Uni ei tule ilman lääkettä. Sen Unto Korhonen, 95, nostaa lääkäri­käynnillään ensimmäiseksi esiin.

Koska vastassa on oma lääkäri, Janne Mäkelä, ongelmaa on helppo ratkoa. Potilaan vaivat ovat tälle entuudestaan tuttuja.

Oululaisen Tuiran hyvinvointi­keskuksen asiakkaana Korhonen on osa mallia, jossa palvelut on järjestetty kokonaan uusiksi. Moni odottaa Tuiran ihmeeksikin kutsutusta Omalääkäri 2.0 -mallista ratkaisua kriisiytyneeseen julkiseen perus­terveydenhuoltoon.

Rakennusohjeet ovat selkeät: koko väestö jaetaan aakkos­järjestyksessä osiin ja jokaiselle osalle nimetään oma lääkäri.

Mallia on Tuirassa viety käytäntöön nyt kahden vuoden ajan, ja tulokset puhuvat puolestaan. Päivystys- ja erikois­sairaanhoidon kuormitus on vähentynyt samaa tahtia kun hoidon jatkuvuus on parantunut.

”Parempi hoidon laatu, vähemmän sairastavuutta ja palveluiden tarvetta ja sitä myöten vähemmän kustannuksia. Tyytyväisemmät potilaat ja työntekijät”, luettelee professori Juha Auvinen, yksi mallin kehittäjistä.

Tuiran hyvinvointikeskuksen apulaisylilääkäri Janne Mäkelä pohtii, miten lääkäreistä saataisiin pysyvämpiä. Kuva: Antti J. Leinonen

Tuira sijaitsee Oulun ydinkeskustan kupeessa. Sen hyvinvointikeskus palvelee laajasti pohjoisen Oulun lähiöitä. Kuva: Antti J. Leinonen

Tausta on hämmentävä. Suomi oli omalääkärimallin kehittäjänä kansainvälistä huippua 1980–90-luvuilla. Terveyskeskuksissa väestö jaettiin lääkäreille, jotka ottivat omasta joukostaan vastuun ilman työaikaa.

Malli romuttui 1990-luvun laman jälkimainingeissa. Lääkäreiden väestövastuut laajenivat ja työkuorma kasvoi. Samaan aikaan lääkäreitä jäi työttömäksi ja heistä oli hetkellisesti ylitarjontaa. Koulutuksessa vedettiin liinat pitkäksi aikaa kiinni, eikä lääkäreitä ollut enää myöhemmin mistä ottaa.

Ammattilaiset pakenivat yksityisille terveysasemille. Perus­terveydenhuolto jäi vasta­valmistuneiden ja harjoittelijoiden varaan. Heitä on terveysasemien lääkäreistä tällä hetkellä keskimäärin kaksi kolmasosaa, ja useimmiten he jatkavat urallaan pian matkaa.

Sama ralli pyörii Tuirassakin, mutta viime aikoina sitä on saatu omalääkäri­mallin ansiosta hillittyä. Silti lähes puolet lääkäreistä vaihtuu hyvinvointi­keskuksessa vuosittain.

”Lääkäreitä tulee ja menee. Omalääkäri­malli toimii, mutta suurin haaste on saada lääkäreistä pysyvämpiä. Silloin laajemmalle väestölle saataisiin omalääkäri­palvelut”, Tuiran apulais­ylilääkäri Mäkelä sanoo.

Kun omalääkäri­kokeilu lanseerattiin Tuiraan, ei olisi voitu valita kovin paljon haastavampaa aluetta Suomesta. Yksi Suomen suurimmista sote-keskuksista tarjoaa palveluita noin 65 000 asukkaan alueella, jossa on paljon sosiaalisia haasteita.

Kun muutama vuosi sitten verrattiin Suomen kuuden suurimman kaupungin asuinalueita keskenään, eniten huono-osaiseksi luokiteltuja asuinalueita oli Oulussa ja selvästi eniten juuri Tuiran hyvinvointi­keskuksen alueella.

Enemmän työttömyyttä, toimeentulotuen asiakkuuksia ja matalampaa koulutustasoa. Usein huono-osaisuus kasautuu sukupolvesta toiseen.

Sairastamisen koko kirjo tunnetaan ”hermokeskuksessa”, johon saapuvat avun­tarvitsijoiden puhelut. Jokaiselle soittajalle löytyy järjestelmästä tälle valmiiksi nimetty omalääkäri.

