Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat ovat mielestäni hyvin toiminnallisia ja aktiivisia, ja niissä korostuu oppilaiden oma osallistuminen. Opiskelutavat kannustavat oppilaita ajattelemaan ja pohtimaan itse. Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat eroavat paljon siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olen itse saanut. Etenkin yläkoulusta ja lukiosta muistan sen, että historian tunnit ovat olleet hyvin opettajajohtoisia. Opetuksessa tärkeämpänä on mielestäni pidetty erilaisten tietojen, kuten tapahtumajärjestyksien tai vuosilukujen, ulkoa opettelemista. Kokemukseni mukaan esimerkiksi erilaiset historian tapahtumat on esitetty totuuksina, joiden syitä tai taustalla olevia asioita ei välttämättä ole pohdittu kovin paljoa. Artikkelissa ja luennossa kuvatuissa opiskelutavoissa kiinnitetään huomiota myös esimerkiksi erilaisiin tulkintamahdollisuuksiin.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Mielestäni esimerkeissä harjoitetaan historiallisten tapahtumien, syy-seuraussuhteiden ja ihmisten motiivien ymmärtämistä. Niissä harjoitellaan myös kysymysten esittämistä, eri lähteiden tarkastelua, johtopäätösten tekemistä ja oman ajattelun kriittistä arviointia. Esimerkeissä harjoitellaan myös ymmärtämään sitä, että historiallinen tieto on tulkinnallista ja se voi muuttua eri lähteiden myötä.

Millaisia tietoja / taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vastaavanlaista opetusta toteuttaakseen opettajan tulee ymmärtää historiallisen tiedon luonnetta. Tällaisen opetuksen järjestäminen saattaa vaatia hieman enemmän vaivannäköä ja valmistautumista kuin perinteinen opettajajohtoinen opetus, joten opettajalta vaaditaan myös aloitekykyä, suunnitelmallisuutta ja aktiivisuutta. Myös luovuus ja heittäytymiskyky voivat olla tärkeäitä esimerkkien kaltaisen opetuksen toteuttamisessa. Lisäksi opettajan itsensä pitää mielestäni olla innostunut ja kiinnostunut aiheesta, jotta hän pystyy motivoimaan myös oppilaitaan.

Omat kokemukseni historian tunneista ja opetustyyleistä eroavat paljon luennon ja artikkelin tavoista. Omana kouluaikanani opetus on ollut todella opettajajohtoista ja tunnit etenivät melkein joka kerta samalla kaavalla. Näissä luennon ja artikkelin opiskelutavoissa korostui oppilaslähtöisyys ja tutkivan oppimisen tavat. Koen, että näillä oppilaslähtöisillä tavoilla saadaan oppilaat kiinnostumaan paljon vahvemmin oppiaineesta ja oppilaat kokevat asiat enemmän merkityksellisiksi. Konkreettinen tekeminen asian oppimiseksi auttaa myös varmasti suurta osaa keskittymään tunnilla paremmin kuin opettajajohtoisessa opetuksessa. Koen, että Iso-Britannian opetusessa korostuu vapaan keskustelun ilmapiiri ja sitä tarvitaan oppilaslähtöiseen opetukseen sekä se auttaa opettajaa pääsemään paremmin selville oppilaiden ajatteluprosesseista.

Esimerkeissä korostuu itseohjautuvuus, kriittinen ajattelu sekä syy-seuraussuhteiden pohdinta. Oppilailta vaaditaan itseohjautuvuutta, sillä opettaja ei anna tietoja valmiina oppilaille vaan he saavat tehdä työtä tiedon saavuttamiseen ja oppimiseen. Kriittistä ajattelua vaaditaan historian opetuksessa paljon, sillä tietoa löytyy monista eri lähteistä sekä on tärkeää osata suhteuttaa tiedot tapahtuman ajankohtaan. Syy-seuraussuhteet esimerkkien historianopetuksessa korostuvat, sillä niiden avulla luodaan kokonaisuuksia ja saadaan historialliset tapahtumat liitettyä jopa oppilaiden nykypäivän arkielämään. 

Tällaisten opetustilanteiden toteuttaminen vaatii opettajalta paljon enemmän, kuin opettajajohtoinen "perinteinen" opetus. Monipuolisten tehtävien kehittäminen ja erilaiset oppimiseen tähtäävät projektit vaativat opettajalta luovuutta ja aitoa halua tällaiseen opetukseen. Esimerkiksi roolipelin kehittäminen vie myös paljon aikaa ja vaatii opettajalta tietopohjaa minkä varaan pelin voi rakentaa. Lisäksi iso osa tehtävän onnistumista ja oppilaiden motivoitumista on opettajan oma asenne.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelissa ja luennolla kuvatut ja esitetyt opetustavat herättivät paljon ajtuksia opetuksesta yleensä. Luennon pohjalta sai hyvin käsityksen siitä, miten historian oppimminen voi olla hauskaa. Aktiviteetit ja tehtävät herättivät oman kiinnostukseni ja saivat minut innostumaan tehtävästä. Uskon, että sama ilmiö olisi nähtävissä lasten kanssa tehtävää tehdessä. Innostuksen kautta oppiminen olisi myös itsessään motivoivaa, mikä varmasti selittää myös luennoitsijan kokemuksista historian opintoja kohtaan. Omalla kohdallani historian opetuksessa on ollut samanlaisia piirteitä, mutta en ainakaan muista, että oma pohtiminen olisi ollut noin suuressa roolissa. Opettajajohtoisuus ja oppilaan rooli kuuntelijana on ollut huomattavasti suuremmassa roolissa, mutta muistan kuitenkin alakoulusta, miten teimme usein historian tunneilla eläytymistehtäviä ja vähän samantyyppisiä harjoitteita kuin mekin teimme tunnilla. Lukiossa myös opettajat järjestivät yhteiskuntaopin ja historian opetukseen pakopelihuoneita, joissa ratkottiin erilaisia pulmia escape-roomin tapaan. 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä painottuu vahavsti oppilainen kriittinen ajattelu ja historiallisten syys-seuraus-suhteiden pohdinta, joihin esimerkiksi monenlaisten lähteiden tulkinta ja historian tiedon tulkinnallisuuden sisäistäminen liittyy. Kuten Ronja ja Aadakin jo mainitsivat vaativat esimerkeissä esitetyt tehtävät oppilailta paljon itseohjautuvuutta, jota voidaan ehkä myös pitää historian ajatteluntaitona, sillä esimerkiksi eri lähteiden löytäminen ja tutkiminen vaatii oppilaalta itseohjautuvuutta.


 Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Ensimmäisenä tulee mieleen, että opettajan tulee itse ollut sisäistänyt esimerkeissä olleet aihepiirit, jotta osaa käyttää luovuuttaan tehtävien rakentamiseen. Myös tietynlainen innostus ja eläytyminen opetettavaan asiaan, jota myös oppilaissa halutaan oppimistilanteessa herättää on tärkeässä roolissa. Oppilaat eivät varmasti lähde tehtävän suorittamiseen yhtä vahvasti mukaan, jos opettajan käytöksestä painaa läpi, ettei hän itse ole eläytynyt tehtävän suorittamiseen ja läpikäyntiin. Tietysti myös tuntien suunnittelu ja ylipäätänsä suunnitelmallisuus opettamisessa on keskeisessä osassa esimerkin tapaisilla oppitunneilla.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelissa ja luennossa esiin tulleet opiskelutavat poikkeavat paljon toisistaan. Toisaalta esimerkiksi Suomessa ja ennen Englannissakin tuttu tapa on opettajajohtoinen ja käsitteisiin sekä ulkoaoppimiseen keskittyvä. Toinen, lähes toisen ääripään, opetustapa on kokeileva, ajattelun taitoja korostava ja elämyksellinen. Sanoisin, että saamani historian ja yhteiskuntaopin opetus on jotain tältä väliltä. Koin, että opiskelu sisälsi hyvin paljon ulkoaopettelua, eri vuosilukuja ja niihin kytköksissä olevia yksittäisiä tapahtumia. Kokonaisuuksien hallinta jäi ehkä tämän takia heikoksi. Muistan kuitenkin myös elämyksellistä ja luovaa oppimista, joskin hyvin paljon vähemmän kuin edellämainittua tapaa. Joitakin tapahtumia käsiteltiin esimerkiksi tarinallisesti ja esimerkiksi näyttelyä hyödyntäen. Nämä toivat tietenkin piristystä oppitunteihin, mutta tämä ei ollut kuitenkaan ensisijainen opetustapa, jolloin se jäi myös hieman irralliseksi.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Ensimmäisessä suklaalevyesimerkissä harjoiteltiin ennakkokäsitysten muodostamista ja nopeaa ajatusten sanallistamista. Pääkallotehtävässä vahvistettiin johtopäätösten tekoa vihjeiden kautta, sekä harjoiteltiin myös perustelemaan omaa mielipidettä. Tässä tehtävässä korostui myös tulkinnallisuus, ja se, kuinka omasta päätelmästä ei voi olla vain joko täysin varma tai ei yhtään varma, vaan välille mahtuu muutakin. Tehtävässä tuli pikkuhiljaa esiin lisää vihjeitä, ja tämä vaatii ajattelulta avoimuutta jotta mitään vaihtoehtoa ei suljeta liian aikaisin pois. Tehtävässä harjoiteltiin myös itsearviointia ja -reflektointia. Viimeisessä tehtävässä aktivoidaan oppilasta vielä eri tavalla, ja pitääkin miettiä vaihtoehdoista parhaiten sopiva. Tämä vaatii päätöksentekotaitoa, ja myös valmiutta perustella päätös.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajalta tällainen opetuksen toteuttaminen vaatii historian vahvan teoriatiedon lisäksi tietoa eri ajattelun taidoista ja siitä, miten ne voivat tukea oppimista. Opettajalla täytyy olla mielessä historian opetuksen tavoitteet, jotta esimerkiksi kokeilevasta ja elämyksellisestä opetuksesta saadaan myös tarkoituksenmukaista oppimisen kannalta.

