Kasvisolussa on soluseinä ja solunesterakkula, jotka puuttuvat eläinsolusta. Kasvisolun viherhiukkasiakaan eläinsolussa ei ole.

Kaikissa soluissa solukalvo erottaa solut ympäristöstään, ja solukalvon sisällä on solulimaa, jossa monet erilaiset soluelimet ovat.

Solukalvo koostuu kahdesta kerroksesta. Solukalvo suojaa solua vierailta aineilta sekä bakteereilta ja viruksilta. Solukalvo valitsee, mitkä aineet pääsevät solun sisälle ja mitkä poistetaan solusta.

Pienet vesimolekyylit pystyvät läpäisemään huokoisen solukalvon, mutta suuret molekyylit tarvitsevat kuljetukseen solukalvossa olevia valkuaisainepumppuja.

Solukalvon ulkopinnalla on tunnistimia, joiden avulla solu ottaa tai estää aineiden sisäänpääsyä.

Solulimassa on kalvojen erottamia soluelimiä ja solulimakalvostoa, jonka poimuissa on ikään kuin pieniä laboratorioita monille eri tapahtumille.

Tärkeimpiä soluelimiä ovat mitokondriot, jotka vapauttavat soluhengityksessä sokerissa olevaa energiaa solun eri tarpeisiin. Solussa on monia muitakin soluelimiä. Esimerkiksi lysosomi pilkkoo tarpeettomia aineita.

Kromosomeissa olevat geenit ohjaavat koko solun toimintaa. Kromosomit sijaitsevat kasvi-, eläin- ja sienisoluilla tuman sisällä. Soluja, joilla on tuma, kutsutaan aitotumallisiksi.

Bakteereilla tumaa ei ole, vaan bakteerin ainoa kromosomi on vapaana solulimassa. Bakteerit ovat esitumaisia.



Solukalvon rakenne:
​