Kuva: Stina Tuominen / Yle
Suomen mediakentän uudet pelurit levittävät kärkeviä ja toisinaan valheellisia uutisia yhä suuremmille yleisöille. Yle selvitti, miten MV-lehden, Magneettimedian ja Verkkomedian uutiset syntyvät ja miksi niitä tehdään.
Vantaalainen sähköasentaja Casimir Nykopp kuuli elokuun puolivälissä huolestuttavan huhun: Kirkkonummen KN Keskuksesta perustettaisiin vastaanottokeskus, ja rakennuksessa asuvia virolaisia, venäläisiä ja puolalaisia työmiehiä oltiin parhaillaan häätämässä turvapaikanhakijoiden tieltä.
Nykopp ei tyytynyt arvuuttelemaan huhun todenperäisyyttä, vaan päätti tarkistaa asian itse.
– Mietin että mä en oo koskaan käynyt vastaanottokeskuksessa. Ajattelin avata omia silmiäni, mitä meininki on.
Nykopp meni omien sanojensa mukaan jututtamaan molempia osapuolia. Virolaiset työmiehet vahvistivat huhun saamistaan lähtöpasseista, ja Nykopp halusi jakaa tiedon maailmalle. Pelkkään Facebook-vuodatukseen hän ei tyytynyt. Nykopp lähetti kuvaamansa videopätkät ja raportit puhelimellaan MV-lehdelle.
– Ajattelin että MV-lehti on varmasti sellainen, joka julkaisee ja on kiinnostunutkin asiasta.
Casimir Nykopp.
Nykopp oli oikeassa. Noin neljän tunnin kuluttua raportti oli julkaistuna MV-lehden sivuilla. Raportin mukaan työmiehet "luultavasti häädetään huomenna pois”, että vastaanottokeskukseen saapuneet pakolaiset ovat “afrikkalaisia rikkaita lapsia, jotka ovat tulleet Hollannista Ruotsin kautta Suomeen”, ja että rakennukseen "rahjataan kuulemma 400 pakolaista vielä lisää". Lisäksi raportin mukaan venäläiset olivat myös "ottaneet yhteen afrikkalaisten kanssa ennen kuin poliisi tuli paikalle".
Palkkioksi Nykopp sai hyvää mieltä. Juttua luettiin ensimmäisen parin tunnin aikana yli 10 000 kertaa. Mutta pitääkö raportti paikkansa?
Kirkkonummen vastaanottokeskuksen johtaja Veikko Pyykkönen sanoo, että rakennuksessa todellakin asuu enää vain vastaanottokeskuksen asukkaita. Työmiehiä ei Pyykkösen mukaan kuitenkaan tylysti potkittu päivässä pihalle, vaan heitä asui rakennuksessa vielä kuun loppuun, minkä vuokra-antaja KN Keskus vahvistaa. Turvapaikanhakijoita rakennuksessa on 300, ja suurin osa heistä on irakilaisia nuoria miehiä. Väitetystä tappelusta vastaanottokeskusken henkilökunta ei ollut kuullut.
Nykopp ei haastatellut viranomaisia. Miksi?
– Mä en luota suomalaisiin viranomaisiin. Ainut, johon joten kuten saatan luottaa, on Puolustusvoimat.
Kasvava, kirjava, sakki
Nykoppin tapaus on kuvaava esimerkki MV-lehden, Magneettimedian ja Verkkomedian toimintatavoista. Kenen tahansa raportti kelpaa, kunhan se istuu julkaisun linjaan. Osassa kirjoituksista faktat ovat kunnossa, osassa on asiavirheitä ja osa jutuista on täysin tuulesta temmattuja.
Julkaisut ovat niin uusi toimija Suomen mediakentällä, ettei niille ole vakiintuntutta nimeä. On puhuttu lievimmillään vaihtoehtomediasta ja syyttävimmillään räyhä- tai valemediasta, vihasivustoista tai disinformaatiosivustoista. Osa tutkijoista kutsuu sivustoja eliitin vastaiseksi mediaksi tai vastamediaksi niiden valtaapitäviä vastaan hyökkäävän luonteen vuoksi.
