Verkkolehti TYKYTYS

ILMOITUSTAULU Ajankohtaista ja ajatonta asiaa

Suomi on yhä lehdistönvapauden ykkösmaa ( HS toukokuu 2016)

Suomi on yhä lehdistönvapauden ykkösmaa

Anders Chydeniuksen 250 vuotta sitten läpi runnoma painovapausasetus oli omana aikanaan varsin radikaali.

Unescon sananvapauskonferenssiin osallistuvia toimittajia kävi maanantaina HS:n toimituksessa ulkomaantoimittaja Sami Sillanpään (vas.) opastuksella. Joyce Ally Shebe (Tansania), Soe Myint (Myanmar) ja Laurence Seretse (Botswana) tutustuivat HSTV:n studioon ja ohjelmiin.

Tällä kertaa Suomi saa myönteistä suitsutusta. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco valitsi tiistaina varsinaisesti vietettävän kansainvälisen lehdistönvapauden päivän pitopaikaksi juuri Helsingin, koska Suomi on lehdistönvapauden mallimaa.

Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön uusimman selvityksen mukaan lehdistönvapaus toteutuu Suomessa paremmin kuin missään muussa maassa koko maailmassa.

Suomen journalistiliiton puheenjohtajan Hanne Ahon mielestä suvereeni lehdistönvapaus on luonut myös pohjan sille, että Suomessa poliittinen päätöksenteko on läpinäkyvää ja avointa. Liioin korruptio ei rehota Suomessa.

”Suomalaiset arvostavat lukemista ja tiedon lähteille pääsyä. Sanan- ja ilmaisunvapaus ei ole tullut suinkaan ilmaiseksi, vaan sen saavuttaminen on ollut vuosikymmenien kovan työn tulos. Ollaan siitä ylpeitä”, hän jatkaa.

Aho muistuttaa, että lait edesauttavat suomalaisten pääsyä tiedon lähteille. Sanavapauden toteutumisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että lait seuraavat yleistä kehitystä.

”Suomi oli maailman ensimmäinen maa jossa laki määräsi laajakaistan kansalaisoikeudeksi”, hän tähdentää.

Hän korostaa myös, että sananvapauden elinvoimaisuus niveltyy siihen, että Suomessa sanomalehdistö tai muu media ei ole ajautunut marginaaliin. Lehdistönvapaus on demokratian mittari. Siksi lukijat arvostavat ja vaativat tiedonvälityksen riippumattomuutta.

”On muistettava, että lehdistönvapaus koskee suoraan koko kansaa. On kiistattomasti todistettu, että lehdistön rajoittamisen jälkeen kansalaisten oikeuksia aletaan rajoittaa”, Aho to­teaa.

”Kansalaisoikeuksien kaventamisen ensimmäinen oire on siis lehdistönvapauden rajoittaminen.”

Luonnollisesti Unescon päätökselle valita Helsinki kansainvälisen lehdistönvapauden päivän pitopaikaksi on myös historialliset syynsä.

Lehdistönvapaudella Suomessa ja ylipäänsä Pohjoismassa on pitkät perinteet. Ruotsi-Suomessa allekirjoitettiin historiallinen painovapausasetus tasan 250 vuotta sitten.

Tästä se alkoi, Suomen tie lehdistönvapauden ykkösmaaksi. Sanan- ja uskonnonvapautta puolustanut valistusajattelija Anders Chydenius (1729–1803) sai aikaan Ruotsi-Suomeen maailman ensimmäisen julkisuuslain, painovapausasetuksen 2. päivänä joulukuuta 1766.

Tämä ihmisoikeuksia ja demokratiaa korostanut laki kumosi ennakkosensuurin ja takasi ruotsalaisille laajemman painovapauden kuin missään muualla.

Lisäksi lähes kaikki viralliset asiakirjat tulivat samalla julkisiksi, mikä mahdollisti myös lainsäädännön ja hallinnon poliittisen arvostelun.

”Valtion vapautta ei voi ylläpitää yksin laeilla. Luottamus syntyy avoimuudesta, kun kansalaisilla on pääsy virallisiin asiakirjoihin ja dokumentteihin”, Anders Chydenius on linjannut itse.

Myöhemmin Kokkolaan palannut Chydenius ei tietenkään ollut ajatuksineen yksin.

Suomalaissyntyinen Carl Linnén oppilas, Uppsalan yliopiston talousopin dosentti Peter Forsskål tiivisti jo vuonna 1759 valistushengen mukaisen sananvapausajattelun pamfletiksi Tankar om borgerliga friheten.

Hän korosti, että kirjoitusvapaus oli nimenomaan kansalaisten oikeus. Tässä katsannossa hän oli radikaalimpi kuin valtiopäiväedustaja Anders Nordencrantz, joka oli nuoren Chydeniuksen esikuva.

Yhteistä heille kaikille oli halu purkaa valtiolliset salassapitojärjestelmät.

Lääninrovastinakin toimeen Anders Chydeniuksen läpi runnoma painovapausasetus oli omana aikanaan varsin radikaali eikä se nykyäänkään tunnu mitenkään vanhakantaiselta.

”Samalla lainsäädäntätoimella yhtäältä sallittiin painokirjoitusten välityksellä käytävä poliittinen kansalaiskeskustelu ja toisaalta avattiin lähes kaikki val­tiollinen vallankäyttö julkisen keskustelun kohteeksi”, kirjoittaa Sami Manninen Kaarle Nordenstrengin toimittamassa kirjassa Sananvapaus Suomessa (2015).

Ei lainkaan huono alusta, jolta ponnistaa.

Suomen journalistiliiton puheenjohtajan Hanne Ahon mielestä lehdistönvapauden kannalta yksi suurin uhkakuva on se, että suomalaiset lopettaisivat median seuraamiseen. Se ei olisi kenenkään etu.

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentti