Kaarina Pajukanta on superlukija - Vuosi 2015 on Kirjan vuosi
Kaarina Pajukanta lukee monilla kielillä.
Kaarina Pajukanta on superlukija
Vuosi 2015 on kaikkien aikojen ensimmäinen Kirjan vuosi
Kirjan vuosi alkoi Frankfurtin kirjamessuilta lokakuussa 2014, jossa Suomi oli messujen teemamaana. Hankkeen tarkoituksena on kannustaa suomalaisia lukemaan sekä arvostamaan suomalaista kirjallisuutta.
Tykkiläisten kirjallisuusgallup Kirjan vuodesta inspiroituneina päätimme selvittää, millaisia kirjoja koulussamme luetaan. Kysyimme kuudelta tykkiläiseltä heidän suhteestaan kirjallisuuteen.
|
teksti: Jemina Vähämäki, Riina Paasovaara, lehtityön kurssi
kuva: Riina Paasovaara, kirjanvuosi.fi
(TAITTAJA HUOMIO! KAARINA PAJUKANNAN HAASTATTELU ON ”VUOSI 2015 ON KAIKKIEN AIKOJEN ENSIMMÄINEN KIRJAN VUOSI” -TEKSTIN KAINALOJUTTU!)
Harrastuksena lukeminen: ajatusmatkoja ja seikkailuja kirjojen maailmassa
Kaarina Pajukannan lukuharrastus alkoi jo lapsuudessa, vaikka hänen kotonaan ei luettu juuri muuta kuin sanomalehtiä. Joka lauantai hän kantoi kodin viereen saapuneesta kirjastoautosta ison pinon kirjoja.
– ”Ethän sää noista ehdi kattoo ku kuvat”, muistan kerran talonmiehen kommentoineen kirjapinoani, Kaarina kertoo.
Kaarinan ensimmäinen oma kirja, Peppi Pitkätossu, on hänelle erityisen tärkeä. Pepistä alkoi hänen lapsuutensa ja koko elämän kestävä seikkailu kirjojen maailmassa.
Vieraat kielet avaavat oven uusiin maailmoihin
Kielitaiturina Kaarinaa kiehtovat kielten ominaisvivahteet, jotka nousevat esiin kaunokirjallisuudessa.
– Lukiessani vierailla kielillä mietin usein miten joku kohta kääntyisi suomeksi ja päinvastoin. Onko edes mahdollista kääntää kieltä toiselle ilman, että se ”jokin” katoaa?
Kaarina kertookin pohtineensa uraa kääntäjänä, mutta tie johdatti hänet kouluvuosien jälkeen takaisin TYKiin tällä kertaa opettamaan saksaa ja ranskaa.
– Olen tyytyväinen, etten aikanaan suuntautunut kaunokirjallisuuden kääntämiseen, koska se leipä olisi ollut kovin kapea ja varmasti loppunut jo kauan sitten.
Kaarina lukee jatkuvasti kaunokirjallisuutta saksaksi ja ranskaksi, mutta muun kieliset teokset hän lukee suomennoksina.
– Kiinnitän huomiota hyvään käännökseen ja ihailen kääntäjien moniulotteisuutta, lahjakkuutta ja ilmaisukykyä.
Nykyään hän jättää kirjan hyvällä omallatunnolla kesken, jos sen teksti on liian vaikeaselkoista tai huonotasoista.
– Aika on rajallista ja on niin paljon huikaisevia kirjoja, jotka odottavat lukijaa.
Kaarina tekee kirjalöytöjä Tampereen pääkirjasto Metsosta, jota hän nimittää aarreaitaksi. Erityisesti kiitosta saa saksan- ja ranskankielisen kirjallisuuden kasvava valikoima.
Onnea on uppoutua kiireettä hyvään kirjaan
Kaarinan kirjamaku on laaja: tällä hetkellä yöpöydällä odottaa ranskankielinen dekkari sekä 650-sivuinen kertomus nomadikansan arjesta aavikon armoilla. Luettava kirja valikoituu aina senhetkisen mielentilan mukaan.
– Opetustyö rytmittää lukemista. Raskaan jakson aikana kirjallinen nauttimis- ja vastaanottokyky on rajoittunutta.
Lukeminen on Kaarinalle tapa rentoutua ja keino “poistua takavasemmalle arjesta”. Kuitenkin kaikki hänelle mielekkäät asiat ovat läsnä myös arjessa.
– Mikä voisi olla ihanampaa kuin yhdistää työ, intohimo ja vapaa-ajanvietto? Kaarina summaa lukuharrastuksensa antia.
Kaarina Pajukanta
- opettaa saksaa ja ranskaa
- Kävi koulunsa TYKissä ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1976. Hän muistelee lämmöllä erityisesti äidinkielen opettajaansa Maija Karjalaista, ilmaisutaitopainotteisen erityislukiomme alullepanijaa, joka innoitti ja rohkaisi oppilaitaan lukuharrastuksen pariin.
- motto: “Im Leben kann man auf alles verzichten, nur nicht auf Katzen und gute Bücher”
(Elämässä voi luopua lähes kaikesta, mutta ei kissoista eikä hyvistä kirjoista.)
- lempikirja: ”Paavo Haavikon Rauta-aika on teos, jonka pariin palaan usein. Löydän siitä aina jotain uutta.”
KUVA: KP1
KUVATEKSTI:
“Meidän kaikkien sisällä asuu pieni Nyyti.”
Tove Janssonin ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?” on Kaarina Pajukannalle tärkeä teos, joka on tuonut lohtua hänen elämäänsä aikuisiällä. Teos löytyy hänen kirjahyllystään tietysti myös ranskaksi ja saksaksi käännettynä.
Teksti ja kuva:
Ella Holttinen ja Essi Partanen, lehtityön kurssi