LIITU-tutkimuksen tuloksia
Alakoululaisten välituntien viettotavat ovat hyvin erilaisia kuin yläkoululaisten. Alakoululaiset viettävät lähes kaikki välitunnit ulkona ja liikkuvat välitunneilla selvästi enemmän kuin yläkoululaiset. Yläkouluissa välituntien viettäminen sisällä lisää istumista huomattavasti verrattuna ulkovälitunteihin. Ne lapset ja nuoret, jotka yleensäkin viikon aikana liikkuivat vähiten, liikkuivat myös välitunneilla vähiten.
• Välituntiliikuntaa on syytä kehittää erityisesti yläkouluissa.
• Istumista välitunneilla voi vähentää lisäämällä ulkovälitunteja ja järjestämällä koulupihalle mielekästä tekemistä myös yläkoululaisille. Samanaikaisesti on tärkeää luoda erilaisia välituntiliikunnan mahdollisuuksia myös koulun sisätiloihin, kuten käytäville, aulatiloihin ja liikuntasaliin.
• Uusia ideoita tarvitaan vähiten liikkuvien innostamiseksi mukaan välituntiliikuntaan.
Koululaisista vain neljäsosa on osallistunut välituntitoiminnan suunnitteluun, alakoululaiset hieman aktiivisemmin kuin yläkoululaiset. Välituntiliikunnan suunnittelu ja toteuttaminen tarjoavat monia konkreettisia tapoja lasten ja nuorten osallisuuden kehittämiseen koulussa.
• Kun lasten ja nuorten annetaan osallistua itse välituntitoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen, toiminta on todennäköisesti heille mieluisaa.
• Nuorten äänelle on tärkeää antaa tilaa erityisesti yläkoulussa.
• Vähän liikkuvien lasten ja nuorten mielipiteiden esiin tuomiselle on hyvä etsiä ratkaisuja.
Suurin osa koululaisista kulkee koulumatkansa kävellen tai pyöräillen, yhdeksäsluokkalaiset muita ikäryhmiä harvemmin. Aktiivisen kulkemisen haasteina ovat pitkät koulumatkat, talvi sekä yhdeksäsluokkalaisilla mopoilu tai kyyditys moottoriajoneuvolla. Tytöt ja pojat kulkevat kouluun yhtä aktiivisesti ympäri vuoden, joskin talvella tytöt vaihtoivat pyöräilyn kävelyyn poikia useammin.
• Aktiiviseen koulumatkojen kulkemiseen voidaan vaikuttaa monin tavoin kodin, koulun ja kunnan tasolla.
• Vanhempien malli ja kannustus sekä kuljettamisesta luopuminen lyhyillä koulumatkoilla tukevat aktiivisuutta. Nuorena opitut aktiivisen kulkemisen taidot ja tavat ennakoivat aikuisiän käyttäytymistä.
• Niihinkin koulumatkoihin, jotka etäisyytensä vuoksi edellyttävät kuljettamista, olisi hyvä sisällyttää aktiivinen osuus.
• Koulut voivat edistää koulumatkaliikuntaa mm. järjestämällä säilytyspaikat kulkuvälineille ja pyöräilykypärille, laatimalla vaaranpaikkakartoituksia ja kannustamalla aktiiviseen kulkemiseen.
Kokko, S. & Martin, L. 2019. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa - LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1. https://www.jyu.fi/sport/fi/tetk/liitu/vln_liitu-raportti_web_28012019-2.pdf
• Välituntiliikuntaa on syytä kehittää erityisesti yläkouluissa.
• Istumista välitunneilla voi vähentää lisäämällä ulkovälitunteja ja järjestämällä koulupihalle mielekästä tekemistä myös yläkoululaisille. Samanaikaisesti on tärkeää luoda erilaisia välituntiliikunnan mahdollisuuksia myös koulun sisätiloihin, kuten käytäville, aulatiloihin ja liikuntasaliin.
• Uusia ideoita tarvitaan vähiten liikkuvien innostamiseksi mukaan välituntiliikuntaan.
Koululaisista vain neljäsosa on osallistunut välituntitoiminnan suunnitteluun, alakoululaiset hieman aktiivisemmin kuin yläkoululaiset. Välituntiliikunnan suunnittelu ja toteuttaminen tarjoavat monia konkreettisia tapoja lasten ja nuorten osallisuuden kehittämiseen koulussa.
• Kun lasten ja nuorten annetaan osallistua itse välituntitoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen, toiminta on todennäköisesti heille mieluisaa.
• Nuorten äänelle on tärkeää antaa tilaa erityisesti yläkoulussa.
• Vähän liikkuvien lasten ja nuorten mielipiteiden esiin tuomiselle on hyvä etsiä ratkaisuja.
Suurin osa koululaisista kulkee koulumatkansa kävellen tai pyöräillen, yhdeksäsluokkalaiset muita ikäryhmiä harvemmin. Aktiivisen kulkemisen haasteina ovat pitkät koulumatkat, talvi sekä yhdeksäsluokkalaisilla mopoilu tai kyyditys moottoriajoneuvolla. Tytöt ja pojat kulkevat kouluun yhtä aktiivisesti ympäri vuoden, joskin talvella tytöt vaihtoivat pyöräilyn kävelyyn poikia useammin.
• Aktiiviseen koulumatkojen kulkemiseen voidaan vaikuttaa monin tavoin kodin, koulun ja kunnan tasolla.
• Vanhempien malli ja kannustus sekä kuljettamisesta luopuminen lyhyillä koulumatkoilla tukevat aktiivisuutta. Nuorena opitut aktiivisen kulkemisen taidot ja tavat ennakoivat aikuisiän käyttäytymistä.
• Niihinkin koulumatkoihin, jotka etäisyytensä vuoksi edellyttävät kuljettamista, olisi hyvä sisällyttää aktiivinen osuus.
• Koulut voivat edistää koulumatkaliikuntaa mm. järjestämällä säilytyspaikat kulkuvälineille ja pyöräilykypärille, laatimalla vaaranpaikkakartoituksia ja kannustamalla aktiiviseen kulkemiseen.
Kokko, S. & Martin, L. 2019. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa - LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1. https://www.jyu.fi/sport/fi/tetk/liitu/vln_liitu-raportti_web_28012019-2.pdf