Tässä jutussa käytämme sivustoista termiä vastamedia.
Vastamedian sisältö muistuttaa ulkoisesti perinteistä "valtamediaa", mutta uutista tuottaa harvoin julkaisun oma toimittaja.
Nykoppin kaltaisten kansalaisjournalistien lisäksi yleisimpiä tiedonlähteitä ovat erityisesti maahanmuuttovastaiset blogitekstit, ulkomaisten vastamediajulkaisujen jutut ja Facebook-päivityksien kautta kiertävät somehuhut. Vaikka julkaisut julistavat kertovansa totuuden, josta "propagandaa suoltava valtamedia vaikenee", ne käyttävät jatkuvasti lähteenään myös perinteisten tiedotusvälineiden uutisia. Kaikki kelpaa kunhan se sopii lehden linjaan.
Kolmella julkaisulla on paljon yhteistä, mutta myös omat ominaispiirteensä. Magneettimedian sivuilta paistaa avoin juutalaisvastaisuus. MV-lehti keskittyy käsittelemään maahanmuuttoa ja islamia negatiivisessa valossa. Verkkomedia eroaa edellisistä, sillä se on sävyltään vahvasti venäläismyönteinen.
Uutta on, että kaikkia neljää suurinta vastamediasivustoa kootaan nykyään Suomen rajojen ulkopuolella.
Suomalaisen vastamedian keskeiset sivustot, tekijät ja lähteet. Kuva: Stina Tuominen / Yle
Magneettimedia – käännös oikeaan
Magneettimedian linja on kuluvan vuoden aikana muuttunut äärioikeistolaisempaan suuntaan.
Syksyyn 2013 asti Magneettimedia oli ilmaisjakelulehti, joka julkaisi artikkeleita vaihtoehtohoidoista ja rokotekriittisyydestä. Lehti käänsi ja julkaisi myös pitkiä artikkeleita salaliittoteorioista. Niissä saatettiin esimerkiksi väittää, ettei juutalaisten massamurhaa eli holokaustia oikeasti tapahtunut.
Lehden perusti Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Lahdessa toimivan tavarataloketju J. Kärkkäinen Oy:n perustaja Juha Kärkkäinen. Magneettimedian päätarkoitus oli toimia tavaratalojen mainoslehtenä, ja sitä jaettiin yli 300 000 talouteen.
Juutalaisvastaisen kirjoittelun vuoksi tavarataloyhtiö J. Kärkkäinen Oy tuomittiin vuonna 2013 kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 45 000 euron yhteisösakkoihin. Kärkkäinen itse tuomittiin 90 päiväsakkoon.
Magneettimedia
Magneettimedian perusti alun perin tavarataloyrittäjä Juha Kärkkäinen.
Kärkkäinen luopui julkaisusta vuoden 2013 lopulla. Nyt lehteä julkaisee Pohjoinen Perinne -yhdistys, joka on yhteydessä äärioikeistolaiseen Suomen Vastarintaliikkeeseen. Päätoimittaja on helmikuusta 2015 alkaen ollut Ruotsissa asuva Markku Juutinen.
Magneettimedian aiheita ovat maahanmuutto- ja juutalaisvastaisuus, salaliittoteoriat ja vaihtoehtohoidot.
Ilmaisjakelun tekeminen lakkasi syksyllä 2013, ja Kärkkäinen perusti markkina-alueidensa uudeksi ilmaisjakeluksi KauppaSuomi-nimisen lehden.
Sivustoa julkaisee nyt Pohjoinen Perinne -yhdistys. Yhdistysrekisterin mukaan yhdistyksen nimenkirjoittajat ovat Jesse (Eppu) Torniainen, Tomi Tiihonen ja Tuomas Illikainen. Kaikki kolme toimivat äärioikeistolaisessa Suomen Vastarintaliikkeessä (SVL).
Tiihonen on toiminut SVL:n propagandajulkaisun eli Kansallisen Vastarinnan vastaavana toimittajana. Illikainen puolestaan on pitänyt SVL:n Kadulle.com-verkkokauppaa. Kytkös on vahvistunut: Magneettimedia on tänä vuonna jakanut tai lainannut useita artikkeleita Kansallinen Vastarinta -lehdestä, joka on SVL:n oma julkaisu.
