≡ Navigointi

Kaarina Pajukanta on superlukija - Vuosi 2015 on Kirjan vuosi

Kaarina Pajukanta on superlukija

Vuosi 2015 on kaikkien aikojen ensimmäinen Kirjan vuosi

Kirjan vuosi alkoi Frankfurtin kirjamessuilta lokakuussa 2014, jossa Suomi oli messujen teemamaana. Hankkeen tarkoituksena on kannustaa suomalaisia lukemaan sekä arvostamaan suomalaista kirjallisuutta.


Kirjan vuosi oli taiteilijaprofessori Laila Hirvisaaren idea. Kirjan vuonna kampanjoidaan erityisesti suomalaisen kirjallisuuden ja lukemisen puolesta, ja sen tavoitteena on saada kirjojen pariin nekin, jotka eivät yleensä tunnustaudu lukutoukiksi.

Hanke kokoaa kaikki vuoden 2015 kirjallisuustapahtumat www.kirjanvuosi.fi -nettisivulle, jotta suuri yleisö voisi ne helposti löytää. Kampanja kannustaa myös ihmisiä luomaan omia tapahtumia ja lisäämään ne sivuston kalenteriin.
– Kirjan vuosi perustuu vapaaehtoisuudelle ja joukkoistamiselle, samaan tapaan kuin esimerkiksi Siivouspäivä ja Ravintolapäivä. Kirjan vuoteen voi liittyä ottamalla logon käyttöönsä ja lisäämällä tapahtumansa valtakunnalliseen tapahtumakalenteriimme, kertoo hankkeen toiminnanjohtaja Laura Karlsson. Mukana ovat muun muassa Kansallisteatteri, Suomen punainen risti, Opetushallitus ja Yleisradio.
– Joitakin uusia ohjelmia saattaa olla tulossa Yleltä, mutta tämä jää nähtäväksi Kirjan vuonna, täydentää Karlsson arvoituksellisesti.

Kirjan vuosi -hankkeesta toivotaan esimerkiksi viiden vuoden välein toistuvaa perinnettä.
– Sitä en epäile, etteikö kirja kiinnostaisi. Suuret kertomukset eivät kuole eikä tarinan nälkä katoa ihmisestä. Suomalainen kirjallisuus ansaitsee arvostuksensa ja paikkansa yhteiskunnassamme. Kirjan vuodella haluamme lukemisen tuoman ilon ja elämysten lisäksi herätellä kulttuuritahtoa suomalaisen kirjallisuuden hyväksi. Sen arvo kansalliselle itseymmärryksellemme on mittaamaton, Karlsson pohtii.

Tykkiläisten kirjallisuusgallup

Kirjan vuodesta inspiroituneina päätimme selvittää, millaisia kirjoja koulussamme luetaan. Kysyimme kuudelta tykkiläiseltä heidän suhteestaan kirjallisuuteen.

1. Ajatteletko lukevasi paljon?
2. Mikä on paras kirja, jonka olet lukenut?


Emilia Vuorenpää, kakkonen:

1. Minulla on koko ajan kirjoja lainassa kirjastosta.
2. Cecelia Ahernin Yllätysvieras



Petra Viitanen, abi:

1. Joo, luen tosi paljon, oikeasti. Lukisin enemmänkin, jos vain olisi aikaa.
2. Pakko sanoa Harry Potterit, mutta jos toisen voi vielä sanoa, niin Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa.

Eevertti Ahlberg, kakkonen:

1. En.
2. Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille.

Neea Lumiaho, ykkönen:

1. En.
2. Näkijä-kirjasarja.

Liisa Huhta, opo:

1. Haluaisin lukea enemmän kuin mitä nyt ehdin.
2. Ihan hirveän vaikea kysymys! En voi sanoa mitään yhtä, mutta luen paljon ruotsalaisten naisdekkaristien kirjoja.

Tuija Flinck, Rouva Rehtori:

1. Valitettavasti en lue paljoa “draamakirjoja”, mutta työkirjallisuutta tietenkin. Haluaisin lukea enemmän kuin ehdin.
2. Dan Brownin Da Vinci -koodi kolahti, vaikka onkin tylsä sanoa tällainen hittikirja. Tykkään muutenkin dekkareista.

Kysyimme samat kysymykset Laura Karlssonilta:

1. Luen päivittäin sekä työssä, itselleni että lapselleni. Kyllä, kirjojen lukeminen on luonnollinen osa arkeani.
2. Niitä on lukuisia. Erityisen vaikutuksen on viimeksi tehnyt Venla Hiidensalon Karhunpesä ja Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. Tove Janssonin tuotantoon palaan säännöllisesti.

teksti: Jemina Vähämäki, Riina Paasovaara, lehtityön kurssi

kuva: Riina Paasovaara, kirjanvuosi.fi

(TAITTAJA HUOMIO! KAARINA PAJUKANNAN HAASTATTELU ON ”VUOSI 2015 ON KAIKKIEN AIKOJEN ENSIMMÄINEN KIRJAN VUOSI” -TEKSTIN KAINALOJUTTU!)