”Mutta eihän me voida sitä kaikille järjestää, kun vaihtuvuutta on niin paljon”, sanoo lääkäri Marja Paananen.

Paananen itse on ollut Tuirassa yhdeksän vuotta ja saanut luotua potilaisiinsa pitkiä hoitosuhteita.

Lääkäri Marja Paananen (vas.) ja sairaanhoitaja Jenna Jokela keskustelivat Tuiran hyvinvointikeskuksen puheluiden vastaanotossa. Kuva: Antti J. Leinonen

Potilasta tuotiin ambulanssilla Tuiran hyvinvointikeskuksen kiireelliseen vastaanottoon. Kuva: Antti J. Leinonen

”Tarve olla kontaktissa vähenee, kun on selvä suunnitelma ja luottamus siihen, että asiat järjestyy. Usein potilaalla on hätä, että ei tule hoidetuksi eikä kukaan ota vakavasti.”

Omalääkärin tehtäviä Tuirassa hoitaa lääkäreistä noin 60 prosenttia. Heidän vastaanotolleen pääsevät eniten palveluita tarvitsevat eli iäkkäät ja monisairaat.

Vaikka vastassa pitäisi olla aina sama lääkäri, käytäntö on omalääkäri­puolellakin usein toisenlainen. Sen on huomannut Aila Palo, joka käy perussairautensa takia lääkärissä usein.

”Aina on ollut eri lääkäri, mutta en ole sitä pitänyt pahana. Pahinta on, jos joutuu menemään akuuttipuolelle. Se on ihan perseestä”, Palo sanoo.

Marie Määttä ja 2-vuotias Masin Fdail asioivat Tuiran hyvinvointikeskuksessa, mutta heidät ohjattiin hakemaan palvelua neuvolasta. Kuva: Antti J. Leinonen

Jishan Ahammad oli odottanut vuoroaan Tuiran hyvinvointiaseman akuuttipuolella jo kolme tuntia. Häntä oli aiemmin pompoteltu opiskelijaterveydenhuollon ja hyvinvointiaseman välillä. Kuva: Antti J. Leinonen

Vaikka malli etenee Tuirassa kitkutellen, perusta on kuitenkin luotu ja tavoite kirkas: pysyvä omalääkäri kaikille.

Samanlainen toimintatapa on otettavissa Auvisen mukaan käyttöön kaikilla terveys­asemilla saman tien, jos yksi edellytys täyttyy.

”Noin puolet lääkäreistä pitää olla pysyvämpiä, sen se vaatii.”

Valtaosa Suomen terveysasemista yltäisi Auvisen mukaan siihen jo nyt. Terveysasemia on Suomessa edelleen yli 400, joista 300:lla omalääkärimalli voidaan ajaa sisään saman tien.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvoint­ialueella (Pohde) malli on otettu Tuiran jälkeen käyttöön muissa Oulun hyvinvointi­keskuksissa ja vähitellen siihen siirrytään muissa Pohteen sekä Lapin hyvinvointi­alueen kunnissa.

STM jakoi vastikään avustusta usealle muullekin hyvinvointi­alueelle hoidon jatkuvuusmallin ottamiseksi käyttöön.

Malliin siirtymistä ehdotettiin vastikään myös Helsingissä tehdyssä valtuusto­aloitteessa.

Lisäksi omalääkäreistä haetaan parhaillaan kokemusta espoolaisella Kalajärven terveysasemalla, jonne on haettu lääkäreiksi yksityisiä ammatin­harjoittajia. Nämä ottavat vastuulleen tietyn väestön, mutta eivät toimi terveysaseman palkkalistoilla vaan yrittäjinä, kuten muualla Euroopassa on tapana.

Omalääkärimallin hyödyt alkavat Auvisen mukaan heti, kun väestö on jaettu ja lääkärit nimetty. Mallin lopullisen sisäänajon hän on laskenut vaativan noin kuuden vuoden siirtymäajan.

Tietysti se vaatii, että perus­terveydenhuoltoon saadaan paljon lisää pysyviä lääkäreitä. Lääkäreiden määrän kasvattamiseen myöntyi vihdoin vuonna 2023 myös Lääkäriliitto, joka ensimmäistä kertaa linjasi, että lääkärikoulutusta voidaan maltillisesti lisätä.

Tällä hetkellä vain harva lääkäri jää virkauralle terveyskeskukseen. Miksi jäisi, kun muualta saa lyhyemmällä työajalla enemmän rahaa ja viihtyisämpiä työoloja?