Yle ei tavoita kolmikosta ketään kertomaan julkaisusta. Pohjoinen Perinne -yhdistykseen liitetty aiempi puhelinnumero ei sekään ole enää yhdistyksen käytössä.
Lehden uudeksi päätoimittajaksi tämän vuoden helmikuussa valitun Markku Juutisen tarkka tausta on myös hämärän peitossa. Juutinen asuu Ruotsissa, osoitetietopalvelun mukaan Salan kunnassa lähellä Uppsalaa. Magneettimedian nettisivujen mukaan hän on sivuston pitkäaikainen kirjoittaja ja koulutukseltaan insinööri ja tradenomi.
Juutinen on viime vuonna perustanut kansallismielisen Vastarintakaarti-yhdistyksen. Sen verkkosivujen mukaan yhdistys vastustaa ylikansallista valtaa ja puolustaa itsenäisyyttä.
Juutinen kieltäytyy Ylen haastattelupyynnöstä, eikä kommentoi Magneettimedian yhteyttä äärioikeistoon.
– Emme anna nyt haastatteluja valtamedialle, hän vastaa.
Lehteä aiemmin kustantaneen Juha Kärkkäisen on arveltu toimivan yhä Magneettimedian taustalla. Tästä syystä esimerkiksi tekstiiliyritys Finlayson lopetti keväällä yhteistyönsä tavaratalo Kärkkäisen kanssa. Kärkkäinen ei kommentoi väitettä suuntaan eikä toiseen.
– En ota kantaa Magneettimediaan. Pohjoinen Perinne on nyt kustantaja, he omistavat tavaramerkin ja sinne on luovutettu oikeudet, Kärkkäinen sanoo.
Kärkkäisen on epäilty muun muassa rahoittavan Magneettimediaa.
– Ei se rahoitusta tarvitse, se on verkkosivusto joka pyörii vapaaehtoisvoimin. Kulut ovat todennäköisesti minimissä, Kärkkäinen sanoo.
Kuva: Kuvakaappaus MV-lehden etusivulta 30.10.2015.
MV-lehti – somehuhuja maahanmuuttajista ja keskisormi valtamedialle
MV-lehti nousi laajemman yleisön tietoisuuteen maaliskuussa, kun julkisuudessa kohistiin Tapanilan joukkoraiskauksesta. Perinteisistä tiedotusvälineistä poiketen MV-lehti julkaisi kuvia, nimiä ja yksityiskohtaisia tietoja rikoksista epäillyistä, mikä toi julkaisuille suuren määrän yleisöä. Bloggari Saku Timosen mukaan uutisten sekaan mahtui myös täysin perättömiä tietoja.
Tänä päivänä lehti on yhä enemmän painottunut maahanmuuttajia ja islamia koskevien negatiivisten uutisten, huhujen ja virheelliseen tiedon levittämiseen. Näiden lisäksi MV-lehden tähtäimessä ovat instituutiot, kuten Yleisradion ja Helsingin Sanomien edustama "valtamedia".
Ylen toimittaja Eero Mäntymaan haastattelupyyntöön MV-lehden Barcelonassa asuva perustaja Ilja Janitskin vastasi näin:
Tämä ei kuulosta ollenkaan lupaavalle, sillä olet FB tietojen mukaan äärivasemmistolainen "rodultasi". Aika huolestuttavaa että kaltaisiasi saa olla pakkoveron muodossa manipuloimassa ihmisten mieliä. Tuputat siis äärivasemmistolaista paskaa ihmisille joista he joutuvat maksamaan.
Haastattelupyyntö päätyi välittömästi MV-lehden sivuille haukkujen kera. Julkinen haistattelu valtamedian toimittajille on MV-lehden vakiokäytäntö. Julkaisusta kriittisesti kirjoittanut toimittaja saa sen sijaan varautua lokakampanjaan. Tämän sai kokea Lännen Median toimittaja Juha Vainio, joka kirjoitti MV-lehdestä keväällä.
