Onko hoppu? -tutkimuksessa olemme kartoittaneet laajasti Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden HOPPUa eli Hyvinvointia, OPiskelusta Palautumista ja Urahallinta- ja suunnittelutaitoja. Kysyimme myös, mihin asioihin opiskelijat toivovat saavansa ohjausta henkilökunnalta. Enemmistö ei kaivannut tukea esimerkiksi sosiaalisten suhteiden luomiseen, mutta peräti 70 % kaipasi lisää tukea työelämätaitojen ja -kontaktien kehittämiseen sekä valmistumisen jälkeisen elämän suunnitteluun – siis uraohjausta.

Mihin yliopisto-opiskelijat ohjausta kaipaavat ja mihin eivät?

Ohjaus on terminä hyvin väljä, joten se vaatii määrittelyä. Onko hoppu? -tutkimuksessa määrittelimme ohjauksen tarkoittavan tilannetta, jossa yksilöllä on aikaa ja mahdollisuus työstää hänelle tärkeitä asioita tai kokemuksia jonkun kanssa. Nämä asiat ja kokemukset yksilö voi kokea yhtä lailla myönteisiksi tai kielteisiksi. Ne voivat liittyä valintatilanteisiin, olla ratkaisua kaipaavia ongelmia tai koskea merkittäviä tehtäviä, vastuita ja rooleja yksilön elämässä nyt tai tulevaisuudessa. Ohjaustilanne puolestaan kattaa niin yksilö- ja ryhmäohjauksen kuin kasvokkain tai etänä tapahtuvan ohjauksen. Ohjauksen ja tuen antaja voi ammattilaisen lisäksi olla myös vertainen.

Yliopisto-opiskelijoista 80 % (n = 990) ei kokenut tarvetta henkilökunnan ohjaukselle fyysisessä hyvinvoinnissa ja kunnossa, terveellisissä ja turvallisissa elämäntavoissa sekä sosiaalisten suhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä opintojen aikana. Niin ikään yli 60 % ei odottanut henkilökunnalta ohjausta opintojen ja muun elämän tasapainoiseen yhteensovittamiseen, henkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen tai itsensä kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ihmisenä.

Sen sijaan lähes 70 % kaikista vastaajista kaipasi henkilökunnalta saamaansa enemmän uraohjausta. Ohjausta tarvittiin muun muassa työelämätaitojen ja -kontaktien kehittämiseen sekä valmistumisen jälkeisen elämän suunnitteluun. Tämä kokemus oli naisilla ja kandivaiheessa olevilla hieman vahvempi kuin miehillä ja maisteriopiskelijoilla. Tiedekunnittain tarkasteltuna ainoastaan informaatioteknologian tiedekunnan opiskelijat erosivat muiden tiedekuntien opiskelijoista edukseen tässä suhteessa – mitä todennäköisimmin alan hyvän työmarkkinatilanteen vuoksi. Silti heistäkin puolet koki samoin kuin muut: uraohjausta olisi hyvä olla saatavilla enemmän. Perinteistä opintojen ohjausta kaipasi lisää 54 % kaikista vastaajista, mutta toisaalta 34 % koki sen olleen täysin riittävää.

Lisää tieteenala- ja oppiainekohtaista uraohjausta korkeakouluihin?

Jyväskylän yliopistossa on tuettu laaja-alaisesti opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä Student Life -toimintamallin avulla sekä laatimalla henkilökuntaa ohjeistavat, vuonna 2016 vahvistetut Laadukkaan ohjauksen periaatteet. Yliopistossamme on myös Työelämäpalvelut (TEP), joka tarjoaa työelämä- ja yrittäjyysvalmiuksia kehittäviä opintoja ja tukea työnhakuun. TEP välittää työ- ja harjoittelupaikkailmoituksia sekä järjestää kohtaamistapahtumia työnantajien kanssa. Tutkimamme yliopisto-opiskelijat kokivatkin uraohjauksen näkökulmasta hyväksi monet näistä olemassa olevista palveluista, kuten esimerkiksi CV-työpajat, oman alan alumni- ja yritysvierailut sekä mentoritapaamiset.

Kehitettävää uraohjauspalvelujen suhteen olisi tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden mukaan esimerkiksi siinä, että Hyvisten eli opiskelijoiden hyvinvointineuvojien tavoin heitä lähellä olisi ainelaitoksilla ja oppiaineissa sekä oman työelämänalan tuntijoita että uraohjauksen taitajia, joiden puoleen he voisivat kääntyä. Olisiko tällainen henkilö sitten vaikkapa Uris? Tällaisia ”uriksia” eri nimikkeillä tai muun työn ohessa toimivina löytynee varmasti jonkin verran niin meiltä kuin muistakin korkeakouluista, mutta onko heitä riittävästi.

Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tunnistaa uraohjauksen hyviä käytänteitä ja jakaa niitä sekä yliopiston sisällä että eri yliopistojen kesken. Näin voisimme tukea opiskelijoita entistä laajemmin ja systemaattisemmin korkeakouluopintojen eri vaiheissa. Tällöin uraohjaus eri muodoissaan tavoittaisi nykyistä suuremman joukon opiskelijoita ja varmistaisi osaltaan heidän työllistymistään koulutusta vastaaviin työtehtäviin.

Johanna Rantanen

Johanna Rantanen, PsT, työ- ja persoonallisuuspsykologian dosentti, toimii yliopistotutkijana Jyväskylän yliopistossa psykologian laitoksella. Hänen tutkimusalueitaan ovat yksilöiden kehitys ja hyvinvointi eri elämänalueilla sekä inhimillisesti kestävät työ- ja elämänurat.

Lue lisää:
Onko hoppu? -tutkimus
Student Life ­-toimintamalli
Työelämäpalvelut - Jyväskylän yliopisto

Lähetä palautetta kirjoittajalle: k.johanna.rantanen@jyu.fi

Teemakuva: iClipart.com, henkilökuva: Tarja Vänskä-Kauhanen

Seuraava | Palaa pääsivulle