Pekka Tarkkaa oli raumaattista editoida (HS:n kolumni editoimisesta)

Pekka Tarkkaa oli traumaattista editoida – torstaina luulin hänen vihdoin erehtyneen

Kesän 1993 editointi jätti mieluisan turhautumisen tunteen, joka jatkuu Onnen Pekkaa lukiessa.

 
 
Trau­maattisen tarkka Pekka!

28. elokuuta 1993 olin kesä­toimit­tajana deskissä ja tehtävänä oli editoida kirjoitusvapaalta palanneen Pekka Tarkan arvostelu muiden töideni ohessa. Aiheena oli Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle -kirja, ja Pekan näkemys täyttäisi osaston avauksen eli silloisen ison broadsheet-sivun

Laitoin sormet näppäimille valmiina suoristamaan heti ensimmäisen rönsyn, purkamaan lehtikieleen liian krumeluurit rakenteet, tiivistämään mahdolliset toistot ja korjaamaan lyöntivirheet, joita kiireessä sattuu meille kaikille. Tai niin luulin.

”Kostonhenget ovat irrallaan rähisevässä metsähelvetissä”, teksti alkoi. Tapahtui jotain kummallista. Yksikään sormistani ei liikahtanut, ensimmäistä kertaa koskaan. Ei ollut syytä. Ilmaisu oli tietysti näkemyksellistä, kuten monien muidenkin kriitikkojen tekstit. Mutta se oli myös kirjoitusteknisesti esimerkillistä ja täysin virheetöntä. Tekstissä oli jopa loistava rytminvaihdos, joka vetosi musiikkimieheen.
 

Kaikkia Pekan mielipiteitä en ehkä aivan allekirjoittanut, mutta se on toinen asia eikä vaikuta editointiin.

Lopulta parahdin ääneen: ”Ei tätä voi editoida! Ensimmäistä kertaa en löydä mitään parannettavaa!”

Pekka sattui kävelemään selkäni takana: ”Etkö tiedä, että minua ei editoida?” Otin tästä haasteen. Pakkohan häntä oli joskus hieman tiivistää taitollisista syistä, mutta kirjoitus- tai asiavirheitä en vain löytänyt.

No jaa, kerran löysin avustajan tekstistä virheen, vaikka Pekka oli esieditoinut kirjoituksen. ”Uskomatonta”, Pekka sanoi. (Ja se yksi 1990-luvun tapaus, jolloin Pekka kirjoitti oikaisun perin poikkeuksellisesta virheestään, ei osunut editointivuorolleni).

Torstaina julkaistiin Pekan Onnen Pekka -muistelmat. Sitä selaillessani sivulta 563 osui silmiin muotoilu ”haali haali Erkko”.

Haa! Nyt löytyi virhe eli sanan turha toistaminen! Vuosikymmenten etsintä on ohi!

Mitä vielä.

Pian huomasin, että kyseessä oli pakinoitsija Nenän eli Pentti Saarikosken ”sanatukkukauppias Eeli Eeli Harkko” -sanaleikin virheetön avaaminen.

Traumani siis jatkuu ja lukijana olen siitä hyvin onnellinen.

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin