Verkkolehti TYKYTYS

ILMOITUSTAULU Ajankohtaista ja ajatonta asiaa

Sosiaalinen media ja demokratia

Elitistinen demokratia yskii, kun some muuttaa maailmaamme – filosofi kertoo, miten siihen tulisi suhtautua

Ikävämmän tulevaisuuskuvan mukaan ihmiset muuttuvat valtaa saadessaan verenhimoisiksi lynkkaajiksi

Kulttuuri 21.11.2016 14:45 Päivitetty: 21.11.2016 16:52
JONATHAN ERNST / Reuters
Donald Trump kannattajiensa ympäröimänä vaaliyönä 9. marraskuuta.
Donald Trump kannattajiensa ympäröimänä vaaliyönä 9. marraskuuta.

Haluatko vaikuttaa?

Hyviä uutisia!

Länsimaat ovat sosiaalisen median myötä siirtymässä elitistisestä demokratiasta osallistuvaan demokratiaan, jossa periaatteessa kaikkien on mahdollisuus osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

Näin väittää tutkijatohtori Henrik Rydenfelt, jonka mukaan kansalaisten mahdollisuus vaikuttamiseen on siis lisääntynyt.

Kaunista, eikö?

No, ei ihan niinkään.

”Demokratiamme muoto on edustuksellinen. Silti kansalaisten keskustelu sosiaalisessa mediassa ohjaa keskustelunaiheita, poliittista päätöksentekoa ja äänestyspäätöksiä tavalla, jota olisi ollut vaikea muutama vuosi sitten edes kuvitella”, Rydenfelt sanoo.

Eivätkä kaikki seuraukset ole mitenkään kauniita.

Muun muassa yhdelle hampurilaisravintolan työntekijälle annetaan potkut.

Palataan siihen myöhemmin.

Alejandro Lorenzo
Tutkija Henrik Rydenfelt.
Tutkija Henrik Rydenfelt.

Filosofian tohtori Henrik Rydenfelt on väitellyt teoreettisesta filosofiasta. Hänen tutkimuksensa ovat käsitelleet muun muassa tieteen ja median eettisiä kysymyksiä, moniarvoisuutta sekä sekä tiedollisten normien ja demokratian suhdetta.

Rydenfelt toimii tutkijatohtorina kasvatustieteissä Itä-Suomen yliopistossa. Tätä ennen hän työskenteli viestinnän oppiaineessa Helsingin yliopistossa. Hän on myös Viestinnän eettisen neuvottelukunnan varapuheenjohtaja.

Rydenfeltille itselleen tärkeitä ovat filosofi ja kasvatustieteilijä John Deweyn ajatukset. Tämän mielestä demokratian ongelmat vältetään lisäämällä demokratiaa.

”Deweyn edustamassa pragmatistisessa filosofian perinteessä muotoiltiin ajatus ihmisestä toimijana, joka muuttuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Dewey ehdotti, että myös poliittisessa päätöksenteossa meidän olisi muututtava passiivisesta yleisöstä aktiivisiksi toimijoiksi.”

Juuri tällä hetkellä Deweyn toivoma valistuneen äänestäjän malli tuntuu lähes utopistiselta. Yhdysvaltain presidentiksi valittiin juuri henkilö, joka esitti kampanjansa aikana jatkuvasti rasistisia ja naisvihamielisiä mielipiteitä ja jopa vammaisia pilkanneita kommentteja.

Rydenfeltin mielestä Trumpia vastustettiin yläviistosta käsin, mikä vain voimisti ilmiötä.

”Trumpin puheita ja tekoja hämmästeltiin koko kampanjan ajan, ja yhdysvaltalaisen median mielestä niistä olisi pitänyt seurata ehdokkaan kelpoisuuden menettäminen. Hämmästely ja iva kuitenkin vain voimistivat käsitystä valtaeliitin ulkopuolisesta muutoksen tuojasta.”

”Herää kysymys siitä, ovatko median ja puolueiden odotukset todella näin vieraantuneita äänestäjien toiveista, vai onko tämäkin vain taitavasti luotu illuusio, jota toiset käyttävät omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä.”

Eli onko kansasta eriytyneestä eliitistä luotu kuva todellinen vai populistinen keksintöä?

Rydenfeltin mukaan Trumpin voitto on piristysruiske populistisille liikkeille kaikkialla. Hän ei kuitenkaan jaa käsitystä totuuden jälkeisestä ajasta, jossa tieto, fakta ja totuus olisivat muuttumassa liki merkityksettömiksi asioiksi.

”Emme ehkä koskaan eläneet totuuden ajassa, josta oltaisiin nyt siirrytty pois”, hän sanoo.

”Ennenkin on osattu poimia lähteiden joukosta ne, jotka parhaiten sopivat omiin ennakkokäsityksiin. Sosiaalinen media on lähinnä tehnyt tämän ilmeiseksi.”

”Faktantarkistusta ja ehdokkaiden puheiden tarkkaa ruotimista on nyt pidetty vastakeinona totuuden häviämiselle politiikasta. Se on tärkeää, mutta eivät silkat kylmät faktat vaaleja ratkaise. Tarkkojen lukujen tuntemisella ei ole niin väliä, jos itse asia on se, jonka äänestäjä kokee omakseen.”

Tutkijan mielestä populismin nousu johtuu mittakaavasta. Monimutkaisten globaalien ongelmien ja niihin esitettyjen ratkaisujen yhteys ihmisten arkiseen elämään on vaarassa kadota.