Artikkelin ja luennon kuvaamissa opiskelutavoissa painottuu lapsilähtöinen tapa sekä dialogisuus opetuksessa. Yleisesti oppilaita osallistava historian opetus oli luennolla ja artikkelissa keskiössä.

Tämä eroaa paljon siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olen saanut. Ala- ja yläkoulussa varsinkin historian ja yhteiskuntaopin opetus oli hyvin opettajajohtoista. Oppikirja oli hyvin keskeisessä roolissa ja esimerkiksi oppikirjan määrittämästä tahdista ei voinut poiketa. Mielestäni olisi tärkeää, että oppikirja olisi vain yksi materiaali ja apuväline muiden joukossa, eikä sen pitäisi määrittää koko opetusta tai sen sisältöä.

Esimerkeissä tulee ilmi monenlaisia ajatteluntaitoja, kuten luovuutta, soveltamista ja kriittistä ajattelua. Näitä ajattelutaitoja harjoitetaan osallistavan opetuksen kautta, joten oppilas ”joutuu” käyttämään ajattelutaitoja eri tavalla kuin perinteisessä opettajajohtoisessa opetuksessa.

Tämä vaatii opettajalta irti päästämistä tietynlaisesta valta-asetelmasta sekä autoritäärisestä opetuksesta. Lisäksi vaatii uskallusta muuttaa omaa opetustyyliä ja -tapaa, jos on vakiintunut tiettyihin käytänteisiin. Opettajan täytyy myös perehtyä huolella aiheeseen, suunnitella tunteja ja kokonaisuuksia mahdollisesti hyvin eri tavalla kuin ennen, sillä opetusta ei käydä oppikirjan kappale kerrallaan.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin sekä luennon kuvaamat opiskelutavat herättivät hämmästystä minussa, sillä ne eroavat merkittävästi siitä, millaista opetusta olen itse saanut historiassa ja yhteiskuntaopissa. Molemmissa opiskelutavat olivat oppilaita aktivoiviva sekä heidän ajatteluaan herätteleviä. Omat kokemukseni ovat sen sijaan painottuneet ulkoaopetteluun ja asioiden opetteluun niitä kyseenalaistamatta. Tällöin kiinnostus historiaan ei välttämättä kasva niin paljoa eikä sitä koeta niin innostavaksi. 

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä näkyy vahvasti kriittisen ajattelun ja syys-seuraussuhteiden pohtimisen kehittäminen. Myös oman näkökannan perustelemista harjoitettiin. Kaikissa tehtävissä vaadittiin myös paljon itseohjautuvuutta, sillä opettaja ei esimerkiksi itse juurikaan esittänyt valmiita kysymyksiä, vaan oppilaita kannustettiin itse pohtimaan ja kyseenalaistamaan eri näkökulmia aiheista.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Tällaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta varmasti paljon enemmän etukäteisvalmisteluja ja vaivanäköä perinteiseen opettajajohtoiseen opetukseen verrattuna. Lisäksi tämä vaatii motivaatiota perehtyä aiheeseen ja luovuutta totetuttaa uudenlaisia ideoita. On myös tärkeää, että opettaja ymmärtää historian tiedon laajempana kokonaisuutena kuin ainoastaan menneiden tapahtumien eteenpäinkertomisena. Kaikista oleellisinta tässäkin on varmasti opettajan oma suhtautumien ja motivaatio käsiteltävää teemaa kohtaan.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Samojen oppiaineiden sisällä voi olla isoja eroja niin opetuksen, että panotettujen asioiden suhteen. Suomessa todellakin historian opetus painottuu paljolti faktoihin ja niiden opetteluun. Tästä on runsaasti kokemusta omien historian tuntien kautta. Välillä syvennyttiin ja saatettiin tehdä esimerkiksi jonkinlainen ryhmätyö, mutta niissäkin suurimassa roolissa olivat faktat. Artikkelissa ja luennolla kuvattuen opiskelutapojen aktiivisuus oli kiehtovaa. Se varmasti innostaa oppilaita ja tukee myös oppimista. Toisinaan siinä kyllä varmasti jää jonkun verran vähemmälle faktojen oppiminen. Toisaalta ne voivat monet tulla konkreettisemmiksi ja saada yhdistettyä oikeisiin asioihin, jolloin tapahtuu syvempää oppimista. 
 
Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä korostuu ajatteleminen (erityisesti kriittinen ajattelu), ymmärtäminen, päätteleminen ja syy-seuraussuhteiden luominen. Oppilaiden tarvitsee ydistää monia taitojaan ja tutkailla tietoja useasta eri näkökulmasta löytääkseen mahdollisia teorioita. Tehtävissä vaaditaan myös luovuutta. Kaikkea ei voi suoraa lukea esimerkiksi kuvista vaan täytyy yksityiskohtien ja kokonaisuuksien avulla tehdä oivalluksia ja erilaisia skenaarioita. Tämä tukee ajatusta siitä, kuinka historiallinen tieto on usein tulkinnallista eikä varmuutta kaikesta voida välttämättä saada. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Näiden toteuttaminen vaatii vaivannäköä, mikä valitettavasti tuntuu monille opettajille olevan esteenä tällaisten tehtävien tekemiseen. Kuitenkin toisinaan on kyse ihan vain ajan puutteesta. Lisäksi täytyy olla tietoa tai perehtyä aiheeseen. Täytyy ymmärtää historiallisen tiedon luonnetta, kuinka muodostaa tehtävä joka innostaa oppilaita, samalla opettaa, mutta on myös mahdollista edetä jonkinlaiseen lopputulemaan tai opetukseen. Tehtävät vaativat myös luovuutta ja mahdollisesti mukavuusalueelta poistumista. Opettajan oma kiinnostus aiheesta ei myöskään ole pahitteeksi nimittäin tarinallisuus ja opettajan mielenkiinto vie herkemmin myös oppilaat aiheeseen ja tehtävään mukaan.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Luennon ja artikkelin opetustavat kuulostivat sellaisilta, että ne aidosti herättävät oppilaiden mielenkiinnon ja osallistavat tutkimaan historiallisia ilmiöitä aktiivisesti. Oppilaan rooli on aktiivinen, tutkiva ja pohtiva. Kun oppilaat ovat itse aktiivisesti mukana, asiakokonaisuudet jäävät varmasti paremmin mieleen. Erityisesti ajatus eläymisestä historiallisiin tapahtumiin valituista näkökulmista tai mysteeritehtävätyyppiset harjoitukset kuulostivat hauskoilta tavoilta opetella historiaa tutkivan oppimisen kautta. Tämän tyyppiset tavat opiskella ja opettaa historiaa poikkeavat suuresti omasta kouluajastani. Meillä oppitunnit olivat supisuomalaiseen tapaan opettajan vetämiä, oppikirjaan tiukasti nojaavia tietojen opettelutuokioita. Richardin kertomus omista palautteistaan eri oppiaineiden tunneilla oli mielestäni varsin kuvaava esimerkki siitä, miten voimakkaasti oppilaat reagoivat mielekkääseen opetukseen omalla käytöksellään ja panostuksellaan tehtävien tekemisessä. Kun opiskelu on mieluista, mielikuva oppiainetta kohtaan muodostuu hyvin positiiviseksi ja sen eteen jaksetaan ponnistella.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Historiallisen tiedon luonnetta ei omana kouluaikanani juurikaan pohdittu, vaan mielikuvissani historian tapahtumat esitettiin faktoina. Esimerkeissä lähdetään liikkeelle pohjustamalla aihetta ennakkotietämystä kartoittamalla, omia mielipiteitä ja käsityksiä puntaroimalla, oletuksia tekemällä ja näkemystä matkan varrella muokkaamalla sitä mukaan, kun uutta tietoa on saatavilla. Kun oppilaita sitoutetaan ajattelemaan kriittisesti, muodostamaan mielipiteitä ja pohtimaan asioita eri näkökulmista sekä perustelemaan näkökantoja, sisältökin jää paremmin mieleen. Eläytymällä voidaan ymmärtää paremmin tiettynä aikana eläneiden käsityksiä ja motiiveja, syy-seuraussuhteita ja heijastuksia myöhempiin aikoihin. Muistijälki on varmasti vahvempi.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Uuden tavan opettelu vaatii varmasti opettajalta omaa kiinnostusta ja halua käyttää aikaa oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun siten, että ne varmasti toimivat käytännössä. Historiatehtävien tekeminen edellyttää opettajalta myös hyvän kokonaiskuvan hallintaa tietystä aihepiiristä. Tutusta ja turvallisesta oppikirjaopetuksesta on kyettävä irtaantumaan ainakin jossain määrin tai käyttämään oppikirjaa taustatietona. Opetussuunnitelman tavoitteiden mukainen opetus ei kuitenkaan edellytä tietyn kirjasarjan kappaleiden läpikäymistä perinteiseen tapaan, vaan rohkeus kokeilla uutta voi innostaa sekä opettajan että oppilaat aivan uudenlaisen oppimisen pariin.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? 

Artikkelissa ja luennolla esitetyt opetustavat olivat hyvin osallistavia ja ajattelua kehittäviä. Tehtäviä tehtiin eläytymällä historian tutkimukseen ja tapahtumiin ja ne mahdollistivat ajattelun ja oman pohdinnan. Omat historian ja yhteiskuntaopin tuntini ovat olleet aika usein samankaltaisia, teimme paljon projekteja, näytelmiä tms. Opetus ei myöskään pohjautunut liikaa oppikirjaan, vaan yhdessä etsimme tietoa ja pohdimme oppikirjassa kerrottuja tietoja. Opettajajohtoista opetusta oli kuitenkin paljon ja uskon, että olisi ollut mahdollista tehdä vastaavia tehtäviä vieläkin enemmän.  

 
- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan? 