MV-lehti (entinen Mitä Vittua?)
MV-lehden perusti vuonna 2014 Ilja Janitskin, joka asuu nykyisin Barcelonassa.
MV-lehti käsittelee suurilta osin maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia negatiivisessa valossa. MV-lehti käyttää lähteenään blogeja, somehuhuja, lukijan vinkkejä ja muuta mediaa.
MV-lehti on toistuvasti kopioinut ja julkaissut muualla tuotettua sisältöä ilman lupaa. Sanoma ja Otavamedia ryhtyivät tämän vuoksi elokuussa oikeustoimiin selvittääkseen, onko verkkojulkaisu MV-lehti syyllistynyt tekijänoikeusrikkomuksiin.
– Minua uhattiin sosiaalisessa mediassa turpaan vetämisellä useita kertoja. Sain myös artikkelin julkaisun jälkeen useita puhelinsoittoja tuntemattomista numeroista. Vastasin soittoihin, mutta toisesta päästä ei kuulunut koskaan mitään. Arvelen soittojen liittyvän siihen, että MV-lehdessä julkaistiin kaikki yhteystietoni, Vainio sanoo.
Ikävintä Vainion mukaan oli Janitskinin MV-lehdessä julkaisema kirjoitus, jossa luvattiin rahaa niille, jotka toimittaisivat lehdelle arkaluontoisia tietoja Vainiosta tai hänen kollegoistaan. Oikeustoimia ei kuitenkaan päätetty käynnistää.
– Rikosilmoituksen laatiminen todennäköisesti johtaisi vain uuteen lokakampanjaan ja antaisi MV:lle turhaan juttuaiheita, Vainio sanoo.
Keväällä Imagelle antamassaan haastattelussa Janitskin suunnitteli lanseeraavansa MV-lehdestä kansainvälisen julkaisun sekä uuden, terveysaiheista kertovan sivuston. Toistaiseksi Janitskin on perustanut MV-lehden rinnalle Uber Uutiset -sivuston, jonka sisältö on enemmän tai vähemmän samaa kuin MV-lehdessä.
Verkkomedia – sivutuote Donetskista
Verkkomedia on Donetskissa asuvan suomalaisen Janus Putkosen luoma sivusto. Putkonen toimitti vuonna 2011 perustamaansa lehteä ensin Thaimaasta käsin, kunnes muutti tämän vuoden kesällä Donetskiin Itä-Ukrainaan.
Siellä hän ryhtyi hoitamaan niin sanotun Donetskin kansantasavallan eli Itä-Ukrainan kapinallishallinnon lehdistösuhteita. Tätä varten on perustettu sisarsivustot Dnipress ja Doni News. Niissä julkaistaan uutisia Itä-Ukrainan kapinallisten näkökulmasta seitsemällä kielellä, myös suomeksi.
Putkonen antaa Ylelle videopuheluhaastattelun Donetskista. Hän sanoo, että Verkkomedian tarkoitus on ennen kaikkea haastaa valtamediaa.
– Tarve vaihtoehtomedialle on olemassa. Verkkomedian vanavedessä on tullut uusia toimijoita.
Donetskin-aikana Verkkomedia on ollut osin alasajettu, kun Putkonen on keskittynyt paikalliseen toimintaan. Nyt sivusto on tarkoitus aktivoida uudelleen, Putkonen sanoo. Putkonen kertoo saaneensa avukseen suomalaisen lehdistösihteerin, jota hän kutsuu "Jaanaksi".
Tuleeko Verkkomediasta Ukrainan kapinallisuutisoinnin pääkanava? Putkonen kiistää.
Verkkomedia
Verkkomedian perusti vuonna 2011 Janus Putkonen, joka asuu nykyään Donetskissa Ukrainassa.
Julkaisun aiheita ovat globaalin eliitin kritiikki, uutisointi Venäjän näkökulmasta ja maahanmuutto- sekä juutalaisvastaisuus.
Verkkomedia on syksyn aikana ollut välillä tauolla.
