Reformi

Elinikäisen oppimisen edellytykset ammatillisen koulutuksen reformeissa

Maarit Virolainen - teemakuva.jpgAmmatillisen koulutuksen reformi on muutakin kuin taloutta. Reformissa kehitetään opetusta, työelämäyhteistyötä, johtamista ja alueellista koulutuksen tarjoajien yhteistyötä. Kuitenkaan emme tiedä tänään, mitä töitä tehdään 30–50 vuoden päästä. Siksi reformin pohjana tulisi olla elinikäinen oppiminen: tulevaisuuden tekijät voivat omaksua uutta ja suunnitella omaa oppimistaan aiemmin opitun varassa.

Työelämän kehittäminen haastaa koulutuksen edelleen

Sotien jälkeen Suomi oli maatalousvaltainen yhteiskunta. Naisten kotiteollisuuskoulu oli 1950-luvulla relevanttia ammatillista koulutusta esimerkiksi äidilleni Itä-Suomessa, Parikkalan takana. Kädentaitojen, kuten kudonnan ja parsimisen, tekniikoiden systemaattisen harjoittelun ohessa koulu opetti metataitoja. Metataidot, kuten tiedon järjestely ja sen arvostus sekä vertaisarvioinnin ja -oppimisen taidot olivat myöhemminkin relevantteja, vaikka muu hänen oppimansa muuttui harrastuksiksi. Äidin opinpolun tarina peilaa suomalaisen työelämän muutosten ja koulutuksen kehittämisen haasteita: on siirrytty maataloudesta palvelu- ja tietoyhteiskuntaan, ja aiemman osaamisen varassa on ollut opittava uutta.

1970-, 1980-, ja 1990-luvuilla toteutettiin peruskoulun ja keskiasteen uudistukset sekä perustettiin ammattikorkeakouluverkosto vastaamaan muuttuneen yhteiskunnan koulutustarpeisiin. Nyt 2010-luvun lopulla työelämän kiihtyvä muutos ja kulttuurin alueellinen eriytyminen haastavat edelleen koulutuksen. Keväällä 2015 eräs ammatillisten perustutkintojen sosiaali- ja terveysalan opettaja tiivisti opintojen kokonaisvaltaisen kehittämisen haasteet näin: ”Kun mietin noita 16-kesäisiä, niin siellä on paljon pöhinää liittyen siihen kasvuun ja ehkä siellä kotona oleviin ongelmiin.” Osa nuorista on 1990-luvun lama-ajan lapsia, joiden perheiden vaikeudet heijastuvat käytökseen. Nuoria on ohjattava elämänhallintaan ja työelämän ”rutiineihin”, kuten työpukeutumiseen, älypuhelimen kohtuukäyttöön sekä täsmällisyyteen. Koulussa pyritään sisäiseen yrittäjyyteen, mutta sen ohessa pitäisi tukea toimijuutta digikulttuurissa passiivisen kännykän käyttämisen sijaan.

Opettajan kommentti kertoo, että koulutus ei yksin riitä, jos elämänhallinta on hukassa ja nuori syrjäytyy. Ammattiin opiskelevat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, joten opettajilla pitäisi olla aikaa yksilölliseen ohjaukseen. Yksilöllisen ohjauksen takaaminen on yksi reformin erityisistä haasteista.

Miksi ja miten ammatillista koulutusta kehitetään?

Ammatillista koulutusta on reformoitu jo useaan otteeseen. Miksi jälleen on käynnissä useita uudistuksia? Valtion budjettileikkaukset koskettavat muiden koulutussektorien ohessa myös ammatillista koulutusta. Samaan aikaan työnkuvat laaja- ja monialaistuvat: syntyy uusia työelämässä tarvittavien taitojen yhdistelmiä. Digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat omalta osaltaan työnkuvia. Koulutuksen sisältöjä ja menetelmiä on uudistettava.

Toisin kuin muissa pohjoismaissa suomalaisen nuorten ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuus on lisääntynyt 2000-luvulla. Menestystä selittävät muun muassa työkokemuksesta oppimisen vahvistaminen opinnoissa ja koulutuksen tuottama jatko-opintokelpoisuus. Koulutuksellisten umpiperien hävittäminen on ollut järkevää, jotta työelämään siirtymät saataisiin sujuvammiksi. Ammatillista tietä ammattikorkeakouluun hakeutuneita on arvostettu esimerkiksi rakennusalalla, koska väylä tuottaa lukiosta poiketen käytännön ymmärrystä rakentamisesta.

Onko ammatillisella koulutuksella vetovoimaa reformin jälkeen?

Valtioneuvosto linjasi toimintasuunnitelmassaan 2015, että ammatillisen koulutuksen reformit toteutetaan monitasoisesti. Koulutuksen järjestäjärakenteet uudistetaan. Ammatillisten koulutusten rahoitus-, säätely- ja ohjausjärjestelmät yhdistetään. Kehitetään valtakunnallisia ja alueellisia yhteistoiminnan muotoja eri koulutusmuotojen välille. Tavoitteena on lisäksi uudistaa ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen toimintalainsäädäntö. Uudistuksen lähtökohtina ovat osaamisperusteisuus ja "asiakaslähtöisyys". Opetuksessa hyödynnetään työpaikalla oppimista ja digitalisaatiota entistä monipuolisemmin. Samalla tutkintojen säätelyä ja hallintoa kevennetään.

Mittavat muutokset ja kehittämisen haasteet herättävät huolta: miltä ammatillisen koulutuksen sisällöt näyttävät muutosten jälkeen, ja miten koulutus tarjoaa jatkossa pohjaa elinikäiseen oppimiseen? Riittävätkö niukkenevat resurssit opettajien työelämäyhteistyön kehittämiseen ja yksilölliseen ohjaukseen? Miten työpaikkaohjaajia koulutetaan? Esimerkiksi osaamisen näyttöjen järjestäminen edellyttää työelämäyhteistyötä.

Reformin myötä siirtyy paljon vastuuta peruskoulun jälkeisen koulutuksen alueellisille järjestäjille ja heidän yhteistyölleen. Tutkintojen sisältöjen uudistamisessa ja suuntaamisessa tarvitaan asiantuntijoiden laajaa alakohtaista yhteistyötä. Samalla pitäisi nähdä, mikä merkitys on elinikäisen oppimisen taidoilla, jotka kantavat vuosikymmenten yli. Reformin suurin haaste onkin ammatillisen koulutuksen rakenteiden uudistaminen sen keskeisiä vetovoimatekijöitä – jatko-opintokelpoisuutta ja työelämäläheisyyttä – hukkaamatta. Onnistuuko se?

Maarit Virolainen

Maarit Virolainen.jpgMaarit Virolainen toimii tutkijatohtorina Koulutuksen tutkimuslaitoksella. Hän on vuosina 2013-2016 osallistunut pohjoismaisia ammatillisen koulutuksen malleja vertailleeseen Nord-VET-hankkeeseen. Hänen tutkimusaiheitaan ovat työkokemuksesta oppiminen, työelämän ja koulutuksen yhteydet, opintourat sekä koulutuksesta työelämään siirtyminen.

Lue lisää:
Tuoreista ammattikorkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen kehittämisen linjoista
Finnish vocational education and training in comparison: Strengths and weaknesses

Palautetta kirjoittajalle ja kokemuksia reformista voi kertoa sähköpostitse: maarit.ha.virolainen@jyu.fi.


Edellinen
| Seuraava | Palaa etusivulle

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentti