EP-POM1
Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelissa ja luennolla kuvatut ja esitetyt opetustavat herättivät paljon ajtuksia opetuksesta yleensä. Luennon pohjalta sai hyvin käsityksen siitä, miten historian oppimminen voi olla hauskaa. Aktiviteetit ja tehtävät herättivät oman kiinnostukseni ja saivat minut innostumaan tehtävästä. Uskon, että sama ilmiö olisi nähtävissä lasten kanssa tehtävää tehdessä. Innostuksen kautta oppiminen olisi myös itsessään motivoivaa, mikä varmasti selittää myös luennoitsijan kokemuksista historian opintoja kohtaan. Omalla kohdallani historian opetuksessa on ollut samanlaisia piirteitä, mutta en ainakaan muista, että oma pohtiminen olisi ollut noin suuressa roolissa. Opettajajohtoisuus ja oppilaan rooli kuuntelijana on ollut huomattavasti suuremmassa roolissa, mutta muistan kuitenkin alakoulusta, miten teimme usein historian tunneilla eläytymistehtäviä ja vähän samantyyppisiä harjoitteita kuin mekin teimme tunnilla. Lukiossa myös opettajat järjestivät yhteiskuntaopin ja historian opetukseen pakopelihuoneita, joissa ratkottiin erilaisia pulmia escape-roomin tapaan. 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä painottuu vahavsti oppilainen kriittinen ajattelu ja historiallisten syys-seuraus-suhteiden pohdinta, joihin esimerkiksi monenlaisten lähteiden tulkinta ja historian tiedon tulkinnallisuuden sisäistäminen liittyy. Kuten Ronja ja Aadakin jo mainitsivat vaativat esimerkeissä esitetyt tehtävät oppilailta paljon itseohjautuvuutta, jota voidaan ehkä myös pitää historian ajatteluntaitona, sillä esimerkiksi eri lähteiden löytäminen ja tutkiminen vaatii oppilaalta itseohjautuvuutta.


 Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Ensimmäisenä tulee mieleen, että opettajan tulee itse ollut sisäistänyt esimerkeissä olleet aihepiirit, jotta osaa käyttää luovuuttaan tehtävien rakentamiseen. Myös tietynlainen innostus ja eläytyminen opetettavaan asiaan, jota myös oppilaissa halutaan oppimistilanteessa herättää on tärkeässä roolissa. Oppilaat eivät varmasti lähde tehtävän suorittamiseen yhtä vahvasti mukaan, jos opettajan käytöksestä painaa läpi, ettei hän itse ole eläytynyt tehtävän suorittamiseen ja läpikäyntiin. Tietysti myös tuntien suunnittelu ja ylipäätänsä suunnitelmallisuus opettamisessa on keskeisessä osassa esimerkin tapaisilla oppitunneilla.