– Meillä on jo uutistoimintaa täältä suomeksi. Verkkomedian tehtävä on tuoda esiin suomalaisia näkökulmia, purevaa geopoliittista kirjoittelua Suomen asemasta, hän sanoo.
– Suomi on luisumassa kohti konfliktia. Maa pitää itsenäistää uudelleen. Samaan aikaan maahanmuutolla luodaan sosiaalista hajaannusta, hän sanoo.
Verkkomedian arvellaan keräävän yli 10 000 lukijaa päivässä, mutta sen otsikointi ja sanamuodot ovat olleet MV-lehteä ja Magneettimediaa maltillisempia.
– Kaksi vuotta sitten kokeilin, pystynkö tuplaamaan kävijämäärät jos teen räväkämpiä otsikoita. Kokeilu ei onnistunut, koska määrät kolminkertaistuivat. Mutta vakituiset lukijat turhautuivat ja kyselivät, meinaanko ryhtyä seiskaksi, Putkonen kertoo.
Putkonen sanoo tukevansa myös muiden vastamediasivustojen toimintaa.
– En mä välttämättä toimisi samalla tavalla kuin vaikka Ilja [Janitskin], mutta diggaan ajatuksesta, että tehdään räväkästi. Viekö se sitten kansansivistystä eteenpäin, on eri asia.
Lähteeksi käy melkein mikä vain
Jos MV-lehden perustaja Ilja Janitskin olisi suostunut haastatteluun, häneltä olisi kysytty muun muassa MV-lehden juttujen tekoprosessista. Tämän Janitskin tulkitsi keinoksi onkia lehden liikesalaisuuksia.
luulitteko Te, että me todella antaisimme ns. liikesalaisuudet ja keinot julkisiksi kuinka julkaisuja tehdään, niin teidän kutsumanne "infosodan" aikana? Ilmaiseksi siis antaisimme tiedot kuinka lukijamäärät saadaan nousuun?
MV-lehden strategia lukijamäärien nostoon on kuitenkin selvä: lukijoille tarjotaan sitä, mitä valtamediasta ei saa. MV-lehti kokoaa yhteen salaliittoteorioita, maahanmuuttoa ja islamia käsitteleviä blogeja, uutisia ja juoruja, ronskilla kielenkäytöllä höystettynä.
Uutisiksi kelpaavat esimerkiksi somehuhut Suomen pakolaistilanteesta tai perättömät tilastotiedot Ruotsissa tapahtuvista raiskauksista. Kun WHO linkitti makkaran ja pekonin syöpään, näki MV-lehti tämänkin osoituksena maailman "islamilaistamisesta".
Sama toimintatapa yhdistää kaikkia kolmea julkaisua. Materiaali voi tulla mistä vain, kunhan sopii lehden linjaan. Aineistoa lainataankin runsaasti suoraan suomalaisista blogeista ja ulkomaisesta vastamediasta.
MV-lehti tekee näin myös lupaa kysymättä. Helsinkiläisen Sami Parkkosen kirjoittamasta Sanden blogista on lainattu MV-lehteen kymmenen kirjoitusta. Parkkosen mukaan osa kirjoituksista oli julkaistu niin, ettei käynyt ilmi niiden olevan lainattuja.
– Se aiheutti sekaannuksia. Multa alettiin kysyä, että olenko duunissa MV-lehdellä vai mitä. Siinä vaiheessa sanoin MV-lehdelle kiitos mutta ei kiitos, eli pyysin heitä lopettamaan tällaisen toiminnan. Blogini ovat omia mielipiteitäni, Parkkonen kertoo.
Parkkonen oli keväällä Itsenäisyyspuolueen eduskuntavaaliehdokkaana. Poliittinen aktiivisuus yhdistää useita bloggaajia, joiden tekstejä lainaillaan vastamediassa: moni on ollut ehdolla erityisesti Itsenäisyyspuolueen ja Muutos 2011 -puolueen listoilla.
Parkkonen puolustaa vastamediaa mutta uskoo, että esimerkiksi MV-lehdessä on kyse pääasiassa rahanteosta.