Esimerkkitehtävät vaativat oppilailta ajattelun taitoja, syy ja seuraussuhteiden luomista, päättelytaitoja, sekä kykyä tutkia lähteitä ja yhdistää niistä saatuja tietoja. Esimerkkitehtävät vaativat myös luovuutta ja kykyä keksiä/pohtia erilaisia mahdollisuuksia, eikä vain päätyä helpoimpaan ratkaisuun.  

 
- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta? 

Tällaiset tehtävät vaativat opettajalta valmistelua ja omaa perehtymistä tehtäviin ennen niiden teettämistä oppilaille. Opettajan tulee myös osata oikeasti antaa oppilaille tila pohtia ja kysellä tehtävän edetessä ja antaa heidän kokeilla myös selkeästi vääriä vaihtoehtoja. Tämänkaltaisten tehtävien teossa on myös tärkeää, että ne tukevat OPS:in tavoitteita eivätkä jää vain irrallisiksi kevennyksiksi opetuksesta. 

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaavat opiskelutavat herättävät mielenkiinnon, mutta myös hämmennystä. En itse muista koskaan saaneeni tämän kaltaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta. Historian ja yhteiskuntaopin opiskelussa myös minulla on kokemus siitä, kuinka opetus pohjautui vahvasti oppikirjaan ja asiat käytiin läpi täsmälleen siinä järjestyksessä, kuin oppikirjassa ne esitettiin. Joskus teimme esitelmiä, joiden aiheina oli useimmiten joku historiallisesti merkittävä henkilö tai tietty yksittäinen tapahtuma. Opetus oli joskus opettajajohtoista, mutta muistan, että useimmiten me oppilaat luimme oppikirjan tekstin itsenäisesti hiljaisessa luokassa ja vastasimme sen pohjalta hyvinkin yksiselitteisiin kysymyksiin, joissa oli kyse artikkelissakin mainitusta oikein/väärin -tyyppisestä vastauksesta, jossa tulkinnallisuudelle tai omien ajatusten muodostamiselle ei ollut tilaa. Toivoisin, että olisin itsekin saanut artikkelissa ja luennolla kuvatun tyylistä opetusta historiassa, yhteiskuntaopissa tai oikeastaan missä tahansa siihen soveltuvassa oppiaineessa. Pelillinen ote ja juonen mukaisesti etenevä opetus varmasti motivoi oppilaita aiheiden äärelle ja saa ymmärtämään historiallisen tiedon luonnetta täysin eri tavalla, kuin peruskoulussa olen sen itse oppinut. 


Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Syy-seuraussuhteiden sekä historian tapahtumien tulkinnanvaraisuuden ymmärtämistä, oman ajattelun kehittämistä, kykyä asettaa tarkoituksenmukaisia kysymyksiä ja kyseenalaistaa, kriittisen ajattelun sekä lähteiden etsimisen taitoja, kykyä reflektoida omaa ajattelua ja muuttaa sitä tarvittaessa, kykyä tehdä päätöksiä, eläytymistä historiallisiin tapahtumiin sekä taitoa ymmärtää historian tapahtumaketjuja, yksilöitä, yhteisöjä ja tehtyjä päätöksiä.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajan täytyy osata hahmottaa kokonaisuuksia, jotta tutkivan oppimisen menetelmät, kuten pelit ja leikit tukevat oppimista ja oppilaiden on mahdollista oppia historiallisia tapahtumaketjuja ja syy-seuraussuhteita. Pelit ja roolileikit saattavat esimerkiksi sisältää paljon yksityiskohtia tai tietoa jostakin yksittäisestä tapahtumasta, ja opettajan tehtävä onkin saada se liitettyä osaksi jotakin historian tai yhteiskuntaopin opetukseen liittyvää merkittävää teemaa tai aihekokonaisuutta, jotta tutkivan oppimisen menetelmät eivät jäisi opetuksesta täysin irrallisiksi kokonaisuuksiksi. Tämän kaltainen opetus vaatii myös opettajalta hurjasti motivaatiota opetukseen ja sen suunnitteluun, taitoa eläytyä oppilaiden mukana ja kykyä saada oppilaat innostumaan ja kiinnostumaan opetetuista aiheista. 

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Sekä artikkelissa että luennossa painotettiin toiminnallisia harjoituksia historian opetuksessa, joissa keskiössä on oppilaan aktiivinen osallistuminen. Tällaiset harjoitukset saavat oppilaat eläytymään tapahtumiin ja näin sisäistämään opeteltavat asiat paremmin. Olisin toivonut tällaisia opetusmenetelmiä enemmän varsinkin yläkouluun. Yläkoulussa historian tunnit tuntuivat aina todella tylsiltä, koska opetus noudatti joka tunti samaa kaavaa, ensin opettaja esittelee aiheen, sen jälkeen luetaan kappale ja lopuksi tehdään tehtäviä. Joskus harvoin oli ryhmätöitä mutta niissäkin aiheet olivat sellaisia, jotka eivät oikeastaan aiheeseen liittynyt.

