Esiopetuksesta tuli velvoittavaa vuonna 2015. Laki ei kuitenkaan tarkkaan säätele sitä, miten 6-vuotiaan lapsen esiopetus ja varhaiskasvatus tulee järjestää. Käytännössä esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen kokonaisjärjestely toteutuu maassamme varsin kirjavasti, vaikka pyrkimyksenä on yhdenmukaisuus. Millaisia esiopetusvuoden opetus- ja hoitokokonaisuuksia Suomesta sitten löytyy?

Lapsen hyvinvointi ja yhdenvertaisuus – vain sanahelinää?

Suomessa kuntien velvollisuus on järjestää jokaiselle lapselle esiopetusta. Esiopetus tarkoittaa opetuksen ja kasvatuksen kokonaisuutta, joka tähtää lapsen kaikinpuoliseen hyvinvointiin, kasvuun ja kehitykseen. Esiopetuksen lisäksi jokaisella lapsella on oikeus esiopetuksen ohella tapahtuvaan varhaiskasvatukseen.

Suomen Akatemian rahoittamassa Childcare-hankkeessa selvitetään juuri varhaiskasvatusikäisten lasten hyvinvointia ja tasa-arvoa. Tutkimushankkeessa pureudutaan koko varhaiskasvatus- ja esiopetuspalvelujen sekä lastenhoidon tukien laajaan kenttään. Seuraavat tulokset pohjautuvat Anni Kauppisen hankkeessa tekemään pro gradu -työhön, johon on haastateltu lapsen esiopetusvuoden järjestelyistä 10 varhaiskasvatuksen esimiestä 12 kunnasta.

Isot ryhmät – uhka lasten hyvinvoinnille?

Suomessa ei ole yhtä vakiintunutta tapaa järjestää esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen palvelukokonaisuutta. Palvelut voivat olla sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen hallinnon alla esiopetusryhmissä, kokopäiväisissä päiväkotien ja ryhmäperhepäivähoidon ryhmissä, koulujen yhdysluokissa ja kerhotoiminnassa. Lisäksi palveluita järjestetään erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmissä. Palveluiden järjestämiseen vaikuttaa se, milloin lapsi varhaiskasvatuspalveluita tarvitsee: esimerkiksi vain arkipäivisin vai myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Palvelut vaihtelevat kuitenkin kuntien välillä ja niiden sisällä. Lapsen esiopetus ja varhaiskasvatus esimerkiksi Liisan kohdalla tarkoittaa sitä, että tyttö on klo 8–12 esiopetuksessa alakoulussa, jonka jälkeen hänet kyyditään kunnan päiväkotiin. Viereisen kunnan Pekka viettää puolestaan koko päivänsä samassa päiväkotiryhmässä. Esiopetuksen lisäksi iltaisin, öisin ja viikonloppuisin varhaiskasvatuspalveluja tarvitseva Paju vaihtaa puolestaan ryhmää yhden päivän aikana jopa kolmesti. Mitä tämä sitten tarkoittaa Liisan, Pekan ja Pajun hyvinvoinnin edellytysten näkökulmasta? Ainakin sitä, että ne vaihtelevat suuresti.

Esimerkkilasten kohdalla ryhmäkoot vaihtelevat alle kymmenestä noin kolmeenkymmeneen lapseen. On siis mahdollista, että Pekka viettää päivänsä parinkymmenen lapsen ja kolmen aikuisen kanssa, mutta Liisan kohdalla määrät voivat tuplaantua. Vuorohoidossa olevan Pajun ihmissuhteiden määrä voi puolestaan vaihdella päivittäin suuresti suuntaan jos toiseen.

Sekä varhaiskasvatusta että perusopetusta koskevien kansainvälisten tutkimustulosten mukaan suuret lapsiryhmät ovat riski lasten hyvinvoinnille. Ne muun muassa vähentävät yksittäisen lapsen mahdollisuutta vuorovaikutukseen aikuisen kanssa ja vaikeuttavat turvallisten ja luotettavien vuorovaikutussuhteiden luomista. Esimerkiksi kymmenen hengen ryhmässä lasten keskinäisiä kontaktisuhteita on 45, mutta 30 hengen ryhmässä luku kasvaa 435:een. Riittävän pienellä ryhmäkoolla on sen sijaan todettu olevan positiivisia vaikutuksia sekä lapsen kehitykseen nykyhetkessä että taloudelliseen ja akateemiseen menestykseen myöhemmin elämässä. Toki suurempi sosiaalinen piiri myös mahdollistaa monenlaisten taitojen oppimisen ja erilaisiin ihmisiin tutustumisen.

Kohti yhdenvertaisuutta?

Kuntavaalien alla keskusteltiin paljon myös esiopetusikäisten lasten varhaiskasvatusoikeudesta. Keskustelun aikana esimerkiksi OAJ ja Vanhempainliitto ottivat kantaa sen puolesta, että esiopetusikäisen lapsen päivää ei saa pirstoa useampaan osaan eikä varhaiskasvatusoikeutta poistaa. Tätä näkökulmaa perusteltiin sekä lasten hyvinvoinnilla että yhdenvertaisuudella. Myös eduskunnassa on tehty hiljattain kirjallinen kysymys sekä esiopetusta täydentävän hoidon järjestämisestä kerhotoimintana että varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuuden varmistamisesta.

Vaikuttaa siltä, että yhdenvertaisuuden toteutumiseksi kuntiin kaivattaisiin tarkempaa ohjeistusta esiopetusvuoden palvelujen järjestämisestä. Palvelut eivät voi, eikä niiden tarvitse olla kaikissa kunnissa samanlaisia, mutta niiden tulisi olla samanarvoisia lasten hyvinvoinnin näkökulmasta. Yksi olennaisia asioita on pohtia lapsen päivittäin kohtaamien ihmissuhteiden määrää ja siihen liittyvää vaihtelua. Tarkoituksena olisi varmistaa, että lasten oikeus sekä esiopetukseen että varhaiskasvatukseen toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla.

Anni Kauppinen ja Johanna Mykkänen

Lastentarhanopettaja Anni Kauppinen (vas.) opiskelee Jyväskylän yliopistossa varhaiskasvatustieteen maisteriksi. KT Johanna Mykkänen työskentelee Jyväskylän yliopistossa varhaiskasvatustieteen oppiaineessa yliopistonlehtorina ja tutkii niin isyyttä, lapsuutta kuin vanhemmuuttakin erilaisissa tutkimushankkeissa. Mykkänen toimii Childcare-hankkeessa tutkijana.

Lue lisää:
Childcare-hanke

Lähetä palautetta kirjoittajille: anni.kauppinen@gmail.com tai johanna.mykkanen@jyu.fi

Pääkuva: Saana Lonka; kirjoittajakuva: Martti Minkkinen

Edellinen | Seuraava | Palaa pääsivulle