Ylen MOT-ohjelma on saanut haltuunsa historian suurimman tietovuodon, joka tuo julkisuuteen veroparatiisimaihin perustettuja yhtiöitä ja niiden omistajia ympäri maailmaa. MOT:n toimittaja Minna Knus-Galàn kertoi aamu-tv:ssä, mitä hän ja muut tutkivat toimittajat ympäri maailmaa ovat saaneet selville. Video: Yle

Maailmaa ovat kuohuttaneet viikonlopusta lähtien paljastukset varallisuuttaan veroaparatiisiyhtiöihin piilottaneista poliitikoista, liikemiehistä ja urheilutähdistä. Ylen MOT-ohjelman toimittaja Minna Knus-Galán pääsi mukaan tutkimaan maailman suurinta tietovuotoa viime kesänä.

– Kuulin ensimmäisen kerran tästä aineistosta jo viime toukokuussa, ja sain ensimmäisen osan siitä kesälomallani kesäkuussa, muistelee Knus-Galán Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Knus-Galán pääsi käsiksi aineistoon kansainvälisen tutkivien toimittajien yhdistyksen ICIJ:n kautta. Hän on ollut mukana myös järjestön aiempien veroparatiisipaljastuksien uutisoinnissa.

Knus-Galán on tutkinut aineistoa täysipäiväisesti kuuden kuukauden ajan. Hänen mukaansa vuodosta tekee mielenkiintoisen myös se, että kyseessä on ollut niin sanotusti ”elävä” vuoto, eli aineistoa on saatu pidemmällä aikavälillä.

– Sitä on tullut pari miljoonaa asiakirjaa, sitten taas pari miljoonaa, koko vuoden aikana.

Aineistoa vuodesta 1977 lähtien

Aineistosta tiedetään muun muassa se, että se on peräisin panamalaisesta asianajotoimistosta Mossack Fonsecasta ja se koostuu yhteensä 11,5 miljoonasta asiakirjasta, mikä tekee siitä todennäköisesti maailman suurimman tietovuodon. Asiakirjoista noin puolet on sähköposteja.

– Se on tosi mielenkiintoista, koska silloin me saadaan näiden asiakkaitten, välikäsien ja asianajajien ääni - mitä halutaan salata, minkä takia näitä yrityksiä perustetaan ja niin poispäin, Knus-Galán huomauttaa.

Aineistoa myös on erittäin pitkältä ajalta: vuoto kattaa aineistoa vuodesta 1977 lähtien aina viime joulukuuhun asti.

Sen sijaan asiakirjojen vuotajasta ei Knus-Galánin mukaan tiedetä mitään.

Aineistoa ei myöskään aiota julkaista kokonaisuudessaan missään sen sisältämien arkaluonteisten tietojen vuoksi.

– Tällaista aineistoa ei voi eikä pitäisikään julkaista kokonaan. Siellä on pankkitietoja, passikopioita ja muuta herkkää materiaalia, Knus-Galán perustelee.