 

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Harjoituksissa kehittyvät päätöksentekotaidot, kriittinen ajattelu sekä päätösten perustelu, kun oppilaiden tulee valita, mikä teoria sopisi tiettyyn tilanteeseen parhaiten ja perustella valintansa. Oppilailta vaaditaan myös itseohjautuvuutta, koska toiminnalliset harjoitukset vaativat oppilaalta aktiivista osallistumista.  

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajan tulee myös itse olla sisäistänyt historiassa opetettavat asiat ja sisällöt, jotta voi alkaa luovimaan niiden kanssa. Tällainen opetus vaatii opettajalta paljon valmistelua tuntia varten. Enemmän kuin mitä perinteinen opettajajohtoinen opetus vaatisi. Lisäksi opettajan tulee tuntea oppilaat, jotta voi haastaa heitä esimerkiksi näyttelytehtäviin. 

 

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat ovat erittäin aktivoivia ja oppilaita osallistavia. Uskon, että tämän tyyliset opiskelutavat ovat motivoivia, herättävät kiinnostusta oppiaineen sisältöjä kohtaan sekä syventävät tietämystä opittavista aiheista. Minun saamani historian opetus eroaa näistä esimerkeistä suuresti. Oppitunneilla opettaja usein kertoi aiheesta opettajajohtoisesti tai teimme kirjan avulla suljettuja tehtäviä. Kokeissa vaadittiin paljon muistamista kirjassa kerrotuista tapahtumista ja yksityiskohdista. Ehkä nämä kokemukset ovatkin syitä sille, miksi en koskaan kokenut historian oppiainetta itselleni mieluisaksi. Yhteiskuntaopin opiskelun aloitin vasta yhdeksännellä luokalla, mutta sen opetus tapahtui historiaa huomattavasti enemmän oppilaslähtöisemmin ja toiminnallisemmin - esimerkiksi pidimme luokan kesken eduskuntavaalit. Pidin yhteiskuntaopista oppiaineena paljon luultavasti juuri siitä syystä, että teimme tunneilla enemmän osallistavia tehtäviä, joiden kautta osasin sisäistää asiat paremmin. 

 

Luennon ja artikkelin esimerkeissä opitaan laajasti monenlaisia historian ajattelutaitoja. Erityisesti tehtävät harjoittavat oppilaiden taitoa luoda historian tapahtumista omia tulkintoja ja näkemyksiä sekä analysoida niitä lähteiden avulla. Esimerkeissä korostettiin oppilaiden vastausten perustelemista, jonka vuoksi tehtävät opettavat oppilaita ajattelemaan kriittisesti ja perustelemaan näkemystensä puolesta. Toiminnalliset tehtävät auttavat oppilaita eläytymään historialliseen aikaan ja tapahtumiin ja sitä kautta syventämään tietojaan niistä. Tutkimukselliset työtavat ohjaavat oppilaita ymmärtämään historiallisen tiedon luonnetta. Lisäksi erilaiset ryhmätehtävät harjoittavat oppilaiden sosiaalisia taitoja.

 

Esimerkkien mukaisten opetustapojen toteuttaminen vie runsaasti aikaa ja vaatii opettajalta paljon aiheeseen perehtymistä sekä oppitunnin suunnittelemista. Aktiivisten ja osallistavien opiskelutapojen toteuttaminen edellyttää opettajalta myös intoa opettamaansa oppiainetta kohtaan. Myös opettajan kokeilunhaluisuus ja rohkeus voivat auttaa poikkeamaan itselle tutummasta historian ja yhteiskuntaopin opetustyylistä.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Esiin tulleet opiskelutavat ovat mielestäni kiinnostusta herättäviä, luovia ja mahdollistavat opiskeltaviin aiheisiin syventymisen. Tiedon ymmärtäminen on hedelmällisempää kuin pelkän tiedon muistaminen. Kun eläydytään aiheeseen, sovelletaan opittua tietoa, jolloin se jää usein paremmin mieleen. Roolipelit ovat mielestäni luova tapa oppia, jolloin oppilas pääsee itse vaikuttamaan tunnin sisältöön. Omana kouluaikanani ei käytetty kovinkaan luovia tapoja oppimisessa. Oppitunnit olivat opettajajohtoisia ja sisältöjä opetettiin usein samalla kaavalla. Eläytymistä tai tiedon soveltamista ei juurikaan toteutettu vaan opettelimme asiat kuten ne kirjoissa esitettiin.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitellaan tiedon tulkitsemista, eläytymistä, tiedon sisäistämistä, kriittistä ajattelua sekä syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä. Tehtävissä harjoitellaan myös kykyä yhdistää aiempaa tietoa uuteen opittuun asiaan.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta suunnitelmallisuutta ja tarkkaan asetettuja tavoitteita. Opettajalla on oltava selkeät tavoitteet siitä, mitä toiminnalla tavoitellaan. Tavoite on tärkeä tulla myös oppilaille esille, jotta he kokevat toimintansa tarkoituksenmukaiseksi. Opettajalta vaaditaan innostavaa ja avointa asennetta, jotta oppilaat kiinnostuisivat tehtävästä. On myös hyvä ottaa huomioon ujommat oppilaat, jotka voivat kokea esimerkiksi eläytymistehtävät ahdistavina.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? 