– Oma käsitykseni on, että MV-lehti on myös kaupallinen media, pyrkii saamaan mahdollisimman paljon lukijoita ja sitä kautta myymään mainostilaa. Ellei olisi tätä maahanmuuttajahärdelliä, ne tekisivät juttuja siitä että vaikkapa Konalan K-kaupassa on töissä ufoihmisiä, Parkkonen kärjistää.
– Magneettimediaa en myöskään jaksa seurata. Siellä on enemmän tätä rotuaatetta, joka on mulle vierasta, hän jatkaa.
Omaa blogiaan Parkkonen kutsuu provokatoriseksi pamfletiksi. Blogista löytyy kirosanojen ja isojen kirjainten sävyttämiä eliittiä ja valtamediaa kritisoivia tekstejä.
Totuus jää lukijan vastuulle
Yksikään vastamediasivustoista ei ole journalistisen itsesääntelyn piirissä. Blogitekstejä lukuunottamatta kirjoitukset julkaistaan nimettöminä. Toimittajien nimiä ja yhteystietoja ei sivuilta löydy, joten jos virheitä sattuu, ei ole ketään kenelle oikaisupyyntö osoitetaan. Vastuu julkaistujen juttujen mahdollisista virheistä jää lukijoille.
"Sivuilla ja uutisvirrassa saattaa olla virheitä ja väärää informaatiota. Lukijan on aina muistettava olla lähdekriittinen ja käytettävä omaa harkintaa lukiessaan julkisia uutisia", kertoo Verkkomedia esittelytekstissään.
Sivustoilla esiintyvistä virheistä ei voi valittaa Julkisen sanan neuvostoon (JSN), koska välineet eivät ole neuvoston jäseniä. Jää lukijan vastuulle ottaa selvää, mitkä tiedoista ovat virheellisiä ja mitkä totta.
Kantavatko sivustot mitään vastuuta? Putkonen sanoo kantavansa lopullisen vastuun, mutta toisaalta virheiden olevan yksittäisten kirjoittajien vastuulla. Hänen mukaansa Verkkomedia on "mediakerho", joka ei voi edes liittyä JSN:ään.
– Olen yhteisten pelisääntöjen kannalla. Mutta tämä on niin uutta toimintaa, että emme voi vielä toimia samalta viivalta muiden kanssa, Putkonen sanoo.
Entä rikosoikeudellinen vastuu? Se on toistaiseksi ulottunut vain Magneettimedian vuoden 2013 juutalaiskirjoittelutuomioon. Lisäksi Sanoma ja Otavamedia ovat selvittämässä, onko MV-lehti syyllistynyt rikkomuksiin tai rikoksiin, koska se on julkaissut ilman lupaa lehtien kokonaisia artikkeleita.
Toinen Magneettimedian kirjoittelua koskenut esitutkinta lopetettiin kuluvan viikon alussa. Kyse oli yksityishenkilön tekemästä tutkintapyynnöstä, onko Magneettimedia syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske katsoi, että vaikka artikkelit ovat olleet erittäin provosoivia, teot eivät täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Tutkintapyyntöön kuuluneista jutuista ensimmäisessä arvosteltiin Punaista Ristiä, poliisia ja mediaa. Viranomaisten mukaan artikkeli oli räikeä ja voimakkaan maahanmuuttovastainen, muttei kiistatta lainvastainen.
Toisessa jutussa käsiteltiin toisen maailmansodan jäljiltä Sveitsiin jääneitä talletuksia, joilla ei ole omistajaa. Jutussa muun muassa juutalaisia kohtaan esitetyt väitteet olivat poliisin mukaan niin värittyneitä, ettei kukaan pitäisi niitä totena. Lisäksi Israelin valtion arvostelua pidetään yleisesti sananvapauteen kuuluvana, eikä se yksin täytä rikoksen tunnusmerkistöä.
Janus Putkonen (vas.), Ilja Janitskin ja Markku Juutinen Kuva: Yle, Yle, Magneettimedia
Millä rahalla tätä tehdään?
Suomalainen vastamedia on toistaiseksi taloudellisesti vaatimatonta toimintaa.
