsena mutta menettävät taidon koulun pulpetin ääressä. Kyykkyyn on turha itseään väkisin pakottaa, mutta tuolilta kannattaa asiantuntijoiden mukaan ponkaista ylös mahdollisimman usein. Kevytkin fyysinen toiminta, kuten hidas kävely, pienentää sydäntä kuormittavia rasva-arvoja.

Maailman terveellisin suolisto

METSÄSTÄJÄ-KERÄÄJIEN painoindeksi pysyy yleensä ihannelukemissa koko aikuisiän. Toisin kuin voisi kuvitella, se ei kuitenkaan ole vimmatun kalorinpolton tulosta. Itse asiassa heidän päivittäinen energiankulutuksensa on keskimäärin samaa tasoa kuin passiivisten länsimaalaisten.

Tutkijoiden mukaan tätä selittää lepoaineenvaihdunta, joka käsittää 60–75 prosenttia päivittäisestä energiankulutuksesta. Hoikat ihmiset kuluttavat vähemmän energiaa levossa kuin lihavat, mutta metsästäjä-kerääjät kuluttavat länsimaalaisia vähemmän jopa silloin, kun vertailtavana on samankokoisia ja -ikäisiä ihmisiä.

Kyse on pohjimmiltaan siitä, miten luonnonvalinta on ohjannut eliöiden energiavarojen tehokkainta käyttöä. Pontzer arvioi, että erittäin aktiivisen ihmisen keho kuluttaa keskimäärin vähemmän energiaa tavallisissa päivän toimissa, jotta enemmän energiaa säästyy liikuntaan.

Näkemystä tukee sekin, että apinat, joita pidetään vankeudessa, polttavat yhtä paljon kaloreita kuin luonnossa elävät, fyysisesti aktiivisemmat lajitoverinsa.

Pontzerin mukaan tämä on myös oiva osoitus siitä, että liikunta on huono keino laihtua. Ruokavaliota ja liikuntaa tulisikin ajatella kahtena erillisenä työkaluna kahteen eri tarkoitukseen, hän ohjeistaa. Sydänterveyden parantamisessa kannattaa keskittyä liikuntaan ja painonhallinnassa ruokavalioon.

Viime vuosina on puhuttu paljon luolamiesdieetistä, jota kaikkien esivanhempiemme väitetään noudattaneen. Tosiasiassa varhaisilla ihmisillä ei koskaan ollut vain yhtä tapaa syödä, vaan ruokavalio määräytyi sijainnin ja vuodenajan mukaan, kertoo Helsingin yliopiston tutkijaryhmä Yliopisto-lehdessä.

Ainoa juoma on kaloriton vesi. Mitään muuta juomaa ihminen ei tarvitsekaan.

Ihmiset söivät, mitä ympäristö tarjosi. Napa-alueilla eläneet turvautuivat enimmäkseen villieläinproteiiniin, kun taas Afrikassa kulutettiin enemmän luonnonvaraista kasvisruokaa. Ainoa juoma oli kaloriton vesi. Mitään muuta juomaa ihminen ei fysiologisesti tarvitsekaan.

Ero nykyravintoon oli suuri: ei ollut maitotuotteita, viljaruokia, puhdistettua sokeria, kasviöljyjä eikä alkoholia. Nykyisin yhdysvaltalaiset saavat näistä elintarvikkeista keskimäärin yli 70 prosenttia energiastaan.

Esivanhemmillamme ei ollut myöskään makeita hedelmiä, jotka ovat pitkällisen jalostuksen tulosta. Kivikauden villihedelmien makeusaste vertautuu porkkanaan. Maasta ei kaivettu tärkkelyspitoisia perunoita vaan paljon vähäkalorisempia juuria ja mukuloita.

Muinaiselta ruokalistalta puuttuivat myös öljymarinoidut pihvit ja rasvainen pekoni. Villiriistan liha oli – ja on – vähärasvaisempaa kuin tuotantoeläinten.

Hadzojen ruokavalio koostuu yhä vähäkalorisista mukuloista, metsämarjoista, villilihasta ja hunajasta. Rasvaa ruoka sisältää vain vähän, mikä on yksi sydän- ja verisuonisairauksilta, Alzheimerilta ja diabetekselta sekä suolisto-ongelmilta suojeleva lisätekijä.

Ravintokuituja hadza syö keskimäärin noin sata grammaa päivässä – noin viisinkertaisesti keskimääräiseen suomalaiseen aikuiseen verrattuna. Kuidut lisäävät kylläisyyttä, vähentävät ruoanhimoa, tasaavat verensokerin heilahtelua ja ruokkivat hyödyllisiä suolistomikrobeja.

Valtava kuitumäärä selittää, miksi hadzoilla on poikkeuksellisen monipuolinen suolistobakteeristo: lajeja löytyy noin 40 prosenttia enemmän kuin länsimaalaiselta. Gut Microbes -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että hadzojen suolistossa elää myös bakteerityyppejä, joita ei yleensä esiinny länsimaisesti ruokailevilla.

Tämäkin ero on olennainen tautiriskien kannalta. Mitä suurempi kirjo bakteereja suolistoa asuttaa, sitä vähemmän sairauksia yleensä havaitaan.

Ravinto säätää mikrobistoa

HADZOJEN ravinnonhankintaa ohjaa kausivaihtelu. Sadekaudella marraskuusta huhtikuuhun ruokavaliossa painottuvat marjat ja hunaja, kuivana kautena he syövät enemmän lihaa. Kuitupitoisia mukuloita ja apinanleipäpuun hedelmiä hadzat kuluttavat ympäri vuoden.

Lihan hallitessa ruokavaliota suoliston mikrobisto muuttuu hyvin lähelle länsimaista, ja sadekaudella kirjo alkaa jälleen monipuolistua.