Artikkelissa kuvattu, perinteinen suomalaisten historiantuntien malli kuulostaa tutulta. Omissa koulumuistoissani historianopettaja kysyi kyllä välillä aktivoivia kysymyksiä, mutta niihin odotettiin jotakin yhtä oikeaa vastausta. Harvoin opettaja myöskään ohjeisti pohtimaan kysymyksiin vastauksia pienryhmissä. Sen sijaan yleensä samat oppilaat vastasivat koko luokalle esitettyihin kysymyksiin, koska ehkä vain harva koki tietävänsä "oikean" vastauksen ja innostui näyttämään osaamistaan. Tällainen mielikuva minulle on jäänyt ainakin yläkoulu- ja lukioajoista. Alakoulun puolelta en muista mitään historian oppitunteihin liittyvää. Toivottavasti siellä opetus oli hieman toiminnallisempaa ja itsenäiseen ajatteluun kannustavaa. Artikkelissa kuvattu ja luentotallenteella demonstroitu, reformin jälkeinen englantilainen tyypillinen historiantunti kuulosti hyvältä. Siinä korostettiin historian ymmärtämisen ja ajattelun taitojen oppimisen merkitystä. Voisin kuvitella, että artikkelissa sekä luentotallenteessa kuvattu oppilaslähtöinen, toiminnallinen ja osallistava tuntityöskentely myös motivoi ja innostaa historian ja yhteiskuntaopin aiheiden ajatteluun ja tutkimiseen oppilaita paremmin, kuin vaikkapa artikkelissa kuvattu suomalainen opettajajohtoinen tyyli.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Toiminnallisissa, oppijalähtöisissä esimerkeissä harjoitettiin ilmiöiden ja käsitteiden ymmärtämistä, kontekstin hahmottamista, syy-seuraussuhteidenhavaitsemista, perustelua, päättelyä, eläytymistä, kuvittelua, ihmisten toiminnan motiivien ymmärtämistä, hypoteesien tai teorioiden muodostamista sekä tulkintaa.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Hyvän perustan muodostavat mielestäni opettajan oma kiinnostus, ajattelun ja oppimaan oppimisen taidot sekä heittäytyminen erilaisten luovien(kin) toimintatapojen käyttöön. Myös taito olla läsnä, oppilaiden kohtaaminen sekä turvallisen ilmapiirin luominen ovat mielestäni tärkeitä opettajan taitoja. Ne luovat edellytyksiä erilaisten oppilaiden osallistumiselle ja oppimiselle.
Opettajan tulee olla tietoinen opetuksen tavoitteista ja tarkastella kriittisesti sitä, miten tavoitteet toteutuvat (ks. esim.luentotallenteella mainittu Bloomin taksonomia). Myös oppilaantuntemus ja taito ohjata oppilaiden oppimista korostuvat, kun opettajan ei odotetakkaan toimivan kävelevänä tietopankkina. Toisaalta se on myös tärkeää, jotta oppilaat eivät "jää heitteille" vaan hyötyvät suunnitelluista sisällöistä, tehtävistä ja työskentelytavoista. Tähän liittyen oppilaiden yksilöllisyyden huomioiminen sekä eriyttäminen ovat keskeistä opettajan osaamista.
Ajattelen, että opettajan tulee itse olla perehtynyt aiheisiin. Luulenkin, että valmistelu vie etenkin opettajuuden alussa enemmän aikaa, kuin oppikirjajohtoinen opettaminen. Toisaalta innostavan ja osallistavan oppitunnin aikana opettajalle saattaa myös jäädä enemmän resursseja itse prosessin ja oppimisen ohjaamiseen sekä arviointiin, jos oppilaat ovat keskimäärin sitoutuneempia ja motivoituneita oppimaan.
Opettajan tulisi osata suunnitella oppituntien ajankäyttöä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi yksittäinen tutkivan oppimisen projekti voi viedä kokonaisuudessaan useamman oppitunnin, mutta sen aikana voidaan käsitellä laajempia aihekokonaisuuksia useammasta näkökulmasta, jolloin useampi tavoite (ja arvioinnin kohde) voi toteutua samassa projektissa. Opettajan tulee joka tapauksessa osata tehdä perusteltuja valintoja siitä, miten historian- tai yhteiskuntaopintuntien aika käytetään ja mihin oppimisessa keskitytään.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon esimerkit erilaisista opiskelutavoista herättivät innostusta. Minun kouluaikoinani historian ja yhteiskuntaopin tunnit olivat nimenomaan perinteisesti opettajajohtoisia, joissa opettaja puhui luokan edessä ja oppilaat kuuntelivat ja tekivät merkintöjä vihkoihinsa. Sen sijaan en muista, että meillä olisi ollut aktiivista tutkivaa oppilaan roolia, draamaa, pelillisyyttä, eläytymistä tai leikkiä käytössä lainkaan näillä tunneilla, kuten artikkelissa ja luennolla tuotiin esiin. Kunpa olisikin ollut, sillä motivaatio ja innostuminen olisivat olleet ihan eri tasolla, kuin mitä ne silloin vuosia sitten olivat. Voin hyvin kuvitella, että esimerkiksi pelillisyyden hyödyntäminen voi lisätä motivaatiota myös niitä oppiaineita kohtaan, jotka eivät ole niin mieleisiä, sillä itse pelaaminen on osa arkea lähes jokaiselle oppilaalle jollain tasolla.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Näissä esimerkeissä harjoitettiin itsenäisten johtopäätösten tekemistä erilaisten vihjeiden pohjalta sekä omien näkemysten perustelemista. Tietoa tulee osata rakentaa ja myös muuttaa uuden tiedon valossa. Harjoitettiin luovaa, kriittistä ja syy-seuraussuhteita ymmärtävää, pohdiskelevaa ajattelua, jossa annettiin tilaa myös tulkinnalle.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajan tulee olla valmis heittäytymään, olemaan luova ja kokeilemaan uusia tapoja opettaa. On tärkeää myös hallita opetettavien asioihin sisältö, jonka pohjalle voi ideoida erilaisia pelejä ja toiminnallisuutta. Ei kannata ajatella, että aina täytyisi olla jotakin suurta ja hienoa, vaan jo pienilläkin asioilla saa opetukseen erilaista innostavaa ja motivoivaa muutosta.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? 

