Monet opinto-ohjaajat kokevat vahvaa työn imua ja ovat hyvin tyytyväisiä työhönsä, vaikka samalla he kokevat työnsä kiivastahtisuuden ja vaatimusten lisääntyneen viime vuosien aikana. Työn tehostuminen eli intensifikaatio voi parhaimmillaan toimia työntekijälle myönteisenä haasteena, mutta kääntöpuolena voi olla liiallisesta työn tehostumisesta kasautunut uupumus ja väsymys.

Mitä on työn intensifikaatio?

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani opinto-ohjaajien kokemaa työn intensifikaatiota hyödyntäen Opinto-ohjauksen ammattilaiset työssään (OHJAT) -kyselyaineistoa, joka käsitti lähes puolet Suomen opinto-ohjaajista. Kuten käsitteen itävaltalainen kehittäjä Kubicek kollegoineen on määritellyt, työn intensifikaatiosta eli tehostumisesta puhutaan silloin, kun työn kuormittavuuden sekä työn suunnittelu-, päätöksenteko- ja tietotaitovaatimusten koetaan lisääntyneen huomattavasti verrattuna aikaisempiin vuosiin. Näiden vaatimusten vuoksi työntekijä kokee paineita työtehtävistään suoriutumiseen yhä nopeammin, paremmin ja tehokkaammin pysyäkseen niin oman organisaationsa kuin työelämän kiivastuneessa tahdissa. Myös työurien epävarmuus luo työntekijälle paineita oman uran huolelliseen suunnitteluun, tietojen päivittämiseen ja jatkuvaan uusien taitojen opetteluun, jotta hän erottuisi edukseen työmarkkinoilla.

Työn intensifikaatio on suhteellisen uusi käsite, eikä sitä ole aiemmin tutkittu opinto-ohjaajien näkökulmasta. Yhteensä 777 opinto-ohjaajaa käsittäneestä aineistosta havaitsin, että vastaajat kokivat työnsä tehostuneen melko paljon ja että ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajat kokivat näin vielä enemmän kuin peruskoulun ja lukion opinto-ohjaajat. Opinto-ohjaajien työn tehostuminen näkyy konkreettisimmillaan ohjattavien määrän lisääntymisenä, nuorten lisääntyneellä ohjauksen tarpeella esimerkiksi pääsykoeuudistuksen seurauksena sekä jatkuvina opetussuunnitelmien ja koulutusjärjestelmien muutoksina.

Työn tehostuminen on yhteydessä heikkoon työtyytyväisyyteen

Opinto-ohjaajien kokemus työhyvinvoinnistaan oli hyvä, sillä he kokivat työn imua eli tarmokkuutta ja mielihyvän sävyttävää uppoutumista sekä omistautumista lähes päivittäin. Niin ikään opinto-ohjaajat olivat yleisesti ottaen varsin tyytyväisiä työhönsä, joskaan ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajat eivät olleet yhtä tyytyväisiä työhönsä kuin peruskoulun ja lukion opinto-ohjaajat. Tutkimuksessa havaitsin myös, että ne opinto-ohjaajat, jotka kokivat työnsä tehostuneen eniten, olivat vähemmän tyytyväisiä työhönsä kuin muut.

Yllättäen kokemus työn tehostumisesta ei ollut lainkaan yhteydessä työn imuun, vaikka työn imu ja työtyytyväisyys usein kulkevat käsi kädessä, kuten tässäkin tutkimuksessa. Voikin olla niin, että kokemus työn tehostumisesta on työn imun kannalta monimutkaisempi ilmiö. Vaikka lisääntynyt kiire ja työkuorma ovat riski työhyvinvoinnille, niin työn suunnittelu-, päätöksenteko- ja tietotaitovaatimukset voivat saada aikaan myös esimerkiksi tarmokkuuden, uppoutumisen ja omistautumisen kaltaisia myönteisiä kokemuksia työssä. Näin työn intensifikaation eri osa-alueet saattavat mahdollisesti toimia hieman eri tavoin työn imun näkökulmasta. Opinto-ohjaajan arjessa tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että saman työviikon, jopa päivän aikana tiettyyn työtehtävään tai -alueeseen liittyvät tuntemukset vaihtelevat.

Eri oppilaitosten opinto-ohjaajien kokemuserojen mahdolliset syyt

Erot opinto-ohjaajien kokemuksissa työn tehostumisesta voivat selittyä esimerkiksi ammatillisen oppilaitoksen opinto-ohjaajien suuremmalla ohjattavien määrällä kuin muissa oppilaitoksissa. Suuri ohjattavien määrä oli yhteydessä vahvaan kokemukseen työn tehostumisesta kaikilla opinto-ohjaajilla. Ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajien vahvaa kokemusta työn tehostumisesta saattaa selittää myös loppuvuodesta 2017 valmistelussa ollut ja etukäteishuolta herättänyt ammatillisen koulutuksen reformi, joka astui voimaan 2018 ja jossa uudistettiin koko ammatillinen koulutus ja leikattiin samalla suuri määrä rahoituksesta.

Kaikkien, mutta erityisesti ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajien, kokemukseen työn tehostumisesta on nyt reformin jälkeenkin tärkeää kiinnittää huomiota. Voi olla, että mahdollinen kohtuuden raja työn määrässä ja kiristyneessä työtahdissa on ylittymässä. Uusia ideoita monipuolisten ohjausmenetelmien kehittämiseksi tarvitaan, jotta voidaan yhtäaikaisesti sekä tarjota laadukasta tukea opiskelijoille että tehdä opinto-ohjaajien työstä mielekästä vaativissa ja usein edellytyksiltään niukoissa työolosuhteissa.

Pihla Hiltunen

Pihla Hiltunen on toukokuussa 2020 aikuiskasvatustieteen maisteriohjelmasta valmistunut kasvatustieteen maisteri. Hän suoritti opintojensa aikana myös aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot. Hiltunen tarkasteli pro gradu -tutkielmassaan opinto-ohjaajien kokemaa työn intensifikaatiota, työn imua ja työtyytyväisyyttä. Hän hyödynsi tutkielmassaan Johanna Rantasen (PsT, dosentti, Jyväskylän yliopiston psykologian laitos) johtaman Opinto-ohjauksen ammattilaiset työssään (OHJAT) -tutkimusprojektin kyselyaineistoa.

Lisää tietoa OHJAT-tutkimuksesta:
Johanna Rantanen, k.johanna.rantanen@jyu.fi
Ohjaajat työssään 2017 -tutkimustiedote Opinto-ohjaaja -lehdessä 2/2018, 12–15.
Opinto-ohjaajien työn ja työolojen tutkimus jatkuu – Tutkimustiedote Opinto-ohjaaja-lehdessä 3/2019, 16–19.

Lähetä palautetta kirjoittajalle: pihla.m.hiltunen@gmail.com

Teemakuva: iClipart.com-kuvapankin kuvasta muokannut Martti Minkkinen, henkilökuva: Elina Ajakainen

Seuraava | Palaa pääsivulle