Harrastuksena lukeminen: ajatusmatkoja ja seikkailuja kirjojen maailmassa

Kaarina Pajukannan lukuharrastus alkoi jo lapsuudessa, vaikka hänen kotonaan ei luettu juuri muuta kuin sanomalehtiä. Joka lauantai hän kantoi kodin viereen saapuneesta kirjastoautosta ison pinon kirjoja.

– ”Ethän sää noista ehdi kattoo ku kuvat”, muistan kerran talonmiehen kommentoineen kirjapinoani, Kaarina kertoo.

Kaarinan ensimmäinen oma kirja, Peppi Pitkätossu, on hänelle erityisen tärkeä. Pepistä alkoi hänen lapsuutensa ja koko elämän kestävä seikkailu kirjojen maailmassa.

Vieraat kielet avaavat oven uusiin maailmoihin

Kielitaiturina Kaarinaa kiehtovat kielten ominaisvivahteet, jotka nousevat esiin kaunokirjallisuudessa.

– Lukiessani vierailla kielillä mietin usein miten joku kohta kääntyisi suomeksi ja päinvastoin. Onko edes mahdollista kääntää kieltä toiselle ilman, että se ”jokin” katoaa?

Kaarina kertookin pohtineensa uraa kääntäjänä, mutta tie johdatti hänet kouluvuosien jälkeen takaisin TYKiin tällä kertaa opettamaan saksaa ja ranskaa.

– Olen tyytyväinen, etten aikanaan suuntautunut kaunokirjallisuuden kääntämiseen, koska se leipä olisi ollut kovin kapea ja varmasti loppunut jo kauan sitten.

Kaarina lukee jatkuvasti kaunokirjallisuutta saksaksi ja ranskaksi, mutta muun kieliset teokset hän lukee suomennoksina.

– Kiinnitän huomiota hyvään käännökseen ja ihailen kääntäjien moniulotteisuutta, lahjakkuutta ja ilmaisukykyä.

Nykyään hän jättää kirjan hyvällä omallatunnolla kesken, jos sen teksti on liian vaikeaselkoista tai huonotasoista.

– Aika on rajallista ja on niin paljon huikaisevia kirjoja, jotka odottavat lukijaa.

Kaarina tekee kirjalöytöjä Tampereen pääkirjasto Metsosta, jota hän nimittää aarreaitaksi. Erityisesti kiitosta saa saksan- ja ranskankielisen kirjallisuuden kasvava valikoima.

Onnea on uppoutua kiireettä hyvään kirjaan

Kaarinan kirjamaku on laaja: tällä hetkellä yöpöydällä odottaa ranskankielinen dekkari sekä 650-sivuinen kertomus nomadikansan arjesta aavikon armoilla. Luettava kirja valikoituu aina senhetkisen mielentilan mukaan.

– Opetustyö rytmittää lukemista. Raskaan jakson aikana kirjallinen nauttimis- ja vastaanottokyky on rajoittunutta.

Lukeminen on Kaarinalle tapa rentoutua ja keino “poistua takavasemmalle arjesta”. Kuitenkin kaikki hänelle mielekkäät asiat ovat läsnä myös arjessa.

– Mikä voisi olla ihanampaa kuin yhdistää työ, intohimo ja vapaa-ajanvietto? Kaarina summaa lukuharrastuksensa antia.

Kaarina Pajukanta

  • opettaa saksaa ja ranskaa
  • Kävi koulunsa TYKissä ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1976. Hän muistelee lämmöllä erityisesti äidinkielen opettajaansa Maija Karjalaista, ilmaisutaitopainotteisen erityislukiomme alullepanijaa, joka innoitti ja rohkaisi oppilaitaan lukuharrastuksen pariin.
  • motto: “Im Leben kann man auf alles verzichten, nur nicht auf Katzen und gute Bücher”

(Elämässä voi luopua lähes kaikesta, mutta ei kissoista eikä hyvistä kirjoista.)

  • lempikirja: ”Paavo Haavikon Rauta-aika on teos, jonka pariin palaan usein. Löydän siitä aina jotain uutta.”

KUVA: KP1

KUVATEKSTI:

“Meidän kaikkien sisällä asuu pieni Nyyti.”

Tove Janssonin ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?” on Kaarina Pajukannalle tärkeä teos, joka on tuonut lohtua hänen elämäänsä aikuisiällä. Teos löytyy hänen kirjahyllystään tietysti myös ranskaksi ja saksaksi käännettynä.

Teksti ja kuva:

Ella Holttinen ja Essi Partanen, lehtityön kurssi