Yksittäiset ihmiset muodostavat perheitä, kaupunkeja kouluineen, tehtaineen, teineen, voimalaitoksineen ja kaatopaikkoineen ja lopulta valtioita ja koko maailman ihmisyhteisön sopimuksineen ja sääntöineen, häiriöineen ja rauhantiloineen.

Vähän samaan tapaan voi ajatella, että soluista muodostuu kudoksia, elimiä, elimistöjä ja kokonaisia eläviä ihmisiä ominaisuuksineen, iloineen ja suruineen.

Ihmisen kaikki solut saavat alkunsa, kun munasolun ja siittiön tumat yhdistyvät hedelmöityksessä. Solut erilaistuvat alun perin samanlaisista kantasoluista eri kudosten ja elinten soluiksi.

Tuhlailemme soluja hulvattomasti. Hilseenä ja kuolleina ihosoluina meistä katoaa kymmeniä miljoonia soluja päivittäin, ja yhdessä siemensyöksyssä elimistöstä poistuu 200 miljoonaa siittiösolua. Jokaisella tyttövauvalla on jo syntyessään valmiina tuhansia munasolun aihioita, vaikka lapsia saadaan useimmiten vain muutama.

Vaikka soluja tuhoutuu suuria määriä, niitä myös syntyy koko ajan. Mitä nuorempi lapsi, sitä nopeammin soluja syntyy. Asian huomaa esimerkiksi luun murtuman parantumisnopeudesta. Vastasyntyneellä murtunut solisluu luutuu muutamassa päivässä, alakoululaisella muutamassa viikossa, yläkoululaisella kuudessa viikossa ja vanhuksella vielä hitaammin.

​