Helsingin Sanomien toimittajat Susanna Reinboth, 53, ja Minna Passi, 34, paljastivat Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion rikokset ja ovat nyt kirjoittaneet aiheesta kirjan. Keisari Aarnio ilmestyi tänään maanantaina. Penkoessaan Aarnion toimintaa toimittajakaksikkoa painostettiin ja heidät yritettiin kääntää toisiaan vastaan. Susannan ja Minnan mukaan tytöttelyltä ja huorittelulta ei vieläkään välty, kun miehisessä maailmassa astuu isoille varpaille.

Mikä tutkivan journalistin työssänne on ollut vaikeinta?

Minna: Olimme alussa yksin sen näkemyksen kanssa, että Helsingin huumepoliisissa on jotain tosi pielessä.

Susanna: Varsinkin alkuaikoina meitä vastaan hyökättiin sanomalla, että tyttöset on nyt lähteneet vähän tunteella peliin – vaikka me juuri kaivoimme faktoja, teimme haastatteluja ja hankimme asiakirjoja. Meille tämä ei ole ollut henkilökohtainen projekti vaan työasia.

Osasitteko odottaa, että tällaisia sukupuoleenne kohdistuvia kommentteja tulee?

Minna: Sen osasimme tasan tarkkaan ennakoida. Ennen kuin julkaisimme yhtään juttua, kävimme läpi sen, että meistä varmaan laitetaan liikkeelle huorahuhuja. Niitä ei tarvinnut kauaa odottaa ensimmäisen jutun julkaisun jälkeen. Alamaailma ja poliisi ovat tosi isoja juorukerhoja. Olin silti yllättynyt, koska halusin ajatella, että Suomi on tasa-arvoinen maa eikä täällä ole noin ala-arvoista käyttäytymistä.

Sukupuoltanne yritettiin siis käyttää lyömäaseena teitä vastaan. Voiko sitten ajatella, että sukupuolesta olisi ollut jotain hyötyä?

Minna: Kun kuulimme entistä prostituoitua Saaraa, joka antoi myös viranomaisille tietoja, saatoimme naisina katsoa tämän toisen naisen elämää. Pystyimme suodattamaan hänen kertomastaan uutisen ja jättämään muut asiat, kuten seksin, sivuseikoiksi. Oikeudenkäynnistä esimerkiksi jotkut mieskollegat uutisoivat, että Saara oli tarjonnut seksiä yhdelle kansanedustajalle. Mietimme, että onko se tosiaan oikeasti uutinen, jos prostituoitu tekee seksiehdotuksen jollekulle.

Susanna: Meitä huvitti se, että joillain miehillä näytti olevan fiksaatio seksiin: jos seksi mainitaan, se menee otsikkoon! Meidän huomiomme kiinnitti esimerkiksi se, että Saara kertoi Aarnion vaihtaneen rahaa aina hanskat käsissään.

Kohtasitteko muuta painostusta tai uhkailua?

Susanna: Kaikenlaista painostusta tuli, esimerkiksi pari postikorttia. Yksi kortti tuli niin alkuvaiheessa, että suuri yleisö ei vielä tiennyt, että pengomme huumepoliisin asioita yleisemminkin. Kortissa luki: ”Älä tutki poliisin metodeita. Varoitan sinua. Älä kerjää vaikeuksia. Terv. Kyttä”. Se vain kannusti jatkamaan, koska siinähän sanottiin, että älkää penkoko tai löydätte sen, mitä yritämme salata.

Jouduitteko tekemään jotakin erityistä turvallisuutenne tähden?

Minna: Syksyllä 2013 paljastimme, että Aarniolla ja rikollispomo Keijo Vilhusella on yhteisiä bisneksiä meneillään. Työpaikkamme johto ja turvallisuuspäällikkö päättivät, että muutamme hetkeksi hotelliin ja katsomme, miten alamaailma reagoi. Olimme viisi yötä eri hotelleissa Helsingissä.

Susanna: Myöhemmin saimme kuulla, että myös Vilhunen oli lähtenyt hatkaan ja ollut ensimmäisen yön samassa hotellissa kuin me.

Työnne kuulostaa maallikosta jopa pelottavalta. Miten jaksoitte?

Susanna: Se auttaa, että meitä on kaksi. On ollut vaikeita hetkiä, kun on tullut lokaa niskaan, mutta jännästi sitä on tullut meille eri aikoihin. Aina toinen on ollut tasaisemmalla pohjalla.

Minna: Keskinäinen luottamus on ollut tosi tärkeää, koska esimerkiksi poliisit ja jotkut toimittajat ovat tahallaan yrittäneet lyödä väliimme kiilaa. Suskia on mustamaalattu minulle ja minua Suskille.

Millaisilla jutuilla välinne on yritetty sotkea?

Minna: Suskille tuli suora syytös, että mitä Helsingin Sanomat aikoo tehdä, kun Minna Passi on jäävi uutisoimaan mitään Jari Aarniosta, koska hänen puolisollaan on läheiset välit Aarnioon. Se oli aika huvittavaa, koska olin sinkku, ja Suski olisi kyllä tiennyt, jos minulla olisi ollut puoliso. Huhut ovat olleet niinkin ala-arvoisia kuin että olisimme harrastaneet seksiä saadaksemme tietoja. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että ei sellaista tarvitse tehdä. Riittää, kun soittaa puhelimella ja kysyy.

Miten tsemppasitte toisianne kirjoitustyön aikana?

Susanna: Täydellinen luottamus on ollut avainasemassa. Aina kun jokin tieto tuli, kerroimme sen toisillemme. Siitä on ollut hirveästi hyötyä siksikin, että Minnan muisti toimii paremmin kuin minun.

Minna: Olemme käyneet pitkiä keskusteluja. Jos tekee työtä, joka kuormittaa tällaisella tavalla, kaikkea ei voi kipata esimerkiksi läheisten niskaan. On ollut tosi hyvä, että asioita on voinut purkaa töissä. Sekin on ollut helpottavaa, että kaikkea ei ole tarvinnut itse tehdä, vaan välillä on ollut toisen vuoro soittaa ikävä puhelinsoitto.

Susanna: On ihan varmaa, että kumpikaan meistä ei olisi päässyt näihin tuloksiin yksin.

Me Naiset ja Helsingin Sanomat kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.