Magneettimedian verkkosivuilla ei ole tällä hetkellä lainkaan mainoksia.
Verkkomediaa on epäilty Venäjän rahoittamaksi, mutta Putkonen kiistää väitteen. Hänen mukaansa Verkkomedia pyörii vapaaehtoisteksteillä ja pienin lahjoitusvaroin. Sivustolla ei ole mainoksia.
– Raha ei ole näytellyt minkäänlaista roolia. Olisin toivonut, että Suomesta olisi löytynyt joku rohkea liikemies rahoittamaan, mutta toistaiseksi mesenaattia ei ole löytynyt, Putkonen sanoo.
Kolmikosta ylivoimaisesti luetuin on MV-lehti, joka on tavoittanut verkkosivujen kävijämääriä listaavan OINDEX-sivuston mukaan parhaina viikkoinaan jopa 800 000 kävijää. Luku on kuitenkin vahvasti yläkanttiin, sanoo markkinoinnin asiantuntijapalveluita tarjoavan Mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja Jani Halme.
– Käyttäjämääriä on yliarvioitu. Meidän arvion mukaan MV-lehti tavoittaa noin 80 000 ihmistä joka viikko, Halme sanoo.
Halme päätyi lukuun käyttämällä OINDEX:n lisäksi kahta muuta verkkoliikennettä listaavan sivuston, Alexan ja TNS Metrix:n tietoja.
Halme arvioi Ylen pyynnöstä myös MV-lehden keräämät mainostuloja. MV-lehden sivuilla on enimmäkseen kansainvälisten nettikasinoiden mainoksia. Halmeen mukaan tällaiset mainostajat toimivat komissioperiaatteella, eli jakavat julkaisuille rahaa sen mukaan mitä enemmän niiden sivuilta päätyy pelaajia nettikasinoon. Millaisia mainostuloja MV-sivusto tällaisilla kävijämääriä tahkoaa?
– Meidän arviomme mukaan tällaisilla kävijämäärillä MV-lehden ansainta on 13 000–35 000 euroa kuukaudessa, Halme sanoo.
Ja miksi tätä tehdään?
MV-lehti, Magneettimedia tai Verkkouutiset eivät tavallisesti jaa juttupalkkioita, joten raha tuskin motivoi kirjoittajia. Miksi niihin sitten kirjoitetaan?
Bloggareille ja muille kansalaisjournalisteille sivustot ovat ainakin paineenpurkuväylä. Esimerkiksi Verkkomediaan kirjoittavien joukossa on muun muassa poliittisen vasemman laidan kirjoittajia, joiden on vaikea saada muualta palstatilaa.
Yksi heistä on talouskriitikko ja tietokirjailija Ari Ojapelto, joka kirjoitti 1980-luvulta 1990-luvun puoliväliin asti kolumneja muun muassa Tekniikka & Talous -lehteen ja kokoomuksen Nykypäivään sekä satunnaisia artikkeleja Talouselämä-lehteen.
– Sen jälkeen ovet valtamedioissa sulkeutuivat. Minut on luokiteltu ellei vaaralliseksi niin ainakin kiusalliseksi kirjoittajaksi, enkä ole saanut palstatilaa juuri missään asiassa. Kansan Uutiset on ollut ainoa, joka on ottanut tekstejäni vastaan, vaikken ole edes aatteeltani kommunisti, Ojapelto kertoo.
Kansan Uutiset ei Ojapellon mukaan kuitenkaan julkaise kaikkia hänen kirjoituksiaan. Niinpä Ojapelto suostui mielellään, kun Putkonen pyysi häntä kirjoittamaan Verkkomediaan. Pelkääkö Ojapelto uskottavuuden menettämistä, jos hän leimautuu vastamediasivuston kirjoittajaksi?
– En mä kauheasti sitä pelkää. Verkkomedia on marginaalinen ilmiö mediakentässä, mutta ellei sitä olisi, meikäläiset olisi vaiettu kokonaan. Itse asiassa haluaisin, että täällä olisi sata Verkkomediaa, Ojapelto sanoo.