Ainakaan Janni Honkanen, vastavalmistunut lääkäri, ei ole pohtinut jäävänsä. Hän istuu työpöytänsä takana tilavassa vastaanotto­huoneessaan.

”Onhan terveyskeskuksessa paljon hyviä puolia. Arkityö kahdeksasta neljään, ihan hyvä palkka eikä lähtökohtaisesti kauhean kiire.”

Honkasta houkuttelee silti enemmän sairaala. Terveyskeskuksessa ongelmat ovat sitä, tätä ja tuota – terveyteen ja sosiaaliseen tilanteeseen liittyviä. Työ on kuormittavaa.

Parhaiten Tuiran malli toimisi, jos lääkärit olisivat töissä joka päivä. Täällä valtaosa lääkäreistä tekee 80-prosenttista työaikaa.

Vastavalmistunut lääkäri Janni Honkanen kokee sairaalan mieluisimmaksi työympäristökseen. ”Sinne tullaan seulan kautta ja hoidettavat ongelmat ovat selkeitä.” Kuva: Antti J. Leinonen

Lääkäri Janne Putaalan mielestä luottamus ei rakennu, jos potilasta näkee vain kerran. Kuva: Antti J. Leinonen

Lääkäreiden osa-aikainen työskentely on yleistynyt koko maassa hurjaa tahtia. Lääkäri 2023 -tutkimuksessa 30 prosenttia lääkäreistä työskenteli päätoimessaan osa-aikaisesti, kun viisi vuotta aiemmin osuus oli 18 prosenttia.

Lääkärit nimeävät syyksi muun muassa työkuorman keventämisen ja vapaa-ajan arvostamisen. Yhteiskunnallisessa keskustelussa tilanteesta on syytetty myös lääkäreiden vähäistä määrää, korkeaa ansiotasoa ja sitä, ettei progressiivinen verotus kannusta tuntien lisäämiseen.

Janne Putaala tekee täyttä viikkoa. Hän kokee lääkärin työn terveyskeskuksessa kutsumuksena.

”Täällä meitä tarvitaan eniten”, hän uskoo.

Oma vastuuväestö antaa Putaalan työhön mielekkyyden, eikä hän pystyisi ilman omalääkärimallia työtään edes hoitamaan.

”Niin sen näen. Helppoja tapauksia on ehkä kymmenen prosenttia, kaikki muut ovat moniongelmaisia, pitkäaikaisia potilaita. Heidän tuskaansa pitää jonkun lievittää.”

Suomessa perusterveydenhuolto ajettiin piippuun ja sen elvyttämisessä ajauduttiin kehittämään lähinnä hoidon saatavuutta.

Kun potilas ottaa yhteyttä, tehdään ensin tiukkaa hoidon tarpeen arviointia ja sen jälkeen annetaan aika kenelle tahansa lääkärille.

Putaalan mielestä se on väärin.

”Siinä menee resursseja hukkaan, kun ei tunneta potilaita. Hankalatkin tapaukset muuttuvat helpommiksi, kun näet heitä.”

Tutut potilaat antavat toivoa, mutta samaan aikaan omalääkärimalli herättää lääkäreissä ahdistusta työajan hallinnan menettämisestä.

Lääkäri Janne Mäkelä palasi lounastauolta ostoskeskuksessa Tuirassa. Kuva: Antti J. Leinonen

”Se on tosi suuri pelko”, sanoo Mäkelä. Hän vakuuttaa, että niin ei käy, koska työt on järjestetty eri tavalla kuin vanhassa omalääkäri­mallissa.

Samalla se tarkoittaa sitä, ettei malli tuo heti helpotusta pitkiin odotusaikoihin. Tuirassa jonotetaan kiireettömälle vastaanotolle kuukaudesta kolmeen kuukauteen, eivätkä jonot ole merkittävästi lyhentyneet. Osalle potilaista jono on liian pitkä.

Unto Korhonen kokee saaneensa ajan aina kun on tarvinnut ja useimmiten vielä omalle lääkärilleen Mäkelälle. Korhonen muistuttaa tätä harrastuksistaan. Kävelyä kertyy joka päivä neljä kilometriä, mutta siitä huolimatta uni ei tule ilman lääkettä.

Mäkelä antaa lupauksen.

”Kirjoitan pitkän reseptin, niin ei tarvitse heti olla uusimassa.”