Havainto tukee ajatusta, jonka mukaan mikrobiston koostumusta voi muuttaa ruokavalion avulla. Toisin sanoen aineenvaihduntaa on mahdollista säätää terveeseen suuntaan syömällä ruokaa, joka auttaa hyödyllisiä suolistobakteereja valtaamaan tilaa haitallisilta.

Metsästämään ja keruuseen lähdetään heti herättyä, ilman aamiaista.

Entä onko ruokarytmillä väliä? Kehittyneissä yhteiskunnissa tehdyt tutkimukset puoltavat vahvasti säännöllistä ruokailua.

Länsimaissa korostetaan usein erityisesti aamiaisen merkitystä, mutta ei ole tukevaa näyttöä siitä, että aamiaisen jättäminen väliin johtaisi painon nousuun tai että sen syöminen edistäisi painon pudotusta, kertoo British Medical Journal -lehdessä vuonna 2019 julkaistu tutkimuskatsaus.

Hadzoille koko aamiaisen käsite on vieras – heillä ei ole sille edes vakiintunutta sanaa.

Tyypillisesti pian heräämisen jälkeen heimon miehet lähtevät tyhjin vatsoin metsästämään tai hunajankeruuseen. Muutaman tunnin kuluttua he saattavat napostella marjoja, mikäli sattuvat niitä löytämään.

Leiriin jääville taas kourallinen hunajaa puolen päivän tienoilla voi olla ainoa ruoka ennen ilta-ateriaa. Ruokailutavat kuitenkin vaihtelevat suuresti leirin koon ja vuodenajan mukaan.

Sisäisen kellon ehdoilla

Unta hadza tarvitsee keskimäärin 6,5 tuntia yössä, mikä on selvästi vähemmän kuin kehittyneiden maiden ihmisten 7–9 tuntia. Hadzat menevät nukkumaan keskimäärin kello 22 ja heräävät keskimäärin kello 7.

Toronton yliopiston tutkijat havaitsivat, että kukaan hadza-heimossa ei nuku läpi yön. He nousevat yksi kerrallaan useita kertoja yön aikana ja heräävät eri aikoihin aamulla.

20 vuorokautta kestäneen tarkkailun aikana kaikki aikuiset nukkuivat ainoastaan 18 minuuttia samanaikaisesti. Yli 99 prosenttia vuorokaudesta joku ryhmästä oli hereillä varoittamassa mahdollisista vaaroista, kuten petoeläimistä.

Kaikissa maailman väestöissä nukkumisaikojen erot ovat vahvasti sidoksissa ikään – niin myös hadzoissa. Nuoret hadzat valvovat noin kello 23:een asti ja heräävät kello 8:n jälkeen, kun taas vanhemmat menevät nukkumaan jo kello 20 ja nousevat ylös ennen kuutta aamulla.

Kullekin ihmisyksilölle sopiva uniaikataulu on aina riippuvainen omasta kronotyypistä eli sisäisestä vuorokausirytmistä. Sitä ohjaavat biologiset kellot, joita sijaitsee lähes jokaisessa kudoksessa ja elimessä. Useimmat ihmiset on ohjelmoitu nukahtamaan 21—23:n aikaan ja heräämään, kun aurinko nousee.

Länsimaisen yhteiskunnan vaatima vuorokausirytmi ei sovi kaikille.

Tutkimusten mukaan noin 47 prosenttia suomalaisista aikuisista on aamuvirkkuja ja iltaihmisiä on noin 12 prosenttia. Hadzoja tutkineet arvelevat, että erilaiset kronotyypit voivat olla evoluution luoma sopeuma yhteisöllisen valppauden ylläpitämiseksi. Se on auttanut lajiamme selviytymään vaarallisissa ympäristöissä.

Tästä syystä länsimaisen yhteiskunnan vaatima vuorokausirytmi ei sovi kaikille. Siksi sen muuttaminen kronotyyppien vaatimaan suuntaan voisi edistää jopa kansanterveyttä.

On esimerkiksi näyttöä siitä, että kun koulun alkamisaikaa myöhennetään, koululaiset nukkuvat enemmän. Näyttöä on myös siitä, että vuorotyöläiset saavat unesta nopeammin kiinni ja nukkuvat paremmin, kun vuorokausirytmi räätälöidään juuri heidän kronotyypeilleen sopivaksi.

Urapolku ei paina

IHMINEN on laumaeläin, ja siksi sosiaalisuus on olennaista mielemme hyvinvoinnille. Läntinen individualismi on ruokkinut yksinäisyysepidemiaa, kun taas metsästäjä-kerääjän elämä on yhteisöllistä.

Kaikki lähtee kasvatuksesta: metsästäjä-kerääjien jälkikasvuun juurtuu yhteisöllinen ajattelutapa, samaten hyvä itsetunto ja vankka mielenterveys. Kasvatukseen osallistuvat muutkin kuin lapsen vanhemmat, ja lapsilla on aikaa leikkiä ja keskustella. Koskettaminen, kantaminen ja hellittely on yleistä. Lasten itkuun reagoidaan nopeasti.

Mieltä ei myöskään paina rahan riittävyys tai työhuolet.

”He eivät välitä urastaan tai köyhyydestään, ja viettävät päivänsä ulkona ystävien ja perheen kanssa heidän koko elämänsä. Nämä tekijät liittyvät yleensä onnellisuuden tunteeseen, millä puolestaan on keskeinen rooli yleisessä terveydentilassa”, Helsingin yliopiston tutkimusryhmä kirjoittaa.

Lauri Seppälä on vapaa tiedetoimittaja ja tiedetoimituksen vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 13/2021.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000008334829.html