Ojapelto ei saa kirjoituksistaan korvausta.
– Oikeastaan paljon vaihtoehtoja ei ole. Minusta nämä mediat päihittävät päivälehdet informaatioarvoltaan. Päivälehdet eivät taustoita asioita kunnolla eivätkä ota kantaa, ja nämä ottavat voimakkaasti kantaa.
Bloggari Sami Parkkonen sanoo, että bloginpito on samalla kritiikkiä valtamedialle.
– Se on se tiettyjen poliittisten tahojen ja kantojen peesailu. Enkä tarkoita että vaikka Yle olisi surkea laitos, välillä tulee hyviäkin juttuja, mutta usein ne ovat poliittisten agendojen värittämiä.
Tässä vastamedian lukijat ovat samaa mieltä Parkkosen kanssa. Lukijoiden keskuudessa elää vahva usko siihen, että perinteiset tiedotusvälineet sensuroivat tietoisesti esimerkiksi maahanmuuton negatiivisia puolia ja levittävät poliittisesti värittynyttä propagandaa. Lukijat kokevat, että vastamedia nostaa esille asioita joista ei valtamediassa keskustella.
Näin asian näkee myös Kirkkonummen vastaanottokeskuksesta MV-lehdelle raportoinut Casimir Nykopp.
– Tulee hyvä mieli, jos kokee että on saanut jotain hyvää aikaiseksi, tai julki jotain tietoa josta ei puhuta yleisesti.
Nykopp tiedostaa, että osa MV-lehden jutuista on "ihan paskapuhetta". Hän kuitenkin näkee, että on pitkälti kirjoittajien arvoista ja valinnoista kiinni, miltä julkaisu näyttää.
– Joko valitsee hyvän reitin, tekee asiallisia juttuja sinne... tai sitten tekee paskaa.
Isä Jyrki Vainio auttaa tytärtään harjoittelussa. Oikealla valmentaja Jarmo Viskari.
Mediastorm-tuotantoyhtiön tarinatyöpajoissaan tuottama mainio henkilökuva parturista. pienoisdokumentti alkaa arvoituksellisilla kuvilla ovista, ja itse päähenkilö nähdään vasta huomattavasti myöhemmin. Kuvauksessa käytetään paljon mobiilissa toimivia lähi- ja kaksiulotteisia kuvia.
Yksinkertainen on usein kaunista, kuten tässä videossa, jossa opiskelijoille esitetään yksi simppeli kysymys.
Esimerkin lyhyiden videoiden käytöstä tarjoaa Frontlinen ja Berkeleyn yliopiston opiskelijoiden yhteistyö projekti 16-vuotiaana vankilaan päätyneestä Alonza Thomasista. Videot ovat kestoltaan tyypillisesti 30- 50 –sekuntia, pisimmätkin vain pari minuuttia. Vastaavasti tekstiä on vähän. Tämä saattaa hyvinkin olla uudenlainen tapa tehdä dokumentteja verkkoon. Sen sijaan, että videosta koostettaisiin yksi esimerkiksi 45-minuuttinen teos, se paloitellaan katsojalle helpommin nieltäväksi kokonaisuudeksi.
Tieto ei vielä aiheuta vastaanottajassa toimintaa
1 vastaus
Valtakunnalliset mediat varmasti käyttävät huomattavaa valtaa, ja niissä työskentelevillä toimittajilla on varmasti vähintään kiusaus päästä hieman vaikuttamaan, ja siihen kiusaukseen on langennut jo moni.
Mutta eivät paikallisetkaan mediat ole viattomia, eivät varsinkaan ne jotka elävät mainostuloilla. Niiden motiivi epäasialliseen journalismiin on vain banaalimpi: jos kritisoi paikallisia vallanpiätjiä ja rahapiirejä, mainostulot loppuvat. Juuri sellaisen median toimittaja uskaltaa käyttää valtaa juurikin vain vallattomia ihmisiä kohtaan. Paikalliset ilmaisjakelulehdet ovatkin tökeröimpiä rotuennakkoluulojen ja rikospainotteisen uutisoinnin lähteitä.