Opiskelutavat ovat pääsääntöisesti oppilaslähtöisiä. Ne ottavat huomioon oppilaan osallistamisen ja aktiivisen oppimisen. Omat kokemukseni ovat päinvastaisia historian ja yhteiskutaopin opiskelusssa. Oppiminen oli pääasiassa ulkoaopettelua ja erittäin opettajalähtöistä luennointia. Ajattelisin että nämä luennon ja artikkelin kuvaamat opiskelutavat edesauttavat historiaan ja yhteiskuntaoppiin motivoitumista ja kiinnostusta.  

 

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan? 

Monipuoliset ja syvät ajattelun taidot korostuvat esimerkeissä. Ne vaativat oppijalta omaan ajatteluun pohjautuvaa pohdintaa aiheesta. Esimerkit pohjautuvat oikeaan ymmärtämiseen. Esimerkeissä harjoitetaan kyseenalaistamista, kriittistä ajattelua ja syy-seuraussuhteiden sekä päätelmien muodostamista. Saadun tiedon ja omien päätelmien vertaamista erilaisiin lähteisiin. Tehtävissä joudutaan harjoittelemaan kokonaisuuksien muodostamista. Toiminalliset harjoitukset tukevat näitä ajattelun moninaisia taitoja ja vaativat aktiivista sekä muokkautuvaa ajatteluntaitoa. 

 

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta? 

Tällaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta resursseja, aikaa ja taitoja suunnitella eriäviä kokonaisuuksia ja oppimisen tapoja. Toiminnallisuus ja tutkiva oppiminen vaatii opettajalta luennointia enemmän myös luovuutta. Opettajan täytyy omilla asenteilla ja toimintavoilla näyttää esimerkkiä opetukseen. Vaikka opettajalta löytyisi motivaatiota ja kiinnostusta pitää myös olla tietoja opetuksen tarkoituksenmukaisuudesta ja oppimisen tavoitteista. Vastaavanlainen opetus vaatii myös kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja tietoja opetettavasta aiheesta. Oppilaslähtöisyys vaatii opettajalta taitoja valmistaa ja tukea oppilaiden oman ajattelun taitoja sekä itseohjautuvuutta. Toisaalta vastaavanlainen opetus vaatii oppilastuntemusta ja kiinnostusta oppilaiden mielipiteisiin.  

 

Esimerkkien opiskelutavat ovat aktiivisempia kuin perinteinen opetus, oppilaita osallistavampia. Ne ovat hyvin erilaisia siitä, millaista opetusta itse olen saanut, sillä se on pitkälti nojautunut oppikirjan teksteihin, joita on luettu, ja niihin liittyviin tehtäviin. Joskus on katsottu dokumentteja, elokuvia ym., joka on tuonut hieman lisää monikanavaisuutta opetukseen.


Esimerkeissä haetaan historiallisen tiedon ymmärtämistä enemmän kuin ulkoa opettelua. Esimerkeissä harjoitetaan tulkinnan ja historiallisen empatian taitoja. Niissä opetetaan myös kysymään kysymyksiä, eikä vain vastaamaan (mihin ainakin itse olen tottunut).

Tällainen opetus vaatii opettajilta luovuutta, kekseliäisyyttä, avointa mieltä, laatikon ulkopuolelta ajattelemista, heittäytymistä, epävarmuuden sietokykyä, uskallusta ja aktiivisuutta. Opetus voi vaatia myös tietoa erilaisista mahdollisista harjoitteista ja tavoista opettaa, sen lisäksi että keksii itse.