”Kansainvälisten sopimusten koukeroinen kieli ei näytä muuttuvan työpaikoiksi, vaikka näin tosiasiallisesti ehkä olisikin”, Rydenfelt sanoo.

”Populistit taas vetoavat ajatukseen, että kääntymällä sisäänpäin ongelmat muuttuisivat pienemmiksi ja paremmin hallittaviksi”.

Rydenfeltin mukaan terveen mediakritiikin sijasta todistamme nyt kiihkoa ja uskonkappaleiksi muuttuneita harhoja tuon tai tämän median taustalla vaikuttavista salaliitoista. Maahanmuuttokriitikkojen, rokotekriitikkojen ja muiden yhden asian kriitikkojen puheissa kritiikin huntuun verhoutuneena esiintyy nyt yksiulotteinen ja yksisilmäinen vastustaminen, joka on todellisen kriittisyyden vastakohta.

Netin keskusteluryhmissä ei usein haeta yhteisiä ratkaisuja tai edes yhteistä ongelmaa vaan öyhötetään turhista ja huomautellaan oikeinkirjoituksesta.

Pahimmillaan ihmiset muuttuvat säälimättömiksi saalistajiksi, lynkkaajiksi.

Tuore esimerkki löytyy Hesburgerin työntekijän onnettomasta twiittauksesta, jossa hän kirjoitti sanatarkasti näin:

”20 minuuttia ennen sulkemisaikaa sisälle astuu jäbä Make America Great Again -lippalakki päässä. Ois tehnyt mieli sylkästä sen purilaiseen.”

Tämän jälkeen keskustelu yltyi sosiaalisessa mediassa. Siihen osallistui Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen, joka paljasti anonyymin kirjoittajan henkilöllisyyden.

Rydenfelt pitää tapausta ajallemme tyypillisenä.

”Digitaalisissa ympäristöissä vastakkainasettelut korostuvat, kun voimakkaat reaktiot pääsevät nopeasti pintaan. Syntyy yhden asian liikkeitä ja ajojahteja. Eri mieltä olevat tulevat paikalle ja vain kaatavat lisää bensaa liekkeihin. Vaikutelmaa jakautuneesta kansasta käyttävät hyväkseen poliitikot, jotka hankkivat niiden avulla näkyvyyttä. ”

”Tälläkin kertaa otsikoissa oli lopulta poliitikko, eikä kukaan tunnu muistavan, mistä alun perin oli kyse. Julkinen ajojahti on täysin kohtuuton seuraus ajattelemattomasta twiitistä, josta nimeä tai työpaikkaa ei tullut ilmi.”

Tutkijan mukaan ilmiö ei kuitenkaan koske vain populisteiksi miellettyjä politiikkoja.

”Ehkä joku toinen olisi käyttänyt tapausta samalla tavalla hyväkseen, jos Make America Great Again -lippiksen sijasta asiakkaan yllä olisi ollut eläinten oikeuksia puolustava pinssi.”

Tällä kertaa somen tuomio oli tyly ja hampurilaisenmyyjä sai potkut.

Palataan filosofi John Deweyn ajatuksiin. Hänen mukaansa toimiva osallistuva demokratia edellyttää kolme tekijää, eli alustan, riippumattomuuden ja valmiudet.

Rydenfeltin mielestä näistä ensimmäinen, alusta, on jo toteutunut sosiaalisen median ja verkkoyhteisöpalvelujen muodossa. Myös alustan riippumattomuus on jo kasvavan julkisen keskustelun kohteena, ja tällä hetkellä keskustellaan esimerkiksi Facebookin suodattimien aiheuttamista ongelmista.

Sen sijaan demokratian vaatimat valmiudet ovat kansalaisilta jääneet saavuttamatta.

”Kun omalla osallistumisella on merkitystä ratkaisuihin ja lopputuloksiin, ei kaikesta voikaan enää syyttää eliittiä. Samalla kasvaa myös jokaisen vastuu koko keskustelukulttuurista.”

Vastuu kasvaa jatkuvasti, kun journalistinen media ei enää määritä päivän keskustelunaiheita samaan tapaan kuin ennen.

”Kymmenen vuotta sitten sosiaalisessa mediassa jaettiin linkki uutisjuttuun, josta sitten keskusteltiin. Nyt saamme usein uutisjutusta lukea, mistä sosiaalisessa mediassa keskustellaan”, Rydenfelt sanoo.

Hän näkee ainoaksi keinoksi kasvattaa kansalaiset aidosti osallistumaan digitaalisiin yhteisöihin, joiden tarkoitus on saada aikaan yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Koulussa tämä tarkoittaisi uusia toimintatapoja.

”Kun koulussa järjestetään oppilaille muodollinen äänestys, harjoitellaan yhä elitististä demokratiaa”, hän sanoo. ”Sen sijaan osallistuvassa demokratiassa heille tarjotaan digitaalinen alusta, jolla he etsivät yhteisiä ratkaisuja omat ennakkokäsitykset kyseenalaistaen.”

Sosiaalinen media voi siis johtaa demokratian ja päätöksenteon paranemiseen vahvistamalla jokaisen kansalaisen ja päätöksenteon yhteyttä.

Huonommassa vaihtoehdossa koko poliittinen järjestelmä taas päätyy huutokuorojen panttivangeiksi. Rydenfelt muistuttaa toisesta filosofista, joka esitti, että demokraattinen yhteiskunta vapautta tavoitellessaan nostaa valtaan tyrannin.

Vuosi oli noin 347 ennen ajanlaskumme alkua.

Filosofin

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentti